Entä täällä Suomessa, miten meillä asiat nähtiin ja tiedettiin? Historiaa tämä seuraavakin on, ja mietityttää, mistä meillä nykyisin vaietaan.
Kävin kouluni Paasikiven ollessa presidenttinä. Vuonna 1953 niin historian kuin yleismaantieteen opettajat selostivat meille vuosina 1941 ja 1948 tapahtuneet virolaisten (kuin myös aikaisemmat tsetsheenien ja Krimin tataarien) pakkosiirrot Siperiaan. Sitä pidettiin rohkeana tekona. Myöhemmin näitä asioita tuskin koulussa kerrottiin ja 1970-luvulla nuoret olivat täysin tietämättömiä lähialueiden ja naapurimaan historian synkistä puolista. Vasta 1980-luvun loppupuolella asiasta alettiin puhua vapaammin Suomessa, ja Kansallisteatterissa esitettiin jopa näytelmä, joka liittyi virolaisten pakkosiirtoihin.
Joskus 1980-luvun puolivälissä oli Suomen viranomaisille melkoinen järkytys, kun joukko ulkovirolaisia halusi tulla Helsinkiin laskemaan seppeleen Vanhan kirkon puistossa olevan patsaan juurelle. Patsas on pytytetty niiden virolaisten muistoksi, jotka menettivät henkensä osallistuessaan vapaaehtoisina Suomen itsenäisyystaisteluun v. 1918. Mielenosoitusta ei tohdittu estää, mutta se ohjattiin pois Esplanadilta ja keskikaupungilta. Lehdet suhtautuivat paheksuen mielenosoitukseen.
Meidän on nähtävä esim. Erkki Tuomiojan ja presidentti Halosen ajattelumaailma tällaista taustaa vasten. Heiltä puuttuu se käytännöllinen mutkattomuus, jolla Ilkka Kanerva osasi omalta kohdaltaan suhtautua tähän Viroa kuohuttaneeseen patsaskiistaan.
Tavallinen turistikin näkee (jos osaa katsoa) Viroa rasittavan ongelman. Me kaikki tiedämme, että Tallinnassa on runsaat 100.000 venäjänkielistä asukasta. Tuskin missään kuitenkaan näkee kyriilisiä kirjaimia - Venäläisen teatterin mainoksissa ehkä, mutta rakennuksen kyljessä teatterin nimi on viroksi. Venäläisyyttä ei tunnu olevankaan! Ongelma on piilossa, eikä sitä ole saatu ratkaistuksi.
Kävin kouluni Paasikiven ollessa presidenttinä. Vuonna 1953 niin historian kuin yleismaantieteen opettajat selostivat meille vuosina 1941 ja 1948 tapahtuneet virolaisten (kuin myös aikaisemmat tsetsheenien ja Krimin tataarien) pakkosiirrot Siperiaan. Sitä pidettiin rohkeana tekona. Myöhemmin näitä asioita tuskin koulussa kerrottiin ja 1970-luvulla nuoret olivat täysin tietämättömiä lähialueiden ja naapurimaan historian synkistä puolista. Vasta 1980-luvun loppupuolella asiasta alettiin puhua vapaammin Suomessa, ja Kansallisteatterissa esitettiin jopa näytelmä, joka liittyi virolaisten pakkosiirtoihin.
Joskus 1980-luvun puolivälissä oli Suomen viranomaisille melkoinen järkytys, kun joukko ulkovirolaisia halusi tulla Helsinkiin laskemaan seppeleen Vanhan kirkon puistossa olevan patsaan juurelle. Patsas on pytytetty niiden virolaisten muistoksi, jotka menettivät henkensä osallistuessaan vapaaehtoisina Suomen itsenäisyystaisteluun v. 1918. Mielenosoitusta ei tohdittu estää, mutta se ohjattiin pois Esplanadilta ja keskikaupungilta. Lehdet suhtautuivat paheksuen mielenosoitukseen.
Meidän on nähtävä esim. Erkki Tuomiojan ja presidentti Halosen ajattelumaailma tällaista taustaa vasten. Heiltä puuttuu se käytännöllinen mutkattomuus, jolla Ilkka Kanerva osasi omalta kohdaltaan suhtautua tähän Viroa kuohuttaneeseen patsaskiistaan.
Tavallinen turistikin näkee (jos osaa katsoa) Viroa rasittavan ongelman. Me kaikki tiedämme, että Tallinnassa on runsaat 100.000 venäjänkielistä asukasta. Tuskin missään kuitenkaan näkee kyriilisiä kirjaimia - Venäläisen teatterin mainoksissa ehkä, mutta rakennuksen kyljessä teatterin nimi on viroksi. Venäläisyyttä ei tunnu olevankaan! Ongelma on piilossa, eikä sitä ole saatu ratkaistuksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
New Yorkissa kiinalaiset ovat omissa kortteleissaan omine kielineen.Hyvin ovat sopeutuneet toisiinsa.
mitenkään erityisesti ratkaistu.
Kukaan ei tiedä Suomen venäläisten lukumäärää, koska osa on saanut kansalaisuuden, osa on työssä joko venäläisen tai jonkun muun maan alihankkijan palkkalistoilla, osa on jäänyt vaan palaamatta matkaltaan ja työllistynyt harmaille markkinoille tai elää tavalla tai toisella muuten.
Näitä on monin kertainen määrä kuin mitä se tilastojen 40 000.
Kunhan rajojen yli kulkeva työvoima ja alihankkija legioonat oikein löytävät Suomen niin määrä tulee kasvamaan entisestään.
Kannattaa kuunnella mitä kieltä ihmiset puhuvat kaupungilla.
Toisin kuin nurkilla notkuvat somalit niin nämä sulautuvat kantaväestöön ulkonäöltään.
Ei niitä työntekijöitä tarvitse ruveta houkuttelemaan mistään kiinasta tms kuten jotkut poliitikot ovat esittäneet.
On tietysti hienompaa jos on erinäköistä porukkaa ja voi brassailla kansainvälisillä parketeilla asialla.
Oikeasti ei tarvitse kuin vähän löysentää maahanmuuttamista Eu:n ulkopuolelta tuohon lähivaltioon niin työvoima ja väestö ongelma on ratkaistu.
Tosin joitain toisia ongelmia voi tulla, mutta sitä voidaan kontrolloida tulijoiden seulonnalla ja palauttamalla ne jotka eivät sopeudu.
Siis toimimalla toisin kuin pakolaisten kanssa.
Tämäkin voi tosin olla ongelma tietylle virkamies ja poliitikko klikille.