Eilen uutisissa selvisi se Venäjänkin todellinen syy vastustaa sotaa. Venäjä on tehnyt Saddamin kanssa öljyinvestointisopimuksia ja Saddamin hallitus on velkaa Venäjälle, joten Putininkin intresseissä olisi ollut Saddamin pysyminen vallassa.
Onko Ranskan ja Saksan todellinen syy sodanvastaisuuteen samankaltainen ?
Onko Ranskan ja Saksan todellinen syy sodanvastaisuuteen samankaltainen ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030316ER4
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030316ER6&a=2
1. Irak kansallisti öljyvaransa vuonna 1972. Siihen asti Irakin öljyä olivat pumpanneet amerikkalaiset ja brittiläiset yritykset, mutta nyt etusija annettiin neuvostoliittolaisille ja ranskalaisille.
2. Ranskalaiset eivät ole koskaan epäröineet turvautua aseisiin silloin, kun siitä on ollut heille hyötyä. Ranska alisti siirtomaitaan raaoilla otteilla, joihin se turvautuu aika ajoin vieläkin toimiessaan "maailmansantarmina" ranskankielisessä Afrikassa. Yhden tällaisen operaation epäonnistuminen teki mahdolliseksi Ruandan kansanmurhan, jossa kuoli vuonna 1994 noin 800 000 ihmistä.
Rynningin mukaan Ranska uskoi voivansa kumartaa arabeille kääntämättä selkäänsä amerikkalaisille, mutta se on osoittautumassa täydelliseksi laskuvirheeksi. Jos sota alkaa, Ranska häviää koko potin.
3. "Tammikuuhun asti ranskalaiset pelasivat hyvin taitavasti, mutta sen jälkeen he ovat pahan kerran yliarvioineet omat korttinsa. Ilmeisesti Ranska toivoo, että maailman yleinen mielipide tarjoaisi sille jonkinlaisen korvauksen poliittisesta tappiosta, mutta en oikein jaksa uskoa siihen", Rynning arvioi.
Mitä Ranska tahtoo?
Suomea on ajettu Ranskan johtamaan Irakin sodan vastaiseen rintamaan. Mutta onko Ranska kiistassa rauhan vain Ranskan asialla?
Ranska vetoaa rauhan puolesta.
Ranska uhkaa käyttää vetoa.
Ranska kokoaa voimia sotaa vastaan.
Viime päivinä Suomeakin on tiukasti vaadittu liittymään Ranskan rinnalle Irakin sodan vastaiseen rintamaan. Mutta ajaako Ranska todella rauhaa vai omia etujaan?
Irak kansallisti öljyvaransa vuonna 1972. Siihen asti Irakin öljyä olivat pumpanneet amerikkalaiset ja brittiläiset yritykset, mutta nyt etusija annettiin neuvostoliittolaisille ja ranskalaisille.
Siitä lähtien Irak on ollut Ranskalle erittäin tärkeä kauppakumppani. Maahan on viety muun muassa autoja, aseita ja ydinteknologiaa. Viime vuosina ranskalaisten asema on parantunut entisestään, sillä Yhdysvaltain säätämä kauppaboikotti on estänyt amerikkalaisyritysten toiminnan maassa.
Ranskalais-belgialainen öljyjätti TotalFinaElf on viime vuosien aikana hankkinut oikeudet jopa neljännekseen Irakin öljykentistä. Maailman viidenneksi suurin öljy-yhtiö on muutenkin tunnettu häikäilemättömyydestään. Irakin lisäksi TotalFinaElf toimii esimerkiksi Iranissa, Myanmarissa ja Marokon Länsi-Saharassa.
Irakissa ovat viime aikoina ahkeroineet muutkin ulkomaiset öljy-yhtiöt. Kun amerikkalaisten sotaoperaatio alkoi viime syksynä hahmottua, Irak ryhtyi pikavauhtia jakamaan porausoikeuksia. TotalFinaElfin lisäksi niitä saivat venäläiset Lukoil, Zarubezneft ja Mashinoimport sekä Kiinan kansallinen öljy-yhtiö.
Sattumalta valinta suosi YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäsenmaita, joille Saddamin hengissä säilymisestä tuli äkkiä miljardien dollarien arvoinen asia.
Jos Saddam syrjäytetään, hänen allekirjoittamansa öljysopimukset eivät ole edes paperinsa arvoisia. Sen jälkeen Irakin öljystä päättävät sodan voittajat sekä valtaan nousevat irakilaiset oppositiovoimat.
Johtavan oppositioryhmän INC:n johtaja Ahmed Chalabi on sanonut, että vallan vaihduttua "amerikkalaisilla on hyvä sauma Irakin öljyyn".
Kysymys on siis sittenkin öljystä?
Osittain, mutta sitä himoavat amerikkalaisten lisäksi myös ranskalaiset, venäläiset ja kiinalaiset. Yhdet ovat vain sijoittaneet panoksensa diktaattorin, toiset sodan puolelle.
Ranskalaiset eivät ole koskaan epäröineet turvautua aseisiin silloin, kun siitä on ollut heille hyötyä. Ranska alisti siirtomaitaan raaoilla otteilla, joihin se turvautuu aika ajoin vieläkin toimiessaan "maailmansantarmina" ranskankielisessä Afrikassa. Yhden tällaisen operaation epäonnistuminen teki mahdolliseksi Ruandan kansanmurhan, jossa kuoli vuonna 1994 noin 800 000 ihmistä.
Myös ydinkokeita tehdessään Ranska on vähät välittänyt maailman mielipiteestä. Häikäilemättömyyden huippu oli ydinkokeita vastustaneen Greenpeace-aktivistin murha Uudessa-Seelannissa 1986.
Turvallisuuspolitiikassa Ranska ei ole koskaan suostunut luopumaan vanhasta suurvalta-ajattelustaan. Jokaisesta Ranskan presidentistä saa vähän raaputtamalla esiin pienen napoleonin, jonka silmissä kiiluu suuruuden ajatus: grandeur.
Kylmän sodan aikana Ranska korosti itsenäisyyttään tasapainoilemalla Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välissä. Viime vuosina Ranska on yrittänyt luoda Euroopasta vastapainoa "hypervalta-USA:lle". Siksi se on halunnut rakentaa Natolle eurooppalaista pilaria ja EU:lle omaa armeijaa.
Persianlahden ja Bosnian sodat todistivat Ranskalle, että poliittinen valta maailmassa kasvaa yhä kiväärin piipusta.
Ranska on viime vuosina uudistanut radikaalisti sotilasajatteluaan. Neuvostopanssarien uhan poistuttua se on keskittynyt puolustamaan etujaan Välimeren alueella ja Afrikassa.
Yleinen asevelvollisuus on korvattu palkka-armeijalla ja ydinaseiden sijasta Ranska on pistänyt paljon rahaa nopeasti liikuteltaviin iskujoukkoihin. Uuden suuruuden symboli on ydinkäyttöinen lentotukialus Charles de Gaulle, joka on nyt siirtynyt itäiselle Välimerelle, lähemmäs Irakin kriisin polttopistettä.
Ranskalaiset haluaisivat tehdä Euroopasta maailman kolmannen supervallan Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalle. Se edellyttäisi kahta asiaa: Euroopalla pitäisi olla yksi tahto ja voimaa ajaa tuo tahto läpi.
Tahdon ranskalaiset ovat jo löytäneet omasta taskustaan, mutta voimasta on pulaa. Kunnianhimoiset hankkeet Euroopan puolustuksen vahvistamiseksi eivät nimittäin ole onnistuneet kovin hyvin, sillä Ranskalla oli suuria vaikeuksia sopeutua niin Saksan yhdistymiseen kuin Itä-Euroopan vapautumiseenkin.
Euroopan pienet valtiot uskovatkin mieluummin kohtalonsa Yhdysvaltojen huomaan kuin itsekkäänä, häilyväisenä ja heikkona pitämänsä Ranskan varaan.
Kun joukko Itä-Euroopan valtioita ilmoittautui Irakin kriisissä Yhdysvaltojen tukijoiksi, Ranska sai kauhean kiukkukohtauksen ja uhkasi pitää maat ulkona EU:sta. Reaktio osoittaa hyvin Ranskan asenteen: Eurooppa olen minä!
Vaikka ranskalaiset julistavat olevansa Euroopan asialla, muut eurooppalaiset ovat joutuneet huomaamaan, että kovin usein Eurooppa on pelkkä jalusta, jonka päällä seistessään Ranska näyttää isommalta, lähes suurvallalta.
Vielä viime syksynä Ranskan diplomatialla näytti olevan edessä un grand triumph. Ranska taivutteli Yhdysvallat YK:n tielle, mikä lisäsi Ranskan kansainvälistä painoarvoa ja korosti turvallisuusneuvoston merkitystä.
Turvallisuusneuvosto on Ranskalle kaikki kaikessa, sillä pysyvä paikka ja veto-oikeus ovat tärkein asia, joka muistuttaa Ranskaa sen entisestä suurvalta-asemasta.
Lisäksi Ranska lujitti asemaansa Euroopassa. Sisäpoliittisista syistä Saksa ei voi osallistua Irakin sotaan, mutta ulkopoliittisista syistä se ei halua suututtaa Yhdysvaltoja, joten saksalaiset ovat riemuissaan saatuaan Ranskan rauhan rintaman johtajaksi.
Ranskalla oli lopulliseen triumfiinsa kaksi eri tietä: jos sota olisi peruuntunut, Ranska olisi ollut sankari. Jos Saddam taas olisi osoittautunut tarpeeksi uppiniskaiseksi, Ranska olisi liittynyt Yhdysvaltojen rintamaan ja julistanut: me edes yritimme!
Nyt ollaan kuitenkin kolmannella tiellä.
Saddam on suostunut YK:n päätöksiin, mutta sota on sittenkin syttymässä. Turvallisuusneuvoston asema on romahtamassa, Ranskasta on tullut Yhdysvaltojen päävastustaja, arabit saavat nähdä Ranskan lupausten onttouden ja Irak kaikkine rikkauksineen on sulkeutumassa ranskalaisilta.
Ranskan tie, se jolle Suomeakin houkutellaan, on johtamassa Waterloohon.
Lähteinä on käytetty European Security-, Foreign Affairs- ja International Affairs -lehtiä sekä Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettajan, majuri Kaarle Lagerstamin haastattelua.
isommanpuoleisen ryöstön Euroopan mailta USA:lle? Eikö riitä, että USA ECHELON:in avulla kaappaa kauppoja eurooppalaisilta yrityksiltä? Linkit kauppojen kaappauksesta löydät varmasti hakukoneella itsekin, vihje, käytä googlessa sanaa echelon.
Ei Suomella ole harhakuvia Ranskan politiikan pyyteettömyydestä. Suomi ei asetu sodanvastustajien rinnalle tukeakseen Ranskan intressejä. Jos Ranskan intressit samalla edistyvät, ei se ole syy lähteä tukemaan sotapolitiikkaa.
Suomen kaltaisten pienten valtioiden näkemys lähtee siitä, että kansainvälisiä suhteita pitää ratkoa sopimuspolitiikalla eikä mielivallalla. Mielivalta tarkoittaa aina isomman alistavaa valtaa pienempään nähden. Jos Ranska olisi tukenut USAn hyökkäystä, ei se olisi vaikuttanut mitenkään Suomen näkemykseen. Sitä suurempi syy meillä olisi ollut vain siloin vastustaa tällaista valtapolitiikkaa. Pienten maiden ainoa tuki ja turva on kansainvälisten sääntöjen laatimisessa ja laillisuuden noudattamisessa. Siinä pienetkin maat pärjäävät. Asemahdeille emme voi mitään. Toinen syy Suomelle on vastustaa sotaa sen vuoksi, että itse koimme mitä sota tuo tullessaan. Tässä suhteessa Suomen intressit ovat hyvin lähellä Saksan kantoja.
Voi että vasta nyt kävi ilmi, eilisuutisissa?! YES. Selviää muuten miksi huumoriohjelman jälkeisenä sunnuntaina ei hämäläisten kannata kirkkoon lähteä. Kukaan sitä Venäjällä ei salaillutkaan että on öljysopimuksia. Miksei olisi? Sotaa vastustettiin sen sijaan siksi että Irakin riisuminen joukkotuhoaseista tms oli loppuun asti toteudettavissa ilman sotatoimia Blixin johtamien tarkastuksien kautta.
mitä on iltalypsy ?
En tiedä.
-asenne on Djed Morozin poistuttua keskustelusta voittavan näillä palstoilla.
Seuraavaksi vakavasti.
Miksei Venäjän muiden eurovaltioiden rinnalla saanut solmia öljysopimuksia ja miksei saanut pitää kiinni omista eduista?!? Niinku ihminen on maksanut kauppaan käytetystä autosta ja on kuitit hallussa mut se takavarikoitais korvaamatta kun kävi ilmi että ryöstetty, tai jos jollekin vankilaan joutunut on velkaa joka jää sikseen? Iraq on Venäjälle 8 miljardia £ velkaa muuten, keltä ne peritään enää?
Onko se todella suomalaisten keskuudessa vallitseva mielipide toi naapurin pelko, ja jos näin miksi kukaan kuitenkaan ei puuttunut todella vakavaan sotaongelmaan Venäjällä paitsi kuin demagogisissa tarkoituksissa ohimennen. Siellä on sen sijaan todellinen tragedia ja kansanmurhan uhka ei lievene. Näyttää jopa siitä että Länsi-Euroopassa ovat tyytyväisiä että "tuotetaan" jatkuvasti uhria ja sotarikoksia joihin poliittisesti "tarvittaessa" viitataan. Samoin kuin kapinallishallintoon. Mutta eikös inhota kauppa vallasta tshetseenien veren kustannuksella.
Sinäpä sen sanoit.
Oma etu oli kyseessä, muu oli asian verhoilua.