Pakanain ajoista

Eihän sitä tiedä vaikka selityksesi(anteeksi huono ilmaisu) 7 ajasta julkaistaan vielä uutena valona tulevaisuuden vartsikoissa?

sivuillasi? kirjoitti:

Eihän sitä tiedä vaikka selityksesi(anteeksi huono ilmaisu) 7 ajasta julkaistaan vielä uutena valona tulevaisuuden vartsikoissa?

>>selityksesi

Ei ollut minun ideani. Teimme lukijoiden "kysymyksen" työryhmänä. Työryhmäämme kuului useita veljiä ja sisaria eri seurakunnista. Niin, se oli "kysymys", ei selitys. Tosin kysymys oli perusteltu Raamatulla, jotta ei voitaisi väittää, että ajatus olisi hihasta vedetty. :)

Johanneksen_poika kirjoitti:

>>selityksesi

Ei ollut minun ideani. Teimme lukijoiden "kysymyksen" työryhmänä. Työryhmäämme kuului useita veljiä ja sisaria eri seurakunnista. Niin, se oli "kysymys", ei selitys. Tosin kysymys oli perusteltu Raamatulla, jotta ei voitaisi väittää, että ajatus olisi hihasta vedetty. :)

Kysymys oli hyvin tehty. Kun sen lukee ei jää epäilystäkään etteikö 1914 oppi olisi väärä. Asiaa tukee myös se, ettei VT seura ole yrittänytkään vastata. 1914 opin vääryydestä ei ole pienintäkään epäilystä, kun lukee vielä Meilon asiaan liittyvät selitykset ja kysymykset päälle.
Kuinka pitkään uskoit itse kyseiseen oppiin? Milloin aloit epäilemään?

väärä. kirjoitti:

Kysymys oli hyvin tehty. Kun sen lukee ei jää epäilystäkään etteikö 1914 oppi olisi väärä. Asiaa tukee myös se, ettei VT seura ole yrittänytkään vastata. 1914 opin vääryydestä ei ole pienintäkään epäilystä, kun lukee vielä Meilon asiaan liittyvät selitykset ja kysymykset päälle.
Kuinka pitkään uskoit itse kyseiseen oppiin? Milloin aloit epäilemään?

>>Kuinka pitkään uskoit itse kyseiseen oppiin? Milloin aloit epäilemään?

Ensiksi pari taustatietoa. Ja vähän laajemminkin kokemuksiani Jehovan todistajana olemisesta ja seurakunnan sisäisestä vainosta.

Olin vähän yli kakskymppinen nuori mies, kun kiinnostuin Raamatusta ja Jehovan todistajien opista. Olin kuulunut luterilaiseen kirkkoon ja käynyt rippikoulunkin. Erosin kirkosta ja liityin JT-seurakuntaan joulukussa 1975, siis aivan vähän sen JÄLKEEN kun odotettu Harmagedon oli tullut. En siis ihan kerinnyt siihen touhuun mukaan. Myöhästyin muutamalla kuukaudella. :)

Kun minut 2006 vuoden lopussa erotettiin, olin ollut kastettu JT 31 vuotta. Rehellisesti täytyy sanoa, että minulle kävi aivan samalla tavalla kuin monille muillekin, että tulin "huijatuiksi" monissa opeissa, joiden virheellisyyttä en aluksi nähnyt. Tosin olen sitä mieltä, että Jehovan todistajien opeissa on vieläkin paljon oikeaa ja hyvää. En nyt kuitenkaan puutu siihen tässä yhteydessä. Myöhemmin... Toisaalta, ei kauniit tapetit seinällä paljon lohduta, jos koko talo on muuten homeessa...

Noin 10 vuotta sitten alkoi usko "järjestöön" ja Vartiotorniseuran menetelmiin yleensäkin horjua. Usko Raamattuun ja Jumalaan ei kokenut mitään haaksirikkoa. Mutta Espoo-Eteläisen seurakunnan kaksi vanhinta, "kuningas" Raimo Lahtinen ja sihteeri Markku Lumme olivat "avainhenkilöt" uskoni murenemiseen vanhimpiin ja samalla koko järjestöön. Ja paradoksaalista kyllä samat veijarit olivat "oikeus"komiteassa erottamassa minua viime vuoden lopulla. Heillä on siis kaksinkertainen "verivelka" minun suhteeni. :)

Espoo-Eteläisessä seurakunnassa sattui noin 10 vuotta sitten sinänsä vähäpätöinen juttu, ja luulimme sinisilmäisesti, että asiat oikaistaan, ja vanhimmat toimisivat niin, ettemme kärsisi vääryyttä. Mutta toisin kävi.

Raimo Lahtinen ja Markku Lumme olivat täysin kykenemättömiä hoitamaan edes pikku juttua, joka heidän olisi tullut kierrosvalvoja Leif Vikmanin pyynnöstä tehdä. Lahtinen jopa lupasi toteuttaa Vikmanin pyynnön. Mutta heti kun kierrosviikko oli loppunut, Lahtinen pyörsi lupauksensa ja sen sijaan (kostoksi?) alkoi minun ja vaimoni järjestelmällinen "kokouskiusaaminen". En nyt tässä yhteydessä halua siitä sen enempää kertoa, koska yksi osapuoli on jo kuollut, eikä asialla sinänsä ole suurta merkitystä. Mutta tuo episodi osoitti Raimo Lahtisesta ikävän piirteen. Hän on todellisuudessa hyvin ilkeä ihminen, vaikka suupielet kireänä huikkaakin "teretere" "teretere" muodollisen ja pakollisen tervehdyksen. Hän alkoi kiusata meitä aina kun se vain oli mahdollista. Ja se tapa kiusata oli mitä inhottavin... ei siitä sen enempää. Niinpä jouduimme vähentämään kokouksissa käynnit minimiin. Siitä taas seurasi se, että meitä alettiin pitää "huonosti mukana" olevina, niin kuin seurakunnissa on tapana luokitella ihmisiä "hengellisyyden" mukaan. Tuosta alkoi vähittäinen syrjäytyminen seurakunnan toiminnasta. Tunsimme olevamme "toisen luokan" jehovantodistajia, ydinryhmään ja hyvämaineisten joukkoon meitä ei tosin koskaan muutenkaan hyväksytty.

Välillä muutimme Espoo-Läntiseen seurakuntaan, kun asuinpaikkammekin vaihtui, mutta sitten tuli vakava sairaus, enkä juurtunut tuohon seurakuntaan, varsinkin, kun sihteeri A.H. aloitti ajojahdin minua vastaan sukulaisteni pyynnöstä ja Betelin suosiollisella avustuksella. Aika härskiä touhua, kun ottaa huomioon, että olin juuri vasta toipumassa kuolemanvakavasta sairaudesta, joka pysäytti koko elämäni ja lopetti mm. työurani. Sitten oli aika paeta läntisen vainoa eteläiseen seurakuntaan, mutta meille kävi niin, että kun lähdimme sutta pakoon, tuli karhu vastaan.

No, se siitä, mutta kun usko vanhimpiin ja seurakuntaan oli horjunut jo 10 vuotta sitten, alkoi myös epäily "muutamista" opeista. Tottakai 1914 oli yksi asia, koska se näytti lepäävän niin heikoilla perustuksilla. Ja viimeinen niitti oli sitten sukupolviopin muuttaminen. Sehän romutti lopulta kaiken. Mutta tuosta vuodesta 1914 ei voinut avomesti puhua, koska sen epäileminen on erottamisperuste edelleen ihan virallisestikin. Siitä huolimatta, että mm. hallintoelimen kolme veljeä (mm. A. Schröder ja kumppanit) olivat itse epäilevällä kannalla ja esittivät jopa uutta teoriaa vain pari kuukautta ennen kuin tuon vuoden hyväksymisestä tuli erottamisperuste. !!!

Joten sanoisin, että useita vuosia on luottamus Vartiotorniseuran markkinoimaan vuoteen 1914 ollut hukassa, varsinkin, kun VTS on muuttanut tuon vuoden merkitystäkin sen mukaan, kun aika on kulunut.

Toisaalta hävettää, että on tullut tässä asiassa huijatuksi, mutta tunnustan, että näin pääsi käymään. Toki nyt asiat ovat aivan uudella tolalla, uskoni perustuu pelkästään Raamattuun, ei Vartiotorniseuran opetuksiin, vaikka niissä onkin paljon hyvää kaikesta huolimatta siltä osin kun se perustuu Raamattuun.

Pyydän anteeksi niiltä ihmisiltä, joille olen tuputtanut tuota vuotta 1914 kiveen hakattuna vuotena, jonka Vartiotorniseura on määritellyt. Toimin "hyvässä uskossa" enkä tiennyt kaikkia tosiasioita.

Johanneksen_poika kirjoitti:

>>Kuinka pitkään uskoit itse kyseiseen oppiin? Milloin aloit epäilemään?

Ensiksi pari taustatietoa. Ja vähän laajemminkin kokemuksiani Jehovan todistajana olemisesta ja seurakunnan sisäisestä vainosta.

Olin vähän yli kakskymppinen nuori mies, kun kiinnostuin Raamatusta ja Jehovan todistajien opista. Olin kuulunut luterilaiseen kirkkoon ja käynyt rippikoulunkin. Erosin kirkosta ja liityin JT-seurakuntaan joulukussa 1975, siis aivan vähän sen JÄLKEEN kun odotettu Harmagedon oli tullut. En siis ihan kerinnyt siihen touhuun mukaan. Myöhästyin muutamalla kuukaudella. :)

Kun minut 2006 vuoden lopussa erotettiin, olin ollut kastettu JT 31 vuotta. Rehellisesti täytyy sanoa, että minulle kävi aivan samalla tavalla kuin monille muillekin, että tulin "huijatuiksi" monissa opeissa, joiden virheellisyyttä en aluksi nähnyt. Tosin olen sitä mieltä, että Jehovan todistajien opeissa on vieläkin paljon oikeaa ja hyvää. En nyt kuitenkaan puutu siihen tässä yhteydessä. Myöhemmin... Toisaalta, ei kauniit tapetit seinällä paljon lohduta, jos koko talo on muuten homeessa...

Noin 10 vuotta sitten alkoi usko "järjestöön" ja Vartiotorniseuran menetelmiin yleensäkin horjua. Usko Raamattuun ja Jumalaan ei kokenut mitään haaksirikkoa. Mutta Espoo-Eteläisen seurakunnan kaksi vanhinta, "kuningas" Raimo Lahtinen ja sihteeri Markku Lumme olivat "avainhenkilöt" uskoni murenemiseen vanhimpiin ja samalla koko järjestöön. Ja paradoksaalista kyllä samat veijarit olivat "oikeus"komiteassa erottamassa minua viime vuoden lopulla. Heillä on siis kaksinkertainen "verivelka" minun suhteeni. :)

Espoo-Eteläisessä seurakunnassa sattui noin 10 vuotta sitten sinänsä vähäpätöinen juttu, ja luulimme sinisilmäisesti, että asiat oikaistaan, ja vanhimmat toimisivat niin, ettemme kärsisi vääryyttä. Mutta toisin kävi.

Raimo Lahtinen ja Markku Lumme olivat täysin kykenemättömiä hoitamaan edes pikku juttua, joka heidän olisi tullut kierrosvalvoja Leif Vikmanin pyynnöstä tehdä. Lahtinen jopa lupasi toteuttaa Vikmanin pyynnön. Mutta heti kun kierrosviikko oli loppunut, Lahtinen pyörsi lupauksensa ja sen sijaan (kostoksi?) alkoi minun ja vaimoni järjestelmällinen "kokouskiusaaminen". En nyt tässä yhteydessä halua siitä sen enempää kertoa, koska yksi osapuoli on jo kuollut, eikä asialla sinänsä ole suurta merkitystä. Mutta tuo episodi osoitti Raimo Lahtisesta ikävän piirteen. Hän on todellisuudessa hyvin ilkeä ihminen, vaikka suupielet kireänä huikkaakin "teretere" "teretere" muodollisen ja pakollisen tervehdyksen. Hän alkoi kiusata meitä aina kun se vain oli mahdollista. Ja se tapa kiusata oli mitä inhottavin... ei siitä sen enempää. Niinpä jouduimme vähentämään kokouksissa käynnit minimiin. Siitä taas seurasi se, että meitä alettiin pitää "huonosti mukana" olevina, niin kuin seurakunnissa on tapana luokitella ihmisiä "hengellisyyden" mukaan. Tuosta alkoi vähittäinen syrjäytyminen seurakunnan toiminnasta. Tunsimme olevamme "toisen luokan" jehovantodistajia, ydinryhmään ja hyvämaineisten joukkoon meitä ei tosin koskaan muutenkaan hyväksytty.

Välillä muutimme Espoo-Läntiseen seurakuntaan, kun asuinpaikkammekin vaihtui, mutta sitten tuli vakava sairaus, enkä juurtunut tuohon seurakuntaan, varsinkin, kun sihteeri A.H. aloitti ajojahdin minua vastaan sukulaisteni pyynnöstä ja Betelin suosiollisella avustuksella. Aika härskiä touhua, kun ottaa huomioon, että olin juuri vasta toipumassa kuolemanvakavasta sairaudesta, joka pysäytti koko elämäni ja lopetti mm. työurani. Sitten oli aika paeta läntisen vainoa eteläiseen seurakuntaan, mutta meille kävi niin, että kun lähdimme sutta pakoon, tuli karhu vastaan.

No, se siitä, mutta kun usko vanhimpiin ja seurakuntaan oli horjunut jo 10 vuotta sitten, alkoi myös epäily "muutamista" opeista. Tottakai 1914 oli yksi asia, koska se näytti lepäävän niin heikoilla perustuksilla. Ja viimeinen niitti oli sitten sukupolviopin muuttaminen. Sehän romutti lopulta kaiken. Mutta tuosta vuodesta 1914 ei voinut avomesti puhua, koska sen epäileminen on erottamisperuste edelleen ihan virallisestikin. Siitä huolimatta, että mm. hallintoelimen kolme veljeä (mm. A. Schröder ja kumppanit) olivat itse epäilevällä kannalla ja esittivät jopa uutta teoriaa vain pari kuukautta ennen kuin tuon vuoden hyväksymisestä tuli erottamisperuste. !!!

Joten sanoisin, että useita vuosia on luottamus Vartiotorniseuran markkinoimaan vuoteen 1914 ollut hukassa, varsinkin, kun VTS on muuttanut tuon vuoden merkitystäkin sen mukaan, kun aika on kulunut.

Toisaalta hävettää, että on tullut tässä asiassa huijatuksi, mutta tunnustan, että näin pääsi käymään. Toki nyt asiat ovat aivan uudella tolalla, uskoni perustuu pelkästään Raamattuun, ei Vartiotorniseuran opetuksiin, vaikka niissä onkin paljon hyvää kaikesta huolimatta siltä osin kun se perustuu Raamattuun.

Pyydän anteeksi niiltä ihmisiltä, joille olen tuputtanut tuota vuotta 1914 kiveen hakattuna vuotena, jonka Vartiotorniseura on määritellyt. Toimin "hyvässä uskossa" enkä tiennyt kaikkia tosiasioita.

Kiitos kun kerroit kokemuksiasi. Kirjoituksesi oli erinomaisen hyvä ja kiinnostava. Eipä ole helppoa ollut sinullakaan järjestössä kun on saanut kokea kiusaamista, syrjintää ym. Sitä et olisi ansainnut, mutta ihmiset eivät ole oikeudenmukaisia.

uskoni perustuu pelkästään Raamattuun, ei Vartiotorniseuran opetuksiin,

Näin sen pitää ollakin. Raamattua voidaan varmaankin ymmärtää eritavoin, mutta on tärkeää yrittää perustaa uskonsa siihen niin hyvin kuin kykenee. On väärin uskoa järjestöön joka opit ei kestä raamatun valossa. Omatunto alkaa kolkuttamaan jos perustaa uskonsa näkemyksiin jotka tietää vääriksi.

Siitä taas seurasi se, että meitä alettiin pitää "huonosti mukana" olevina, niin kuin seurakunnissa on tapana luokitella ihmisiä "hengellisyyden" mukaan.

Tuo on surullista, että ensin kuisataan ja sitten aletaan pitämään huonosti mukana olevana. Tuollaista luokitusta ei saisi edes tehdä. Uskon pitää olla iloinen asia, eikä mitään velvollisuudesta tehtyä suoritusta oman maineensa vuoksi.

Ilmeisesti JT mukanaolo vaatii hyväuskoisuutta ja kiltteyttä sekä välinpitämöttömyyttäkin oppien suhteen. Kun toimii rehellisesti ja kuuntelee omaatuntoaan seuraa ongelmia, kuten sinullekin on käynyt.

kirjoitus. kirjoitti:

Kiitos kun kerroit kokemuksiasi. Kirjoituksesi oli erinomaisen hyvä ja kiinnostava. Eipä ole helppoa ollut sinullakaan järjestössä kun on saanut kokea kiusaamista, syrjintää ym. Sitä et olisi ansainnut, mutta ihmiset eivät ole oikeudenmukaisia.

uskoni perustuu pelkästään Raamattuun, ei Vartiotorniseuran opetuksiin,

Näin sen pitää ollakin. Raamattua voidaan varmaankin ymmärtää eritavoin, mutta on tärkeää yrittää perustaa uskonsa siihen niin hyvin kuin kykenee. On väärin uskoa järjestöön joka opit ei kestä raamatun valossa. Omatunto alkaa kolkuttamaan jos perustaa uskonsa näkemyksiin jotka tietää vääriksi.

Siitä taas seurasi se, että meitä alettiin pitää "huonosti mukana" olevina, niin kuin seurakunnissa on tapana luokitella ihmisiä "hengellisyyden" mukaan.

Tuo on surullista, että ensin kuisataan ja sitten aletaan pitämään huonosti mukana olevana. Tuollaista luokitusta ei saisi edes tehdä. Uskon pitää olla iloinen asia, eikä mitään velvollisuudesta tehtyä suoritusta oman maineensa vuoksi.

Ilmeisesti JT mukanaolo vaatii hyväuskoisuutta ja kiltteyttä sekä välinpitämöttömyyttäkin oppien suhteen. Kun toimii rehellisesti ja kuuntelee omaatuntoaan seuraa ongelmia, kuten sinullekin on käynyt.

>Ilmeisesti JT mukanaolo vaatii hyväuskoisuutta ja kiltteyttä sekä välinpitämöttömyyttäkin

Niin, ja jos nuo ominaisuudet sattuvat puuttumaan, ne voidaan korvata älyllisellä ja moraalisella epärehellisyydellä. Siinä tapauksessa nousujohteinen ura teokraattisessa hierarkiassa on erittäin todennäköinen.

Nimim. Caitzun kotisivuilla on lahkon vanhan kirjallisuuden skannattuja näytteitä.

Siellä on yksi näyte, jossa vuosi 1914 käsketään muuttamaan vuodeksi 1918.

Perusteluna näytteessä on että se uskotaan oikeaksi. Tuo sanottu usko liittyi ilmeisesti enemmän siihen maailmanlopun odotukseen ja ennustukseen, joka tuolloin harjoitettiin myös maailmanlopun nimellä.

Caitzun sivuille on linkki sivulla www.jttuki.info