Asiallisempaa keskustelua kaipaisi kuolema ja suru palstalle.
Mielestäni tämä on tarkoitettu sureville ja omaisensa menettäneille. Täällä on niin paljon asiattomia viestejä ja selvää kiusantekoa.
Mielestäni tämä on tarkoitettu sureville ja omaisensa menettäneille. Täällä on niin paljon asiattomia viestejä ja selvää kiusantekoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
surun joutuu käsittelemään niin monella tapaa. on tietysti asiottomiakin ihmisii. niillä vissiin ei oo vielä kuolema kohdannu.. sillai tosissaan mut kyllä se vielä koskettaa ja sit ne tietää miltä se tuntuu.. valitettavaa mutta totta.
Tuntuu et noita henkisesti sairaita täällä on surevia enemmän.
Olen aikaisempien kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että tällä palstalla kirjoittaa täysin tänne kuulumattomia iso sjoukko. Surulla mässäilyksi sanotaan sitä kun jää roikkumaan siihen vuositolkulla. Muutamilta kirjoittajilta näyttää kuolevan vähän väliä joku, jos ei lähisukulainen, niin sitten ystäväpiiristä ja vähän kauempaa.
Erityisesti akuutin surun kokenut toivoisi keskutelupalstalta apua, tuke ja ymmärrystä kuoleman kohdatessa. En ymmärrä miksi palstalla pyörii jatkuvasti häiriköitä, jotka kirjoittelevat runoja samalle kuolleelle vuodesta toiseen.
Surutyö on prosessi josta selviää tietyssä ajassa. Ellei joku selviä, niin psykiatrille aikaa tilaamaan.
ja vaikka suutyöprosessissa onkin erotettavissa useimmilla toistuvia vaiheita, niin ei ole olemassa psykologienkaan mielestä mitään "oikeaa" surutyöaikataulua.
Samoin taitaa vaikeisiin menetyksiin aina liittyä "pakko" työstää uudelleen myös muita vaikeita menetyksiään.
Mitä tulee selviämiseen, niin esim lapsensa kuolemasta en ole tainnut kuulla koskaan kenenkään "selvinneen".
Pinnan pystyy kiillottamaan ja eloaan rampana jatkamaan, mutta tietty sielun tai mielen invaliditeetti on elinikäinen.
Toisaalta olen kanssasi hiukan samaa mieltä joidenkin mässäilystä. Ihminen joka suree pitkään ja hartaasti kummminkaimannaapurinkissaa, jonka näki kerran kulkevan tien yli, on aika elämälle vieras.