Kaiken surun keskellä voi mennä viimeisetkin uskon rippeet Jumalan suuntaan. Katkeroituu ja syyttää Jumalaa "että olet kylmä ja tunteeton kun näin teit". "Otit pois rakkaan". Saattaa tulla mieleen että "kiitos vaan Jumala, en enää halua kulkea Sinun kanssasi, koska niin pahoin teet minulle".
On totta että emme aina ymmärrä Jumalan tekoja.
Ja surun keskellä kaikki näyttää synkältä ja menettää helposti merkityksensä. Epätoivo valtaa mielen. Toivoo jo omaakin kuolemaansa: "helpompi olisi kun kuolisin pois".
Mutta siltikin.
Jokin tarkoitus kaikella on. Ja myös Jumalaan koskee ihmisen kärsimys. Vaikka tuntuu kovalta niin Jumalalla on kaikkeen tarkoitus. Sitä emme välttämättä näe nyt. Juuri nyt kun emme muutenkaan jaksa katsoa edes huomiseen, hyvä jos tästä päivästä selviämme.
Ja siltikin. En tiedä kirjoitanko oikein enkä halua kuullostaa tunteettomalta. Mutta Jumala on kaiken takana. Ja että kaikella on tarkoitus. Siksi voit nojata Isän rintaa vasten. Vaikka olet täynnä kysymysmerkkejä ja huutoa ja tuskaa, luota sittenkin Jumalaan. Hän tietää kaiken. Hän ei aina anna siunauksia ylhäältä vaan myöskin siunauksia alhaalta. Ja sitä Hän ei voi antaa muuten kuin kärsimysten, koettelumusten kautta. Kirurgin veitsi on terävä kun se leikkaa mutta se tekee lopulta terveeksi. Jumalan siunausta ja rauhaa sinulle.
On totta että emme aina ymmärrä Jumalan tekoja.
Ja surun keskellä kaikki näyttää synkältä ja menettää helposti merkityksensä. Epätoivo valtaa mielen. Toivoo jo omaakin kuolemaansa: "helpompi olisi kun kuolisin pois".
Mutta siltikin.
Jokin tarkoitus kaikella on. Ja myös Jumalaan koskee ihmisen kärsimys. Vaikka tuntuu kovalta niin Jumalalla on kaikkeen tarkoitus. Sitä emme välttämättä näe nyt. Juuri nyt kun emme muutenkaan jaksa katsoa edes huomiseen, hyvä jos tästä päivästä selviämme.
Ja siltikin. En tiedä kirjoitanko oikein enkä halua kuullostaa tunteettomalta. Mutta Jumala on kaiken takana. Ja että kaikella on tarkoitus. Siksi voit nojata Isän rintaa vasten. Vaikka olet täynnä kysymysmerkkejä ja huutoa ja tuskaa, luota sittenkin Jumalaan. Hän tietää kaiken. Hän ei aina anna siunauksia ylhäältä vaan myöskin siunauksia alhaalta. Ja sitä Hän ei voi antaa muuten kuin kärsimysten, koettelumusten kautta. Kirurgin veitsi on terävä kun se leikkaa mutta se tekee lopulta terveeksi. Jumalan siunausta ja rauhaa sinulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen menettänyt paljon läheisiäni.viimeisestä menetyksestä en edes viitsi kertoa, kun kuinkin joku haluaa minua taas kirjoituksillaan tahalaan loukata.
En ole jaksanut edes rukoilla.Nyt jos joku haluaa rukoilla niin ,kiitos!
Hengelliset kirjoitukset lohdutaa mua.Jumalan siunasta kaikille sureville.
Sinulla on samanlainen oikeus kirjoittaa surustasi,niinkuin meillä muillakin.Sattui vain niin saatanasti sydämeen sinun sanasi,kun kerroin surustani;"Sä akka,et tiedä lapsen kuolemasta yhtään mitään.Ole vaan hiljaa siellä!"Meillä jokaisella on omat tavat käsitellä menetyksiämme ja surussaan saattaa sanoa asioita,jotka loukkaavat toista ja kuten pahalla on tapana,se kerää puoleensa lisää negatiivisuutta ja pahojen sanojen pallo vain kasvaa eteenpäin vyöryessään! Tässä pitänee vanha suomalainen sananlasku paikkansa;"niin metsä vastaa,kuin sinne huudetaan."Koko sydämestäni pyydän sinulta anteeksi,jos olen sanoillani sinua loukannut(kuten ilmeisesti olenkin),mutta niin ylpeä ei kukaan saa olla,etteikö voisi lähimmäiseltään pyytää anteeksi!
Oi kiitos, että saan kertoa surustani!
Pyydän anteeksi,jos olen sanoi loukannut sinua karjalan heili.
Edeleen voitten ruokoilla puolestani,sillä minä en jaksa....olen ihan poikki!
Vai on se jumala sittenkin kaiken takana helvetin hyvää loppuelämää sitten vaan jumalalle,
luuletko että kiitän häntä ja nojaan hänen rintaansa kun otti lapseni pois?Luuletko että rukoilen ja ylistän häntä kun otti lapseni pois?Täytyykö minun madella hänen edessään ja huutaa tuskaani ja rukoilla anteeksiantoa jostain?Ei jumalista tämän syyllistävämpään kuin suomen kristinusko en todella ole ikinä törmännyt ja toivon että minun ei tarvitse,jos minä jotain häneltä pyydän niin sitä että antaisi saatana edes toisen lapseni olla elossa.Mutta jos hänetkin joudun vielä hautaamaan niin sen jälkeen täältä lähtee aika moni muukin ihminen ja paskapää
"Ei jumalista tämän syyllistävämpään kuin suomen kristinusko en todella ole ikinä törmännyt"
Luterilaisuus on kevyt uskonto syyllistämisessä verrattuna esim. katolaisuuteen.
Et ole ainoa lapsesi menettänyt ja niinkuin itsekin totesit. Jotkut ovat joutuneet hautaamaan koko perheensä. En ole mikään uskovainen, mutta sen verran tässä elämässä oppinut ettei Jumala kevyesti kohtele ketään. Enkä usko että Jumala odottaisi anteeksianeluitasikaan, minkäköhän takia ajatteletkaan sellasta?
Sait varmasti monta ihanaa hetkeä lapsesi kanssa, sekin on parempi kuin ettei häntä olisi ollut koskaan olemassakaan. Kiitä vaikka siitä että sait hänet lainaksi vaikkakin vain hetkiseksi...
Älä ymmärrä kirjoitustani väärin, en vähättele lapsesi kuolemaa tai tarkoita loukata sinua.
Otan osaa suruusi. En voi ymmärtää tuskasi määrää. En tarkoittanut ihan noin asiaani jonka esitin. Sanoilla on joskus vaikea kertoa mitä tarkalleen tarkoittaa. Olen pahoillani en tarkoittanut loukata sinua enkä ketään muutakaan. Tarkoitukseni oli vain tuoda tietynlaista näkemystä siitä kun ihminen joutuu elämässään syvyyksiin.