Olen keskustellut yhden katolilaisen ystäväni kanssa uskonasioista, vaan itsestä tuntuu, että meillä ei ole samaa käsitystä termeistä.
Miten käsitätte uskon? Onko käsitys vielä samanlainen kuin keskiajalla? Liitän oheen otteita Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta, joissa asiaa selitetään meidän puoleltamme.
"Vastustajamme kuvittelevat uskon olevan vain historiallista tietoa. Siitä syystä he opettavat, että se voi olla olemassa rinnan kuolemansynnin kanssa. Eivätkä he siis mitään puhu siitä uskosta, jolla Paavali niin monesti sanoo ihmisten tulevan vanhurskaiksi, koska kerran ne, jotka Jumalan edessä luetaan vanhurskaiksi, eivät elä kuolemansynneissä. Vanhurskauttava usko ei kuitenkaan ole yksinomaan historian tosiseikkojen tuntemusta, vaan se on suostumusta siihen Jumalan lupaukseen, jossa meille tarjotaan syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautus lahjaksi Kristuksen tähden. Ja jottei kukaan kuvittelisi, että on kysymys pelkästään tiedosta, lisäämme vielä: usko on tarjotun syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen haluamista ja vastaanottamista.
On helppoa huomata, mikä erottaa tämän uskon ja lain vanhurskauden toisistaan. Usko on latreiaa, jumalanpalvelusta, joka ottaa Jumalalta vastaan hänen tarjoamiansa hyviä tekoja. Lain vanhurskaus taas on sellaista latreiaa, joka tarjoaa Jumalalle meidän omia ansioitamme. Jumala tahtoo itseään palveltavan uskolla siten, että me häneltä otamme vastaan, mitä hän lupaa ja tarjoaa.
Me puhumme nyt sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka vapauttaa kuolemasta, synnyttää sydämissä uuden elämän ja on Pyhän Hengen työtä."
Siis onko usko vain tietoa Jumalan olemassaolosta vai Raamatun lupauksiin tarttuvaa toivoa?
Miten käsitätte uskon? Onko käsitys vielä samanlainen kuin keskiajalla? Liitän oheen otteita Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta, joissa asiaa selitetään meidän puoleltamme.
"Vastustajamme kuvittelevat uskon olevan vain historiallista tietoa. Siitä syystä he opettavat, että se voi olla olemassa rinnan kuolemansynnin kanssa. Eivätkä he siis mitään puhu siitä uskosta, jolla Paavali niin monesti sanoo ihmisten tulevan vanhurskaiksi, koska kerran ne, jotka Jumalan edessä luetaan vanhurskaiksi, eivät elä kuolemansynneissä. Vanhurskauttava usko ei kuitenkaan ole yksinomaan historian tosiseikkojen tuntemusta, vaan se on suostumusta siihen Jumalan lupaukseen, jossa meille tarjotaan syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautus lahjaksi Kristuksen tähden. Ja jottei kukaan kuvittelisi, että on kysymys pelkästään tiedosta, lisäämme vielä: usko on tarjotun syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen haluamista ja vastaanottamista.
On helppoa huomata, mikä erottaa tämän uskon ja lain vanhurskauden toisistaan. Usko on latreiaa, jumalanpalvelusta, joka ottaa Jumalalta vastaan hänen tarjoamiansa hyviä tekoja. Lain vanhurskaus taas on sellaista latreiaa, joka tarjoaa Jumalalle meidän omia ansioitamme. Jumala tahtoo itseään palveltavan uskolla siten, että me häneltä otamme vastaan, mitä hän lupaa ja tarjoaa.
Me puhumme nyt sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka vapauttaa kuolemasta, synnyttää sydämissä uuden elämän ja on Pyhän Hengen työtä."
Siis onko usko vain tietoa Jumalan olemassaolosta vai Raamatun lupauksiin tarttuvaa toivoa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä katolilaisilla ei ole lain vanhurskautta. Kilvoittelemme täyttääksemme Jumalan ilmoittaman tahdon, mutta kun se ei onnistu, ripittäydymme ja Jumala antaa syntimme anteeksi. Se on suurta armoa ja juhlaa!
Luulen, että terminologia on vähän erilainen teillä kuin meillä. Joka tapauksessa elämä katolilaisena on mukavaa ja rentoa: kukaan ei kysele yksittäiseltä Kirkon jäseneltä, onko tällä vanhurskauttavaa uskoa.
Epäselväksi vain jää! Kuka on jumalanne? Yleisen uskonnon perimmäisen opin mukaanhan se on Keisari!
Nyttemmin Paavi. Jonka pojaksi, esikoiseksi kytkettiin Pelastaja jota kutsuttiin myös ihmisen Poika nimellä. Tosin nykyään, Paavi on jo alennettu vain Kristuksen tuuraajaksi, joka jo sinänsä on myös melkoinen teko ihmisiltä, siis sekin. Yleisen uskonnon tarkoitus on kyllä päivän selvä olut jo aikoja sitten, mutta sen tekemät ja aikaan saamat teot ovat vielä hieman hämärän peitossa, toki tarkentuvat päivä päivältä, kunnes
sitten romahtaa katto, katolilaisuuskin.
Siksipä voidaankin sanoa hyvällä syyllä: Itse terminologia ei ole suinkaan ongelma vaan epätäsmällisyys ja epätarkkuus sanojen suhteen.
ps. Minusta te katolilaiset olette melkoisen huumorintajuttomia ja ummikkoja uskon suhteen.
Vai huumorintajuttomia ja ummikkoja! Näytänkö siltä?! Pitäis varmaan tavata, jotta näkisit kerrankin iloisen ja huumorintajuisen katolilaisen!
En osaa pelkän kuvan perusteella sanoa juurikan juuta taikka jaata kenenkään huumorintajusta ja ummikkomaisuudesta. Mutta tunnen kyllä katolilaisia
kuten muitakin -laisia ja joitakin naisia myös. :)
katolilaisista iloisempia ja vapaampia ihmisiä en ole tavannut, etenkin katoliset nunnat! joten et vastannut kysymykseen: uskallatko tavata jotta saadaan Sun vääränlainen kuva katolilaisista oikaistu! kunhan toivun flunssasta niin ilomielin tapaisin Sinut ja voitaisiin vaikka rukoillaa yhdessä! laita vaan mailia [email protected].
Kahlaappa läpi tiiliskivi nimeltään "Katolinen katekismus"...
(Itse en ole jaksanut)
sen katekismuksen nimi ole: "Katolisen kirkon katekismus"? Sieltähän se vastaus löytyy.
katolilaisuudesta! Siitä ei välttämättä ymmärretä. kun mysteeri. Vielä tänään hehkutin syvällä sydämmessäni kadulla kävellessäni ja katsoessaan ihmisiä, kuinka onnellinen olenkaan tässä vapaassa maassa oikeesti vapaana. vaikka protestanttisen maailman ihmiset luulee olevansa rinta rottingilla vapaana, ne ei itseasiassa sitä ole,se on iso petos, josta sielunvihollinen riemuitsee. on vain yhdenlaista vapautta ja se on Kristuksen täydellisessä lunastuksessa lepäävä vapaus. Onko se sitä Armoa, se onnen tunne, kai se sitä on. Toivoisin Jumalan suovan kaikille sen tunteen !
Ole vain onnellinen. Olemme mekin onnellisia protestanttisesta kristillisyydestämme, vaikka se onkin erimuotoista kuin teillä. En oikein ymmärrä tuollaista hehkutusta vapaudesta, sillä se samahan meilläkin on. Yhteinen asiahan kristillisyys on kristittyjen kesken.
Jumala ei ole perustanut eri kirkkokuntia - ei yhden yhtäkään. Iloitkaa siitä, että nimenne on kirjoitettu Elämän Kirjaan, ja jättäkää opilliset väittelyt.
Ja opilliset väittelyt jatkukoot nekin... Katolisen teologian kunniakkaat perinteet edellyttävät järjen käyttöä ja älyllistä erittelyä ilmoituksen ymmärtämisessä.
Ainut oikea kirkko on Jumalan luoma, minkä päänä toimii Jeesus Kristus. Kristus on myös tämän ainoan oikean kirkon kulmakivi, perustuksena oikealla kirkolla on apostolit ja profeetat. Kaikki maailman kristityt ovat tämän oikean kirkon rakennuskiviä.
ef. 1:22-23
22 Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. 23 Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.
ef. 2:20-22
20 Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. 21 Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, 22 ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Yx ortodoksi
Termejä varmasti käytetään eri yhteyksissä eri tavalla. Teologisena hyveenä usko ei ole ihmistyötä, vaan Jumalan armosta antama lahja. Siinä ihmisen mieli ennen kaikkea sitoutuu henkilökohtaisesti Jumalaan ja myös hyväksyy Jumalan ilmoittaman totuuden. Tämä tapahtuu ihmisen vapaan tahdon vuoksi, joka taas toimii Jumalan armon vaikutuksesta.
Näin ollen Jeesuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen uskomisessa kyseessä ei ole samanlainen historiallinen tieto kuin vaikkapa jos uskoisin Lepanton meritaisteluun. Se sisältää väistämättä ilosanoman Jumalan armoliitosta, jota meille Jeesuksessa tarjotaan. Ihmisen voidaan eri merkityksessä sanoa myös uskovan ilman että hän elää uskostansa elämäänsä, mutta tällöin usko on kuollutta.
Mielestäni katolilaisuuden suurin epäkohta on ehkäisyvälineiden kieltäminen, tämä aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä (esim. HIV ja naimisissa olevien hedelmällisten naisten kärsimys).
En saata uskoa, että mikään, mikä tuottaa "pahaa hedelmää" eli lähimmäisen kärsimystä, olisi Jumalasta.
Toinen asia, mikä minua suuresti epäilyttää, on Paavin erehtymättömyys ja "Kristuksen sijaisuus". Onko tavallinen ihminen nostettu jumalan asemaan?
Sitten on vielä Marian ja muiden pyhimysten palvonta. "Älä pidä muita jumalia"... Mitenkähän asian laita on?
Katoliset ihmiset ovat kyllä ihanaa porukkaa, ihan kuten muutkin kristityt.
Ripittäytyminen on mielestäni hieno asia katolilaisuudessa, se on psykologiselta kannaltakin katsottuna ihmiselle hyväkis, ja siksi se saisi olla luterilaisuudessakin tärkeämmällä sijalla.
Luostarilaitos on myös erinomainen asia, ennen kaikkea se suojelee naisia, kun on tuo ehkäisykielto. Jos olisin katolilainen, niin menisin varmaan luostariin (olen siis nainen).
Pappien selibaatti on mielestäni turha, se saattaa aiheuttaa seksuaalisia patoumia... Naiselle on helpomaa olla selibaatissa, joten nunnaluostarit ovat ok, mutta yleensä miehelle se on vaikeampaa, kaikki varmaan tunnustavat tämän tosiasian.