Jostain luin, että aiempina vuosisatoina eurooppalainen perinne oli, että taistelussa hevosta pyrittiin olemaan vahingoittamatta. (En ole lähdettä yrityksistä huolimatta löytänyt uudestaan.) Esitettiin, että mm. tästä syystä Saladin oli niin voittoisi ristiritareita vastaan; muslimit kun eivät piitanneet moisista kunniasäännöistä.
Säännön ymmärtää hyvin ritareiden keskinäisissä kahinoissa. Mutta entä jos terävällä seipäällä varustettu talonpoika oli raskasaseista ratsuritaria vastassa? Luulisi että houkutus olisi suuri saada hevonen kaatumaan, jolloin ritarin olisi vaikea päästä ylös, ja hänet voisi surmata helposti jopa tikarilla tai painavalla vasaralla.
Elokuvassa "Ivanhoe - Musta ratsastaja" oli temppeliherran ja Mustan ratsastajan kaksintaistelu ratsain, molemmilla kilvet sekä aseina nivelnuija temppeliritarilla ja mustiksella kirves. Taisteluareena oli varsijousimiesten ympäröimä.
Ennen kaksintaistelua kuulutettiin sääntöjä: "Muistakaa ettette vahingoita hevosia! Kuninkaan jousimiehet surmaavat heti sellaista yrittävän." Tämä on ymmärrettävää, koska ratsun hallinnan menettäminen olisi tiennyt taistelijan nopeaa loppua.
Säännön ymmärtää hyvin ritareiden keskinäisissä kahinoissa. Mutta entä jos terävällä seipäällä varustettu talonpoika oli raskasaseista ratsuritaria vastassa? Luulisi että houkutus olisi suuri saada hevonen kaatumaan, jolloin ritarin olisi vaikea päästä ylös, ja hänet voisi surmata helposti jopa tikarilla tai painavalla vasaralla.
Elokuvassa "Ivanhoe - Musta ratsastaja" oli temppeliherran ja Mustan ratsastajan kaksintaistelu ratsain, molemmilla kilvet sekä aseina nivelnuija temppeliritarilla ja mustiksella kirves. Taisteluareena oli varsijousimiesten ympäröimä.
Ennen kaksintaistelua kuulutettiin sääntöjä: "Muistakaa ettette vahingoita hevosia! Kuninkaan jousimiehet surmaavat heti sellaista yrittävän." Tämä on ymmärrettävää, koska ratsun hallinnan menettäminen olisi tiennyt taistelijan nopeaa loppua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi hyvinkin olla totta jossain määrin, mutta toisaalta ajanjaksona käyettiin myös laajasti tekniikoita/aseita joilla ei voinut mitenkään varjella vastapuolen hevosta. Jousimiesten yhteislaukaukset kaatoivat laskeutuessaan hepat yhtä lailla.
Ehkäpä sydänkeskiajan "herrasmiesten" välisissä kamppailuissa tuollaisella saattoi olla merkitystä, ja tietenkin myöhemmin turnajaisissa. Saraseeni tai kapinoiva talonpoika ei varmasti ratsusta välittänyt, sillä raskasaseinen ritari oli pudottuaan/kaaduttuaan täysin toimintakyvytön. Tarkoitushan olikin saada heidän tuollaiseen tilaan tantereelle pötköttämään, ja sitten lopettaa tarkoitukseen sopivalla "lopetus-vaarnalla".
Sydänkeskiajalla ei muutoinkaan pyritty tarpeettomasti tappamaan vihollisia, lunnasrahakäytännön vuoksi. Ajatusmaailma muuttui, kun rahvaasta kootut keihäsmies joukot lopulta pystyivät torjumaan raskaan ratsuväen ja yhteiskunnan valta-asetelma muuttui.
"Jousimiesten yhteislaukaukset kaatoivat laskeutuessaan hepat yhtä lailla."
Pitkäjousen nuolesta hevonen haavoittui helposti mutta ritarin panssari yleensä kesti osuman.
Sitä juuri tarkoitin, eli tässä tapauksessa hevoset kaatuivat mutta ratsumies yleensä selvisi.
Jalkajousihan vei sitten sekä miehen että ratsun.
Ratsuväen mekitys oli korkeimmillaan sydänkeskiajalla, kun taas "ritari-hyveet" nousivat vasta keskiajan jälkimmäisellä ja loppupuolella, osin koska ritariluokan merkitys taistelukentällä ole menettämässä merkitystään ja eliitti ryhtyi elvistelemään turnajaisissa.
kuten ratsastajilla. Ainakin rikkaampien hevosilla.
"sillä raskasaseinen ritari oli pudottuaan/kaaduttuaan täysin toimintakyvytön."
Todellisuudessa ritari veti miekkansa esiin ja jatkoi taistelua. Oliko se nyt Dercyn taistelu josssa Englannin kunungas määräsi ritarit taistelemaan jalkaisin jotta nämä eivät pääse ratsastamaan pakoon ja saaattamaan armaeijaa pakokauhun valtaan. Englantilaiset muuten voittivat.
Ritarien haarniskat eivät painaneet sen enempää kuin nykyaikaisen sotilaan taisteluvarustus. Turnajaisia varten oli sitten näitä haarniskoja jonka päälle vetänyt ritari piti nostaa satulaan.
"rahvaasta kootut keihäsmies joukot lopulta pystyivät torjumaan raskaan ratsuväen ja yhteiskunnan valta-asetelma muuttui."
Nämä keihäsmiehet olivat muuten Sweitsiläisiä palkkasotureita. Idea oli se että hevoset eivät suostuneet ryntäämäään päin keihäänkärkiä.
Syy oli täysin selvä, sotaratsu oli arvokas, sotilas ei! Hevoset oli himoittua sotasaalista puolin ja toisin.
Hyvän sotaratsun kasvattaminen vei vuosia ja läheskään kaikista hevosista ei tuohon ollut.
Sotilaita tuli kaikista miehistä, ainakin jonkinlaisia... ja niitähän taas riitti, kun vaan muistettiin panna siementä vakoon.
IKL:n johtaja ja pappi Elias Simojoki kuoli talvisodassa pelastaessan hevosta.
Brittiritarit eivät käyttäneet hevosia taistellessaan ratsastavia ranskalaisia vastaan ja siksipä ranskikset ottivatkin säännönmukaisesti turpaansa. Britit nähkääs eivät kunnioittaneet heppoja kuten ranskalaiset vaan kävivät niiden kimppuun saadakseen kaadettua ranskikset avuttomina maahan.