Kun sivistyneenä uskovaisena seuraa näitä keskusteluita, niin ei voi olla huomaamatta että kiistelyt kiertävät päätymätöntä kehää, jonka oikeasti voisi rikkoa ja siten voisivat hedelmälliset keskustelut virrata kuten kirkkaat vuoripurot kesäauringon paisteessa.
Ateistit ja uskovaiset hakevat varmuutta, sellaista asiaa jolle voisivat perustaa elämänsä, mikä olisi elämän kulmakivi, moraali. Ilman tukea ja turvaa kovanaamaisinkin ateisti voi purskahtaa itkuun kuin äidin pikkupoika, sillä ilman henkistä tukirankaa ei ihminen voi pysyä pystyssä.
Ääripäissä on luultavasti vaikka erältä nimeltä mainitsematon ”pakana” uskonto palstalla, jonka kaltaiset luottavat sokeasti tieteellisiin totuuksiin ja sitä kautta pyrkivät korjaamaan rikkinäistä mieltänsä luomalla negatiiviselle mielensisällöllensä negatiivisen varauksen myös maailmasta, haukkumalla uskovaisia ja ylistämällä tiede- ja taloususkonnon saavutuksia ja ennen kaikkea ennakkoluuloja. Myös uskovaisilla on olemassa ääripää, kielletään kaikki tieteellinen, mikäli se rikkoo uskontunnustusta.
Elämän varmuuden voi saavuttaa vain sellainen henkilö, joka kykenee tunnustamaan todellisuuden sekä sen ristiriitaisuuden itsessään. Varmuutta ei siis voida mitata tieteellisesti saati uskonnollisesti. Varmuus voidaan saavuttaa siis vain sisäisellä harmonialla tai sitä voidaan päätyä sisäisiin kamppailuihin, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat itsensäkieltämiseen ja jääväämiseen, kuten nämä keskustelut tällä palstalla usein todistavat.
Keskusteluissa ei siis kannattaisi pyrkiä kumoamaan toisen elämän varmuutta, vaan toisia ihmisiä ymmärtämällä voi myös ateisti oppia uskovaiselta kuinka elämän varmuutta voidaan saavuttaa tai kokea.
Todistelu ja kumoaminen kuuluvat skepsis-kopsis-köpsis palstalle, jossa fundamentalisti tiedepapit julistavat maailmanlopun saarnojansa, älkäämme siis tehkö tästä palstasta samanlaista kuolleiden sielujen- ja mielienkaatopaikkaa kuten aatteiden ääripäiden papit kieroissa mielissään näkevät kiihkeitä pedonuniansa, vaan käyköön keskustelu rauhaisasti ja maltillisesti.
Käytöstavat kunniaan.
Ateistit ja uskovaiset hakevat varmuutta, sellaista asiaa jolle voisivat perustaa elämänsä, mikä olisi elämän kulmakivi, moraali. Ilman tukea ja turvaa kovanaamaisinkin ateisti voi purskahtaa itkuun kuin äidin pikkupoika, sillä ilman henkistä tukirankaa ei ihminen voi pysyä pystyssä.
Ääripäissä on luultavasti vaikka erältä nimeltä mainitsematon ”pakana” uskonto palstalla, jonka kaltaiset luottavat sokeasti tieteellisiin totuuksiin ja sitä kautta pyrkivät korjaamaan rikkinäistä mieltänsä luomalla negatiiviselle mielensisällöllensä negatiivisen varauksen myös maailmasta, haukkumalla uskovaisia ja ylistämällä tiede- ja taloususkonnon saavutuksia ja ennen kaikkea ennakkoluuloja. Myös uskovaisilla on olemassa ääripää, kielletään kaikki tieteellinen, mikäli se rikkoo uskontunnustusta.
Elämän varmuuden voi saavuttaa vain sellainen henkilö, joka kykenee tunnustamaan todellisuuden sekä sen ristiriitaisuuden itsessään. Varmuutta ei siis voida mitata tieteellisesti saati uskonnollisesti. Varmuus voidaan saavuttaa siis vain sisäisellä harmonialla tai sitä voidaan päätyä sisäisiin kamppailuihin, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat itsensäkieltämiseen ja jääväämiseen, kuten nämä keskustelut tällä palstalla usein todistavat.
Keskusteluissa ei siis kannattaisi pyrkiä kumoamaan toisen elämän varmuutta, vaan toisia ihmisiä ymmärtämällä voi myös ateisti oppia uskovaiselta kuinka elämän varmuutta voidaan saavuttaa tai kokea.
Todistelu ja kumoaminen kuuluvat skepsis-kopsis-köpsis palstalle, jossa fundamentalisti tiedepapit julistavat maailmanlopun saarnojansa, älkäämme siis tehkö tästä palstasta samanlaista kuolleiden sielujen- ja mielienkaatopaikkaa kuten aatteiden ääripäiden papit kieroissa mielissään näkevät kiihkeitä pedonuniansa, vaan käyköön keskustelu rauhaisasti ja maltillisesti.
Käytöstavat kunniaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä "keskustelen" täällä ainoastaan provosoimis mielessä! Ei löydy parempaa naurunaihetta, kuin uskontoaan puolustava uskovainen! Eli turha täältä on hakea älykästä keskusteluseuraa. Parempi vain kun ottaa huumorin kannalta koko suomi24:n keskustelukanavat! ;)
Hyvä sivistynyt uskovainen, kijoituksesi osoittaa selvästi oikeaksi oletukseni, että viimeinen älykäs ja ajatteleva uskovainen ei ollut Tuomas Akvavitialainen.
En ole samaa mieltä kanssasi varmuuden hakemisesta. Se on mielestäni henkisen ja maailmankuvan kannalta tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on olla hakkaamatta mitään kiveen. Jos jonkin mielipiteen kanssa lähtee asetelmasta, että minun mielipiteeni on oikea ja menempä todistamaan toisen vääräksi, jää paljon pois.
Omasta lähtökohdistaan pitäisi pystyä vapaaseen kanssakäymiseen, jossa antaa mielipiteensä vapaaseen kritiikkiin ja kritisoi samalla toisen mielipidettä, mieluiten mielipiteen omistajan näkökulmasta. Ikävä kyllä juuri toisen näkökulman omaksuminen on vaikeinta. Useat kristityt pelkäävät yllättäen kadottavat uskonsa, jos edes miettivät uskonsa opinkappaleita epäilyjen näkökulmasta. Samoin useat ateistit pelkäävät edes ajatella Jumalaa olemassa olevana, koska se saattaisi auttaa kristinuskoa aivopesemään heidät uskomaan Jumalaan. Nämä ihmiset pelkäävät tietyllä tavalla "uskonsa" puolesta, ovat heikkoja ajatusmaailmaltaan, uskovat sen olevan vaarassa heti, jos tiettyjä sloganeita ei toista jatkuvasti. Näin heille tulee vaikeaksi, jopa mahdottomaksi hyväksyä uusia ajatuksia, filosofioita ja tieteitä. He ovat varmoja uskossaan, olematta silti vahvoja siinä.
On eräs asia äsköiseen viitaten, jota en huomannut ottaa puheeksi. Nimittäin se, että tällä palstalla esiintyvät ateistit eivät tunnu keskustelevan niinkään ateisteille, kun yrittävän "käännyttää" uskovaisia. Samaan aikaan huudetaan, että heillä oikeus olla ateisteja. Miksi? Eikö ihmiselle riitä, jos hän on löytänyt jotakin mitä pitää sisimmässään totena? Muistaakseni ateismissa EI ole lähetyskäskyä.
Minä voisin keskustella mitä erillaisemmista aiheista, mutta minä EN lähde esimerkiksi todistelemaan jumalan olemassaolemattomuutta. Miksi vaivautua? Ateisti huumoria.... ;)
Onneksi täällä on vielä ajatteleviakin ihmisiä. Luulin jo olevani yksin, kun kannustin muita ottamaan oppia toisten ajatuksista, mutta onneksi en ole.
Kohta alkaa olla koraani luettuna. Mihin seuraavaksi tutustuisin? Juutalaistraditiosta voisi saada lisää oppia elämän varrelle.
Ja lisäänpä loppuun, kuten aina ennenkin: minä olen yhä ateisti. Mutta silti kiinnostunut uskonnoista. Koska niistäkin voi oppia jotain uutta. Kuten ateismistakin ;)
-Will Levy
Täällä näyttää todelta löytyvän älykästä väkeä.
Jos haluat tutustua uskontoihin, suosittelen tätä; http://www.scared-text.com/index.htm
Ja olen samaa mieltä, uskonnoissa on paljon mielenkiintoisia kohtia, jotka kyllä antavat moraalista ja eettistä suuntaa.
Linkki ei jostain syystä toiminut. Kaikkien asiasta kiinnostuneiden kannattaa koittaa ilman index.htm loppua. kiitos.
http://www.sacred-text.com/
siinä on vissi ero scared vai sacred
Kirjoitin vain mitä luulin näkeväni. Lukihäriö ja sisällön ajattelemisen unohtaminen.
Kiitos korjauksesta.
Kiitos todella paljon sivustosta (vaikka se olikin aluksi väärä, no ajatus tärkein ;) nyt on tekemistä vähäksi aikaa!
- Will Levy
rakentavaa, niin kukaan ei vastaa. Tyypillistä sellaisille sielunrakenteen omaaville apinansukulaisille, jotka eivät ole valmiita käymään keskustelua asioista, ellei niihin liitetä jotain efektejä tai jotain pauketta ja liioittelua.
En kyllä ymmärtänyt mikä oli kirjoituksesi pointti, muu kuin se että ateistien pitäisi ottaa hihhuleista jotain opiksi.
Noh, voinhan mä sun kans jutella täst jos haluut.
En tiedä kuinka "rakentavaa" kritiikkiä keksin, mutta katotaan. Voi tulla hauskaa.
"Kun sivistyneenä uskovaisena seuraa näitä keskusteluita, niin ei voi olla huomaamatta että kiistelyt kiertävät päätymätöntä kehää, jonka oikeasti voisi rikkoa ja siten voisivat hedelmälliset keskustelut virrata kuten kirkkaat vuoripurot kesäauringon paisteessa."
Tämä on siis sinun täysin objektiivinen näkemyksesi.
"Ateistit ja uskovaiset hakevat varmuutta, sellaista asiaa jolle voisivat perustaa elämänsä, mikä olisi elämän kulmakivi, moraali. Ilman tukea ja turvaa kovanaamaisinkin ateisti voi purskahtaa itkuun kuin äidin pikkupoika, sillä ilman henkistä tukirankaa ei ihminen voi pysyä pystyssä."
Tuota noin, sinä et taida tietää paljon mitään ateisteista? Ateismihan oikeastaan perustuu epävarmuudelle. Tukena ja turvana ateistilla on oma elämänkatsomuksensa jonka hän on itse rakentanut. Voin sanoa että minulla on ainakin aika kestävä "henkinen tukiranka". Olen sitä nyt parikymmentä vuotta rakentanut suodattamalla ja omaksumalla kaiken tiedon ympäristöstäni. Ei oo ainakaan vielä missään välissä tippa tullut linssiin vaikka olenkin välillä aika epäreiluihin väittelytilanteisiin joutunut. Esimerkiksi yläasteen uskonnon tunnilla jonne olin pyytänyt luvan tulla tekemään läksyjä. Hihhulimaikka innostui kysymään kesken tunnin mitä todisteita minulla on jumalan olemattomuudesta. Turpaan tuli siinä väittelyssä, ikää oli 13. Miksi en siinä vaiheessa hurahtanut uskoon? Koska kävin läpi mielessäni sen väittelyn myöhemmin samana päivänä, huomasin tekemäni virheet ja korjasin ne.
"Ääripäissä on luultavasti vaikka erältä nimeltä mainitsematon ”pakana” uskonto palstalla, jonka kaltaiset luottavat sokeasti tieteellisiin totuuksiin ja sitä kautta pyrkivät korjaamaan rikkinäistä mieltänsä luomalla negatiiviselle mielensisällöllensä negatiivisen varauksen myös maailmasta, haukkumalla uskovaisia ja ylistämällä tiede- ja taloususkonnon saavutuksia ja ennen kaikkea ennakkoluuloja. Myös uskovaisilla on olemassa ääripää, kielletään kaikki tieteellinen, mikäli se rikkoo uskontunnustusta."
Tasapuolisuuden nimissä varmaan myönnät, että molemmat ääripäät ovat yhtä huonoja? Esimerkissä jäit vain kertomaan tieteeseen sokeasti uskovien huonoja puolia. Tämäkin kuvastaa hyvin puolueettomuuttasi tässä asiassa.
"Elämän varmuuden voi saavuttaa vain sellainen henkilö, joka kykenee tunnustamaan todellisuuden sekä sen ristiriitaisuuden itsessään. Varmuutta ei siis voida mitata tieteellisesti saati uskonnollisesti. Varmuus voidaan saavuttaa siis vain sisäisellä harmonialla tai sitä voidaan päätyä sisäisiin kamppailuihin, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat itsensäkieltämiseen ja jääväämiseen, kuten nämä keskustelut tällä palstalla usein todistavat."
Sisäinen harmonia voidaan saavuttaa myös epävarmuudella, mutta sinun maailmankuvaasi tämä asia ei mahdu.
"Keskusteluissa ei siis kannattaisi pyrkiä kumoamaan toisen elämän varmuutta, vaan toisia ihmisiä ymmärtämällä voi myös ateisti oppia uskovaiselta kuinka elämän varmuutta voidaan saavuttaa tai kokea."
Miksi juuri ateistin pitäisi oppia? Miksei uskovainen voisi oppia ateistin epävarmuudesta mitään? Vaikkapa ettei niellä kaikkea pureskelematta. Miksi uskovaiset saavat tuputtaa varmuuttaan, mutta ateistit eivät epävarmuuttaan? Sinun mielestäsi varmuus johtaa sisäiseen harmoniaan, minun mielestäni epävarmuus johtaa sisäiseen harmoniaan. Lopputulos on kuitenkin sama, joten kai asiasta voi väitellä?
Vai nostatko mielipiteesi minun mielipiteeni yläpuolelle? Tunnetko olevasi oikeassa ja minä väärässä? Lainaas taas jotain hienoo suurta filosofii, niin voit ehkä hetkisen tuntea olevasi heidän vertaisensa.
"Todistelu ja kumoaminen kuuluvat skepsis-kopsis-köpsis palstalle, jossa fundamentalisti tiedepapit julistavat maailmanlopun saarnojansa, älkäämme siis tehkö tästä palstasta samanlaista kuolleiden sielujen- ja mielienkaatopaikkaa kuten aatteiden ääripäiden papit kieroissa mielissään näkevät kiihkeitä pedonuniansa, vaan käyköön keskustelu rauhaisasti ja maltillisesti."
Jahas, eli todistelu ja kumoaminen on kiellettyä. Hienoa, sidotaanko vielä ateistin jalatkin, käsien lisäksi, kiinni selän taakse? Tasapuolisuuden nimissä mitään asiaa ei saa pitää totuutena ja raamatusta tai muita hihhuleita ei saa lainata.
Mitä vikaa on kiihkeässä ja luovassa keskustelussa? Pelottaako?
"Käytöstavat kunniaan."
Hallelujah!