Suru kiristää tunteita perheessä joss rakas lapsi on menetetty.Toiset saavat tukea toisiltaan, toiset ei.
Suru kulkee suht samaa rataa, mutta kuitenkin niin eri.Hyvä päivä tänään, puolisolla taas ei.
Mietin kuinka kaksi ihmistä jolla on niin yhteinen asia kuin suru, ei aina jaksa ymmärtää toista.
Onkohan joku eronnut lapsen kuoleman jälkeen kun tuntuu ettei ajatukset vaan mene yhteen?
Itse on ainakin ollut ajatuksia siihen suuntaan.
Suru kulkee suht samaa rataa, mutta kuitenkin niin eri.Hyvä päivä tänään, puolisolla taas ei.
Mietin kuinka kaksi ihmistä jolla on niin yhteinen asia kuin suru, ei aina jaksa ymmärtää toista.
Onkohan joku eronnut lapsen kuoleman jälkeen kun tuntuu ettei ajatukset vaan mene yhteen?
Itse on ainakin ollut ajatuksia siihen suuntaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei minä olen eronnut ennen lapseni menetystä,no sukulaiset ainakin ovat unohtaneet aivan täysin,myös omani aivan kuin poikani ei olisi minun ollenkaan
Varmaan on tollasiakin ajatuksia.. mutta me kaikki surraan eri lailla.. kaikkiin varmaan ..koskee suru yhteisesti ja erikseen,,pitäis jutella.. ei paljon lohduta mutta niin se vaan on..minä huudan välillä ja raivoon etten saa tukea, kun lapsi kuoli mutta..kun menee vähän aikaa se menee ohi ..välillä kiljun että erotaan mutta ja OLISKO se ratkasu ???ei se olis.. en halua hellyyttä minuun ei saa koskea.. olen surullinen.. mutta kait se menee vielä ohi..menkööt aikaa ajattelen että nyt kuuluukin surra ja joskus minulla menee suu hymyyn ja taas mennään eteenpäin.. joskus..koeta jaksaa sinäkin ei ero aina ole ratkasu..
suru on sellainen asia joka usein ajaa niin pari- kuin perhesuhteetkin kriisiin.
Osa vahvistuu, osa hajoaa.
Jos neuvoa sallit, niin neuvoisin kuitenkin odottamaan. En usko, että mitään suuria päätöksiä kannattaa tehdä akuutin surun vaiheessa.
ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA EROA SEN TAKIA.. sinä joudut sitten suremaan senkin ..eron.. päälle .. minä olen yrittänyt erota puolisostani parikin kertaa mutta me ei voidakkaan olla ilman toista vaikkei me aina niin hyvin toisiamme tuetakkaan koska.. me otetaan nää asiat niin eri tavalla.. senkin niiku oppii toisesta että eri tavalla me ollaan tässä maailmassa.. en nyt ainakaan jaksais surra eroa kun sekin ottaa koville..koettakaa hyvät ihmiset vaan saada asiat selvitettyä.. ei ero ole ratkaisu.. ei se ole..on meilläkin yhteinen suru mutta se ei ole lähentänyt meitä nyt
kun me ollan siinä asiassa ihan eri asteilla.. mutta minä suren omalla tavallani ja ukkoni surkoon omalla tavallaan.. ei läheisyydestä tietoakaan..ja asian hyväksyn nyt.. kunhan helpottaa joskus kummaltakin niin sitte me varmasti taas mennään eteen päin ja voidaan taas jutella ollaan oltu kohta 20 vee naimisissa.. en eroa surun takia en varmasti.. siihen tartteis paljon suuremmat asiat.. vaikka suruhan on aika suuri asia.. mutta minkäs teet.. kaksi erilaista ihmistä..