- LUOMINEN RAAMATUSSA JA ELOHIMIN MYSTEERI -
Alussa Jumalat loivat maan.
B'rashith bara Elohim eth hashamayim v'eth h'arets.
Genesiksessä on kaksi luomiskertomusta; toista nimitetään elohistiseksi ja toista jehovistiseksi. Jehova esiintyy siis Moos. kirjan toisesta luvusta eteenpäin. Tutustutaan aluksi ensimmäiseen.
Elohim-sana tarkoittaa itse asiassa jumaluuksia, joihin sisältyy miehinen ja naisellinen puoli. Elohim kirjoitetaan oikeasti "ALHIM", lausutaan "ELOHIM". Puretaanpa tuo sana ALHIM osiin ja selvitetään sen merkitys:
AL = Jumala (esim. "Ali, Ali" = "Jumalani, Jumalani")
[Huomaa nyt! - ei muodosteta monikkoa sanasta "AL", vaan lisätään siihen ensin "H". Sitten vasta lisätään tavallinen monikkopääte "I"]
H = feminiininen kirjain (esim. Heve eli Eeva = "hvh". Jehova = "jhvh")
IM = maskuliininen monikkopääte
Miten siis voitaisiin suomentaa Alhim eli Elohim? Ei riitä "jumalat", sillä samaan käsitteeseen ikään kuin sisältyy myös "jumalattaret". Ei sitä voi juuri muillakaan kielillä kääntää järkevästi. Se on "Jumala, joka on kaksisukuiset Jumalat".
Nyt seuraakin mielenkiintoinen vaihe.
Tämä monikko, Elohim sanoi siis, että ”luokaamme ihminen omaksi kuvaksemme”. Luotiin siis ihminen, joka oli mies-naisellinen. Mooseksen kirjan kyseisessä kohdassa ei puhtaan käännöksen mukaan vielä puhuta mitään naisesta tai miehestä, vaan puhutaan mies-naisesta. Sanotaan vain että luotiin ihminen, ja tuo ihminen oli Adam. Adam luotiin Elohimin kuvaksi, eli Adam oli siis sekä mies että nainen – yhdessä olennossa!
””Tämä ensimmäinen luominen, josta puhutaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, ensimmäisessä luvussa, ei tapahdu täällä maan päällä. Se on aivan toisten tasojen tapahtuma. Se tapahtuu korkealla tasolla. Nämä ovat aivan abstrakteja asioita. Elohim luovat ensimmäisen Adamin, Adam Kadmonin siellä abstraktisen ajattelun maailmassa. Siellä mies ja nainen painautuvat mahdollisuutena, ituina jumalsyntyiseen henkeen, ja nämä vastakohdat on havaittavissa kaikessa ilmenneessä luonnossa. Ei ole mitään ilman vastakohtia””
(Pekka Ervast: ”Salaperäinen ihminen” II. luku)
- TOINEN LUOMINEN JA JEHOVAH -
Adam JA Eeva kuuluvat vasta ns. toiseen, jehovistiseen luomiseen. Siinä luoja saa uuden nimen. Tutustutaan nyt tuohon ihvh:n, Jahveen eli JEHOVAAN.
Luojan uusi nimi IHVH ei tällä kertaa tarkoita mies-naisellisia luojajumalia, vaan se merkitsee yksinkertaisesti miestä ja naista. Hepreankielinen sana IHVH muodostuu sukupuolisymboleista: se tosiasiassa kuvaa sukupuolielimiä. Jehovah oli sukupuolisuuden, ”vastakohtien unimaailman” luoja, kuten tulemme pian ymmärtämään.
Aiemmin siis luotiin ihminen henkisessä, aineettomassa, muodossaan. Nyt on aika muovata ihminen maan tomusta, eli laskea hänet aineellisten muotojen maailmaan, niin kuin Moos. 2. luvussa tapahtuu. Edelleenkin luodaan kuitenkin pelkästään Adam, ei Eevaa. Maan päälläkin tämä ”alkuihminen” oli siis edelleen ns. mies-naisellinen olento! Miten hän lisääntyi – se jääkööt nyt ratkaisematta. (Tulee tosin mieleen esim. teosofit, jotka sanovat ihmiskunnan varhaisvaiheissa esiintyneen kaksisukuisia ihmisiä, jotka itsestään ikään kuin hikoilemalla erittivät suvunjatketta :)
- JEHOVAH JA HARHAMAAILMAN SYNTY -
Pian tämä Jehovah (ihvh) toteaakin, että ”ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Ihmisen kavereiksi luodaan ensin eläimet (jotka ilmeisesti ed. luvussa olivat vielä ikään kuin pelkkinä ajatushahmotuksina luojien mielessä), mutta heistä ei ihminen löydä veroistaan kumppania. Mutta mitäs sitten tapahtuukaan? Tapahtuu unen syntyminen! Kuinka monelta taholta olemmekaan saaneet kuulla saman julistuksen: ”Tämä kaikki on vain unta, harhaa -- herää! Tämä vastakohtien, tuskien ja taistelujen –- ja kuoleman -- maailma on vain uniharhamme tuotetta! Tämä ei ole perimmäinen todellisuus!” Monet ihmiset ovat tällaiseen todellisuuteen heränneet tai hetkeksi sen oivaltaneet, ja lukemattomat uskonnot ja uskontofilosofiset lahkot ovat syntyneet juuri tuo ajatus perustanaan! Tulemme nyt ymmärtämään miksi.
Adam vaipui ”uneen”, jossa hän eroaa kahteen osaan, mieheksi ja naiseksi. Se tarkoittaa, että hän ei ole enää tietoinen kuin toisesta puolesta itseään, hän on JOKO mies TAI nainen; henkinen puoli eli valvetodellisuus katoaa ”unen” sumuverhon taakse. Myös kaikki muu eroaa kahteen osaan, paratiisi on muisto vain. ”Uni”maailmaan jää vain kaikkinainen kaipuu takaisin ykseyteen, autuuteen, vapauteen! Kaikki tuon kaksinaisen unimaailman aineelliset osaset pyrkivät takaisin ykseyteen ja JUURI SE pitää koko tuon maailman kasassa. Mutta ykseyttä ei löydy; sitä ei löydy niin kauan kuin ihminen etsii täydennyspuoltaan aineen maailmasta. Juuri se on se opetus, jota me olemme täällä oppimassa! Ihmisen täytyy tunnistaa oma unensa, hänen täytyy poistaa sumuverho hänen henkisen minänsä peitosta, jotta hän voisi SEN avulla todella yhdistyä, löytää ykseyden. Meidän täytyy oppia rakastamaan ensin itseämme, sitten rakastua toiseen ihmiseen, sitten lopulta: rakastaa kaikkia ihmisiä korkeimmalla rakkaudella. Siinä oli siis yleismaailmallinen kommentaario kyseisestä raamatun kohtauksesta. Ja voiko totuutta selvemmin ilmaista?
Jeesus Kristus nimitti juuri tätä elämää kuolemaksi. Hän sanoi: "Antakaa kuolleitten haudata kuolleensa." Siinä hän selvästi osoittaa, että ihmiset yleensä ovat kuolleita. Tämä on näennäistä elämää, jos ajattelemme, että tämä on ainoa elämä; se tulee meille kuolemaksi, jos luulemme sitä todelliseksi elämäksi. Paavali puhui kuolleitten ylösnousemuksesta...
Näin loppuu tämä tutkiskelu – hieman töksähtäen :) Paljon jäi selvyyden vuoksi sanomatta tällä kertaa.
Alussa Jumalat loivat maan.
B'rashith bara Elohim eth hashamayim v'eth h'arets.
Genesiksessä on kaksi luomiskertomusta; toista nimitetään elohistiseksi ja toista jehovistiseksi. Jehova esiintyy siis Moos. kirjan toisesta luvusta eteenpäin. Tutustutaan aluksi ensimmäiseen.
Elohim-sana tarkoittaa itse asiassa jumaluuksia, joihin sisältyy miehinen ja naisellinen puoli. Elohim kirjoitetaan oikeasti "ALHIM", lausutaan "ELOHIM". Puretaanpa tuo sana ALHIM osiin ja selvitetään sen merkitys:
AL = Jumala (esim. "Ali, Ali" = "Jumalani, Jumalani")
[Huomaa nyt! - ei muodosteta monikkoa sanasta "AL", vaan lisätään siihen ensin "H". Sitten vasta lisätään tavallinen monikkopääte "I"]
H = feminiininen kirjain (esim. Heve eli Eeva = "hvh". Jehova = "jhvh")
IM = maskuliininen monikkopääte
Miten siis voitaisiin suomentaa Alhim eli Elohim? Ei riitä "jumalat", sillä samaan käsitteeseen ikään kuin sisältyy myös "jumalattaret". Ei sitä voi juuri muillakaan kielillä kääntää järkevästi. Se on "Jumala, joka on kaksisukuiset Jumalat".
Nyt seuraakin mielenkiintoinen vaihe.
Tämä monikko, Elohim sanoi siis, että ”luokaamme ihminen omaksi kuvaksemme”. Luotiin siis ihminen, joka oli mies-naisellinen. Mooseksen kirjan kyseisessä kohdassa ei puhtaan käännöksen mukaan vielä puhuta mitään naisesta tai miehestä, vaan puhutaan mies-naisesta. Sanotaan vain että luotiin ihminen, ja tuo ihminen oli Adam. Adam luotiin Elohimin kuvaksi, eli Adam oli siis sekä mies että nainen – yhdessä olennossa!
””Tämä ensimmäinen luominen, josta puhutaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, ensimmäisessä luvussa, ei tapahdu täällä maan päällä. Se on aivan toisten tasojen tapahtuma. Se tapahtuu korkealla tasolla. Nämä ovat aivan abstrakteja asioita. Elohim luovat ensimmäisen Adamin, Adam Kadmonin siellä abstraktisen ajattelun maailmassa. Siellä mies ja nainen painautuvat mahdollisuutena, ituina jumalsyntyiseen henkeen, ja nämä vastakohdat on havaittavissa kaikessa ilmenneessä luonnossa. Ei ole mitään ilman vastakohtia””
(Pekka Ervast: ”Salaperäinen ihminen” II. luku)
- TOINEN LUOMINEN JA JEHOVAH -
Adam JA Eeva kuuluvat vasta ns. toiseen, jehovistiseen luomiseen. Siinä luoja saa uuden nimen. Tutustutaan nyt tuohon ihvh:n, Jahveen eli JEHOVAAN.
Luojan uusi nimi IHVH ei tällä kertaa tarkoita mies-naisellisia luojajumalia, vaan se merkitsee yksinkertaisesti miestä ja naista. Hepreankielinen sana IHVH muodostuu sukupuolisymboleista: se tosiasiassa kuvaa sukupuolielimiä. Jehovah oli sukupuolisuuden, ”vastakohtien unimaailman” luoja, kuten tulemme pian ymmärtämään.
Aiemmin siis luotiin ihminen henkisessä, aineettomassa, muodossaan. Nyt on aika muovata ihminen maan tomusta, eli laskea hänet aineellisten muotojen maailmaan, niin kuin Moos. 2. luvussa tapahtuu. Edelleenkin luodaan kuitenkin pelkästään Adam, ei Eevaa. Maan päälläkin tämä ”alkuihminen” oli siis edelleen ns. mies-naisellinen olento! Miten hän lisääntyi – se jääkööt nyt ratkaisematta. (Tulee tosin mieleen esim. teosofit, jotka sanovat ihmiskunnan varhaisvaiheissa esiintyneen kaksisukuisia ihmisiä, jotka itsestään ikään kuin hikoilemalla erittivät suvunjatketta :)
- JEHOVAH JA HARHAMAAILMAN SYNTY -
Pian tämä Jehovah (ihvh) toteaakin, että ”ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Ihmisen kavereiksi luodaan ensin eläimet (jotka ilmeisesti ed. luvussa olivat vielä ikään kuin pelkkinä ajatushahmotuksina luojien mielessä), mutta heistä ei ihminen löydä veroistaan kumppania. Mutta mitäs sitten tapahtuukaan? Tapahtuu unen syntyminen! Kuinka monelta taholta olemmekaan saaneet kuulla saman julistuksen: ”Tämä kaikki on vain unta, harhaa -- herää! Tämä vastakohtien, tuskien ja taistelujen –- ja kuoleman -- maailma on vain uniharhamme tuotetta! Tämä ei ole perimmäinen todellisuus!” Monet ihmiset ovat tällaiseen todellisuuteen heränneet tai hetkeksi sen oivaltaneet, ja lukemattomat uskonnot ja uskontofilosofiset lahkot ovat syntyneet juuri tuo ajatus perustanaan! Tulemme nyt ymmärtämään miksi.
Adam vaipui ”uneen”, jossa hän eroaa kahteen osaan, mieheksi ja naiseksi. Se tarkoittaa, että hän ei ole enää tietoinen kuin toisesta puolesta itseään, hän on JOKO mies TAI nainen; henkinen puoli eli valvetodellisuus katoaa ”unen” sumuverhon taakse. Myös kaikki muu eroaa kahteen osaan, paratiisi on muisto vain. ”Uni”maailmaan jää vain kaikkinainen kaipuu takaisin ykseyteen, autuuteen, vapauteen! Kaikki tuon kaksinaisen unimaailman aineelliset osaset pyrkivät takaisin ykseyteen ja JUURI SE pitää koko tuon maailman kasassa. Mutta ykseyttä ei löydy; sitä ei löydy niin kauan kuin ihminen etsii täydennyspuoltaan aineen maailmasta. Juuri se on se opetus, jota me olemme täällä oppimassa! Ihmisen täytyy tunnistaa oma unensa, hänen täytyy poistaa sumuverho hänen henkisen minänsä peitosta, jotta hän voisi SEN avulla todella yhdistyä, löytää ykseyden. Meidän täytyy oppia rakastamaan ensin itseämme, sitten rakastua toiseen ihmiseen, sitten lopulta: rakastaa kaikkia ihmisiä korkeimmalla rakkaudella. Siinä oli siis yleismaailmallinen kommentaario kyseisestä raamatun kohtauksesta. Ja voiko totuutta selvemmin ilmaista?
Jeesus Kristus nimitti juuri tätä elämää kuolemaksi. Hän sanoi: "Antakaa kuolleitten haudata kuolleensa." Siinä hän selvästi osoittaa, että ihmiset yleensä ovat kuolleita. Tämä on näennäistä elämää, jos ajattelemme, että tämä on ainoa elämä; se tulee meille kuolemaksi, jos luulemme sitä todelliseksi elämäksi. Paavali puhui kuolleitten ylösnousemuksesta...
Näin loppuu tämä tutkiskelu – hieman töksähtäen :) Paljon jäi selvyyden vuoksi sanomatta tällä kertaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sen voin tuhn kommentoida ettei mitään "jehovaa" ole Raamatun alkuperäiskielessä, vaan pelkästään tetragrammi JHVH.
Kirjainyhdistelmä JHVH ei käänny "jehova" vaan "jahveh".
Käännösvirheita ja väärinkäsityksiä, Raamatun vastaista hellenististä ihmiskäsitystä ja mielikuvitusta sekoitettuna sopivaksi liemeksi, että herkkäuskoiset sen nielisivät.
Luominen tapahtui (ja tapahtuu) henkiseltä puolelta fyysiselle puolelle. Kaikki mitä fyysisenä ilmenee, on ensin ollut henkisessä muodossa, eli ajatuksena. Ajatuksillamme luomme maailmamme.
Olemme tulleet kokemaan maailmankaikkeuden, eli Jumalan. Dualistisuus vallitsee siksi, että voisimme kokea millaista on olla esimerkiksi mies. Koemme siis maailmankaikkeuden yksi asia kerrallaan. Mutta yhdessä koemme kaiken.
Jokainen rakentaa yhtä pientä maailmankaikkeuden osaa, vaikka ikuisuudessa kaikki on jo olemassakin.
Yhdessä olemme Luoja.
Luominen tapahtui (ja tapahtuu) henkiseltä puolelta fyysiselle puolelle. Kaikki mitä fyysisenä ilmenee, on ensin ollut henkisessä muodossa, eli ajatuksena. Ajatuksillamme luomme maailmamme.
Olemme tulleet kokemaan maailmankaikkeuden, eli Jumalan. Dualistisuus vallitsee siksi, että voisimme kokea millaista on olla esimerkiksi mies. Koemme siis maailmankaikkeuden yksi asia kerrallaan. Mutta yhdessä koemme kaiken.
Jokainen rakentaa yhtä pientä maailmankaikkeuden osaa, vaikka ikuisuudessa kaikki on jo olemassakin.
Yhdessä olemme Luoja.
Sanotaanko että lyhyesti Elohim on ilman kirjainten pilkkomista siis Yksi yli kahden persoonan entiteetti.
Luomisessa toimi siis koko "Godhead", Sana joka on Kristus, sekä Henki.
Se että Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksi, tarkoittanee moniakin asioita. Ihminenhän on Raamatun mukaan olossaan kuin eläin, mutta silti jumala.
Eli hän voi tehdä oman tahdon ja luonteensa mukaisesti.
Adamista saatiin "miehetär" eli nainen.
Se ei vielä tarkoita että Adam-Kadmon (en puhu nyt ihmis-suvun vertauskuvana) olisi ollut androgyyni.
Muuten kirjoituksessasi oli paljon ihan mielenkiintoistakin asiaa, mutta myöskin sellaista mitä en allekirjoita.
Jos puhutaan esim. Jumalan nimistä sefirotheina, silloin erehdytään.
"Juuri se on se opetus, jota me olemme täällä oppimassa! Ihmisen täytyy tunnistaa oma unensa, hänen täytyy poistaa sumuverho hänen henkisen minänsä peitosta, jotta hän voisi SEN avulla todella yhdistyä, löytää ykseyden. Meidän täytyy oppia rakastamaan ensin itseämme, sitten rakastua toiseen ihmiseen, sitten lopulta: rakastaa kaikkia ihmisiä korkeimmalla rakkaudella. Siinä oli siis yleismaailmallinen kommentaario kyseisestä raamatun kohtauksesta. Ja voiko totuutta selvemmin ilmaista?"
Myös Platonin näkemys rakkauden idean tavoittelusta etenee samaa linjaa. Platon ei kuitenkaan aloita puhumalla itsensä rakastamisesta, mutta sanoo, että ensin yksittäisten ruumiiden rakastaminen kohoaa sille tasolle, että alkaa rakastaa kaikkia ruumiita(sisältää ilmeisesti jo myös oman itsensä rakastamisen). Tämän jälkeen ihminen oppii rakastamaan yksittäisiä sieluja ja sitten kaikkia niitä. Kun rakkaus kehittyy, niin se kohoaa lakiin, tietoon ja kaikkein viimeisimpänä ihminen oppii rakastamaan itse rakkauden ideaa. Eikö oma uni ole tunnistettu, kun ihminen ymmärtää itse rakkauden idean? Silloinhan sumuverho on hälvennyt...?