Uskonnon synty

Mooseksen 1. kirjan luku 11 antaa vastauksen pohdintaasi:

"1. Kaikkialla maan päällä oli sama kieli ja yksi puhetapa.
2. Siirtyessään itään päin ihmiset löysivät tasangon Sinearin maassa (Mesopotamiassa.) ja asettuivat sinne.
3. He sanoivat toisilleen: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja maapikeä (luonnon-asfalttia) laastina.
4. He sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu on taivaassa ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan."
5. Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, minkä ihmiset olivat rakentaneet.
6. Herra sanoi: "He ovat yksi kansa, heillä kaikilla on sama kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Nyt heille ei ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
7. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme* siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."
8. Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.
9. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti koko maan kielen. Sieltä Herra hajotti heidät yli koko maan. "

Uskonto on siis ihmisen tekemä oppijärjestelmä.
Raamattu puhuu Baabelista, joka on epäjumalan palvontaa.
Baabel on ja pysyy loppuun asti eli Jeesuksen toiseen tulemukseen asti.

Huomaa, että elävä usko (Jumalaan) ei ole uskontoihin (ihmisoppeihin) sidottua.

Ihminen on tietoinen olento ja hän tietää mm. kuolevansa. Eläimet elävät vaistojensa varassa. Heillä ei ole samaa tietoisuutta kuin ihmisillä eikä sellaista kieltä, jolla voimme kuvata asioita.

Uskonnot syntyvät ihmisen ominaisuuksien vuoksi. Alkukantainen uskonto on maagista: pars pro toto eli osa kokonaisuuden edustajana. Silloin palvotaan esineitä ja luonnonvoimia.

Aito uskonto on peräisin Jumalan antamista ilmoituksista. Se on ainoa tapa saada oikeaa tietoa tuonpuoleisesta.