Tämä raamatullinen kasvatusohje aiheuttaa usein päänvaivaa nykyajan kristityille:
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain."
Monissa uskovaisissa perheissä tämä tulkitaan niin, että lasta saa pahoinpidellä vitsalla, kunhan pahoinpitely tapahtuu "rakastavalla tavalla ja lapsen parhaaksi".
Onko minun ateistisessa ajattelutavassani jokin aukko, kun en oikein pysty ymmärtämään tuota "rakastavan pahoinpitelyn" periaatetta? Se vaikuttaa minusta yhtä mahdottomalta käsitteeltä kuin "vihainen lempeys".
Onneksi Suomessa laki menee Raamatun edelle. Tuomarit eivät katso lapsen pahoinpitelyä lieventäväksi asianhaaraksi sitä, että pahoinpitely on tehty "lapsen parasta ajatellen".
Ja onhan Raamatussakin onneksi laitettu jonkinlaiset rajat väkivallan rajuudelle:
"Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta."
Eli jos sattuu tappamaan lapsensa kurituksen yhteydessä, niin se on jo sitten Jumalankin mielestä hieman kohtuutonta...
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain."
Monissa uskovaisissa perheissä tämä tulkitaan niin, että lasta saa pahoinpidellä vitsalla, kunhan pahoinpitely tapahtuu "rakastavalla tavalla ja lapsen parhaaksi".
Onko minun ateistisessa ajattelutavassani jokin aukko, kun en oikein pysty ymmärtämään tuota "rakastavan pahoinpitelyn" periaatetta? Se vaikuttaa minusta yhtä mahdottomalta käsitteeltä kuin "vihainen lempeys".
Onneksi Suomessa laki menee Raamatun edelle. Tuomarit eivät katso lapsen pahoinpitelyä lieventäväksi asianhaaraksi sitä, että pahoinpitely on tehty "lapsen parasta ajatellen".
Ja onhan Raamatussakin onneksi laitettu jonkinlaiset rajat väkivallan rajuudelle:
"Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta."
Eli jos sattuu tappamaan lapsensa kurituksen yhteydessä, niin se on jo sitten Jumalankin mielestä hieman kohtuutonta...
Vastaukset 71
Vanhimmat
kahdella tavalla: ensimmäisessä lyödään lasta ja sitten kerrotaan hänelle, että lyöminen oli oikein ja lapsen omaksi parhaaksi, ja että isä ja äiti silti rakastavat. Siis ensin nöyryytetään ruumiillisesti, sitten vielä henkisestikin, ja lopuksi kerrotaan että rakastamaansa olentoa kohtaan saa vahingoittaa ruumiillisesti. Onkohan sado-masokismi kuinkakin yleistä kristillisissä piireissä aikuisenakin?
Toisessa tavassa, jota käsittääkseni ainakin lestadiolaiset harjoittavat innokkaasti, vain hakataan lasta koska niin kuuluu tehdä ja jätetään selitykset ja rakastamiset kokonaaan pois.
Äskeisen käsittelyn jälkeen on lapselle vielä muistettava teroittaa; kaveria ei saa lyödä. Ketään ei saa lyödä. Mitä ei sanota ääneen mutta viesti on selkeä, on: sinua saa.
ja sitten ihmetellään miksi väkivalta suhteissa on niin yleistä...
***
kun äitini kerran äkäpäissään moksaisi minua ruokapöydässä lusikalla päähän. Kysyin, mitä hän miettisi, jos aikuiseksi ja häntä isommaksi ja vahvemmaksi kasvettuani ja kotoa pois muutettuani päättäisin eräs kaunis päivä tulla lusikan kanssa kylään ja moksauttaisin takaisin. Hänen mielestään se olisi hyvin väärin tehty, sain käskyn mennä huoneeseeni häpeämään, kun kehtasin arvostella moista itsehillinnän menettämistä :)
Lapsi oppii matkimalla. Kun lasta lyö, hän oppii lyömään. Kun lapselle huutaa, hän oppii huutamaan. Kauniit sanat ovat yhtä tyhjän kanssa, kun teot puhuvat toista.
Tietysti ongelmaa voi yrittää korjata pahentamalla sitä: kun riittävästi hakkaa ja huutaa, lapsi alkaa uskoa ansainneensa sen eikä matki vanhempiaan, vaan alkaa päänsä sisällä lyödä itseään henkisesti. Tällä tavoin estetään se että hän alkaisi itse käyttäytyä väkivaltaisesti muita ihmisiä kohtaan, mutta samalla viedään mahdollisuus oppia käsittelemään tunteitaan ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Tämä sopii erinomaisesti kristilliseen, varsinkin luterilaiseen ajatteluun, jonka mukaan jokainen ihminen syntyy syntiseksi ja tuosta synnistä on erikseen päästävä eroon auktoriteetteja tottelemalla. Kiltti, kuuliainen lammas ilman itsetuntoa, valmiina tottelemaan kyseenalaistamatta, varmana siitä että Viisaat Johtajat tietävät paremmin kuin hän itse - pieni, tyhmä, arvoton ja syntinen ihminen. Kuorrutukseksi kakkuun vähän helvetinpelkoa ja ainoaksi pakotieksi lahkon oppien orjallinen noudattaminen.
Kuulostaako terveeltä?
(Kaikki lahkot eivät ole tuollaisia, ja vallankäytön volyymissakin on suuria eroja. Valitettavan monissa ajatusmalli on kuitenkin juuri tuon kaltainen, vaikka käytännön toiminta vaihteleekin paljon.)
sama metodi toimii armeijassa. En tiedä miten Suomessa nykyään, mutta jenkeissä se perustuu siihen, että tottele kyselemättä tai kärsit.
Suomessa homma toimii niin, että liiasta kyselemisestä, mokaamisesta, liian hitaasta tottelemisesta, minkä tahansa esimiestä ärsyttävän asenteen osoittamisesta jne. saa rangaistukseksi jotakin tylsää tekemistä. Perunateatteri ja siivoaminen ovat rangaistusten klassikkoja.
Toisaalta jos et tottele ollenkaan joudut putkaan. Tottelemattomuus on armeijassa rikos.
meistä tuntuu jotakin luvatonta tehdessä pientä kihelmöintiä päänahassa? Niinpä niin, tukkapöllyn muistohan se siellä. Eikä sitä pöllyä olet tarvinnut kokea montaakaan kertaa että muisto jää.
Onkohan uskonnoilla vallalla reviiriajattelu, jonka mukaan minkä tahansa ajatustyhjiön joka kristinusko ei täyttänyt, täyttää jokin muu kilpaileva ei-uskonnollinen tai jonkin muun uskonnon ajatus? Ajatellaanko, että on parempi, että ihmiset pelkäävät kristittyjen jumalan rangaistusta kuin vaikkapa ajatusta siitä, että jos nyt teen pahasti, häpeän sitä aina, kun muistan tekoni, vuosia eteenpäin.
"Tämä sopii erinomaisesti kristilliseen, varsinkin luterilaiseen ajatteluun, jonka mukaan jokainen ihminen syntyy syntiseksi ja tuosta synnistä on erikseen päästävä eroon auktoriteetteja tottelemalla."
Väkivalta kasvatusmetodina on historiallinen, mutta mitään erityisen luterilaista en siinä näe...
"Kiltti, kuuliainen lammas ilman itsetuntoa, valmiina tottelemaan kyseenalaistamatta, varmana siitä että Viisaat Johtajat tietävät paremmin kuin hän itse - pieni, tyhmä, arvoton ja syntinen ihminen. Kuorrutukseksi kakkuun vähän helvetinpelkoa ja ainoaksi pakotieksi lahkon oppien orjallinen noudattaminen."
Tässä vaiheessa olen jo melko varma, että kirjoitat oikeasti jostain toisesta lahkosta tai ryhmästä tai liikkeestä. Arvauksia on monia, mutta yhteistä noille on, että kaikki pitävät luterilaista kirkko opillisena tuuliviirinä.
Kyllä luterilaisuuteenkin on kuulunut alistuminen/alistaminen ja auktoriteettiajattelu, tosin se on käsittääkseni muuttunut vuosien varrella. Itse en tunne kovinkaan paljon muita kristittyjä, kuin luterilaisia. Niissä usein esiin tuoduissa tapakristityissä on juuri niitä, jotka kuuluvat kirkkoon, koska heidät on joskus niin opetettu ja pakotettu tekemään. Heillä on myös tyylinä olla kyseenalaistamatta auktoriteetteja. Valtaosa näistä luterilaisista taitaa kuitenkin olla jo hautuumaalla.
Kerron kokemuksesta. Olen nimittäin melko vanhana synnyttäneiden naisten ketjun lopputuote. Uskovainen mummoni oli syntynyt 1800-luvun puolella, ja asui kodissani. Jos vertaa tämän päivän nuoria luterilaisia esim. kotonani vallinneisiin asenteisiin, niin täytyy sanoa, että luterilaiset taitavat sittenkin olla ihan hyviä tyyppejä. Jotkut lahkot kai elävät ja ajattelevat vieläkin, kuten mummovainajani.
Ehkä kyseessä on enemmänkin kasvatuksellinen käsitys siitä, että lapselle on annettava tiukat rajat, säännöt ja ehdot. Samalla tietenkin rakkautta ja paljon.
Jos väität että lapsen tulisi saada päättää kaikista omista asioistaan eivätkä vanhemmat saisi asettaa minkäänlaisia rajoja niin väitän että olet todella paska kasvattaja. Tällainen henkilö saisi kiertää lapset kaukaa.
Se, että on rajat lapselle ja niiden rikkomisesta seuraa sanktioita on aivan oikein. Sanktioilla en tarkoita pahoinpitelyä (varmasti joku nerokas ateistinpoikanen tähän jotain irvailtavaa keksii??) vaan sitä että tehdään selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Itse en ole vielä saanut lapsia, mutta olen työssäni pienten lasten kanssa saanut huomata missä liikkuu rajat. Jos aivan pelleilyksi menee niin opettaminen on aivan turhaa. Tiukat rajat tuovat turvaa myös lapselle ja hän on onnellisempi kun voi turvata ja nojata aikuisen antamiin rajoihin ja aikuisen auktoriteettiin.
poikkeaa siis ihmisen kasvattamisesta:
"... lapselle on annettava tiukat rajat, säännöt ja ehdot. Samalla tietenkin rakkautta ja paljon."
Rakkauden osoituksena toimii vaikkapa vitsan saaminen.
"Tiukat rajat tuovat turvaa myös lapselle ja hän on onnellisempi kun voi turvata ja nojata aikuisen antamiin rajoihin ja aikuisen auktoriteettiin. "
Kun uskovainen sitten kasvaa täysi-ikäiseksi, hän huomaa että vitsa on vaihtunut vastoinkäymisiin elämässä ja rakkautta saa vain lukemalla Kirjasta siitä. Toki satunnaisesti joku rakastava lähimmäinen saarnastuolista julistaa tuota samaa Rakkautta, mainiten ettei rankaisukeinona nykyine keinovalikoima vielä ole kattava, on olemassa myös helvetti.
Samoin ulkoapäin annetut tiukat rajat ja auktoriteetit helpottavat uskiksen elämää odotellessa Taivaan iloja ja iänkaikkista elämää.
vaan se päinvastoin rikkoo fyysisen koskemattomuuden selvän rajan. Lapsi, joka kokee väkivaltaa vanhempansa taholta, tuskin kokee toisen lapsen lyömistä kovinkaan pahana asiana.
Siis väkivalta rikkoo käyttäytymisen rajoja ja näin ollen aiheuttaa ongelmia lapsen käyttäytymisessä.
Toki lasten välillä esiintyisi väkivaltaa ilman vanhempien myötävaikutusta, mutta ilman muuta vanhempien esimerkillä on tähän vaikutusta.
>Rakkauden osoituksena toimii vaikkapa vitsan saaminen.
Mähän kirjoitin että en hyväksy pahoinpitelyä!? Mikä sua Nas.se vaivaa? Etkö osaa lu - ke - a ?
:D
Kirjoitin etten hyväksy väkivaltaa. Olemme asiasta siis aivan samaa mieltä. Miksi siis kirjoitat vastineeksi itsestäänselvyyksiä? :)
"Mähän kirjoitin että en hyväksy pahoinpitelyä!? Mikä sua Nas.se vaivaa? Etkö osaa lu - ke - a ? "
Jumala tekee vain oikeita tekoja. Jos hän pahoinpitelee, sillä on perusteltu syy ja se on oikein.
"Ehkä kyseessä on enemmänkin kasvatuksellinen käsitys siitä, että lapselle on annettava tiukat rajat, säännöt ja ehdot. Samalla tietenkin rakkautta ja paljon."
Oli nyt kenenkin tulkinta mitä hyvänsä, niin raamatun varjolla on lapsia lyöty, ja varmasti niin tehdään vieläkin, ei välttämättä aina suoraan raamatun lauseisiin vedoten, vaan vanhemmilta opittuna (aina kolmanteen ja neljänteen polveen, heh heh). Niistä raamatun sivistymättömistä "käsityksistä" on enemmän haittaa, kuin hyötyä. Muutenkin raamattu on kokonaisuutena aivan yliarvostettu. Karseimpia juttuja yritetään epätoivoisesti selittää tyyliin: Sillä tarkoitetaan enemmänkin...
Tämä asia sattuu olemaan minulle ajankohtainen, koska äitini makaa puoliksi halvaantuneena, enkä pysty kokemaan mitään myötätuntoa. Tiedän kyllä, että pitäisi, mutta ei vain löydy.
Äitini ja hänen äitinsä sanoivat usein: Joka vitsaa säästää, se lastansa vihaa. Uskovainen mummoni oli hakannut sielun mäelle äidistäni lapsena. Äiti jaksoi kertoa yhä uudelleen ja uudelleen, kuinka hieno ihminen mummo oli, ja kuinka villi hän itse oli ollut. No sentin paksuisesta sähköjohdosta tuli esim, jos en kuullut villin leikin keskellä kutsua syömään. Äidin mielestä minulta piti "taittaa niska" tai "ottaa luulot pois". Äitini ei varmaan käsittänyt muuta tapaa suhtautua lapsiin.
Itselläni ei ole lapsia, eikä tule. Olisin varmaan aika kolkko äiti, vaikken lapsiani pieksisikään. Onneksi tajuan sen itse. En sinänsä kanna kaunaa lapsuudestani, en vaan käsitä mikä äiti on.
Raamatussa lukee kyllä "vitsa". Mutta se siis pitää lausua samalla tavoin kuin sana "raja".
Joustavat lausumissäännöt tekevät Raamatun tulkitsemisesta helpompaa.
Kun opastat vapaata seksiä, homoilua, tai sukurutsaa lapsellesi, niin ilmeisesti varot fyysisesti tätä vahingoittamasta?
"sentin paksuisesta sähköjohdosta tuli esim, jos en kuullut villin leikin keskellä kutsua syömään."
Mikäli ajattelet mielessäsi äitisi olleen kyvytön ymmärtämään tilannetta, niin miksi olisit kyvytön sydämessäsi tätä ymmärtämään?
"Olisin varmaan aika kolkko äiti, vaikken lapsiani pieksisikään. Onneksi tajuan sen itse."
Ehkäpä noin. Ongelmasi ei olisi lapsesi, vaan oma suhtautumisesi. Sekö on mielestäsi niin turmeltu, että mikään ei auta? Jos sinulla on kyky elää, on sinulla myös kyky rakastaa, luulemma.
"Äitini ja hänen äitinsä sanoivat usein: Joka vitsaa säästää, se lastansa vihaa"
En tiedä mitä ansaitsit ja mitä tuli liikaa, mutta kuinka monta kertaa jotakin Sanan kohtaa on käytetty väärin? Eikö alkoholistien kuule vitseilevan Jeesuksen muuttaneen veden viiniksi, vaikka tietenkin ymmärtävät ettei kyseessä ollut kehoitus ryyppäämiseen ja rällästämiseen?
"Äidin mielestä minulta piti "taittaa niska" tai "ottaa luulot pois"
Kukapa ei jossakin elämänsä vaiheessa olisi kokenut tulleensa väärinymmärretyksi, tai saanut kokea nahoissaan toisen autoritaarisuutta ja ehkäpä aseman väärinkäyttöä. Uravalinnan esteenä ja siis sellaisen tekosyynä ei kannata käyttää jotakin mielikuvaa alalla toimivasta mäntistä. Niitä on joka alalla, äidin hommissakin.
En todellakaan ymmärrä mikä sinua vaivaa Nas.se. Kanssasi on mahdotonta puhua järkevästi, aivan mahdotonta. Mitä tahansa sanoo, niin väännät siitä jotain ilkeää. Käännät kaiken päälaelleen, kyynisyytesi on pohjatonta. Etkö ikinä kyllästy siihen?
Jos asiasta sinulle huomauttaa niin sitten olet yhtäkkiä niin viatonta.. mitään et ole tehnyt väärin, vaan kaiken takana on pahat ja ilkeät uskikset jotka sinua kiusaavat.
Minähän sanoin että en hyväksy pahoinpitelyä, en fyysistä enkä henkistä.
siinä että kristillisen Jumalan teot ovat aina hyviä ja oikeita.
Jos vaikka egyptiläisten esikoisten surmauttaminen tai Jobin kiusaamisen salliminen kilpailun yhteydessä olisi ollut paha teko, niin olisiko jumalasi silloin ollenkaan kristinuskon täydellisen hyvä Jumala?
Jos meikäläisen pihalla selittäisit noita tekopyhiä juttujasi, niin likaisen sukan tunkisin suuhusi, jollet muuten älyäisi poistua.
Pohja maailmankuvalle rakentuu lapsena. Minun hartain toiveeni lapsena oli kasvaa mahdollisimman pian aikuiseksi, ja päätin jo varhain, etten ikinä halua tulla äitini kaltaiseksi. Kun geeneistäni puolet ovat äidiltä, niin synnynnäiset taipumuksetkin on syytä ottaa huomioon. Ihmisen mielessä on monia ulottuvuuksia. Minulla on kyky elää, ja nauttia elämästä, mutten silti ole kovin vakuuttunut, että kykyni rakastaa on kansallisen keskiarvon tasolla. Ihmiskokeita alaikäisillä en aiheesta ryhdy tekemään.
Minun vahvuuteni empatian sijaan on rohkeus pelottomuus ja voima. Saan kyllä kiittää äitiäni siitä, että vääntäessäni rautakangella valtavaa kiveä esteettisempään asentoon rautakanki taipuu ennen kuin minulta loppuu voima ja yritys.
Asiat kannattaa aina nähdä myös posittiivisena. Halu olla tulematta äitini kaltaiseksi on tuonut todella paljon viisautta elämääni, mm. itämaiset väkivallattomat elämänfilosofiat ja ruokavalion, sekä halun kyseenalaistaa vanhoja tapoja ja uskomuksia. Komerossa leikkineestä autoja ja vieraita ihmisiä pelänneestä Meikusta olisi myös voinut tulla päähän potkittava nössö ilman taistelukoulutusta.
voidaan toki osoittaa että uskovaisen Jumalan puutteellisuus onkin nimimerkki Nassen vika.
Luokaa parempia jumalia, sellaisia rakastavia ja hyvä!
Itämaisuutta ihannoidessasi kannattaa muistaa, että sikiävät ne sielläkin.
"Pohja maailmankuvalle rakentuu lapsena."
Totta, mutta aikuisuuteen kuuluu jättää paljon sellaista, joka kuuluu lapsuuteen.
"Minun vahvuuteni empatian sijaan on rohkeus pelottomuus ja voima."
Empatia on itsessään voimavara. Vaatii paljon suurempaa rohkeutta asettua hävinneen, kuin voittaneen puolelle. Pelottomuus ei ole itsessään arvostettava ominaisuus, vaan pelon voittaminen.
"Asiat kannattaa aina nähdä myös posittiivisena."
Totta.
"Halu olla tulematta äitini kaltaiseksi on tuonut todella paljon viisautta elämääni"
Jostakin syystä pidät tiukasti kiinni ajatuksesta, että olisit tullut äitisi kaltaiseksi. Kaksikymmentä sukupolvea sitten sinulla oli esivanhempia laskennallisesti 2^20 eli noin miljoona. Koska Suomessa ei silloin ollut tuota väkimäärää, niin se tarkoittaa sukujen sekoittuneen moneen kertaan, noin hieman yksinkertaistaen. Et siis ole 50% äitisi, eikä sinulla ole 50% prosenttia hänen ominaisuuksistaan. Kyllä sinä olet oma ainutlaatuinen yksilö ja persoona, vaikka joitakin samoja piirteitä myös varmaan on. Nekään eivät välttämättä ole aina niitä huonoja.
Rakastamisesta sanon vielä näin sukka suussa, että se on hyvin pitkälti tahdon ratkaisu. Jos sinulla on tuo jämerä luonne, mitä väität, niin taivutapa sillä sitten se paksuin kanki oikeaan asentoon eli oma asenteesi. Rakkautta sinä pelkäät, mikään peloton ole! Silti sinä pelkäät sitä aivan turhaan. Sinä osaat rakastaa, osaat tuntea rakkautta ja antaa rakkautta, jos haluat. Piste.
mitään.. kunhan vain käyt propagandasotaasi.
Toisaalla väitit että olet kiinnostunut ihmisistä ja heidän ajatuksistaan. Tämä ei ihan rehelliseltä kiinnostukselta vaikuta. Jumala rakastaa suakin, olet mitä mieltä tahansa vitsoista tai muista uskiksista. Oot mun iltarukouksissa vahvasti.
"Jumala rakastaa suakin"
Allahilla onkin hyvä maku
lisääntyivät sukurutsan kautta, eihän tarinan mukaan ollut muita kuin Aatamin siittämä lapsue. Sukurutsaa kyllä varotaan ilman kasvatustakin, siihen riittää kiinteä yhdessäolo lapsuusvaiheessa. Jos taas jollain halu sisarukseen on kyllin voimakas, ei kasvatuskaan sitä estä.
Sitä mikä on lapsen sukupuolinen suuntaus ei kasvatus sen paremmin estä kuin aiheuta.
Miksi uskovat lähes aina vastaavat älyttömästi kysymyksiin jotka ovat aiheellisia ja asiallisia, väkivalta ei ole sallittua missään eiväthän aikuisetkaan saa opettaa toisiaan lyömällä, silti jos tämän toteaa kuulee heti että lapsi ilman lyömistä juoksee valtatielle tai yhtyy sisareensa.
"Itämaisuutta ihannoidessasi kannattaa muistaa, että sikiävät ne sielläkin."
Kuka on nyt ihan pihalla? En tietääkseni sanonut sikiämisestä mitään, vaikka tietoisesti katkaisenkin oman sukuhaarani naiskulttuurin. Ahimsa se kuullosti ihailtavalta silloin 14 vuotiaana.
"Totta, mutta aikuisuuteen kuuluu jättää paljon sellaista, joka kuuluu lapsuuteen."
Ja taas pihalla. Sanoinko, etten hyväksy lasta sisälläni. Päin vastoin. En ole kyyninen aikuinen vailla lapsuutta. Itseasiaassa minulla on vielä lapsuus meneillään. Tosin, voisin ehkä alkaa aikuistuakin, mutten ihan vielä. Monta leikkiäkin on vielä leikkimättä
Aika tasapäistä, että kaikkien pitää olla sosiaalisilta taidoiltaan saman muotin läpi survottuja. Empatia on varmasti voimavara, mutta kaikki eivät ole siinä asiassa samalla viivalla. Ei siinä ole mitään väärää, että ihmiset ovat erilaisia. Mieti nyt vähän. Jokaisen on hyvä tuntea omat piirteensä ja kunnioittaa sitä missä on itse hyvä, vaikka joku muu loistaa jollain muulla alueella.
Pelottomuus kehittyy, kun pelottavan asian kohtaa riittävän monta kertaa. Sehän on ihan normaalia, äläkä jeesustele.
"Vaatii paljon suurempaa rohkeutta asettua hävinneen, kuin voittaneen puolelle."
Kuka on taas stereotypioiden vanki. Itselläni on ollut tapana viihdyttää itseäni esim. työpaikkakiusaamiseen puuttumisella. Se on rakentava tapa kanavoida henkistä voimaa rohkeasti ja pelottomasti, ja siinä voittavat kaikki osalliset. Kaikenlaiset ominaisuudet ovat sinänsä neutraaleja. Hyödyntämällä rakentavasti niistä kehittyy vahvuuksia. Ja taas: Älä jeesustele.
Mitä äidinkaltaiseksi muuttumisen pelkoon tulee, niin se on pelko lapsuudestani. Tosin samaan kauhugalleriaan kuuluivat naapurin täditkin. Heitä katsellessani maailma näytti ankealta. Se antoi kuitenkin alkusykäyksen moneen asiaan, ja siksi se on merkittävä lapsuusmuisto.
En minä nyt mitenkään erityisesti rakkautta pelkää. Hyvässä parisuhteessa olen elänyt 18 vuotta. Ja isäsuhteestani en ole mitään kertonutkaan. Nuo harrastelijaterapeuttien kaavat ovat vähän yksoikosia.
En epäile, etteikö terapeuttisi antaisi sinulle monisyisempää ja parempaa kokonaiskuvaa. Mitä tarkoitat jeesustelulla? Entäpä, onko sinun toimintasi vastaavasti juutastelua?
"En tietääkseni sanonut sikiämisestä mitään"
Esitit stereotypioita itämaisuudesta, joihin tiivistit omat ihanteesi. Arkea eletään itämaillakin, perheitä perustetaan jne. Ei minun tarvitse odottaa käytätkö itse jotakin selkeää asiayhteyttä, vaan voin tuoda niitä itsekin esille. Tässä tapauksessa se vaikutti vieläpä niin kovin ilmeiseltä. Annat viestejä, joissa tärkeää ei ole vain mitä kerrot, vaan myös langanpätkät.
"Ja isäsuhteestani en ole mitään kertonutkaan."
Se oli yksi näkyvä langanpätkä.
"Empatia on varmasti voimavara, mutta kaikki eivät ole siinä asiassa samalla viivalla. Ei siinä ole mitään väärää, että ihmiset ovat erilaisia. Mieti nyt vähän. Jokaisen on hyvä tuntea omat piirteensä ja kunnioittaa sitä missä on itse hyvä, vaikka joku muu loistaa jollain muulla alueella."
Tottakai se on näin. Monesti empatiarajoittuneisuus tekee ihmisestä kusipään, mutta ei aina. Tunnen henkilöitä, joilla empatia on hyvinkin rajoittunut, mutta se ei silti estä heitä näyttämästä hyvää tahtoaan. Joskus se esiintyy ehkäpä jotenkin ärsyttävästi, mutta ei ole heidän vikansa tämän heidän empatiassa esiintyvä kömpelyytensä. He eivät nimittäin aina edes tunnista toisten emootioita kovinkaan hyvin.
"Itselläni on ollut tapana viihdyttää itseäni esim. työpaikkakiusaamiseen puuttumisella."
Vai motiivina on sinulle viihdyke? Arvatenkin joskus tuo käy tylsäksi, mutta silloinhan voit osallistua kiusaamiseen. Katsopa, jotenkin nämä itsekehun ja omahyväisyyden muodot kyllästyttävät, varsinkin kun ihminen ilmentää täysin toisenlaista kuvaa näin suoraan. Luultavasti et nyt ymmärtänyt, mutta tarkkailepa viestiäsi, sen sävyä ja vertaa sitä näppärään sankaritarkertomukseesi.
Minua jo vähän naurattaa. Noin kireällä pipolla ei taida nähdä pahemmin päänsä ulkopuolelle.
Mistä sait päähäsi, että mulla on terapeutti. Olet tainnut katsoa liikaa amerikkalaisia sarjoja, joissa joka jannu käy terapiassa ja nappailee valiumia, vai yrititkö vaan vittuilla. Ai niin, fysioterapiassa kyllä kävin vuonna 1992 todella kieroutuneen selkärankani takia.
En esittänyt stereotypiaa idän uskonnoista, vaan yritin kertoa, kuinka negatiiviset kokemukset kristinuskosta (siis väkivallasta ja ihmisten tuomitsemisesta), ohjasivat minut ottamaan selvää muista uskonnoista. Vaihtoehtojen kartoittaminen on minun tapani ratkaista epätyydyttäviä tilanteita. Kritisoin lastenhakkauskulttuuria, en arkea tai perhettä sinänsä. Se mainitsemasi sikiäminen ei kiinnosta minua henkilökohtaisella tasolla lainkaan, globaalilla tasolla ja ympäristösyistä kylläkin. No, olihan idän uskonnoista mainitsemiseminen ehkä vähän virvelöintiä, ja sain kuin sainkin sintin koukkuun. Kerroin kuitenkin vain ja ainoastaan totta omasta henkilökohtaisesta elämästäni, vaikkei se sinua miellyttänytkään.
Sinä ja sun langanpätkäsi. Ei vaadi suurta viisautta tajuta, että toinen vanhempi voi pelastaa sen, mitä toinen tuhoaa.
Ei saa tuomita ketään kusipääksi, se on rumaa. Ihmisten taipumukset ja kyvyt ovat eri tasoisia jo syntyjään. Niiden kehittymistä koti ja koulu voivat edistää, tai sitten ei. Sivistynyt ihminen ei hauku matemaattisesti kyvytöntä ihmistä puupääksi. Sosiaalisten tilanteiden tulkitseminen pelkästään päättelyn keinoin voi olla varsin uuvuttavaa. Onko siis oikein ilkkua sosiaalisissa taidoissa heikommin suorituvaa?
Minulla ei ole tarvetta osallistua kiusaamiseen. Miksi tarjoat minulle asioita, joista en pidä? Vaikka olenkin aika kevytmielinen itseni viihdyttäjä ja nautin kiperistä tilanteita, niin minulla ei silti ole mitään tarvetta sortaa muita. Entisenä komerolapsena ja melko itseriittoisena ihmisenä minulla ei myöskään ole tarvetta kärkkyä kavereiden arvostusta, vaan puuhastelen enimmäkseen omassa "luolassani".
Niistä sankaritarinoista: Kiviä kääntäessäni ja remonttihommissa olen ehdottomasti Xena. Eläinten puolustajan roolissa eläydyn mustanaamioon. Sortajalle kampoihin pistäessäni leikin 70-luvun lännenelokuvien Clint Eastwoodia. Voit taas päätellä jotain todella vakavaa ja viisasta.
Ihmettelen vaan mikä ihmeen into sulla on hyökätä heti sinne missä uskovaisen huomaat. Kyllähän se loukkaa kun herra Nas.se-setä heti yhdistää minutkin lasten pahoinpitelijäksi.. aivan uskomatonta ajattelua, voiko kukaan oikeasti ajatella näin.. kiusantekoa. En mä Nas.sea vihaa tai mitään, mutta tulee tavattoman surullinen olo kun tapaa näin kyynistyneen ja kylmän ihmisen.
Nas.se valehteli kun väitti olevansa muista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan kiinnostunut. Nas.sen motiivina on vain kiusanteko, pilkka ja riidan haastaminen. Nas.se on sen verran älykäs ihminen että osaisi korrektistikin keskustella ottaen muut keskustelijat huomioon ilman verbaalisia vyön alle iskemisiä, ilman nälvimisiä. Toistenkin ajatuksia kunnioittaen.. mutta ei.. Surullista :(.
mitä asiaa sullakin hihhulilla on ateismipalstalle. Hihhulithan tänne hyökkää höpöttämään houreitansa kenenkään kutsumatta. Älä sitten ihmettele jos joku ateisti huomaa sut. Tää on kato ateismipalsta.
Rajojen asettaminen ja auktoriteetti-keskusteluun toinen näkökulma: http://vapaus.net/tekstit_08.html
Suomeksi, kannattaa lukaista.
Allah rakastaa sinua, on Jumalan asia, ei minun, joten chillaa vähän.
"yritin kertoa, kuinka negatiiviset kokemukset kristinuskosta (siis väkivallasta ja ihmisten tuomitsemisesta), ohjasivat minut ottamaan selvää muista uskonnoista."
Sille tielle lienet jäänyt. Et ole ensimmäinen, jolle kristinuskon sisältö jää jonkin siihen assosioitavan trauman alle. Toinen asia on, haluatko jäädä piehtaroimaan kiukutteluusi, vai päästä trauman aiheuttamasta vääristyneestä käsityksestäsi. Toki voit kieltää tämän väitteen, samoin kuin traumasi, mutta etkö silloin huomaa kuinka alunperin valitat turhasta asiasta?
"Kritisoin lastenhakkauskulttuuria" Joopajoo.
"Vaihtoehtojen kartoittaminen on minun tapani ratkaista epätyydyttäviä tilanteita"
Älä jätä tätä juhlapuheiden asteelle, koska sitä tuo kommenttisi on, jos väität omien lapsuuskokemustesi perusteella kristinuskon sisällön olevan, niin, siis jotenkin saatanallinen.
"minulla ei myöskään ole tarvetta kärkkyä kavereiden arvostusta, vaan puuhastelen enimmäkseen omassa "luolassani""
"Eläinten puolustajan roolissa eläydyn mustanaamioon"
"Voit taas päätellä jotain todella vakavaa ja viisasta."
-
Vaikken pieniä lapsia kasvatakaan, niin oli mielenkiintoista lukea eri näkökulmia. Se myös herätti kiinnostukseni lukea niistä asioista enemmänkin ihan arkiymmärryksen laajentamismielessä.
Onko noin vaikeata ymmärtää, että ihmiset valitsevat erilaisen elämäntien, kuin sinä. Toki elämässäni on ollut joskus raskastakin, mutta olen aika tyytyväinen nykyiseen elämääni tämänhetkisellä minälläni. Miksi se sinua häiritsee? Kuka tässä nyt kiukuttelee siitä, ettei joku ajattele asioista, kuten sinä. Vai enkö olisi saanut ilmaista ajatuksiani sinun edessäsi. Tarjoat kiukussa piehtarointia minulle, miksi? Ethän edes tunne minua.
Vaihtoehtoehdot eivät ole juhlapuhetta. Ne ovat muodostuneet osaksi elämääni. Minulla on kaksi täysin erilaista koulutusta, ja työnteon sarallakin on tullut kokeiltua monenmoista ja monella paikkakunnallakin. Siihen ovatko kaikki valinnat olleet viisaita en pysty vastaamaan, ja sinä tiedät niistä varmasti vähemmän, kuin minä.
Saatanallisuus ei kuulu aktiiviseen sanavarastooni, koska en usko edes sellaisen olemassaoloon. Se on sitäpaitsi kirosana, josta veljeni suu pestiin saippualla. Onko se niin kauheata, etten usko sinun laillasi.
Mihin se Clint Eastwoodin leikkiminen katosi lainauksesta, hän kun oli niin tärkeä teiniaikojeni suosikki.
Mulla muuten on oma poika, adoptoimani siilinpentu, jonka kasvatin hampaatomasta vauvasta aikuiseksi. Tai se on kai jo kuollut, tai oikeastaan se on undercover hommissa Itävallassa poliisikoira Rexin apuna.
Niin, että piehtaroi sinä ihan missä haluat. Se ei varmaankaan ketään kiinnosta. Minä ainakin pidän kivaa omalla tavallani.
Pitääkö tänne palstalle joku kutsu saada, että olisi "oikeutettu" asialliseen keskusteluun :)
Et taida olla sieltä fiksuimmasta päästä olevia atteja?
Ps. mulla on vippi ;)
"Onko noin vaikeata ymmärtää, että ihmiset valitsevat erilaisen elämäntien, kuin sinä"
Ei toki, mutta eihän tuosta ollut edes kyse. Vaihdoit aihetta ja teit yhtäläisyyden siihen mistä keskustelimme, mutta hei, ei se niin toimi.
"Toki elämässäni on ollut joskus raskastakin, mutta olen aika tyytyväinen nykyiseen elämääni tämänhetkisellä minälläni. Miksi se sinua häiritsee?"
Minua ei häiritse se, että elämässäsi on joskus ollut raskasta, ei myöskään tyytyväisyytesi nykyiseen elämääsi. Keskustelimme - no, voisit vaikka katsoa itse mistä keskustelimme.
"Minulla on kaksi täysin erilaista koulutusta, ja työnteon sarallakin on tullut kokeiltua monenmoista ja monella paikkakunnallakin."
Jaa.
"Siihen ovatko kaikki valinnat olleet viisaita en pysty vastaamaan, ja sinä tiedät niistä varmasti vähemmän, kuin minä."
Joo.
"Mulla muuten on oma poika, adoptoimani siilinpentu, jonka kasvatin hampaatomasta vauvasta aikuiseksi."
Sillä lailla. Taidamme lopetella keskustelumme tähän. Heipsistä.
"Raamatun mukaan ensimmäiset ihmiset lisääntyivät sukurutsan kautta"
Tämä on klisee myös uskovien parissa. Lienemme molemmat kuulleet selityksiä kuinka se oli jotenkin ok geneettisestä puhtaudesta johtuen, mutta mielestäni on varsin arveluttavaa tehdä tuollaista, tai oikeastaan mitään muutakaan opillista lauselmaa. Tosiasia on, että Raamattu ei kerro näistä vaimoista yhtään mitään. Luonnollinen päätelmä asiasta tuo on mainitsemasi (siis Raamatun sisäisen kerronnan puitteissa, sanotaan, jotta Nasse ei oirehtisi). Valitettavasti emme voi kyllä tehdä edes tuota luonnollista päätelmää, jos tarkkoja ollaan. Pari ihmistä oli juuri saaneet luonnottoman syntymän, joten miksi esittää Kainin ja Abelin vaimojen synnystä yhtään mitään? Vähäisintäkään mainintaa Raamattu ei anna, jos antaakin, en tiedä mitä.
"aikuisetkaan saa opettaa toisiaan lyömällä, silti jos tämän toteaa kuulee heti että lapsi ilman lyömistä juoksee valtatielle."
Koskemattomuuden periaate on ehdottomana pidetty, mutta on erityistilanteita, joissa tuota periaatetta ei kertakaikkisesti voi noudattaa. Force majeur, pakkorako ja niin päin pois.
Lässytikasvatus on vain huono vitsi, jolla voi olla hyvinkin traagiset seuraukset. Jos lapsi ei opi tunnistamaan rajojaan, hän etsii niitä vielä aikuisena. Sellainen, aikuinen lapsi, vaatii paljon kovemmat ja selkeämmät rajat kuin pienempi lapsi, koska hän ei ymmärrä eikä usko kovinkaan helposti mitään rajoja olevankaan, ei vaikka niitä on ikänsä etsinyt. Joillekin vasta vankilan kalterit ovat nuo rajat, joillekin ei nekään kerro rajoista ymmärrettävästi. On kovin suotavaa ja toivottavaa, että traagisilta episodeilta vältyttäisiin, vaikka asian eteen joutuisi toimimaan ikävällä tavalla. Kyse on valinnoista, että voidaanko tuolla ikävällä tavalla tosiasiallisesti saavuttaa mitään, vai ei.
Onko sinun mielestäsi missään olosuhteissa perusteltua lapsen fyysinen kurittaminen? Jos ei, niin silloin sinun on otettava vastaan kaikki mahdolliset, rajuimmatkin esimerkit, koska tavallaan haastat esittämään nuo pakkoraot, joita väität kuinka niitä siis ei olekaan. Ymmärtänet, että silloin sinun ei tulisi pitää saamiasi esimerkkejä lainkaan ylimitoitettuina, vaan selkeinä vasta-argumentteinä omaa kantaasi vastaan. Pliisummasta esimerkistä et olisi ymmärtänyt oleellista, tai sitten olisit vastannut liirumlaarumilla vaihtoehtoisesta toimenpiteestä, kasvatuskeskustelusta kaikkine oheismateriaaleineen. Tuossa vain valitettavasti on se vika, että se tarjoaa mahdollisuuden jättää viesti vastaanottamatta. Joidenkin asioiden tulisi kuitenkin mennä kaaliin ilman mutinoita, ainakin kun n kertaa ja kaikkine variaatioineen on jo yritetty muuta. Lapsesta ei oteta eroa, vai mitä sanoo atte?
saanut luonnottoman syntymän. Enemmän niitä oli, ja ne taisi vieläpä olla jumalia.
Tosson sulle pätkä sumerilaisten paratiisimyytin selostusta by A. Salonen:
""Hyvän ja pahan tiedon puu", jonka hedelmiä Aadam ja Eeva eivät saaneet syödä, kuvastuu taas niissä kahdeksassa kasvissa, jotka Enki oli syönyt ja joiden takia Ninhursang kirosi hänet kuten Herra Jumala kirosi Aadamin ja Eevan, kun he olivat langenneet kiusaukseen ja syöneet omenan.
Mutta kaikkein mielenkiintoisimpaan kohtaan tulemme, kun vertaamme sitä sumerilaisten paratiisimyytin kohtaa, missä Ninhursang parantaa Enkin kahdeksan ruumiinosaa (jokaisesta parannetusta ruumiinosasta syntyy uusi henkilö), raamatun kertomukseen Eevan luomisesta. Parannettuaan kuusi Enkin ruumiinosaa Ninhursang sanoo: "Veljeni, mikä sinuun koskee?" Enki vastaa: "Kylkiluutani särkee." Silloin Ninhursang vastaa: "Olen saanut aikaan, että Nin-ti syntyy sinulle." Enkin kylkiluun vuoksi luodaan siis Nin-ti -jumalatar.
Raamatun kertomuksen mukaan Eeva luotiin Aadamin kylkiluusta. Eevan nimi, hepreaksi Hawwa, merkitsee vanhan testamentin selityksen mukaan 'Se (nainen) joka saa aikaan elämää'. 1. Moos. 3: 20 sanoo:"Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti." Nyt on huomattava, että sumerin kielessä kylkiluuta merkitsevä sana on ti. Mutta sumerissa on toinenkin ti-sana, joka merkitsee 'antaa elämää'. Jumalatar Nin-tin syntymään liittyy Enki-jumalan kylkiluun parantuminen, ja hänen nimensä voi siis selittää merkitsevän sekä 'Kylkiluun herratar' että 'Herratar, joka antaa elämää'. Kysymyksessä on hauska sumerilainen sanaleikki. Ilmeisesti heprealaiset ovat omaksuneet tämän sumerilaisen sanaleikin ja liittäneet sen tuottaman kylkiluumotiivin paratiisikertomukseensa-- jos kohta on huomattava, että tämä maailman vanhimpia tunnettuja paranomasian näytteitä menettää hepreassa voimansa, sillä heprean sanoilla 'kylkiluu' ja 'antaa elämää' taas ei ole minkäänlaista yhtäläisyyttä keskenään."
Jännittävä tehtävä sinulle selvittää, onko sumerilaisten vai raamatun luomismyytti alkuperäisempi totuus. Ei ole minun alaani.
käy Paavalin perisyntiopille, jos meidän kaikkien äitilinjassa onkin noita luonnottomia, puhtoisia esi-äitejä kuten vihjaat?
Rajojen opettaminen ei vaadi lyömistä, enkä voi kuvitella mitään erityistapaustakaan jossa pitäisi lyödä, jos asiat ovat menneet pieleen ei niitä lyöminen paranna.
En ole sanonut etteikö rajoja saisi asettaa "ikävällä tavalla", tietysti saa, rankaisua tarvitaan, mutta ei lyömistä. "Joka vitsaa säästää" on huono ohje, olipa alkuisin mistä lähteestä hyvänsä. Laki joka kieltää fyysiset rankaisut on ihan oikein.
mutta uskoisin perisynnin periytyvän aina isän puolelta. Munasolut ovat puhtoisia.
Jeesuskaan tuskin olisi ollut perisynnitön, jos hän olisi ollut ihmismiehen siittämä.
hyvä huomio. Synti periytyy y-kromosomin kautta, jota Jeesus välttyi saamasta, koska kerran Joosef pidettiin täysin alullepanojutun ulkopuolella.
"käy Paavalin perisyntiopille, jos meidän kaikkien äitilinjassa onkin noita luonnottomia, puhtoisia esi-äitejä kuten vihjaat?"
Ainakaan Kain ei ollut kovin puhtoinen.
" En ole sanonut etteikö rajoja saisi asettaa "ikävällä tavalla", tietysti saa, rankaisua tarvitaan, mutta ei lyömistä."
Hmm... meillä on nyt jonkinlainen pattitilanne. Havainnollistaminen johtaa helposti turhiin kärjistyksiin. En myöskään halua esiintyä Raamatun tulkinnan mestarina. Siellä on näitä kovia sääntöjä, jopa sellaisiakin joista Jumala siis sanoo, että ne ovat huonoja käskyjä. Tarkempaa erittelyä niistä ei anneta. Jospa siis kukin tahoillamme pyrimme noudattamaan rakastamisen käskyä, vilpittömästi ja lähimmäisen, erityisesti lapsen, parasta ajatellen. Oma kiukku ei saa olla se todellinen syy lapsen rankaisuun, kuten ei mukavuudenhalu ikävien velvollisuuksien toteuttamisessa.
"Laki joka kieltää fyysiset rankaisut on ihan oikein."
Ylilyöntien - pahus, mikä sana, takia on ihan hyvä laki, luulen. Opettajia kyllä säälin, koska lapsille ei ole valjennut että opettajiakaan ei saa lyödä.
lopettaa epäasiallisen henkilökohtaisuuksiinkin menevän jänkkäämisesi. Mulla olisi tosin ollut sulle vielä kokonaisuuteen sopiva riittävän typerä hirvikärpässatu.
"Tajusit lopulta itsekin lopettaa epäasiallisen henkilökohtaisuuksiinkin menevän jänkkäämisesi."
Hitsiläinen.
"Mulla olisi tosin ollut sulle vielä kokonaisuuteen sopiva riittävän typerä hirvikärpässatu."
Hyvää tahtoa, toivon, istun alas ja odotan mitä tuleman pitää.
usko jumaliin.. Allahiin tai mihinkään muuhun. Typerää tuollainen. Todella typerää. Leimaat ihmisen pahoinpitelijäksi ja väkivallantekijäksi vain sen takia että hän uskoo Jumalaan.
Minutkin sotkin siihen mukaan vaikka moneen otteeseen korostin että en hyväksy väkivaltaa. Aloitusviestissäni sanoin että teen opetustyötä lasten kanssa.. tämä työ on minulle rakasta ja saan valtavasti henkistä pääomaa siitä.
Joku voisi ottaa tuollaisen leimaamisen loukkaavana, mutta mä lähinnä ihmettelen surullisena sun maailmankuvaa.. joko sulla on äärettömän huono huumorintaju ja jotain epäsopua mielen sopukoissa tai sitten sä vaan yksinkertaisesti olet noin kyyninen, kylmä ja kaiken viisautensa menettänyt ihminen. Molempi pahempi. Tai itseasiassa molemmat kuvaavat varmaan aika lailla samalla tavalla sun ajatusmaailmaa.. tällaisen kuvan itsestäsi olet antanut. Intä vain vastaan kaikella verbaliikallasi, mutta tällaisen kuvan itsestäsi annat.
Ei mene Nas.sella nyt kamalan hyvin :(
Hirvikärpänen näki ruskeaturkkisen matelijan, ja luuli sitä hirveksi. No, se laskeutui ja tiputti heti siipensä. Nyt se yrittää etsiä paikkaa mihin munia, eikä se pääse edes pois.
Leikittäiskö, että veterinär Göran Frisk asentaa sille uudet siivet. Tää Fiola vois vaikka avustaa se valkoinen juttu naaman edessä, mikäli sjuksköterskan Kitty Gulleby sjukhusetista ei ehdi.
Mitä tästä opimme. FST:n Buu Klubbenissa on Suomen parhaat TV-ohjelmat, ja ajatella, niin vakavaa se elämä on, että ihan lastenohjelmat mieleen tulee.
ymmärrän että sulta menee juttu ohi.
Ymmärrän myös sen että suhtaudut tunteella sekä sen että oletat minun olevan ihmisenä sellainen kuin nimimerkin kirjoituksista saattaa joku päätellä.
Se on normaalia, uskovathan toiset mielikuvitusjumaliinkin, miksei siis mennä helppoon yksinkertaisimmissa asioissa.
Toisekseen, Ad hominenm ei ole koskaan kova juttu
"Toisekseen, Ad hominenm ei ole koskaan kova juttu"
Kaksoiselämää, kolmoistandardein, vai mitä?
Vapaan kasvatuksen periaatteella voit antaa lapsesi juoksennella moottoritiellä, tai jos haluat estää turman, niin silloin käyt kasvatuskeskusteluja. Jos ne eivät auta, niin olet kuitenkin tehnyt parhaasi, vai kuinka? Lempilelun takavarikonti katsos ei aina ole riittävä sanktio. Aina voi selittää miksi jokin toinen vaihtoehto olisi parempi - ja melkein aina onkin - mutta ajattelepa kuinka lasta täytyy toisinaan muutenkin "alistaa" eli kuinka aikuinen käyttää suurempaa kokoaan tilanteiden ratkaisemisessa. Tiukan määritelmän mukaan sekin olisi väkivaltaa, samoin aikuisen parempi supliikki, suuremmat taloudelliset resurssit ja sillä taktikoiminen, että lapsi on monin tavoin vanhemmastaan riippuvainen.
Raamatun viesti on kaiketi se, että tee kaikkesi lapsesi hyvinvoinnin hyväksi. Älä tukeudu verukkeisiin, vaan tee myös epämiellyttävät velvoitteet, jotka kasvatusvastuuseen kuuluvat.
"Se vaikuttaa minusta yhtä mahdottomalta käsitteeltä kuin "vihainen lempeys"."
Tuosta vuorostaan käy esimerkiksi toisen posken kääntäminen.
"Vapaan kasvatuksen periaatteella voit antaa lapsesi juoksennella moottoritiellä, tai jos haluat estää turman, niin silloin käyt kasvatuskeskusteluja."
Moottoritie tarkoittaa hyvän- ja pahantiedonpuun seutua, lapsesi tarkoittaa Aatamia ja Eevaa.
Alan vähitellen tajuta uskisten viestejä.
"Jos ne eivät auta, niin olet kuitenkin tehnyt parhaasi, vai kuinka"
Tulkinta oli omasi, ihan hauska sinänsä, eikä välttämättä kovin väärinkään:)
" "Jos ne eivät auta, niin olet kuitenkin tehnyt parhaasi, vai kuinka""
Tämä piti vielä poistaa, mutta jäi siis ilmeisesti poistamatta.
Joko piiskaat lasta tai muuten olet nössö kasvattaja, joka sallii lapselleen kaiken?
Turvaudut muuten tyypilliseen väärintekijän puolustukseen, eli vääryyden laimentamiseen rajulla suhteellistamisella:
Varas sanoo: "Joo, kyllähän minä varastin sen rouvan käsilaukun, mutta kaikkihan me ollaan varkaita, koska me elämme täällä Suomessa kehitysmaiden kustannuksella ja niitä riistäen."
Lapsen pahoinpitelijä sanoo: "Joo, lapsen lyöminen on väkivaltaa. Mutta niin on lapsen komentelukin. Samoin se, että ei anna lapselle riittävästi viikkorahaa. Joten en ole sen väkivaltaisempi kuin kukaan muukaan."
Enhän minä noin sanonut. Muuten, keskustelemmeko me täällä ateismista, vai sinun esittämistäsi syytöksistäsi?
Kyse on siitä, että voiko olla sellaisia tilanteita, joissa sana ei tehoa ja on kertakaikkisen pakko käyttää jämerämpiä keinoja. Esimerkkejä et saa, koska et niitä ymmärrä ja käytät niitä väärin.
itselläsi ei taida olla lapsia, pieni lapsi ei ymmärrä/muista sen paremmin vitsaa kuin puhetta, häntä pitää valvoa ettei pääse juoksemaan valtatielle. Isompi oppii vaarat kun ne selittää, mutta jos lapsi sitten kun on riittävän iso kulkemaan yksin unohtaa opetukset ei sille voi mitään, ei niitä hakkaamalla kehenkään saa. Fyysinen lapseen käsiksi käyminen ( esim.vitsa) ei ole kasvatusta vaan pahoinpitelyä aivan samoin kuin aikuisten kesken.
"pieni lapsi ei ymmärrä/muista sen paremmin vitsaa kuin puhetta, häntä pitää valvoa ettei pääse juoksemaan valtatielle. Isompi oppii vaarat kun ne selittää"
Pieni lapsi ymmärtää puhetta varsin rajoitetusti, mutta muistaa välittömästi seuranneen rangaistuksen. Lapsen on ymmärrettävä rangaistus; että se on rangaistus, ja mistä rangaistus johtui. Joissakin tapauksissa lapsi ymmärtää vaaran - ja siis rangaistuksen syyn - mutta kaikissa ei. Hyvä ja luottamuksellinen suhde lapsen ja aikuisen välillä kertoo lapselle, että on myös olemassa vaaroja joita hän ei ymmärrä. Tämä edesauttaa tulevia kasvatuskeskusteluja.
Putoamista lapsi oppii luontevasti varomaan, onhan hän kaatuillut niin paljon itsekseen että ymmärtää jo vältellä turhimpia kolhuja. Sähköisku on toinen asia. Tottakai on aikuisen tehtävä huolehtia sähköturvallisuudesta kaikin tavoin, mutta ei nuo turvatoimet aukottomia ole. Jokaisessa lapsiperheessä on varmaan pistoketulpan sijaan töpseli seinässä ainakin jossakin pistorasiassa, jonka lapsi sitten löytää leikkikalukseen. Kielto ja nuhde johtavat välteltyyn toimintaan ts. kun aikuinen kääntää katseensa muualle. Rangaistuksen pelkoa ei tietenkään ole tarkoitus käyttää kasvatuksellisena pysyväiskeinona, vaan ymmärryksen kehittymisen myötä myös keinovalikoima laajenee suuntautuen opastukseen ja neuvontaan, aivan kuten esitit. Nuo keskustelut ovat tietenkin oma haasteensa.
En siis perustele lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa oikeuttaen sitä Raamatulla, koska sellainen väärinkäsitettäisiin sekä uskovien että ateistien taholta. Uskovat luulisivat ehkä olevan jotenkin rohkaistavaa tukeutua väkivaltaan kautta kasvatusajan ja vaikka eivät luulisi, niin ateistit leimaisivat uskovaiset sellaisiksi.
Mitenkä sinä kieltäisit jyrrrkästi lastasi leikkimästä pistorasialla, vieläpä niin että voisit olla mahdollisimman varma turman välttämisestä? Vastauksessa huomioitava, että ennalta ehkäisy on jo maksimoitu ja että teknisesti turva-aukkoja jää väkisinkin. Sähkösopimuksen irtisanomista ei hyväksytä ratkaisuksi ym. liioitteluja.
"Fyysinen lapseen käsiksi käyminen ( esim.vitsa) ei ole kasvatusta vaan pahoinpitelyä aivan samoin kuin aikuisten kesken."
Vitsan mainitsemisessa ilmeisesti pyrit synnyttämään negatiivisen mielikuvan ja tuomaan tuon mielikuvan niin lähelle että se häiritsisi objektiivista tarkastelua, jos ei minun, niin ainakin itsesi. Psyykkasit siis itseäsi valmiiksi tätä seuraavaa kierrosta varten, että näin voisit olla oikeassa ainakin tunnetasolla. Sopii sekin, mutta palautapa nyt mieliisi jokin onnettomuus ja tiukka ahdingon paikka lapsuudestasi, johon huoltajasi ei ollut mitenkään osallinen, vaan että itse ajauduit omalla toiminnalllasi liemeen. Miten reagoisit nyt, jos saisit kuulla kuinka sinulle kyllä sanottiin ja varoitettiin vaarasta, mutta siinä kaikki? Etkö yhtään loukkaantuisi sydänjuuristasi, jos te molemmat tietäisitte kuinka olit lapsena aivan liian ymmärtämätön vaaran luonteesta ja vakavuudesta, ja ymmärtäisit kuinka huoltajasi laiminlöi vakavasti ne toimenpiteet joilla onnettomuus olisi vältetty.
Tämän siis voi tiivistää näin:
Kumpi on pahempi, lyönti vai laiminlyönti, jos ne ovat toistensa välttämättöminä valinnaisina?
(Ymmärrän, että rakastava vanhemmuus näkee kovasti vaivaa etsiä vaihtoehtoja näille molemmille, jotka vaikuttavat jo sanoina varsin negatiivisilta. Kysehän on oikeastaan siitä, että onko vanhemmuudessa tuota ylellisyyttä aivan kaikissa tilanteissa, ja jos on, niin löytyykö siltikään enää muuta vaihtoehtoa.)
Oma pilttini oli kävelemään opittuaan kiinnostunut kääntämään sähköliettä yms päälle mikä olisi voinut aiheuttaa vaaratilanteista. Aloin pyytää häntä käynnistämään lieden ja muitakin kodinkoneita kun niitä tarvittiin. Näytin oikean nappulan ja hän auttoi mielellään. Hän ilmeisesti tajusi asiallisen ja epäasiallisen käytön eron, koska siihen loppui turha napsuttelu.
Ei tarvittu uhkailuja eikä rangaistuksia. Mutta voi olla, ettei tuollainen menetelmä toimi niillä lapsilla, joista tulee hihhuleita, tiettyjen luontaisten eroavuuksien vuoksi.
Asiallisuutesi kantoi melkein viestisi loppuun asti. Kaipa siitä pitää jo kehaista. Toisaalta, omahyväisyyden ja viestisi vinoilupitoisuuden välinen suhta vei kiitettävän ja henkii samalla myös tavoistasi.
- "Ei tarvittu uhkailuja eikä rangaistuksia." = Kehaisu: Olin ovela enkä Koskaan pyrkinyt tuottamaan mitään pahaa, loukkaamaan tms.
- "ei tuollainen menetelmä toimi niillä lapsilla, joista tulee hihhuleita, tiettyjen luontaisten eroavuuksien vuoksi."
= Omahyväinen itsensä korottaminen ja lähimmäistä halventava alentaminen: Tarpeeton loukkaus, solvaus ja mihinkään perustuva väite uskovien luontaisista (huonommista) ominaisuuksista.
Miten tuota viestissäsi esittämääsi hyvää ohjetta noudattaisinkaan sinuun?
"Hän ilmeisesti tajusi asiallisen ja epäasiallisen käytön eron, koska siihen loppui turha napsuttelu."
Tietenkin vaikuttaminen voi olla suoraa, tai epäsuoraa, ja hyviä konsteja kannattaa vaihtaa. Kyse olikin tilanteista, joissa nuo konstit vain eivät tehoa, vai että tehoavatko ne aina.
Ansaitsevatko ateistit mielestäsi peruskristinuskon mukaisen kadotuksen?
Mielestäni sinä ja muutkaan uskikset ette ansaitse, niin innokkaasti kuin muita tuomitsettekin. Tuleva tasa-arvoinen olemattomuus sopii kaikille.
Koska en sanottavasti usko vapaaseen tahtoon, minusta on johdonmukaista pyrkiä näkemään hankalissakin yksilöissä tiettyä syyntakeettomuutta. Korjaa, jos tuossa on ajatusvirhe.
pitää onnistumista, ja sen kertomista jotenkin omahyväisenä. Vai onko kyse vain perikristillisestä ihmisten huonoksi leimaamisesta/solvaamisesta. Ihmiset ihan oikeasti onnistuvat asioissa, ja niistä saa olla ylpeä. Hyväksyisit nyt sen.
Katso nyt vähän itseäsi. Ei taida olla ihan kauheasti varaa valittaa asiattomuudesta, kun viljelet itse halventavia sanoja ja osoittelevia kommentteja kanssaihmisistäsi. Esim. toisessa ketjussa käyttämäsi alatyylinen sana kusipää tuntemistasi ihmisistä kyllä särähti.
Oletko sitä mieltä, että sinulla on muita ihmisiä laajemmat kyvyt ja oikeudet tuomita ja arvostella kanssaihmisiä ja, että itse tuomarina(vai syyttäjänä) olet kaiken kritiikin yläpuolella? Niin, sellaisen vaikutelman minä olen kirjoittelustasi saanut.
"Ihmiset ihan oikeasti onnistuvat asioissa,"
Saavat onnistua. Sehän on hienoa.
" ja niistä saa olla ylpeä. Hyväksyisit nyt sen."
Ylpeä? Miksi minun se pitäisi hyväksyä? Hyväksyn kiitollisuuden, sen että on hyvillään, iloinen, riemuissaan, tohkeissaan ja kaikkinaiset lämpimät tunteet sekä niiden osoittamiset, mutta ylpeyttä en hyväksy, olkoonkin että en ole itsekään sille immuuni. Ylpeys ei ole yksinomaan tunne, vaan omahyväisyyden muoto, jota jotenkin yrittää perustella ja välittää tuo näkemys totuutena muillekin. Se on itsensä nostattamista.
"toisessa ketjussa käyttämäsi alatyylinen sana kusipää tuntemistasi ihmisistä kyllä särähti."
Mukavaa, että efekti tehosi. Kaiketi ymmärrät, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat muille ihmisille mahdollisimman kurjan olon, ja sitten on niitä jotka haluavat itsellensä mahdollisimman hyvän olon kanssaihmisistä välittämättä. Sitten on vielä näitä, jotka ylpeilevät eli haluavat nostaa itsensä mahdollisimman ylös ja ehkäpä vielä painaa toiset mahdollisimman alas, jotta saataisiin oikein kovat kontrastit. Eikö tässä viimeisessä tapauksessa kusipäisyys jo ole varsin käyttökelpoinen termi? Mitä tarjoaisit tilalle?
"Oletko sitä mieltä, että sinulla on muita ihmisiä laajemmat kyvyt ja oikeudet tuomita ja arvostella kanssaihmisiä ja, että itse tuomarina(vai syyttäjänä) olet kaiken kritiikin yläpuolella?"
En.
"onko kyse vain perikristillisestä ihmisten huonoksi leimaamisesta/solvaamisesta."
Kysymyksesi sisältää leimaavan/solvaavan oletuksen, ja vastaamalla kyllä/ei joutuisi ikäänkuin hyväksymään tuon/nuo oletuksen/oletukset.
"sellaisen vaikutelman minä olen kirjoittelustasi saanut."
Jatkaisimmeko keskinäistä kirjoitteluamme ystävällisessä ja toisiamme kunnioittavassa hengessä?
"...haluavat nostaa itsensä mahdollisimman ylös ja ehkäpä vielä painaa toiset mahdollisimman alas, jotta saataisiin oikein kovat kontrastit. Eikö tässä viimeisessä tapauksessa kusipäisyys jo ole varsin käyttökelpoinen termi?"
En käytä sanaa kusipää vaan hihhuli tai uskis näistä, joiden haaveena on nostaa itsensä taivaaseen ja ehkäpä vielä painaa toiset helvettiin.
"Ansaitsevatko ateistit mielestäsi peruskristinuskon mukaisen kadotuksen?"
Ihmiset ovat saaneet armosta, siis eivät ansioillaan, vapaan tahdon. Jumala kunnioittaa tuota vapautta, jopa niin että antaa ihmisten sanoa ei Jumalalle. Kun ihmiset ovat itse erkaantuneet Jumalasta näin, niin Jumala on monin eri tavoin kuitenkin tarjonnut ihmiselle ulospääsyä tuosta ihmisen itsellensä aiheuttamasta ahdingosta. Jos ihminen kokee Jumalan ajoittaiset yritykset tungeksivina, niin ihminen kaikessa vapaassa tahdossaan sanoo Jumalalle yksinkertaisesti Ei. Kun ihminen lopulta saa pysyväisluonteisesti tämän kaipaamansa, niin käsittääkseni ihminen on saanut siis helvettinsä. En koe, että Jumalaa pitäisi asiasta erityisesti syyttää. Sen verran ehkä kannattaa luottaa Jumalan tapaan olla itsellensä kunniaksi, että ihmiset ovat useammin kuin kerran päässeet lopulliseksi kokemastaan pinteestä. Toisaalta minulla ei ole mitään syytä rohkaista ketään olemaan tekemättä parannusta eli laskelmoimaan ja kikkailemaan armolla.
Mikäli esimerkiksi sinun ateismisi perustuu joihinkin tietoina pitämiisi näkemyksiin, joiden mukaisesti ei ole mielestäsi edes mahdollista olla muuta kuin ateisti, niin mielestäni tilanne on hieman toinen. Kyllähän monet varmaankin haluaisivat uskoa Jumalaan, mutta eivät oikein jaksa uskoa mahdolliseksi tämän olemassaoloa, hyvyyttä, tai kykyä saada mitään järkevää aikaiseksi. Tällaisilla ateisteilla ei välttämättä ole näiden em. ateistien aggressiivista asennevammaa ja Jumalaa hätistävää asennetta.
Kävisikö sinulle sellainen, että rukoilisin joko sinulle ymmärtämystä nähdä ja välttää kompastuskivet ja itselleni tervettä järkeä, jos vaikka näiden asioiden suhteen näkemyksemme oikeat laidat olisivat joko-tai -juttuja?
Meikku, koska sinäkin luet tämän, niin pitää erikseen mainita, että olet mitä tervetullein lisämaininta kyseiseen rukoukseen;)
P.S. Olet kaiketi jotenkin sisäistänyt, että omassa uskossani on määrätyt hankalat, jopa ylivoimaisilta tuntuvat kohtansa. Ne eivät ole yleensä niitä, mitä sinä olet tuonut esiin, vaikka joskus olet joiltakin kohdin onnistunut letkauttamaan aiheeseen liittyvää.
Toisaalta havaitsen monien esittävän sellaisia asioita ateisminsa perusteena, joista voin ajatella kuinka nuo selitykset ovat kertakaikkisen riittämättömiä ja oikeastaan eivät perusteita ollenkaan minkäänlaisen maailmankuvan luomiseen, ateismin taikka teismin. Tämä kertoo minulle, että omissa ateistisissa ajatuksissani voi hyvinkin olla samanlaisia riittämättömyyksiä jonkun kyseisissä ajatuksia läpikäyneen, mutta ansiokkaammin prosessoineen mielestä - olipa se tälle lahja, fiksumpi ajatus, taikka vain monimutkaisempi/suoraviivaisempi ja kattavampi kyhäelmä.
Meinasi unohtua:
"Koska en sanottavasti usko vapaaseen tahtoon, minusta on johdonmukaista pyrkiä näkemään hankalissakin yksilöissä tiettyä syyntakeettomuutta."
Vapaa tahdon aste on kieltämättä vaikea määriteltävä. Muuten olen taipuvainen ajattelemaan tuosta asiassa samoin, vaikkakin vapaaehtoisesti.
"En käytä sanaa kusipää vaan hihhuli tai uskis näistä, joiden haaveena on nostaa itsensä taivaaseen ja ehkäpä vielä painaa toiset helvettiin."
On hyvä, että havaitsit tämän. Tällaisia uskiksia tosiaan on. On myös toisenlaisia, niitä jotka haluavat lähimmäiselleen hyvää.
suurimman ajan nykyelämästään, kertoman mukaan jopa nukkuessaan. Jos ei vituta, niin ei vituta. Enkä minä sinun odotuksestasi ala vitutusta kehittämään.
""Oletko sitä mieltä, että sinulla on muita ihmisiä laajemmat kyvyt ja oikeudet tuomita ja arvostella kanssaihmisiä ja, että itse tuomarina(vai syyttäjänä) olet kaiken kritiikin yläpuolella?"
En."
Voi hyvänen aika, miksi sitten käyttäydyt niin. Oletko todellakin noin sokea omien touhujesi suhteen. Menisit joskus itseesi, ettet koko ajan tekisi lainauksia tarkoituksenasi ainoastaa löytää toisista ihmisistä jotain kielteistä. Jos epäkohteliaaksi heittäydyn, olet antanut itsestäsi aika runkun kuvan. Onko se totuus? Sen tiedät kai itse.
"Jatkaisimmeko keskinäistä kirjoitteluamme ystävällisessä ja toisiamme kunnioittavassa hengessä? "
Miten voidaan jatkaa kunnioittavassa hengessä, kun et edes taida tietää, mitä toisen kunnioitus on. Edelleen, etkö todellakaan näe oman kommunikointisi epäkohteliaisuutta ja ylimielisyyttä. Kun mainitsit jostain kusipäistä, jotka eivät ymmärrä muiden ihmisten tunteita, niin kannattaisiko ehkä katsoa peiliin, ennenkuin alkaa esiintyä asiantuntijana? Ja turha selittää jollain tarkoituksellisuudella. Sinun "suuruudellasi" ei vielä kanssaihmisiä jalosteta.
Pari asiaa kaipaa tarkennusta:
- Jos nyt oikein ymmärrän, niin k-sana on pahasta ja r-sanaa voi kuitenkin käyttää.
- Puhutko äidistäsi pahaa ns. rakentavassa hengessä?
"Edelleen, etkö todellakaan näe oman kommunikointisi epäkohteliaisuutta ja ylimielisyyttä." Miten sen kukin ottaa. Sinä otat sen ylimielisenä, kuten jotkut toisetkin. Näitä kommentteja alkaa yleensä tulla argumenttien käydessä vähiin. Sinun kanssasi se vieläpä tuppasi tuo aihekin muuttumaan näissä reklamaatioissa. Alunperin kai keskustelimme siitä voiko lasta kasvattaa kristillisin periaattein ja mikä kuuluu kristilliseen kasvatukseen tuolta osin. Tulit traumoinesi mukaan ja jos lapsuuskertomuksesi edes pitää paikkansa, niin johdit omista yksittäisistä kokemuksista reippaasti ylimitoitettua induktiota kristillisyyttä ja kristittyjä kohtaan eli vastaan. Ilmeisesti koet sen paitsi oikeudeksesi, myös velvollisuudeksesi. Mikä liekään syynä hymyilyysi, niin toivon ettei se ole tuo. Se olisi huono harrastus.
Tunnetason sekavuus kyllä välittyy tänne asti. En tiedä, mutta jotenkin tulee mieleen että alkoholilla olisi osuutta asiaan. Voihan tuo johtua muustakin. Luulin olleeni ystävällinen, joten tyydytään siis asiallisuuteen.
Voit rukoilla tai manata kirouksia päälleni aivan mielesi mukaan.
En kuulu "niihin moniin, jotka haluavat uskoa jumalaan", mutta ei minulla ole mitään yliluonnollisia olentoja vastaankaan, jolleivat ne ala olla häiriöksi. Leben, und leben lassen.
Juu, niitähän se Jumala kurittaa, joita Herra rakastaa...Puhdasta S/M-touhua.
Muita vastaavia älyttömyyksiä on krisselismi täynnä. Tarkoitus on tietenkin hämätä hölmöä kansaa ja oikeuttaa omia epämoraalisia tekoja raamatun avulla.
Kuolemalla kuoleman voitti, Jeesus kuoli, mutta elää, Anna köyhille, mutta käytännössä riittää, että rukoilee heidän puolestaan ja pitää hilunsa itsellään.
Muita mukavia ovat esim. Älä tapa, mutta Mene ja tapa, ne ja ne.., tai kivittäkää toi aviorikkoja.
Evankeliumi on ilosanoma, mutta jos et usko, niin sinua kidutetaan ikuisesti...
Selväjärkistä porukkaa täällä meidänkin Suomen-maassamme vielä v.2007 (jMy=jälkeen Myytin syntymisen). Jotkut oikein jaksavat odottaa, että satu tulee lihaksi:)
Tulipa muutoin mieleen, että jos sadun pitäisi muuttua todeksi, niin mikä olisi se satuhahmo, jonka haluaisit ilmaantuvan? Mulle tuli mieleen Odysseus, mutta onhan niitä tosi paljon muitakin. Jotkut ovatkin uudelleensyntyneet, kuten Roope-setä, eli Setä Kitsas on tietty Fortumin M. Lilius.