- LUOMINEN RAAMATUSSA JA ELOHIMIN MYSTEERI -
Alussa Jumalat loivat maan.
B'rashith bara Elohim eth hashamayim v'eth h'arets.
Genesiksessä on kaksi luomiskertomusta; toista nimitetään elohistiseksi ja toista jehovistiseksi. Jehova esiintyy siis Moos. kirjan toisesta luvusta eteenpäin. Tutustutaan aluksi ensimmäiseen.
Elohim-sana tarkoittaa itse asiassa jumaluuksia, joihin sisältyy miehinen ja naisellinen puoli. Elohim kirjoitetaan oikeasti "ALHIM", lausutaan "ELOHIM". Puretaanpa tuo sana ALHIM osiin ja selvitetään sen merkitys:
AL = Jumala (esim. "Ali, Ali" = "Jumalani, Jumalani")
[Huomaa nyt! - ei muodosteta monikkoa sanasta "AL", vaan lisätään siihen ensin "H". Sitten vasta lisätään tavallinen monikkopääte "I"]
H = feminiininen kirjain (esim. Heve eli Eeva = "hvh". Jehova = "jhvh")
IM = maskuliininen monikkopääte
Miten siis voitaisiin suomentaa Alhim eli Elohim? Ei riitä "jumalat", sillä samaan käsitteeseen ikään kuin sisältyy myös "jumalattaret". Ei sitä voi juuri muillakaan kielillä kääntää järkevästi. Se on "Jumala, joka on kaksisukuiset Jumalat".
Nyt seuraakin mielenkiintoinen vaihe.
Tämä monikko, Elohim sanoi siis, että "luokaamme ihminen omaksi kuvaksemme". Luotiin siis ihminen, joka oli mies-naisellinen. Mooseksen kirjan kyseisessä kohdassa ei puhtaan käännöksen mukaan vielä puhuta mitään naisesta tai miehestä, vaan puhutaan mies-naisesta. Sanotaan vain että luotiin ihminen, ja tuo ihminen oli Adam. Adam luotiin Elohimin kuvaksi, eli Adam oli siis sekä mies että nainen – yhdessä olennossa!
""Tämä ensimmäinen luominen, josta puhutaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, ensimmäisessä luvussa, ei tapahdu täällä maan päällä. Se on aivan toisten tasojen tapahtuma. Se tapahtuu korkealla tasolla. Nämä ovat aivan abstrakteja asioita. Elohim luovat ensimmäisen Adamin, Adam Kadmonin siellä abstraktisen ajattelun maailmassa. Siellä mies ja nainen painautuvat mahdollisuutena, ituina jumalsyntyiseen henkeen, ja nämä vastakohdat on havaittavissa kaikessa ilmenneessä luonnossa. Ei ole mitään ilman vastakohtia""
(Pekka Ervast: "Salaperäinen ihminen" II. luku)
- TOINEN LUOMINEN JA JEHOVAH -
Adam JA Eeva kuuluvat vasta ns. toiseen, jehovistiseen luomiseen. Siinä luoja saa uuden nimen. Tutustutaan nyt tuohon ihvh:n, Jahveen eli JEHOVAAN.
Luojan uusi nimi IHVH ei tällä kertaa tarkoita mies-naisellisia luojajumalia, vaan se merkitsee yksinkertaisesti miestä ja naista. Hepreankielinen sana IHVH muodostuu sukupuolisymboleista: se tosiasiassa kuvaa sukupuolielimiä. Jehovah oli sukupuolisuuden, "vastakohtien unimaailman" luoja, kuten tulemme pian ymmärtämään.
Aiemmin siis luotiin ihminen henkisessä, aineettomassa, muodossaan. Nyt on aika muovata ihminen maan tomusta, eli laskea hänet aineellisten muotojen maailmaan, niin kuin Moos. 2. luvussa tapahtuu. Edelleenkin luodaan kuitenkin pelkästään Adam, ei Eevaa. Maan päälläkin tämä "alkuihminen" oli siis edelleen ns. mies-naisellinen olento! Miten hän lisääntyi – se jääkööt nyt ratkaisematta. (Tulee tosin mieleen esim. teosofit, jotka sanovat ihmiskunnan varhaisvaiheissa esiintyneen kaksisukuisia ihmisiä, jotka itsestään ikään kuin hikoilemalla erittivät suvunjatketta :)
- JEHOVAH JA HARHAMAAILMAN SYNTY -
Pian tämä Jehovah (ihvh) toteaakin, että "ei ole hyvä ihmisen olla yksinään". Ihmisen kavereiksi luodaan ensin eläimet (jotka ilmeisesti ed. luvussa olivat vielä ikään kuin pelkkinä ajatushahmotuksina luojien mielessä), mutta heistä ei ihminen löydä veroistaan kumppania. Mutta mitäs sitten tapahtuukaan? Tapahtuu unen syntyminen! Kuinka monelta taholta olemmekaan saaneet kuulla saman julistuksen: "Tämä kaikki on vain unta, harhaa -- herää! Tämä vastakohtien, tuskien ja taistelujen –- ja kuoleman -- maailma on vain uniharhamme tuotetta! Tämä ei ole perimmäinen todellisuus!" Monet ihmiset ovat tällaiseen todellisuuteen heränneet tai hetkeksi sen oivaltaneet, ja lukemattomat uskonnot ja uskontofilosofiset lahkot ovat syntyneet juuri tuo ajatus perustanaan! Tulemme nyt ymmärtämään miksi.
Adam vaipui "uneen", jossa hän eroaa kahteen osaan, mieheksi ja naiseksi. Se tarkoittaa, että hän ei ole enää tietoinen kuin toisesta puolesta itseään, hän on JOKO mies TAI nainen; henkinen puoli eli valvetodellisuus katoaa "unen" sumuverhon taakse. Myös kaikki muu eroaa kahteen osaan, paratiisi on muisto vain. "Uni"maailmaan jää vain kaikkinainen kaipuu takaisin ykseyteen, autuuteen, vapauteen! Kaikki tuon kaksinaisen unimaailman aineelliset osaset pyrkivät takaisin ykseyteen ja JUURI SE pitää koko tuon maailman kasassa. Mutta ykseyttä ei löydy; sitä ei löydy niin kauan kuin ihminen etsii täydennyspuoltaan aineen maailmasta. Juuri se on se opetus, jota me olemme täällä oppimassa! Ihmisen täytyy tunnistaa oma unensa, hänen täytyy poistaa sumuverho hänen henkisen minänsä peitosta, jotta hän voisi SEN avulla todella yhdistyä, löytää ykseyden. Meidän täytyy oppia rakastamaan ensin itseämme, sitten rakastua toiseen ihmiseen, sitten lopulta: rakastaa kaikkia ihmisiä korkeimmalla rakkaudella. Siinä oli siis yleismaailmallinen kommentaario kyseisestä raamatun kohtauksesta. Ja voiko totuutta selvemmin ilmaista?
Jeesus Kristus nimitti juuri tätä elämää kuolemaksi. Hän sanoi: "Antakaa kuolleitten haudata kuolleensa." Siinä hän selvästi osoittaa, että ihmiset yleensä ovat kuolleita. Tämä on näennäistä elämää, jos ajattelemme, että tämä on ainoa elämä; se tulee meille kuolemaksi, jos luulemme sitä todelliseksi elämäksi. Paavali puhui kuolleitten ylösnousemuksesta...
Näin loppuu tämä tutkiskelu – hieman töksähtäen :) Paljon jäi selvyyden vuoksi sanomatta tällä kertaa.
Alussa Jumalat loivat maan.
B'rashith bara Elohim eth hashamayim v'eth h'arets.
Genesiksessä on kaksi luomiskertomusta; toista nimitetään elohistiseksi ja toista jehovistiseksi. Jehova esiintyy siis Moos. kirjan toisesta luvusta eteenpäin. Tutustutaan aluksi ensimmäiseen.
Elohim-sana tarkoittaa itse asiassa jumaluuksia, joihin sisältyy miehinen ja naisellinen puoli. Elohim kirjoitetaan oikeasti "ALHIM", lausutaan "ELOHIM". Puretaanpa tuo sana ALHIM osiin ja selvitetään sen merkitys:
AL = Jumala (esim. "Ali, Ali" = "Jumalani, Jumalani")
[Huomaa nyt! - ei muodosteta monikkoa sanasta "AL", vaan lisätään siihen ensin "H". Sitten vasta lisätään tavallinen monikkopääte "I"]
H = feminiininen kirjain (esim. Heve eli Eeva = "hvh". Jehova = "jhvh")
IM = maskuliininen monikkopääte
Miten siis voitaisiin suomentaa Alhim eli Elohim? Ei riitä "jumalat", sillä samaan käsitteeseen ikään kuin sisältyy myös "jumalattaret". Ei sitä voi juuri muillakaan kielillä kääntää järkevästi. Se on "Jumala, joka on kaksisukuiset Jumalat".
Nyt seuraakin mielenkiintoinen vaihe.
Tämä monikko, Elohim sanoi siis, että "luokaamme ihminen omaksi kuvaksemme". Luotiin siis ihminen, joka oli mies-naisellinen. Mooseksen kirjan kyseisessä kohdassa ei puhtaan käännöksen mukaan vielä puhuta mitään naisesta tai miehestä, vaan puhutaan mies-naisesta. Sanotaan vain että luotiin ihminen, ja tuo ihminen oli Adam. Adam luotiin Elohimin kuvaksi, eli Adam oli siis sekä mies että nainen – yhdessä olennossa!
""Tämä ensimmäinen luominen, josta puhutaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, ensimmäisessä luvussa, ei tapahdu täällä maan päällä. Se on aivan toisten tasojen tapahtuma. Se tapahtuu korkealla tasolla. Nämä ovat aivan abstrakteja asioita. Elohim luovat ensimmäisen Adamin, Adam Kadmonin siellä abstraktisen ajattelun maailmassa. Siellä mies ja nainen painautuvat mahdollisuutena, ituina jumalsyntyiseen henkeen, ja nämä vastakohdat on havaittavissa kaikessa ilmenneessä luonnossa. Ei ole mitään ilman vastakohtia""
(Pekka Ervast: "Salaperäinen ihminen" II. luku)
- TOINEN LUOMINEN JA JEHOVAH -
Adam JA Eeva kuuluvat vasta ns. toiseen, jehovistiseen luomiseen. Siinä luoja saa uuden nimen. Tutustutaan nyt tuohon ihvh:n, Jahveen eli JEHOVAAN.
Luojan uusi nimi IHVH ei tällä kertaa tarkoita mies-naisellisia luojajumalia, vaan se merkitsee yksinkertaisesti miestä ja naista. Hepreankielinen sana IHVH muodostuu sukupuolisymboleista: se tosiasiassa kuvaa sukupuolielimiä. Jehovah oli sukupuolisuuden, "vastakohtien unimaailman" luoja, kuten tulemme pian ymmärtämään.
Aiemmin siis luotiin ihminen henkisessä, aineettomassa, muodossaan. Nyt on aika muovata ihminen maan tomusta, eli laskea hänet aineellisten muotojen maailmaan, niin kuin Moos. 2. luvussa tapahtuu. Edelleenkin luodaan kuitenkin pelkästään Adam, ei Eevaa. Maan päälläkin tämä "alkuihminen" oli siis edelleen ns. mies-naisellinen olento! Miten hän lisääntyi – se jääkööt nyt ratkaisematta. (Tulee tosin mieleen esim. teosofit, jotka sanovat ihmiskunnan varhaisvaiheissa esiintyneen kaksisukuisia ihmisiä, jotka itsestään ikään kuin hikoilemalla erittivät suvunjatketta :)
- JEHOVAH JA HARHAMAAILMAN SYNTY -
Pian tämä Jehovah (ihvh) toteaakin, että "ei ole hyvä ihmisen olla yksinään". Ihmisen kavereiksi luodaan ensin eläimet (jotka ilmeisesti ed. luvussa olivat vielä ikään kuin pelkkinä ajatushahmotuksina luojien mielessä), mutta heistä ei ihminen löydä veroistaan kumppania. Mutta mitäs sitten tapahtuukaan? Tapahtuu unen syntyminen! Kuinka monelta taholta olemmekaan saaneet kuulla saman julistuksen: "Tämä kaikki on vain unta, harhaa -- herää! Tämä vastakohtien, tuskien ja taistelujen –- ja kuoleman -- maailma on vain uniharhamme tuotetta! Tämä ei ole perimmäinen todellisuus!" Monet ihmiset ovat tällaiseen todellisuuteen heränneet tai hetkeksi sen oivaltaneet, ja lukemattomat uskonnot ja uskontofilosofiset lahkot ovat syntyneet juuri tuo ajatus perustanaan! Tulemme nyt ymmärtämään miksi.
Adam vaipui "uneen", jossa hän eroaa kahteen osaan, mieheksi ja naiseksi. Se tarkoittaa, että hän ei ole enää tietoinen kuin toisesta puolesta itseään, hän on JOKO mies TAI nainen; henkinen puoli eli valvetodellisuus katoaa "unen" sumuverhon taakse. Myös kaikki muu eroaa kahteen osaan, paratiisi on muisto vain. "Uni"maailmaan jää vain kaikkinainen kaipuu takaisin ykseyteen, autuuteen, vapauteen! Kaikki tuon kaksinaisen unimaailman aineelliset osaset pyrkivät takaisin ykseyteen ja JUURI SE pitää koko tuon maailman kasassa. Mutta ykseyttä ei löydy; sitä ei löydy niin kauan kuin ihminen etsii täydennyspuoltaan aineen maailmasta. Juuri se on se opetus, jota me olemme täällä oppimassa! Ihmisen täytyy tunnistaa oma unensa, hänen täytyy poistaa sumuverho hänen henkisen minänsä peitosta, jotta hän voisi SEN avulla todella yhdistyä, löytää ykseyden. Meidän täytyy oppia rakastamaan ensin itseämme, sitten rakastua toiseen ihmiseen, sitten lopulta: rakastaa kaikkia ihmisiä korkeimmalla rakkaudella. Siinä oli siis yleismaailmallinen kommentaario kyseisestä raamatun kohtauksesta. Ja voiko totuutta selvemmin ilmaista?
Jeesus Kristus nimitti juuri tätä elämää kuolemaksi. Hän sanoi: "Antakaa kuolleitten haudata kuolleensa." Siinä hän selvästi osoittaa, että ihmiset yleensä ovat kuolleita. Tämä on näennäistä elämää, jos ajattelemme, että tämä on ainoa elämä; se tulee meille kuolemaksi, jos luulemme sitä todelliseksi elämäksi. Paavali puhui kuolleitten ylösnousemuksesta...
Näin loppuu tämä tutkiskelu – hieman töksähtäen :) Paljon jäi selvyyden vuoksi sanomatta tällä kertaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuten sanoit. Loppui vähän töksähtäen.