Pientä selvennystä kaivataan

Uskot siis johonki hokkuspokkus temppuun?

Jos luodaan elämälle otolliset olosuhteet niin etkö usko että sinne voi syntyä elämää ihan itsestään? Uskotko edes silloin jos tämä voidaan tieteellisesti todeksi todistaa?

Mervi ...Lääh kirjoitti:

Uskot siis johonki hokkuspokkus temppuun?

Jos luodaan elämälle otolliset olosuhteet niin etkö usko että sinne voi syntyä elämää ihan itsestään? Uskotko edes silloin jos tämä voidaan tieteellisesti todeksi todistaa?

"Jos luodaan elämälle otolliset olosuhteet niin etkö usko että sinne voi syntyä elämää ihan itsestään?"

Kuka luo ne olosuhteet? Ei ainakaan ihminen.

"Uskotko edes silloin jos tämä voidaan tieteellisesti todeksi todistaa?"

Sen haluaisin nähdä.

jeesusteleva kiihkohihhuli ... kirjoitti:

"Jos luodaan elämälle otolliset olosuhteet niin etkö usko että sinne voi syntyä elämää ihan itsestään?"

Kuka luo ne olosuhteet? Ei ainakaan ihminen.

"Uskotko edes silloin jos tämä voidaan tieteellisesti todeksi todistaa?"

Sen haluaisin nähdä.

Kaikki elämä on järjestäytynyt soluiksi. Paljaalla silmällä näkyvä elämä, kuten ihmiset, kasvit, sienet ja muut eliöt koostuvat aitotumaisista soluista, kun taas mikroskooppisen pienet bakteerit ovat yksisoluisia. Aitotumainen solukoneisto kehittyi 2 - 4 miljardia vuotta sitten, ja se oli yksi suurimmista harppauksista maapallon elämälle.

Eloperäiset oliot eivät ole mitään erikoista ainetta, ne erottuvat ympäristöstään monimutkaisen rakenteensa ansioista. Elävällä oliolla on mm. kyky kasvaa, lisääntyä ja ottaa ravintoa ympäristöstään.

Elämä koostuu suurelta osin alkuaineista, jotka ovat maailmankaikkeudessa yleisiä. Näitä ovat mm. hiili, vety, happi, typpi, rikki ja fosfori. Jotkut eloperäiset molekyylit, mm. solun reaktioita ohjaavat entsyymit voivat vaatia harvinaisempia ns. hivenaineita. meidän tuntemamme elämä perustuu mm. ketjumaisiin ja rengasmaisiin hiiltä sisältäviin molekyyleihin.

Elämän pohjamolekyylejä ovat geenit ja valkuaiset. Geenitietoa voivat sisältää DNA ja RNA. DNA ja RNA koostuvat nukleotideista, joissa on emäs, sokeri ja fosforihappo. Valkuaiset ovat solun rakennusaineita. Toiset valkuaiset ohjaavat solulle elintärkeitä kemiallisia reaktioita. Valkuaiset koostuvat aminohapoista, joita on 22 erilaista. Kolmen nukleotidin pätkä vastaa geneettisessä koodissa yhtä valkuaista. Elämän käyttämät molekyylit ovat valtavia, satojen, jopa miljoonien atomien kokoisia. Todennäköisyys sille, että sattumalta syntyisi edes jokin tuhansista solun reaktioita ohjaavista entsyymeistä, on hyvin pieni. Tämä viittaa elämän synnyn suhteelliseen harvinaisuuteen.

On joitain viitteitä siitä, että elottomat molekyylit voisivat suotuisissa oloissa monimutkaistua alkeellisiksi eloperäisiksi molekyyleiksi. On tehty monia kokeilta, joissa on onnistuttu tuottamaan mm. yksinkertaisista molekyyleistä vedestä, ammoniakista, metaanista jne. alkeellisia eloperäisten suurmolekyylien osasia mm. lämmön, sähköpurkausten ja ultraviolettisäteiden avulla. Näitä alkeellisia molekyylejä esiintyy mm jättiläisplaneettojen ilmakehissä ja tulivuorten purkauskaasuissa. Todennäköisesti orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan elämän synnylle, ei voisi nykyisessä happi-rikkaassa ympäristössä kehittyä.

Yrityksissä mukailla varhaisia maapallon oloja on saatu molekyylejä reagoimaan keskenään, muodostaen mm. aminohappoja. Tunnetuin on Stanley Millerin ja Harold Ureyn tekemä koe 1953 jossa ohjattiin lämpöä ja sähköpurkauksia vesi-metaani-vety-ammoniakkiseokseen. Tarkoitus oli tutkia venäläisen Oparinin aiemmin esittämiä väitteitä. Kokeessa syntyi 13 22:sta aminohaposta, glysiiniä eniten. Harold Ureyn ja Stanley Millerin koejärjestelmässä 10% hiilestä muuttui organisiksi yhdisteiksi ja 4% aminohapoiksi. Samoja aminohappoja löydettiin vuonna 1969 Australiaan pudonneesta meteoriitista. Alkuaan Espanjan Kataloniasta kotoisin oleva Joan Oro tuotti kokeessaan adeniinia vetysyanidista. Oro tuotti myös DNA:n emästä DNA:n osasia, nukleotideja.

Ultraviolettisäteily toisaalta hajottaa eloperäisiä molekyylejä. On onnistuttu tuottamaan mm valkuaisaineiden osia, aminohappoja. Joitain alkeellisia eloperäisiä molekyylejä leijuu tähtienvälisessä pilvessä, mm alkoholia, ja aminohappoja, glysiiniä ja alaniinia. On myös kyetty tuottamaan lyhyitä RNA:n pätkiä. RNA:han on valkuaisaineiden tuoton apumolekyyli ja elämälle välttämätön. Millerin koetta muistuttavissa kokeissa on tehty jatkotutkimuksia, joiden perusteella oletetaan, että ensimmäiset elävät oliot sisälsivät nykyistä vähemmän aminohappoja.

Günter Wächtershäuser väitti 1980 vastoin Millerin tutkimuksia, että energia elämän syntyyn olisi tullut rautasulfidien hapettumisesta. Reaktiossa syntyi aminohappoja, ja myös kahden-kolman aminohapon ryhmiä, mutta nämä hajaantuivat samoissa oloissa nopeasti hydrolyysissa.

1980-luvun puolivälissä Glasgowin yliopiston tutkija Graham Cairns-Smith esitti oletuksen, jonka mukaan liuoksessa olevat pienet savikiteet auttaisivat eloperäisiä molekyylejä järjestymään. Teoria tuli kuuluisaksi, muttei saanut laajaa kannatusta.

Ei osata sanoa, miten yksinkertaiset eloperäiset molekyylit olisivat järjestyneet elämän tarvitseviksi, valtaviksi suurmolekyyleiksi.

Fosfolipidit, fosforia sisältävät rasvat voivat mm aallokossa pisaroitua ja sulkea sisäänsä eloperäisiä molekyylejä. Nämä fosfolipidipisarat voivat jakautua solun tavoin. Suotuisissa oloissa fosfolipidipisaraan saattaisi syntyä reaktioketju, joka ylläpitää itseään elämän tavoin. Alkeellinen solua muistuttava fosfolipidipisara vaatii ravinnokseen mm aminohappoja ja RNA:n osasia.

On esitetty erilaisia käsityksiä elämän synty-ympäristöstä. Hypoteeseina mahdollista alkuelämän syntypaikoista pidetään muun muassa lämpimiä vuorovesilammikoita, rantavyöhykkeitä, kuumia lähteitä, meren pohjan vulkaanisia saostumia, kuumia maan syvyyksiä ja komeettoja. Myös komeetan ytimeen voi muodostua vettä ja olosuhteet ovat melko vakaat.

Perinteinen ajatus on ollut matala, lämmin lammikko. Nykyisin ollaan löydetty valtameren keskiselänteistä bakteereja melko kuumista oloista "mustien savuttajien", tulivuorten läheltä. Siellä tulivuoret purkavat hiiltä, rikkiä ym. elämän perusosasia. Energia elämän syntyyn olis tullut esim rauta-rikki-reaktioista.

Maan syvyyksistä löydetyt pienet elävät oliot, nanobit, ovat antaneet aihetta päätelmiin, että elämä oliskin saanut alkunsa Maan syvyyksissä, jossa on monia mineraaliaineita elämän rakennuspalikoiksi.

Geneetikot jäljittävät esisoluja geenien avulla. Molekyylin muodossa "fossiileja" voidaan löytää jokaisen nykyisen eliön soluista. Esimerkiksi rna:n geenit ovat kopioituneet lähes muuttumattomina miljardien vuosien ajan kaikilla eliöillä. Nykyisin samoja geenejä jokaiselta eliöltä on löydetty 60, tosin se ei vielä riitä solulle sen elossa pysymiseen.

Arkkieliöt, bakteerit ja aitotumaiset ovat kaiken elämän päähaaraat. Muinoin niiden välillä oli lukuisia eri vaihtoehtoja ristiin rastiin. Aitotumaiset ovat kehittyneet esiaitotumaisten ja bakteerien välisestä symbioosista, joten elämän ns. esi-isä muistutti joko bakteereja tai arkkibakteereja, joista todennäköisesti jälkimmäistä, tosin yhteisen esi-isän ominaisuuksia on vaikea selittää.

Varhainen elämä ei tarvinnut happea, eli se oli anaerobista. Hapellinen ilmakehä syntyi maapallolle n. 3 miljardia vuotta sitten, seurauksena ilmakehästä ja merten syanobakteereista, kun ne pilkkoivat vettä ja tuottivat happea sivutuotteena. Evoluution valintapaine johti symbioosiin, josta syntyi mitokondrioita. Happi oli aluksi vain myrkyllinen jäteaine, jota syntyi energiantuotannosta. Anaerobinen arkkibakteeria muistuttanut esisolu mahdollisesti siemaisi happea kuluttuvan bakteerin sisäänsä ja vältti täten hapen myrkyllisen vaikutuksen. Happea kuluttanut bakteeri sai suojaa ja ravintoaineita isäntäsolulta. Sisäeläjä tarjosi anaerobiselle isännälleen energiaa, jota syntyi tehokkaasti hapellisesta hengityksestä. Tätä tapahtumaa kutsutaan endosymbioosiksi, jota pidettiin vielä 1920-luvulla huuhaana. Näin happea kuluttavat aitotumaiset eliöt nousivat maapallon valtiaiksi. Symbioosin valintapaine on voinut olla myös vetyyn perustuva energiantuotantoa, jossa toinen olisi tuottanut ja toinen kuluttanut sitä, joten aitotumaiset olisivat voineet kehittyä jo varhaisemmassa vaiheessa.

Pierre Fra kirjoitti:

Kaikki elämä on järjestäytynyt soluiksi. Paljaalla silmällä näkyvä elämä, kuten ihmiset, kasvit, sienet ja muut eliöt koostuvat aitotumaisista soluista, kun taas mikroskooppisen pienet bakteerit ovat yksisoluisia. Aitotumainen solukoneisto kehittyi 2 - 4 miljardia vuotta sitten, ja se oli yksi suurimmista harppauksista maapallon elämälle.

Eloperäiset oliot eivät ole mitään erikoista ainetta, ne erottuvat ympäristöstään monimutkaisen rakenteensa ansioista. Elävällä oliolla on mm. kyky kasvaa, lisääntyä ja ottaa ravintoa ympäristöstään.

Elämä koostuu suurelta osin alkuaineista, jotka ovat maailmankaikkeudessa yleisiä. Näitä ovat mm. hiili, vety, happi, typpi, rikki ja fosfori. Jotkut eloperäiset molekyylit, mm. solun reaktioita ohjaavat entsyymit voivat vaatia harvinaisempia ns. hivenaineita. meidän tuntemamme elämä perustuu mm. ketjumaisiin ja rengasmaisiin hiiltä sisältäviin molekyyleihin.

Elämän pohjamolekyylejä ovat geenit ja valkuaiset. Geenitietoa voivat sisältää DNA ja RNA. DNA ja RNA koostuvat nukleotideista, joissa on emäs, sokeri ja fosforihappo. Valkuaiset ovat solun rakennusaineita. Toiset valkuaiset ohjaavat solulle elintärkeitä kemiallisia reaktioita. Valkuaiset koostuvat aminohapoista, joita on 22 erilaista. Kolmen nukleotidin pätkä vastaa geneettisessä koodissa yhtä valkuaista. Elämän käyttämät molekyylit ovat valtavia, satojen, jopa miljoonien atomien kokoisia. Todennäköisyys sille, että sattumalta syntyisi edes jokin tuhansista solun reaktioita ohjaavista entsyymeistä, on hyvin pieni. Tämä viittaa elämän synnyn suhteelliseen harvinaisuuteen.

On joitain viitteitä siitä, että elottomat molekyylit voisivat suotuisissa oloissa monimutkaistua alkeellisiksi eloperäisiksi molekyyleiksi. On tehty monia kokeilta, joissa on onnistuttu tuottamaan mm. yksinkertaisista molekyyleistä vedestä, ammoniakista, metaanista jne. alkeellisia eloperäisten suurmolekyylien osasia mm. lämmön, sähköpurkausten ja ultraviolettisäteiden avulla. Näitä alkeellisia molekyylejä esiintyy mm jättiläisplaneettojen ilmakehissä ja tulivuorten purkauskaasuissa. Todennäköisesti orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan elämän synnylle, ei voisi nykyisessä happi-rikkaassa ympäristössä kehittyä.

Yrityksissä mukailla varhaisia maapallon oloja on saatu molekyylejä reagoimaan keskenään, muodostaen mm. aminohappoja. Tunnetuin on Stanley Millerin ja Harold Ureyn tekemä koe 1953 jossa ohjattiin lämpöä ja sähköpurkauksia vesi-metaani-vety-ammoniakkiseokseen. Tarkoitus oli tutkia venäläisen Oparinin aiemmin esittämiä väitteitä. Kokeessa syntyi 13 22:sta aminohaposta, glysiiniä eniten. Harold Ureyn ja Stanley Millerin koejärjestelmässä 10% hiilestä muuttui organisiksi yhdisteiksi ja 4% aminohapoiksi. Samoja aminohappoja löydettiin vuonna 1969 Australiaan pudonneesta meteoriitista. Alkuaan Espanjan Kataloniasta kotoisin oleva Joan Oro tuotti kokeessaan adeniinia vetysyanidista. Oro tuotti myös DNA:n emästä DNA:n osasia, nukleotideja.

Ultraviolettisäteily toisaalta hajottaa eloperäisiä molekyylejä. On onnistuttu tuottamaan mm valkuaisaineiden osia, aminohappoja. Joitain alkeellisia eloperäisiä molekyylejä leijuu tähtienvälisessä pilvessä, mm alkoholia, ja aminohappoja, glysiiniä ja alaniinia. On myös kyetty tuottamaan lyhyitä RNA:n pätkiä. RNA:han on valkuaisaineiden tuoton apumolekyyli ja elämälle välttämätön. Millerin koetta muistuttavissa kokeissa on tehty jatkotutkimuksia, joiden perusteella oletetaan, että ensimmäiset elävät oliot sisälsivät nykyistä vähemmän aminohappoja.

Günter Wächtershäuser väitti 1980 vastoin Millerin tutkimuksia, että energia elämän syntyyn olisi tullut rautasulfidien hapettumisesta. Reaktiossa syntyi aminohappoja, ja myös kahden-kolman aminohapon ryhmiä, mutta nämä hajaantuivat samoissa oloissa nopeasti hydrolyysissa.

1980-luvun puolivälissä Glasgowin yliopiston tutkija Graham Cairns-Smith esitti oletuksen, jonka mukaan liuoksessa olevat pienet savikiteet auttaisivat eloperäisiä molekyylejä järjestymään. Teoria tuli kuuluisaksi, muttei saanut laajaa kannatusta.

Ei osata sanoa, miten yksinkertaiset eloperäiset molekyylit olisivat järjestyneet elämän tarvitseviksi, valtaviksi suurmolekyyleiksi.

Fosfolipidit, fosforia sisältävät rasvat voivat mm aallokossa pisaroitua ja sulkea sisäänsä eloperäisiä molekyylejä. Nämä fosfolipidipisarat voivat jakautua solun tavoin. Suotuisissa oloissa fosfolipidipisaraan saattaisi syntyä reaktioketju, joka ylläpitää itseään elämän tavoin. Alkeellinen solua muistuttava fosfolipidipisara vaatii ravinnokseen mm aminohappoja ja RNA:n osasia.

On esitetty erilaisia käsityksiä elämän synty-ympäristöstä. Hypoteeseina mahdollista alkuelämän syntypaikoista pidetään muun muassa lämpimiä vuorovesilammikoita, rantavyöhykkeitä, kuumia lähteitä, meren pohjan vulkaanisia saostumia, kuumia maan syvyyksiä ja komeettoja. Myös komeetan ytimeen voi muodostua vettä ja olosuhteet ovat melko vakaat.

Perinteinen ajatus on ollut matala, lämmin lammikko. Nykyisin ollaan löydetty valtameren keskiselänteistä bakteereja melko kuumista oloista "mustien savuttajien", tulivuorten läheltä. Siellä tulivuoret purkavat hiiltä, rikkiä ym. elämän perusosasia. Energia elämän syntyyn olis tullut esim rauta-rikki-reaktioista.

Maan syvyyksistä löydetyt pienet elävät oliot, nanobit, ovat antaneet aihetta päätelmiin, että elämä oliskin saanut alkunsa Maan syvyyksissä, jossa on monia mineraaliaineita elämän rakennuspalikoiksi.

Geneetikot jäljittävät esisoluja geenien avulla. Molekyylin muodossa "fossiileja" voidaan löytää jokaisen nykyisen eliön soluista. Esimerkiksi rna:n geenit ovat kopioituneet lähes muuttumattomina miljardien vuosien ajan kaikilla eliöillä. Nykyisin samoja geenejä jokaiselta eliöltä on löydetty 60, tosin se ei vielä riitä solulle sen elossa pysymiseen.

Arkkieliöt, bakteerit ja aitotumaiset ovat kaiken elämän päähaaraat. Muinoin niiden välillä oli lukuisia eri vaihtoehtoja ristiin rastiin. Aitotumaiset ovat kehittyneet esiaitotumaisten ja bakteerien välisestä symbioosista, joten elämän ns. esi-isä muistutti joko bakteereja tai arkkibakteereja, joista todennäköisesti jälkimmäistä, tosin yhteisen esi-isän ominaisuuksia on vaikea selittää.

Varhainen elämä ei tarvinnut happea, eli se oli anaerobista. Hapellinen ilmakehä syntyi maapallolle n. 3 miljardia vuotta sitten, seurauksena ilmakehästä ja merten syanobakteereista, kun ne pilkkoivat vettä ja tuottivat happea sivutuotteena. Evoluution valintapaine johti symbioosiin, josta syntyi mitokondrioita. Happi oli aluksi vain myrkyllinen jäteaine, jota syntyi energiantuotannosta. Anaerobinen arkkibakteeria muistuttanut esisolu mahdollisesti siemaisi happea kuluttuvan bakteerin sisäänsä ja vältti täten hapen myrkyllisen vaikutuksen. Happea kuluttanut bakteeri sai suojaa ja ravintoaineita isäntäsolulta. Sisäeläjä tarjosi anaerobiselle isännälleen energiaa, jota syntyi tehokkaasti hapellisesta hengityksestä. Tätä tapahtumaa kutsutaan endosymbioosiksi, jota pidettiin vielä 1920-luvulla huuhaana. Näin happea kuluttavat aitotumaiset eliöt nousivat maapallon valtiaiksi. Symbioosin valintapaine on voinut olla myös vetyyn perustuva energiantuotantoa, jossa toinen olisi tuottanut ja toinen kuluttanut sitä, joten aitotumaiset olisivat voineet kehittyä jo varhaisemmassa vaiheessa.

Ehkä ei ihan vastaa teillä olevaa uskiksen stereotypiamielikuvaa, mutta minä jopa tiedän bilsasta jotain. Opiskelen nimittäin lukiossa kaikki syventävät kurssit ja aikeissa olis kirjoittaa se. Ja ihan hyvin on tähän asti mennyt... Ei noissa faktoissa ole yhtään mitään vikaa. Ei ole mahdotonta sinänsä, että elämä olisi syntynyt itsestään. Mutta kehitys alkuaineista ihmisen tasolle on vaikea uskoa olevan sattumaa. Se on se avainkohta. On tunnetusti mahdollista elektronien liikkeen takia pallon pompata itsestään ilmaan. Sitä ei ole todettu tapahtuneen, mutta se on mahdollista. Silti pomppivan pallon nähdessään useimmat ihmiset ajattelevat, että joku pompottaa sitä. Sama juttu on maailman synnyn kanssa. Tottakai ne atomit VOIVAT itsestään järjestäytyä DNA:ksi. Meikäläiselle vaan olisi kamalan vaikea uskoa niin epätodennäköisen asian tapahtumiseen. DNA on sen verran hieno molekyyli, että on huomattavasti helpompi uskoa, että joku on sen suunnitellut. Samoin esim. linnun siivet. Juuri sen tietyn geenin tietty mutaatio tuottaisi sellaisen lentokyvyn... helpointa on uskoa, että joku on määrännyt sen mutaation tapahtumaan tietäen varsin hyvin, mitä siitä seuraa.

anskutin_89 kirjoitti:

Ehkä ei ihan vastaa teillä olevaa uskiksen stereotypiamielikuvaa, mutta minä jopa tiedän bilsasta jotain. Opiskelen nimittäin lukiossa kaikki syventävät kurssit ja aikeissa olis kirjoittaa se. Ja ihan hyvin on tähän asti mennyt... Ei noissa faktoissa ole yhtään mitään vikaa. Ei ole mahdotonta sinänsä, että elämä olisi syntynyt itsestään. Mutta kehitys alkuaineista ihmisen tasolle on vaikea uskoa olevan sattumaa. Se on se avainkohta. On tunnetusti mahdollista elektronien liikkeen takia pallon pompata itsestään ilmaan. Sitä ei ole todettu tapahtuneen, mutta se on mahdollista. Silti pomppivan pallon nähdessään useimmat ihmiset ajattelevat, että joku pompottaa sitä. Sama juttu on maailman synnyn kanssa. Tottakai ne atomit VOIVAT itsestään järjestäytyä DNA:ksi. Meikäläiselle vaan olisi kamalan vaikea uskoa niin epätodennäköisen asian tapahtumiseen. DNA on sen verran hieno molekyyli, että on huomattavasti helpompi uskoa, että joku on sen suunnitellut. Samoin esim. linnun siivet. Juuri sen tietyn geenin tietty mutaatio tuottaisi sellaisen lentokyvyn... helpointa on uskoa, että joku on määrännyt sen mutaation tapahtumaan tietäen varsin hyvin, mitä siitä seuraa.

Sattuma on aivan eri asia kuin evoluutiossa tapahtuva yritys ja erehdys. Ei kukaan ole koskaan väittänytkään, että mikään vähänkään monimutkaisempi orgaaninen elin tai yhdiste olisi syntynyt sattumalta yhdellä kertaa. Evoluution perusta on se, että jatkuvasti tapahtuu muutoksia kaikessa elollisessa, mutta vain hyödylliset muutokset jäävät pysyviksi ja periytyvät seuraaville sukupolville. Prosessi on hidas, mutta onhan tässä aikaa kulunutkin tämänkin pallon evoluutiossa.

Pierre Fra kirjoitti:

Kaikki elämä on järjestäytynyt soluiksi. Paljaalla silmällä näkyvä elämä, kuten ihmiset, kasvit, sienet ja muut eliöt koostuvat aitotumaisista soluista, kun taas mikroskooppisen pienet bakteerit ovat yksisoluisia. Aitotumainen solukoneisto kehittyi 2 - 4 miljardia vuotta sitten, ja se oli yksi suurimmista harppauksista maapallon elämälle.

Eloperäiset oliot eivät ole mitään erikoista ainetta, ne erottuvat ympäristöstään monimutkaisen rakenteensa ansioista. Elävällä oliolla on mm. kyky kasvaa, lisääntyä ja ottaa ravintoa ympäristöstään.

Elämä koostuu suurelta osin alkuaineista, jotka ovat maailmankaikkeudessa yleisiä. Näitä ovat mm. hiili, vety, happi, typpi, rikki ja fosfori. Jotkut eloperäiset molekyylit, mm. solun reaktioita ohjaavat entsyymit voivat vaatia harvinaisempia ns. hivenaineita. meidän tuntemamme elämä perustuu mm. ketjumaisiin ja rengasmaisiin hiiltä sisältäviin molekyyleihin.

Elämän pohjamolekyylejä ovat geenit ja valkuaiset. Geenitietoa voivat sisältää DNA ja RNA. DNA ja RNA koostuvat nukleotideista, joissa on emäs, sokeri ja fosforihappo. Valkuaiset ovat solun rakennusaineita. Toiset valkuaiset ohjaavat solulle elintärkeitä kemiallisia reaktioita. Valkuaiset koostuvat aminohapoista, joita on 22 erilaista. Kolmen nukleotidin pätkä vastaa geneettisessä koodissa yhtä valkuaista. Elämän käyttämät molekyylit ovat valtavia, satojen, jopa miljoonien atomien kokoisia. Todennäköisyys sille, että sattumalta syntyisi edes jokin tuhansista solun reaktioita ohjaavista entsyymeistä, on hyvin pieni. Tämä viittaa elämän synnyn suhteelliseen harvinaisuuteen.

On joitain viitteitä siitä, että elottomat molekyylit voisivat suotuisissa oloissa monimutkaistua alkeellisiksi eloperäisiksi molekyyleiksi. On tehty monia kokeilta, joissa on onnistuttu tuottamaan mm. yksinkertaisista molekyyleistä vedestä, ammoniakista, metaanista jne. alkeellisia eloperäisten suurmolekyylien osasia mm. lämmön, sähköpurkausten ja ultraviolettisäteiden avulla. Näitä alkeellisia molekyylejä esiintyy mm jättiläisplaneettojen ilmakehissä ja tulivuorten purkauskaasuissa. Todennäköisesti orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan elämän synnylle, ei voisi nykyisessä happi-rikkaassa ympäristössä kehittyä.

Yrityksissä mukailla varhaisia maapallon oloja on saatu molekyylejä reagoimaan keskenään, muodostaen mm. aminohappoja. Tunnetuin on Stanley Millerin ja Harold Ureyn tekemä koe 1953 jossa ohjattiin lämpöä ja sähköpurkauksia vesi-metaani-vety-ammoniakkiseokseen. Tarkoitus oli tutkia venäläisen Oparinin aiemmin esittämiä väitteitä. Kokeessa syntyi 13 22:sta aminohaposta, glysiiniä eniten. Harold Ureyn ja Stanley Millerin koejärjestelmässä 10% hiilestä muuttui organisiksi yhdisteiksi ja 4% aminohapoiksi. Samoja aminohappoja löydettiin vuonna 1969 Australiaan pudonneesta meteoriitista. Alkuaan Espanjan Kataloniasta kotoisin oleva Joan Oro tuotti kokeessaan adeniinia vetysyanidista. Oro tuotti myös DNA:n emästä DNA:n osasia, nukleotideja.

Ultraviolettisäteily toisaalta hajottaa eloperäisiä molekyylejä. On onnistuttu tuottamaan mm valkuaisaineiden osia, aminohappoja. Joitain alkeellisia eloperäisiä molekyylejä leijuu tähtienvälisessä pilvessä, mm alkoholia, ja aminohappoja, glysiiniä ja alaniinia. On myös kyetty tuottamaan lyhyitä RNA:n pätkiä. RNA:han on valkuaisaineiden tuoton apumolekyyli ja elämälle välttämätön. Millerin koetta muistuttavissa kokeissa on tehty jatkotutkimuksia, joiden perusteella oletetaan, että ensimmäiset elävät oliot sisälsivät nykyistä vähemmän aminohappoja.

Günter Wächtershäuser väitti 1980 vastoin Millerin tutkimuksia, että energia elämän syntyyn olisi tullut rautasulfidien hapettumisesta. Reaktiossa syntyi aminohappoja, ja myös kahden-kolman aminohapon ryhmiä, mutta nämä hajaantuivat samoissa oloissa nopeasti hydrolyysissa.

1980-luvun puolivälissä Glasgowin yliopiston tutkija Graham Cairns-Smith esitti oletuksen, jonka mukaan liuoksessa olevat pienet savikiteet auttaisivat eloperäisiä molekyylejä järjestymään. Teoria tuli kuuluisaksi, muttei saanut laajaa kannatusta.

Ei osata sanoa, miten yksinkertaiset eloperäiset molekyylit olisivat järjestyneet elämän tarvitseviksi, valtaviksi suurmolekyyleiksi.

Fosfolipidit, fosforia sisältävät rasvat voivat mm aallokossa pisaroitua ja sulkea sisäänsä eloperäisiä molekyylejä. Nämä fosfolipidipisarat voivat jakautua solun tavoin. Suotuisissa oloissa fosfolipidipisaraan saattaisi syntyä reaktioketju, joka ylläpitää itseään elämän tavoin. Alkeellinen solua muistuttava fosfolipidipisara vaatii ravinnokseen mm aminohappoja ja RNA:n osasia.

On esitetty erilaisia käsityksiä elämän synty-ympäristöstä. Hypoteeseina mahdollista alkuelämän syntypaikoista pidetään muun muassa lämpimiä vuorovesilammikoita, rantavyöhykkeitä, kuumia lähteitä, meren pohjan vulkaanisia saostumia, kuumia maan syvyyksiä ja komeettoja. Myös komeetan ytimeen voi muodostua vettä ja olosuhteet ovat melko vakaat.

Perinteinen ajatus on ollut matala, lämmin lammikko. Nykyisin ollaan löydetty valtameren keskiselänteistä bakteereja melko kuumista oloista "mustien savuttajien", tulivuorten läheltä. Siellä tulivuoret purkavat hiiltä, rikkiä ym. elämän perusosasia. Energia elämän syntyyn olis tullut esim rauta-rikki-reaktioista.

Maan syvyyksistä löydetyt pienet elävät oliot, nanobit, ovat antaneet aihetta päätelmiin, että elämä oliskin saanut alkunsa Maan syvyyksissä, jossa on monia mineraaliaineita elämän rakennuspalikoiksi.

Geneetikot jäljittävät esisoluja geenien avulla. Molekyylin muodossa "fossiileja" voidaan löytää jokaisen nykyisen eliön soluista. Esimerkiksi rna:n geenit ovat kopioituneet lähes muuttumattomina miljardien vuosien ajan kaikilla eliöillä. Nykyisin samoja geenejä jokaiselta eliöltä on löydetty 60, tosin se ei vielä riitä solulle sen elossa pysymiseen.

Arkkieliöt, bakteerit ja aitotumaiset ovat kaiken elämän päähaaraat. Muinoin niiden välillä oli lukuisia eri vaihtoehtoja ristiin rastiin. Aitotumaiset ovat kehittyneet esiaitotumaisten ja bakteerien välisestä symbioosista, joten elämän ns. esi-isä muistutti joko bakteereja tai arkkibakteereja, joista todennäköisesti jälkimmäistä, tosin yhteisen esi-isän ominaisuuksia on vaikea selittää.

Varhainen elämä ei tarvinnut happea, eli se oli anaerobista. Hapellinen ilmakehä syntyi maapallolle n. 3 miljardia vuotta sitten, seurauksena ilmakehästä ja merten syanobakteereista, kun ne pilkkoivat vettä ja tuottivat happea sivutuotteena. Evoluution valintapaine johti symbioosiin, josta syntyi mitokondrioita. Happi oli aluksi vain myrkyllinen jäteaine, jota syntyi energiantuotannosta. Anaerobinen arkkibakteeria muistuttanut esisolu mahdollisesti siemaisi happea kuluttuvan bakteerin sisäänsä ja vältti täten hapen myrkyllisen vaikutuksen. Happea kuluttanut bakteeri sai suojaa ja ravintoaineita isäntäsolulta. Sisäeläjä tarjosi anaerobiselle isännälleen energiaa, jota syntyi tehokkaasti hapellisesta hengityksestä. Tätä tapahtumaa kutsutaan endosymbioosiksi, jota pidettiin vielä 1920-luvulla huuhaana. Näin happea kuluttavat aitotumaiset eliöt nousivat maapallon valtiaiksi. Symbioosin valintapaine on voinut olla myös vetyyn perustuva energiantuotantoa, jossa toinen olisi tuottanut ja toinen kuluttanut sitä, joten aitotumaiset olisivat voineet kehittyä jo varhaisemmassa vaiheessa.

"Aitotumainen solukoneisto kehittyi 2 - 4 miljardia vuotta sitten,"

Mikä saa sinut uskomaan tuon?

"Todennäköisyys sille, että sattumalta syntyisi edes jokin tuhansista solun reaktioita ohjaavista entsyymeistä, on hyvin pieni."

Hassua, että sanot noin, vaikka kuitenkin muuten sanot, ei kyseessä ole sattuma, vaan väistämätön lopputulos miljoonien vuosien ratkaisuista.

Onko elämän synnyssä kyse sattumasta vai ei?

"On tehty monia kokeilta, joissa on onnistuttu tuottamaan mm. yksinkertaisista molekyyleistä vedestä, ammoniakista, metaanista jne. alkeellisia eloperäisten suurmolekyylien osasia mm."

Tiedän kyllä lähes kaiken ihmisten tieteellisistä saavutuksista.
En kuitenkaan arvosta ihmisten elämänsyntykokeita, koska ne tehdään toisen luomilla maeriaaleilla, eivätkä ne muutenkaan mielestäni vastaa todellisesti siihen, kehittyisikö elämää edes teoriassa ilman luojaa.

Vaikka ihminen onnistusi järjestämään kuvitellun alkutilanteen ja saisi siinä syntymään(, elikkä ihminen loisi siinä elämää), ei mitenkään ole todistettavaa, että niin tapahtui miljoonia vuosia sitten.

Tarvitsisin huomattavasti vakuuttavampia todisteita, jotta voisin uskoa, että elämä syntyisi tutkijoiden väittämällä tavalla itsestään, ilman Jumalaa.

Olit kuitenkin ansiokkaasti laittanut paljon tieteellistä tietoa aiheesta, jonka tosin tiesin jo. Nuo esille ottamasi asiat eivät kuitenkaan riitä minulle todisteeksi.

jeesusteleva kiihkohihhuli ... kirjoitti:

"Aitotumainen solukoneisto kehittyi 2 - 4 miljardia vuotta sitten,"

Mikä saa sinut uskomaan tuon?

"Todennäköisyys sille, että sattumalta syntyisi edes jokin tuhansista solun reaktioita ohjaavista entsyymeistä, on hyvin pieni."

Hassua, että sanot noin, vaikka kuitenkin muuten sanot, ei kyseessä ole sattuma, vaan väistämätön lopputulos miljoonien vuosien ratkaisuista.

Onko elämän synnyssä kyse sattumasta vai ei?

"On tehty monia kokeilta, joissa on onnistuttu tuottamaan mm. yksinkertaisista molekyyleistä vedestä, ammoniakista, metaanista jne. alkeellisia eloperäisten suurmolekyylien osasia mm."

Tiedän kyllä lähes kaiken ihmisten tieteellisistä saavutuksista.
En kuitenkaan arvosta ihmisten elämänsyntykokeita, koska ne tehdään toisen luomilla maeriaaleilla, eivätkä ne muutenkaan mielestäni vastaa todellisesti siihen, kehittyisikö elämää edes teoriassa ilman luojaa.

Vaikka ihminen onnistusi järjestämään kuvitellun alkutilanteen ja saisi siinä syntymään(, elikkä ihminen loisi siinä elämää), ei mitenkään ole todistettavaa, että niin tapahtui miljoonia vuosia sitten.

Tarvitsisin huomattavasti vakuuttavampia todisteita, jotta voisin uskoa, että elämä syntyisi tutkijoiden väittämällä tavalla itsestään, ilman Jumalaa.

Olit kuitenkin ansiokkaasti laittanut paljon tieteellistä tietoa aiheesta, jonka tosin tiesin jo. Nuo esille ottamasi asiat eivät kuitenkaan riitä minulle todisteeksi.

Tieteellinen tieto täytyy todistaa täysin aukottomasti, jotta siihen voi uskoa, mutta jumalaan uskotaan kyllä täysin ihan vain paimentolaisten kesken kiertäneiden vanhojen tarinoiden perusteella. Eikö tässä ole mitään ristiriitaa?

Tieto lisääntyy onneksi koko ajan. Keskiajalla kirkko lynkkasi maakeskeisen maailmankuvan epäilijöitä. Kirkko luopui kuitenkin tästäkin maailmankuvasta tieteen todistettua aukottomasti sen vääräksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan elämän synnyllekin niin pitävä teoria, että kirkonkin on uskottava, ettei tähänkään ole mitään poppakonsteja tarvittu.

Ihminen saa minun puolestani harrastaa ihan mitä uskontoa haluaa, mutta tosiasioiden kieltäminen ja valheen levittäminen ei mahdu minun ajatusmaailmaan.

Maalaisjärki... kirjoitti:

Sattuma on aivan eri asia kuin evoluutiossa tapahtuva yritys ja erehdys. Ei kukaan ole koskaan väittänytkään, että mikään vähänkään monimutkaisempi orgaaninen elin tai yhdiste olisi syntynyt sattumalta yhdellä kertaa. Evoluution perusta on se, että jatkuvasti tapahtuu muutoksia kaikessa elollisessa, mutta vain hyödylliset muutokset jäävät pysyviksi ja periytyvät seuraaville sukupolville. Prosessi on hidas, mutta onhan tässä aikaa kulunutkin tämänkin pallon evoluutiossa.

Minun mielestäni nekään vuosimiljardit eivät riitä, mutta asiaan. Huomattavasti pienemmälläkin tasolla kuin elämässä on selvästi nähtävillä suunnitellun oloinen, järjestelty rakenne. Esim. alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Aineiden ominaisuuksien riippuminen ulkokuoren elektronimäärästä kuulostaa minun mielestäni suunnittelun tulokselta. Myös vetysidos vesimolekyylien välillä ja muut H2O:n ihmeelliset ominaisuudet, jotka mahdollistavat elämää maapallolla. Mielestäni ne ovat aika selviä todisteita siitä, että kaiken takana on joku, joka on vieläpä suunnitellut maailman toimimaan varsin hyvin.

anskutin_89 kirjoitti:

Minun mielestäni nekään vuosimiljardit eivät riitä, mutta asiaan. Huomattavasti pienemmälläkin tasolla kuin elämässä on selvästi nähtävillä suunnitellun oloinen, järjestelty rakenne. Esim. alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Aineiden ominaisuuksien riippuminen ulkokuoren elektronimäärästä kuulostaa minun mielestäni suunnittelun tulokselta. Myös vetysidos vesimolekyylien välillä ja muut H2O:n ihmeelliset ominaisuudet, jotka mahdollistavat elämää maapallolla. Mielestäni ne ovat aika selviä todisteita siitä, että kaiken takana on joku, joka on vieläpä suunnitellut maailman toimimaan varsin hyvin.

Kaikille luonnon ilmiöille löytyy tieteellinen selitys. Niin myöskin alkuaineiden jaksolliselle järjestykselle ja veden ominaisuuksille. Tieteen keinoin voidaan selittää myös lähes kaiken luonnossa olevan kehityskulku ja alkuperä. Paljon on vielä tutkimattakin, mutta vastauksia löytyy koko ajan lisää. Oleellista on, että kaikelle löytyy looginen selitys.

Sen sijaan jos tämä kaikki olisikin suunniteltua voidaan kysyä, mihin tarkoitukseen kaikki luonnon ihmeet on tehty. Esimerkiksi miksi valailla on jalkaluun rippeet vaikka jalkoja ei ole. Evoluutio tarjoaa tähän kyllä vastauksen, mutta älykäs suunnittelu ei.

Etkö itse huomaa ajattelussasi ristiriitaisuutta. Pidät ihmeellisenä asiana esim. vetysidosta, joka on täysin tieteen keinoin selitettävissä, mutta turvaudut kuitenkin täysin mielikuvitukselliseen ajatukseen luonnon kehityksen älykkäästä ohjaajasta. Mikä se semmoinen suunnittelija oikein on?

Maalaisjärki... kirjoitti:

Tieteellinen tieto täytyy todistaa täysin aukottomasti, jotta siihen voi uskoa, mutta jumalaan uskotaan kyllä täysin ihan vain paimentolaisten kesken kiertäneiden vanhojen tarinoiden perusteella. Eikö tässä ole mitään ristiriitaa?

Tieto lisääntyy onneksi koko ajan. Keskiajalla kirkko lynkkasi maakeskeisen maailmankuvan epäilijöitä. Kirkko luopui kuitenkin tästäkin maailmankuvasta tieteen todistettua aukottomasti sen vääräksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan elämän synnyllekin niin pitävä teoria, että kirkonkin on uskottava, ettei tähänkään ole mitään poppakonsteja tarvittu.

Ihminen saa minun puolestani harrastaa ihan mitä uskontoa haluaa, mutta tosiasioiden kieltäminen ja valheen levittäminen ei mahdu minun ajatusmaailmaan.

"Tieteellinen tieto täytyy todistaa täysin aukottomasti, jotta siihen voi uskoa, mutta jumalaan uskotaan kyllä täysin ihan vain paimentolaisten kesken kiertäneiden vanhojen tarinoiden perusteella. Eikö tässä ole mitään ristiriitaa?"

Miksi uskoisin jonkun teorian, joka 10 tai 50 vuoden päästä on vanhaa?

"Ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan elämän synnyllekin niin pitävä teoria, että kirkonkin on uskottava, ettei tähänkään ole mitään poppakonsteja tarvittu."

Koita ymmärtää, vaikka kuinka selittäisi kuinka kaikki olisi voinut tapahtua ja vaikka se oikeasti olisi mahdollista, ei se kerro vielä sitä miten todella tapahtui.

"mutta tosiasioiden kieltäminen ja valheen levittäminen ei mahdu minun ajatusmaailmaan."

Ei minunkaan, mutta saat kyllä uskoa mitä tahansa, jos niin haluat.

jeesusteleva kiihkohihhuli ... kirjoitti:

"Tieteellinen tieto täytyy todistaa täysin aukottomasti, jotta siihen voi uskoa, mutta jumalaan uskotaan kyllä täysin ihan vain paimentolaisten kesken kiertäneiden vanhojen tarinoiden perusteella. Eikö tässä ole mitään ristiriitaa?"

Miksi uskoisin jonkun teorian, joka 10 tai 50 vuoden päästä on vanhaa?

"Ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan elämän synnyllekin niin pitävä teoria, että kirkonkin on uskottava, ettei tähänkään ole mitään poppakonsteja tarvittu."

Koita ymmärtää, vaikka kuinka selittäisi kuinka kaikki olisi voinut tapahtua ja vaikka se oikeasti olisi mahdollista, ei se kerro vielä sitä miten todella tapahtui.

"mutta tosiasioiden kieltäminen ja valheen levittäminen ei mahdu minun ajatusmaailmaan."

Ei minunkaan, mutta saat kyllä uskoa mitä tahansa, jos niin haluat.

"Koita ymmärtää, vaikka kuinka selittäisi kuinka kaikki olisi voinut tapahtua ja vaikka se oikeasti olisi mahdollista, ei se kerro vielä sitä miten todella tapahtui. "

jeesusteleva kiihkohihhuli ... kirjoitti:

"Tieteellinen tieto täytyy todistaa täysin aukottomasti, jotta siihen voi uskoa, mutta jumalaan uskotaan kyllä täysin ihan vain paimentolaisten kesken kiertäneiden vanhojen tarinoiden perusteella. Eikö tässä ole mitään ristiriitaa?"

Miksi uskoisin jonkun teorian, joka 10 tai 50 vuoden päästä on vanhaa?

"Ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan elämän synnyllekin niin pitävä teoria, että kirkonkin on uskottava, ettei tähänkään ole mitään poppakonsteja tarvittu."

Koita ymmärtää, vaikka kuinka selittäisi kuinka kaikki olisi voinut tapahtua ja vaikka se oikeasti olisi mahdollista, ei se kerro vielä sitä miten todella tapahtui.

"mutta tosiasioiden kieltäminen ja valheen levittäminen ei mahdu minun ajatusmaailmaan."

Ei minunkaan, mutta saat kyllä uskoa mitä tahansa, jos niin haluat.

Uskova uskoo ilmeisen oikeasti, että raamattuun on kirjoitettu koko totuus. Kaikki omat ajatukset on vangittu tähän yhteen tulkinnalliseen totuuteen. Säälittävältä tuntuu tuollainen ahdaskatseisuus. Toisaalta saahan ihminen uskoa minun puolesta mihin lystää. Toisaalta taas historia on täynnä tragedioita, joihin tuollainen uskonnollinen ahdasmielisyys voi pahimmillaan johtaa. Maailma olisi varmasti parempi paikka jos uskonnolliseen palvontaan käytetyt resurssit käytettäisiin todellisten ongelmien ratkaisuun.

Maalaisjärki... kirjoitti:

Kaikille luonnon ilmiöille löytyy tieteellinen selitys. Niin myöskin alkuaineiden jaksolliselle järjestykselle ja veden ominaisuuksille. Tieteen keinoin voidaan selittää myös lähes kaiken luonnossa olevan kehityskulku ja alkuperä. Paljon on vielä tutkimattakin, mutta vastauksia löytyy koko ajan lisää. Oleellista on, että kaikelle löytyy looginen selitys.

Sen sijaan jos tämä kaikki olisikin suunniteltua voidaan kysyä, mihin tarkoitukseen kaikki luonnon ihmeet on tehty. Esimerkiksi miksi valailla on jalkaluun rippeet vaikka jalkoja ei ole. Evoluutio tarjoaa tähän kyllä vastauksen, mutta älykäs suunnittelu ei.

Etkö itse huomaa ajattelussasi ristiriitaisuutta. Pidät ihmeellisenä asiana esim. vetysidosta, joka on täysin tieteen keinoin selitettävissä, mutta turvaudut kuitenkin täysin mielikuvitukselliseen ajatukseen luonnon kehityksen älykkäästä ohjaajasta. Mikä se semmoinen suunnittelija oikein on?

Tottakai niille on tieteellinen selitys! Ja se nimenomaan todistaa, että Jumala on. Jumala ei ole tieteellisen tiedon aukkojen selitys, vaan tieteellinen tieto nimenomaan kertoo lisää siitä, kuinka hienoksi Jumala on tämän maailman tehnyt. Jumalan olemassaolon todisteet eivät ole tieteen aukkoja! Minulle kaikki luonnonlait todistavat järkevyydellään älykkäästä suunnittelijasta. Se, minkä uskonnon mukainen jumala on kaiken takana, on uskon asia.

anskutin_89 kirjoitti:

Tottakai niille on tieteellinen selitys! Ja se nimenomaan todistaa, että Jumala on. Jumala ei ole tieteellisen tiedon aukkojen selitys, vaan tieteellinen tieto nimenomaan kertoo lisää siitä, kuinka hienoksi Jumala on tämän maailman tehnyt. Jumalan olemassaolon todisteet eivät ole tieteen aukkoja! Minulle kaikki luonnonlait todistavat järkevyydellään älykkäästä suunnittelijasta. Se, minkä uskonnon mukainen jumala on kaiken takana, on uskon asia.

Olet ilmeisesti vakaumuksesi valinnut. Onnea vain valitsemallasi tielläsi. Joskus se totuus kuitenkin paljastuu...

anskutin_89 kirjoitti:

Tottakai niille on tieteellinen selitys! Ja se nimenomaan todistaa, että Jumala on. Jumala ei ole tieteellisen tiedon aukkojen selitys, vaan tieteellinen tieto nimenomaan kertoo lisää siitä, kuinka hienoksi Jumala on tämän maailman tehnyt. Jumalan olemassaolon todisteet eivät ole tieteen aukkoja! Minulle kaikki luonnonlait todistavat järkevyydellään älykkäästä suunnittelijasta. Se, minkä uskonnon mukainen jumala on kaiken takana, on uskon asia.

Jotenkin tulee surullinen mieli jokaisen nuoren uskovaisen puolesta. He rakentavat koko elämänsä harhan varaan, mutta eivät sitä itse mitenkään tiedosta. Kuten uskovat sanovat itsekin, uskon puolesta pitää taistella. Tämä lienee selvä, kun kerran uskolta puuttuu todellisuuspohja oikeasta maailmasta. Tämä ristiriita käy monelle lopulta liian raskaaksi ja seuraukset ovat mitä moninaisimmat. Monet selviävät pienillä tunnon vaivoilla toiset tekevät joukkomurhia..

Mervi ...Lääh kirjoitti:

Uskot siis johonki hokkuspokkus temppuun?

Jos luodaan elämälle otolliset olosuhteet niin etkö usko että sinne voi syntyä elämää ihan itsestään? Uskotko edes silloin jos tämä voidaan tieteellisesti todeksi todistaa?

>>Jos luodaan elämälle otolliset olosuhteet niin etkö usko että sinne voi syntyä elämää ihan itsestään?>Uskotko edes silloin jos tämä voidaan tieteellisesti todeksi todistaa?

UPDATE_7878883 kirjoitti:

"Koita ymmärtää, vaikka kuinka selittäisi kuinka kaikki olisi voinut tapahtua ja vaikka se oikeasti olisi mahdollista, ei se kerro vielä sitä miten todella tapahtui. "

Viestin kirjoittaja varmaan tarkoitti, että vaikka tiede selittäisi teorioimalla ja todistuksilla jonkun asian täysin varmaksi, niin sen pitäminen täydellisenä totena olisi hölmöyttä eikä ylipäätänsä mitään voida pitää absoluuttisesti totena? Luulisin..ja olihan tuo kyllä aika hupaisa kommentti :D, mutta oliko asiayhteydestään irroitettu?

Maalaisjärki... kirjoitti:

Uskova uskoo ilmeisen oikeasti, että raamattuun on kirjoitettu koko totuus. Kaikki omat ajatukset on vangittu tähän yhteen tulkinnalliseen totuuteen. Säälittävältä tuntuu tuollainen ahdaskatseisuus. Toisaalta saahan ihminen uskoa minun puolesta mihin lystää. Toisaalta taas historia on täynnä tragedioita, joihin tuollainen uskonnollinen ahdasmielisyys voi pahimmillaan johtaa. Maailma olisi varmasti parempi paikka jos uskonnolliseen palvontaan käytetyt resurssit käytettäisiin todellisten ongelmien ratkaisuun.

"Maailma olisi varmasti parempi paikka jos uskonnolliseen palvontaan käytetyt resurssit käytettäisiin todellisten ongelmien ratkaisuun."

-ei vain ole ihmisjärkeily(ilman uskonnollisuutta) tuonut mitään muutos maailman tilanteeseen.Todella ahdaskatseista.
- Paljon puhetta, vähän tekoja.