"Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan. Ja he kertoivat hänelle ja sanoivat: 'Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias.' Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä sillä hän ei uskonut heitä", 1 Moos. 45:25-26.
Jaakobille Joosef oli kuollut. Vuosia aikaisemmin hän oli saanut viestin Joosefin veljiltä rakkaan poikansa joutumisesta villipedon saaliiksi. Siitä lähtien hänen sydämensä oli ollut raskaan murheen taakoittama, sillä hän oli uskonut tuon valheen.
Nyt Jaakob sai kuulla, että hänen murheensa olikin ollut turhaa. Totuus olikin toinen. Totuus olikin ollut hänen puolellaan. Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä valhe oli sokaissut hänet.
"Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, elpyi heidän isänsä Jaakobin henki. Ja Israel sanoi: 'Nyt on minulla kyllin; minun poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen. '"
Vuosien murhe Jaakobin elämässä perustui valheeseen. Jumala oli sittenkin pitänyt hänestä ja hänen perheestään huolta. Jumala oli sittenkin ollut uskollinen ja kaiken lisäksi valmistanut ihmeellisesti pelastuksen Joosefin kautta koko perheelle nälänhädästä, joka vallitsi kaikkialla. Jumala oli suurempi, kuin Jaakob oli jaksanut uskoa. Ja niin totuus sai hänen henkensä elpymään.
Kaksi opetuslasta vaelsi kerran Emmauksen tietä, kun Jeesus ilmestyi heille. Mutta "heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin että he eivät tunteneet häntä". Viime päivien murhe oli tehnyt heidät "sokeiksi". Mutta tuo murhe oli turhaa, sillä totuus oli heidän puolellaan. Jeesus eli heidän keskellään, vaelsi heidän kanssaan. Heidänkin sydämensä pysyi murheen tähden kylmänä, kunnes Jeesuksen sanat - totuuden sanat - alkoivat heitä elvyttää. "Eikö sydämemme ollut palava, kun Hän puhui", he totesivat jälkeenpä in.
Kuinka helppoa onkaan löytää itsensä Raamatun lehdiltä. Elämän taakka ja murhe tukahduttavat meidän hauraan uskomme. Sydämestämme tulee kylmä ja silmistämme sokeat. Mutta muista, että silloinkin Jumala on uskollinen. Valhe oli tehnyt Jaakobin sydämen kylmäksi ja opetuslasten silmät sokeiksi, mutta Jumalan uskollisuutta ne eivät horjuttaneet. Totuus oli heidän puolellaan. Ja lopulta kaikki kääntyi heille voitoksi ja siunaukseksi. Näin käy myös sinulle, kun turvaat Kristukseen.
Lopulta kaikki päättyy hyvin. Silloinkin kun se sinusta näyttää jo mahdottomalta. Jumala on uskollinen. Siksi Hän on sanonut: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän mielenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."
Raamatusta löytyy myös esimerkkejä käsittämättömästä luottamuksesta Jumalaan. Yksi sellainen on leeviläinen vaimo. Hän uskalsi laskea pienen poikansa kaisla-arkussa Niilin virtaan, koska hän uskoi Jumalaan. Hän uskalsi vastustaa faaraota, joka oli määrännyt kaikki poikalapset tapettaviksi. Vastakkain oli rutiköyhä orja, jolla ei ollut mitään muuta, kuin Jumala. Ja faarao, joka omisti kaiken muun, mutta ei elävää Jumalaa. Jumala piti huolen vaimosta ja lopulta faarao itse kasvatti miehen, Mooseksen, joka vapautti Israelin Egyptin orjuudesta.
Ei ole olemassa sellaisia kuoleman vaaroja, joiden äärellä et voisi jättää rakkaimpiasi Jumalasi käsiin. Ja vaikka joskus tiemme saattaa viedä noille kuoleman virtojen rannoillekin, kaikki on kuitenkin hyvin, sillä kuolema on voitettu - Jeesus elää ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä!
Miksi meidän ei tule murehtia mistään? Koska lopulta kaikki päättyy hyvin. Murhe saa vain sydämemme kylmiksi ja silmämme sokeiksi. Tuon murheen tilalle Hän haluaa antaa sinulle rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Jaakobille Joosef oli kuollut. Vuosia aikaisemmin hän oli saanut viestin Joosefin veljiltä rakkaan poikansa joutumisesta villipedon saaliiksi. Siitä lähtien hänen sydämensä oli ollut raskaan murheen taakoittama, sillä hän oli uskonut tuon valheen.
Nyt Jaakob sai kuulla, että hänen murheensa olikin ollut turhaa. Totuus olikin toinen. Totuus olikin ollut hänen puolellaan. Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä valhe oli sokaissut hänet.
"Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, elpyi heidän isänsä Jaakobin henki. Ja Israel sanoi: 'Nyt on minulla kyllin; minun poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen. '"
Vuosien murhe Jaakobin elämässä perustui valheeseen. Jumala oli sittenkin pitänyt hänestä ja hänen perheestään huolta. Jumala oli sittenkin ollut uskollinen ja kaiken lisäksi valmistanut ihmeellisesti pelastuksen Joosefin kautta koko perheelle nälänhädästä, joka vallitsi kaikkialla. Jumala oli suurempi, kuin Jaakob oli jaksanut uskoa. Ja niin totuus sai hänen henkensä elpymään.
Kaksi opetuslasta vaelsi kerran Emmauksen tietä, kun Jeesus ilmestyi heille. Mutta "heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin että he eivät tunteneet häntä". Viime päivien murhe oli tehnyt heidät "sokeiksi". Mutta tuo murhe oli turhaa, sillä totuus oli heidän puolellaan. Jeesus eli heidän keskellään, vaelsi heidän kanssaan. Heidänkin sydämensä pysyi murheen tähden kylmänä, kunnes Jeesuksen sanat - totuuden sanat - alkoivat heitä elvyttää. "Eikö sydämemme ollut palava, kun Hän puhui", he totesivat jälkeenpä in.
Kuinka helppoa onkaan löytää itsensä Raamatun lehdiltä. Elämän taakka ja murhe tukahduttavat meidän hauraan uskomme. Sydämestämme tulee kylmä ja silmistämme sokeat. Mutta muista, että silloinkin Jumala on uskollinen. Valhe oli tehnyt Jaakobin sydämen kylmäksi ja opetuslasten silmät sokeiksi, mutta Jumalan uskollisuutta ne eivät horjuttaneet. Totuus oli heidän puolellaan. Ja lopulta kaikki kääntyi heille voitoksi ja siunaukseksi. Näin käy myös sinulle, kun turvaat Kristukseen.
Lopulta kaikki päättyy hyvin. Silloinkin kun se sinusta näyttää jo mahdottomalta. Jumala on uskollinen. Siksi Hän on sanonut: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän mielenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."
Raamatusta löytyy myös esimerkkejä käsittämättömästä luottamuksesta Jumalaan. Yksi sellainen on leeviläinen vaimo. Hän uskalsi laskea pienen poikansa kaisla-arkussa Niilin virtaan, koska hän uskoi Jumalaan. Hän uskalsi vastustaa faaraota, joka oli määrännyt kaikki poikalapset tapettaviksi. Vastakkain oli rutiköyhä orja, jolla ei ollut mitään muuta, kuin Jumala. Ja faarao, joka omisti kaiken muun, mutta ei elävää Jumalaa. Jumala piti huolen vaimosta ja lopulta faarao itse kasvatti miehen, Mooseksen, joka vapautti Israelin Egyptin orjuudesta.
Ei ole olemassa sellaisia kuoleman vaaroja, joiden äärellä et voisi jättää rakkaimpiasi Jumalasi käsiin. Ja vaikka joskus tiemme saattaa viedä noille kuoleman virtojen rannoillekin, kaikki on kuitenkin hyvin, sillä kuolema on voitettu - Jeesus elää ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä!
Miksi meidän ei tule murehtia mistään? Koska lopulta kaikki päättyy hyvin. Murhe saa vain sydämemme kylmiksi ja silmämme sokeiksi. Tuon murheen tilalle Hän haluaa antaa sinulle rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.