USKO JA HENGELLINEN ELÄMÄ: Pelastuksen tarve.
1.
Jokainen ihminen on syntinen ja on siksi – itsessään, luontaisessa tilassaan – vailla Jumalan kirkkautta. Room. 3:23.
Ihminen vailla yhteyttä Jumalaan on irrallaan Hänestä.
Seuraus:
Kun ihminen on irrallaan Jumalasta hän on irrallaan myös lähimmäisistään ja ”irrallaan” itsestään. Hän on vailla kosketusta omiin sisäisiin tarpeisiinsa (pelastuksen ja hengellisen yhteyden tarve) ja vailla ymmärrystä maailman ja elämän todellisesta luonteesta.
2.
Koska ihminen on olemukseltaan syntinen ja hänessä ei ole Jumalan kirkkautta, hän on Jumalasta erossa sekä ajallisesti että iankaikkisesti. Synti ja saastaisuus ei voi astua Jumalan taivaaseen. Hengellinen tila joka meillä eläessämme on, jatkuu kuoleman jälkeen, joko iankaikkinen yhteys Jumalaan tai iankaikkinen ero Hänestä.
Syntiinlankeemus on tapahtunut maan päällä. Siksi myös sovituksen täytyy tapahtua maan päällä, ajallisessa elämässä. Ihmisellä on vain yksi elämä ja tämän elämän aikana häntä kutsutaan sovitukseen.
Jumalan tahto on pelastaa ihminen kadotuksesta. Jumalan pelastava tahto perustuu Hänen rakkauteensa ihmistä kohtaan.
3.
Raamatun mukaan synnin seuraus on iankaikkinen ero Jumalasta, mm. Room. 6:23: ”...synnin palkka on kuolema... ”
Syntiinlankeemus. 1.Moos.3.
Ihminen kuoli hengellisesti, kadotti yhteyden Jumalaan.
Kadotuksen alainen tila on syntiinlankeemuksesta lähtien tullut jokaisen osaksi: ”on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi”, Room.5:18.
Koska ihminen on erossa Jumalasta hän ei kykene välttämään synnin tekemistä, ja koska hän tekee syntiä, hän joutuu Aadamin lankeemuksessa maailmaan tulleen tuomion eli iankaikkisen kuoleman (iankaikkisen eron) alaiseksi.
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen huomasi olevansa alasti.
Alastomuus ei ollut vain vaatteiden puutetta vaan koskee ihmisen koko olemusta. Jotain traagista on tapahtunut. Katkeamattomassa, ehyessä yhteydessä Jumalaan ihminen oli puettu Hänen kirkkauteensa. Olotila Jumalasta erillään oli ihmiselle tuntematon.
Syntiinlankeemuksessa ihmisen osaksi tullut häpeä on nähdä itsensä erillään Jumalasta.
Mutta juuri tämän ahdistavan häpeän kokemuksen ihminen tarvitsee havaitakseen puutteenalaisuutensa ja tullakseen uudelleen Jumalan yhteyteen Kristuksessa.
4.
KYSYMYS: Kuinka Jumala, jos Hän on pyhä ja vanhurskas (täysin ja tinkimättömästi oikeudenmukainen) voi pelastaa ihmisen?
Ainoa tapa, jolla oikeudenmukainen tuomari voi pelastaa syntiin langenneen, syyllisen ihmisen, on synnin sovittaminen.
Syntinen ei voi sovittaa syntejään. Hän on olemuksellisesti syntinen jopa tehdessään hyvää ja rakastaessaan. Hänen parhaissakin teoissaan on synnillisyyden leima, koska hän, joka hyviä tekoja tekee, on olemukseltaan syntinen ja erossa Jumalasta. Ihmisen (oma, luontainen) rakkaus on aina puutteenalaista, epätäydellistä.
Ihmisen omat ansiot, joilla hän yrittää hankkia itselleen kelvollisuuden Jumalan edessä, ovat kuin saastainen vaate, kauttaaltaan lian peitossa. Jes.64:6.
Hyvät teot eivät voi pelastaa koska ne eivät riitä pyyhkimään pois ihmisen syntitekoja eivätkä herätä häntä hengellisesti eloon.
Hyvät teot eivät siis tuo Jumalasta erossa olevaan ihmiseen sitä kirkkautta, minkä hän tarvitsee: olemuksellista yhteyttä Jumalaan.
Siksi Jumala itse sovitti synnin Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus tuli ihmiseksi ja ihmisenä otti ihmissuvun kaikki synnit päälleen, vuodattaen verensä syntien peitoksi. Tästä esikuvana 2.Moos.12 virheettömän karitsan veri. Egypti on maailman vertauskuva. Jumalan omaisuuskansa asui Egyptin keskellä. Jotka Jumalan käskyä totellen sivelivät karitsan verta ovenpieliin pelastuivat tuholta. Muissa taloissa – joissa veri ei ollut suojana – kuoli esikoinen. Esikoiselle (juutalaisuudessa perheen vanhin poika) kuului kaikki isän rikkaus.
Jeesuksen sovintouhrin kautta pääsemme osalliseksi esikoissiunauksesta joka Hänessä, Jeesuksessa: meille annetaan nyt lahjana Jumalan kirkkaus ja pääsy Hänen taivaallisen valtakuntansa aarteisiin.
5.
Menettäessään yhteyden Jumalaan ihmisestä tuli irrallinen, vailla yhteyttä oleva, alaston. Siksi pelastuminen on pukeutumista Kristukseen. Se on Hänen ansioonsa turvaamista. Jeesuksen veressä lunastetuilla on pukunaan valkoinen vaate.
”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Ilm.19:7,8.
Laodikean seurakunnalle – itseriittoisille uskoville, jotka turvaavat omiin ratkaisuihinsa ja tekoihinsa ja kokemuksiinsa, mutta ovat sydämissään kadottaneet aidon rakkauden Jeesusta kohtaan – sanotaan:
”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” Ilm. 3:18,19.
Ilman pyhitystä ei voi pelastua, Hebr. 12:14. Jos olemme ottaneet omaksemme Jeesuksen meidän pitää myös vaeltaa Hänen kanssaan niin että saamamme uusi elämä tulee vaelluksessamme näkyviin muuttuneena elämäntapana. Käytännön pyhityselämästä Room.13:11-14 muistuttaa että meidän tulee välttää mm. haureutta ja riitelyä ja kateutta. Kuinka tämä käytännöllinen pyhityselämä sitten tapahtuu? Yksinkertaisesti antautumalla Jeesukselle niin, että vanhan, lihallisen elämän sijasta alamme kiintyä kaikkeen siihen uuteen ja ihmeelliseen, parempaan mitä olemme Hänessä saaneet. Se vaatii käytännöllistä kilvoitusta, päivittäistä antautumista. ”...pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus...”
6.
Jumalan armo on ilmestynyt ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille – Golgatalla.
Tiit.2:11.
Jeesuksessa Kristuksessa on pelastus. Pelastus on armoa, ansaitsematon lahja joka ei perustu ihmisen hyvyyteen, vaan Jumalan rakkauteen.
Koska Jumala sälytti oikeudenmukaisen tuomion Jeesuksen päälle Hän voi nyt armahtaa ne, jotka ottavat Hänen sovitustyönsä vastaan Jeesuksessa. Siis: Jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen elämänsä Vapahtajaksi ja Herraksi, heidät pelastetaan.
Jeesuksen veren kautta puhdistettuina saamme sydämiimme Pyhän Hengen joka tekee meidät hengellisesti eläviksi. Näin saamme syntien anteeksiantamuksessa iankaikkisen elämän, katkeamattoman yhteyden Jumalaan. Tämä yhteys pysyy voimassa kun turvaamme Jeesukseen ja Hänen kanssaan elämme. Jos emme luovu Jeesuksesta vaan pysymme loppuun asti Hänen yhteydessään, pääsemme kerran – ajallisen elämän päättyessä – taivaan kotiin, koska Pyhä Henki on todistuksena esikoisoikeudestamme. Hän on lapseuden Henki. Pyhä Henki on se Jumalan kirkkaus, joka meissä on todistuksena anteeksiantamuksesta ja yhteydestä Jumalaan.
Jumalalla ei siis ole mitään muuta mahdollisuutta ihmisen armahtamiseksi. Vain Jeesus. Jeesuksen ulkopuolella ei ole armoa. Me voimme pelastua vain siinä tapauksessa että olemme Jeesuksen omia – Jeesuksen sovintotyön tähden kelvollisiksi julistettuja – ja näin ollen Jumalan perheväkeä.
”Niin te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Ef.2:19-22.
- - -
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Roomalaiskirje 3:23-26, 1938 käännös.
Jokaisen joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, Jumala hyväksyy yhteyteensä juuri sen perusteella, että hän uskoo. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. Jumala armahtaa ja hyväksyy heidät yhteyteensä ilman ansioita, sillä Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Jumala teki Kristuksesta sovitusuhrin. Hänen kuolemansa vapauttaa synneistä ne jotka uskovat häneen. Näin Jumala on osoittanut uskollisuutensa, kun hän kärsivällisyydessään on jättänyt aikaisemmat synnit rankaisematta. Hän osoittaa uskollisuutensa myös tällä hetkellä, kun hän hyvyydessään ottaa yhteyteensä sen joka uskoo Jeesukseen.
Room.3:22-26, Uusi Testamentti nykysuomeksi, viides painos 1973.
Kaikki ihmisethän ovat tehneet syntiä. Ei kukaan täytä Jumalan asettamia vaatimuksia. Mutta me saamme lahjaksi armahduksen: Jumala julistaa meidät syyttömiksi, koska Jeesus Kristus on kuollut puolestamme. Näin armahtavainen Jumala on ihmisiä kohtaan.
Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ristillä ja kärsimään rangaistuksen meidän synneistämme. Joka luottaa Jeesukseen, ei siis joudu tuomittavaksi. Jumala menetteli täysin oikeudenmukaisesti, vaikka hän ei ollut rangaissut niitä, jotka menneinä aikoina olivat tehneet syntiä. Hän katsoi eteenpäin siihen aikaan, jolloin Kristus tulisi poistamaan myös kaiken entisen. Samalla tavalla Jumala nytkin armahtaa jokaisen, joka uskoo Jeesukseen.
Room.3:23-26, Elävä Uutinen (Uusi Testamentti vapaasti kerrottuna).
- - -
Rukous:
Jumala, auta meitä ymmärtämään kuinka syntisiä olemme, voidaksemme käsittää kuinka paljon tarvitsemme Sinun armoasi, jota emme ole ansainneet, ja kuinka paljon Sinä armossasi meille lahjoitat kaikkea taivaallista hyvää yhteydessäsi, niin että voimme joka päivä avoimin käsin ottaa vastaan rakkautesi lahjat, ja pyhityksen tiellä kilvoitellen myös jakaa rakkauttasi eteenpäin, kaikille niille, joita kohtaamme.
Room.5:5.
Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Ef.1:3.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.
Tiedoksi. Itse en tätä ole kirjoittanut, välittänyt vain.
1.
Jokainen ihminen on syntinen ja on siksi – itsessään, luontaisessa tilassaan – vailla Jumalan kirkkautta. Room. 3:23.
Ihminen vailla yhteyttä Jumalaan on irrallaan Hänestä.
Seuraus:
Kun ihminen on irrallaan Jumalasta hän on irrallaan myös lähimmäisistään ja ”irrallaan” itsestään. Hän on vailla kosketusta omiin sisäisiin tarpeisiinsa (pelastuksen ja hengellisen yhteyden tarve) ja vailla ymmärrystä maailman ja elämän todellisesta luonteesta.
2.
Koska ihminen on olemukseltaan syntinen ja hänessä ei ole Jumalan kirkkautta, hän on Jumalasta erossa sekä ajallisesti että iankaikkisesti. Synti ja saastaisuus ei voi astua Jumalan taivaaseen. Hengellinen tila joka meillä eläessämme on, jatkuu kuoleman jälkeen, joko iankaikkinen yhteys Jumalaan tai iankaikkinen ero Hänestä.
Syntiinlankeemus on tapahtunut maan päällä. Siksi myös sovituksen täytyy tapahtua maan päällä, ajallisessa elämässä. Ihmisellä on vain yksi elämä ja tämän elämän aikana häntä kutsutaan sovitukseen.
Jumalan tahto on pelastaa ihminen kadotuksesta. Jumalan pelastava tahto perustuu Hänen rakkauteensa ihmistä kohtaan.
3.
Raamatun mukaan synnin seuraus on iankaikkinen ero Jumalasta, mm. Room. 6:23: ”...synnin palkka on kuolema... ”
Syntiinlankeemus. 1.Moos.3.
Ihminen kuoli hengellisesti, kadotti yhteyden Jumalaan.
Kadotuksen alainen tila on syntiinlankeemuksesta lähtien tullut jokaisen osaksi: ”on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi”, Room.5:18.
Koska ihminen on erossa Jumalasta hän ei kykene välttämään synnin tekemistä, ja koska hän tekee syntiä, hän joutuu Aadamin lankeemuksessa maailmaan tulleen tuomion eli iankaikkisen kuoleman (iankaikkisen eron) alaiseksi.
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen huomasi olevansa alasti.
Alastomuus ei ollut vain vaatteiden puutetta vaan koskee ihmisen koko olemusta. Jotain traagista on tapahtunut. Katkeamattomassa, ehyessä yhteydessä Jumalaan ihminen oli puettu Hänen kirkkauteensa. Olotila Jumalasta erillään oli ihmiselle tuntematon.
Syntiinlankeemuksessa ihmisen osaksi tullut häpeä on nähdä itsensä erillään Jumalasta.
Mutta juuri tämän ahdistavan häpeän kokemuksen ihminen tarvitsee havaitakseen puutteenalaisuutensa ja tullakseen uudelleen Jumalan yhteyteen Kristuksessa.
4.
KYSYMYS: Kuinka Jumala, jos Hän on pyhä ja vanhurskas (täysin ja tinkimättömästi oikeudenmukainen) voi pelastaa ihmisen?
Ainoa tapa, jolla oikeudenmukainen tuomari voi pelastaa syntiin langenneen, syyllisen ihmisen, on synnin sovittaminen.
Syntinen ei voi sovittaa syntejään. Hän on olemuksellisesti syntinen jopa tehdessään hyvää ja rakastaessaan. Hänen parhaissakin teoissaan on synnillisyyden leima, koska hän, joka hyviä tekoja tekee, on olemukseltaan syntinen ja erossa Jumalasta. Ihmisen (oma, luontainen) rakkaus on aina puutteenalaista, epätäydellistä.
Ihmisen omat ansiot, joilla hän yrittää hankkia itselleen kelvollisuuden Jumalan edessä, ovat kuin saastainen vaate, kauttaaltaan lian peitossa. Jes.64:6.
Hyvät teot eivät voi pelastaa koska ne eivät riitä pyyhkimään pois ihmisen syntitekoja eivätkä herätä häntä hengellisesti eloon.
Hyvät teot eivät siis tuo Jumalasta erossa olevaan ihmiseen sitä kirkkautta, minkä hän tarvitsee: olemuksellista yhteyttä Jumalaan.
Siksi Jumala itse sovitti synnin Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus tuli ihmiseksi ja ihmisenä otti ihmissuvun kaikki synnit päälleen, vuodattaen verensä syntien peitoksi. Tästä esikuvana 2.Moos.12 virheettömän karitsan veri. Egypti on maailman vertauskuva. Jumalan omaisuuskansa asui Egyptin keskellä. Jotka Jumalan käskyä totellen sivelivät karitsan verta ovenpieliin pelastuivat tuholta. Muissa taloissa – joissa veri ei ollut suojana – kuoli esikoinen. Esikoiselle (juutalaisuudessa perheen vanhin poika) kuului kaikki isän rikkaus.
Jeesuksen sovintouhrin kautta pääsemme osalliseksi esikoissiunauksesta joka Hänessä, Jeesuksessa: meille annetaan nyt lahjana Jumalan kirkkaus ja pääsy Hänen taivaallisen valtakuntansa aarteisiin.
5.
Menettäessään yhteyden Jumalaan ihmisestä tuli irrallinen, vailla yhteyttä oleva, alaston. Siksi pelastuminen on pukeutumista Kristukseen. Se on Hänen ansioonsa turvaamista. Jeesuksen veressä lunastetuilla on pukunaan valkoinen vaate.
”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Ilm.19:7,8.
Laodikean seurakunnalle – itseriittoisille uskoville, jotka turvaavat omiin ratkaisuihinsa ja tekoihinsa ja kokemuksiinsa, mutta ovat sydämissään kadottaneet aidon rakkauden Jeesusta kohtaan – sanotaan:
”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” Ilm. 3:18,19.
Ilman pyhitystä ei voi pelastua, Hebr. 12:14. Jos olemme ottaneet omaksemme Jeesuksen meidän pitää myös vaeltaa Hänen kanssaan niin että saamamme uusi elämä tulee vaelluksessamme näkyviin muuttuneena elämäntapana. Käytännön pyhityselämästä Room.13:11-14 muistuttaa että meidän tulee välttää mm. haureutta ja riitelyä ja kateutta. Kuinka tämä käytännöllinen pyhityselämä sitten tapahtuu? Yksinkertaisesti antautumalla Jeesukselle niin, että vanhan, lihallisen elämän sijasta alamme kiintyä kaikkeen siihen uuteen ja ihmeelliseen, parempaan mitä olemme Hänessä saaneet. Se vaatii käytännöllistä kilvoitusta, päivittäistä antautumista. ”...pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus...”
6.
Jumalan armo on ilmestynyt ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille – Golgatalla.
Tiit.2:11.
Jeesuksessa Kristuksessa on pelastus. Pelastus on armoa, ansaitsematon lahja joka ei perustu ihmisen hyvyyteen, vaan Jumalan rakkauteen.
Koska Jumala sälytti oikeudenmukaisen tuomion Jeesuksen päälle Hän voi nyt armahtaa ne, jotka ottavat Hänen sovitustyönsä vastaan Jeesuksessa. Siis: Jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen elämänsä Vapahtajaksi ja Herraksi, heidät pelastetaan.
Jeesuksen veren kautta puhdistettuina saamme sydämiimme Pyhän Hengen joka tekee meidät hengellisesti eläviksi. Näin saamme syntien anteeksiantamuksessa iankaikkisen elämän, katkeamattoman yhteyden Jumalaan. Tämä yhteys pysyy voimassa kun turvaamme Jeesukseen ja Hänen kanssaan elämme. Jos emme luovu Jeesuksesta vaan pysymme loppuun asti Hänen yhteydessään, pääsemme kerran – ajallisen elämän päättyessä – taivaan kotiin, koska Pyhä Henki on todistuksena esikoisoikeudestamme. Hän on lapseuden Henki. Pyhä Henki on se Jumalan kirkkaus, joka meissä on todistuksena anteeksiantamuksesta ja yhteydestä Jumalaan.
Jumalalla ei siis ole mitään muuta mahdollisuutta ihmisen armahtamiseksi. Vain Jeesus. Jeesuksen ulkopuolella ei ole armoa. Me voimme pelastua vain siinä tapauksessa että olemme Jeesuksen omia – Jeesuksen sovintotyön tähden kelvollisiksi julistettuja – ja näin ollen Jumalan perheväkeä.
”Niin te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Ef.2:19-22.
- - -
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Roomalaiskirje 3:23-26, 1938 käännös.
Jokaisen joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, Jumala hyväksyy yhteyteensä juuri sen perusteella, että hän uskoo. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. Jumala armahtaa ja hyväksyy heidät yhteyteensä ilman ansioita, sillä Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Jumala teki Kristuksesta sovitusuhrin. Hänen kuolemansa vapauttaa synneistä ne jotka uskovat häneen. Näin Jumala on osoittanut uskollisuutensa, kun hän kärsivällisyydessään on jättänyt aikaisemmat synnit rankaisematta. Hän osoittaa uskollisuutensa myös tällä hetkellä, kun hän hyvyydessään ottaa yhteyteensä sen joka uskoo Jeesukseen.
Room.3:22-26, Uusi Testamentti nykysuomeksi, viides painos 1973.
Kaikki ihmisethän ovat tehneet syntiä. Ei kukaan täytä Jumalan asettamia vaatimuksia. Mutta me saamme lahjaksi armahduksen: Jumala julistaa meidät syyttömiksi, koska Jeesus Kristus on kuollut puolestamme. Näin armahtavainen Jumala on ihmisiä kohtaan.
Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ristillä ja kärsimään rangaistuksen meidän synneistämme. Joka luottaa Jeesukseen, ei siis joudu tuomittavaksi. Jumala menetteli täysin oikeudenmukaisesti, vaikka hän ei ollut rangaissut niitä, jotka menneinä aikoina olivat tehneet syntiä. Hän katsoi eteenpäin siihen aikaan, jolloin Kristus tulisi poistamaan myös kaiken entisen. Samalla tavalla Jumala nytkin armahtaa jokaisen, joka uskoo Jeesukseen.
Room.3:23-26, Elävä Uutinen (Uusi Testamentti vapaasti kerrottuna).
- - -
Rukous:
Jumala, auta meitä ymmärtämään kuinka syntisiä olemme, voidaksemme käsittää kuinka paljon tarvitsemme Sinun armoasi, jota emme ole ansainneet, ja kuinka paljon Sinä armossasi meille lahjoitat kaikkea taivaallista hyvää yhteydessäsi, niin että voimme joka päivä avoimin käsin ottaa vastaan rakkautesi lahjat, ja pyhityksen tiellä kilvoitellen myös jakaa rakkauttasi eteenpäin, kaikille niille, joita kohtaamme.
Room.5:5.
Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Ef.1:3.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.
Tiedoksi. Itse en tätä ole kirjoittanut, välittänyt vain.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juuri niin kuin evankeliumin totuus on. Tällä tavalla uskon minäkin, jos olisin alkanut kirjoittamaan vastaavanlaista pitempää esitystä, olisi se ollut kutakuinkin samanlainen. (riippuen siitä olisiko kykyni siihen riittänyt)
Moneen kertaan saatanan palveluun väärennetyn raamatun sisältöä on aina käytetty Jumalan ja Jeesuksen vastaisuuksiin. Älä tapa käskyn suhteenkin meillä on lukemattomia esimerkkejä kristinuskon herrasta, herra saatanasta jota kristinusko herranaan palvelee.
Jeesuskaan ei ollut kristitty koska Hän ei palvele saatanaa jumalanaan.
Kohta 3. herätti seuraavanlaisia ajatuksia.
Mietin tuossa erräänä päivänä luomiskertomusta ja syntiinlankeemusta lukiessani, että ennen syntiinlankeemusta Aatami ja Eeva ovat olleet kauniita ja luottavaisia itseensä (noin niinku ulkonäöllisesti). Sitten yks haukku omenasta ja rupes hävettämään. Nyky ihminenhän satuttaa omaa kehoaan mitä ihmeellisimmillä asioilla ja teoilla, vaikka sen pitäisi olla Jumalan temppeli (siis kehon). Ja temppeli on mitä pyhin paikka.
Olen aina elänyt mielikuvassa, että rakkaudessa ei ole häpeää tai pelkoa (1. Joh. 4:16-18). Jumala rakkaus tuo siis keskellemme yhteyden muihin ihmisiin ja itseensä. Ja tästä rakkaudestako esiäitimme Eeva meidä erotti?