"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet". 1 Moos. 3:8-9
Syntiinlankeemuksensa jälkeen Adam ja Eeva lymysivät Jumalan kasvojen edestä, sillä uusi ja outo tunne, syyllisyys ja pelko, olivat vallanneet heidät. Aina siitä lähtien on ihminen ollut tietoinen synnistä ja sen seurauksista. Syyn ja seurauksen laki on hallinnut ihmisen ajatuksissa ja muokannut hänen jumalasuhdettaan ja jumalakuvaansa.
Vaikka uuden testamentin kristitty on rakentanut pelastuksensa armon eikä ansion varaan, on syyn ja seurauksen laki edelleen monien raskaana kuormana. Mitä se tarkoittaa?
Jumalan luomat lainalaisuudet ovat todellisia ja konkreettisia. Synnin negatiiviset seuraukset ovat yhtä varmoja kuin esimerkiksi fysiikan lakien toteutuminen. Et voi kiivetä vuoren rinnettä kokematta uupumusta. Et voi elää synnissä kokematta sen seurauksia.
Syyn ja seurauksen laki perustuu tiettyyn logiikkaan, joka löytyy Raamatusta ja joka on pyhä. "Synnin palkka on kuolema", henkilöön katsomatta. Mutta tuon lainalaisuuden kumoaa eräs väkevä voima. Se on Armo. Armo ei ole logiikka. Armo perustuu persoonaan. Hän, Jeesus Kristus, armon Herra, sattuu kaiken lisäksi olemaan Rakkaus. Siksi koko logiikka menee uusiksi siellä, missä rakkaus saa vallan: missä Jeesus Kristus ja hänen armonsa otetaan vastaan. Silloin armo alkaa työskentelemään ihmisen parhaaksi.
Kun Daavid oli Jumalan palvelijana langennut vakavaan syntiin Batseban kanssa, syyn ja seurauksen laki oli häntä kohtaan armoton. Syntiensä tähden hän oli menettämässä kaiken siunauksen ja tuhoamassa Jumalan suunnitelmat kohdallaan. Hänellä oli edessään Saulin kohtalo, Jumalan hylkääminen. Mutta silloin armo astui esiin ja muutti koko logiikan. Jumala armahti katuvaa kuningasta ja kuinka kävi? Daavid sai kaikki syntinsä anteeksi ja kun vuosia myöhemmin Jumala valitsi Israelille uuden kuninkaan, hän oli monien Daavidin poikien joukosta Salomo - Batseban lapsi - synnissä syntyneen liiton hedelmä. Armo peitti ja korjasi virheet täydellisesti. Koko syyn ja seurauksen logiikka meni uusiksi.
Kun Pietari oli kiroten kieltänyt Jeesuksen, ei hänellä syyn ja seurauksen lakien mukaan ollut enää mitään asiaa jaloon apostolin virkaan. Onhan kirjoitettu: "Joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minä olen kerran kieltävä taivaan enkelien edessä." Mutta silloin armo astui näyttämölle. Pietari sai kokean armon ja juuri hänestä, kaikkein pahiten epäonnistuneesta, Jeesus teki seurakuntansa ensimmäisen johtajan. Armo kumosi koko syyn ja seurauksen logiikan.
Oman aikansa kuuluisin karismaattinen julistaja Kathryn Kuhlman oli elämässään epäonnistunut perusteellisesti. Kun hän palasi Jumalansa luokse, hän sai kokea armon voiman ja Jumala asetti juuri hänet tuohon siunattuun ja voimalliseen tehtävään, ei ketään toista.
Kun mies nimeltä Lauri Jakkila antoi elämänsä Kristukselle, tuosta jouppohulluuden partaalla eläneestä rappioalkoholistista tuli muutamassa kuukaudessa vaikuttaja, joka on jättänyt jälkensa aina Pohjois-Koreaan asti. Ehkä moni oppinut kyselee mielessään, miksi ei häntä lähetetty Pohjois-Koreaan, vaan Lauri Jakkila, kielitaidoton entinen rappioalkoholisti. "Minähän osaan useita vieraita kieliä ja olen älykäs ja korkeasti koulutettu." Eräs saarnamies sanoi kirjoitettuani kirjan Lauri Jakkilasta: "Ei se Jakkila mikään niin suuri mies ole, eikä se mitään suurta ole tehnyt. Meidän työmme on paljon suurempaa." En kirjoittanut kirjaa Lauri Jakkilasta siksi, että hän on suuri, vaan siksi että Jumalan armo on suuri. Se, miten Jumalan armo ilmestyi tuon miehen kohtalossa, on kirjan arvoista. Jumala haluaa kirkastaa meille armonsa. Jumala rakastaa olla armollinen. Hän ei rakasta syyn ja seurauksen lakia, vaan armoa. Laki ei tuota syvintä iloa Jumalalle, vaan armo. Armo saa ihmisten sydämet ylistämään Jumalaa. Armo piirtää oikean Jumalakuvan. Laki saa ihmisen vain pelkäämään ja pakenemaan Jumalaa, kuten Adamin ja Eevan kerran paratiisissa. Hätääntyneen, elämässään epäonnistuneen ihmisen tuskaan Jumala vastaa armolla.
Syyn ja seurauksen lain edessä me kaikki menetämme lopulta toivomme. Synti asuu paljon syvemmällä ihmisen olemuksessa, kuin ymmärrämmekään. Kukaan meistä ei todellisuudessa kykene edes tekemään oikeita valintoja. Me kaikki tarvitsemme paljon armoa selvitäksemme elämästä.
Moni saattaa kiitellä itseään siitä, että tuli joskus valittua Jeesuksen Herrakseen. Totuus on kuitenkin paljon karumpi. Jeesus sanoo: "Ei kukaan tule minun luokseni, ellei Isä Häntä vedä." Kun työnnät veneen ajelehtimaan laiturilta, ei se souda itsestään takaisin. Mutta jos vedät sitä köydestä, se lipuu luoksesi. Et silloin kiitä venettäsi siitä, että se tuli luoksesi. Se tuli, koska sinä vedit. Me olemme tulleet Jeesuksen luokse vain siksi, että Jumala armossaan veti meitä puoleensa. Siksi kaikki kiitos ja kunnia siitäkin kuuluu Hänelle.
Kun ihminen on perusteellisesti pilannut elämänsä ja tietää olevansa kaikkeen itse syyllinen, syyn ja seurauksen laki on lohduton. Kun kohtaan tällaisen epätoivoisen ihmisen, minulla on hänelle toivon sanoma. On vielä jäljellä yksi mahdollisuus: Armo. Jumalan armo voi muuttaa vielä kaiken uudeksi. Jumala rakastaa olla armollinen. Kun käännymme Jumalan puoleen, hän vastaa hätähuutoomme armolla. Armo alkaa vaikuttaa meidän parhaaksemme.
Joku saattaa kysyä, voinko tehdäkin syntiä, koska Jumala on kuitenkin armollinen. Alkuseurakunnanssakin joku sanoi: "Tehkäämme syntiä, että armo suureksi tulisi", mutta Paavali kumosi tuollaisen käsityksen.
Syntiin on aina vastattava syyn ja seurauksen lailla. Meillä ei ole oikeutta luvata kenellekään muuta. Armo on jotain, mistä Jumala itse päättää. "Minä armahdan, ketä armahdan."
Usein kuulen kysyttävän, voiko ihminen pelastua, jos hän ei tee parannusta juoppoudesta. Voin vain vastata, mitä Raamattu sanoo: "Ei yksikään juomari peri taivasten valtakuntaa." Minulla ei ole oikeutta luvata ihmiselle enempää ja siksi kehotankin häntä tekemään parannauksen.
Mutta jos joku tulee kysymään uskovan läheisensä kohtalosta, joka on kuollut alkoholimyrkytykseen, voin lohduttaa häntä toteamalla, että on olemassa Jumalan armo. Se voi kumota nuo syyn ja seurauksen lait. Meidän tehtävämme ei ole lausua kadotustuomiota.
Kun elät Kristuksessa, olet armon alla. Armo tekee työtään sinun parhaaksesi ja muuttaa virheittesikin seurauksia. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat."
Jos käännyt tietoisesti maailmaan ja syntiin, siirryt pois armon alta ja elämässäsi alkaa vaikuttaa syyn ja seurauksen laki. Se laki on armoton. Se ei tunne armoa. Sen loppu on kuolema ja kadotus. Siksi pakene aina armon alle. Se voi korjata virheesikin ja jopa muuttaa niiden seuraukset.
Syyn ja seurauksen laeista puhutaan saarnoissa usein. Nuo lainalaisuudet ovat Raamatullisia ja niistä tuleekin puhua. Mutta ne eivät ole kristinuskon varsinainen pohjavirta. Kristinuskon perusta on armo.
Kun pastori pyrkii varoittamaan lampaitaan synnin seurauksista painottamalla yhä uudelleen syyn ja seurauksen lakia, hän saattaa tiedostamattaan myös taakottaa rääkättyjä. Jos varoitamme esimerkiksi virheistä, jotka saattavat tuhota avioliittomme, aiheuttaa lastemme eksymyksen maailmaan ja saattaa elämämme konkurssiin, moni kuulija toteaakin: "Minun avioliittoni on jo hajonnut, lapseni on jo narkomaani ja oma talouteni on jo konkurssissa. Kuulin sanoman liian myöhään. Mihin minä enää Jumalaa tarvitsen." Sellaiselle kuulijalle syiden ja seurauksien kuuleminen ei tuo toivoa, vaan lisää syyllisyyttä ja ahdistusta. Jos ihminen ei kuule sanomaa armosta, joka on Jumalan vastaus epäonnistuneelle, hän taakoittuu niin, että jää pois hengellisistä tilaisuuksista ja vähitellen koko usko Jumalaan sammuu. Siksi sanomamme ja kristillisen elämämme perusta on oltava armon tunnossa. Vain se voi lopulta varjella ihmisen tuholta ja nostaa epäonnistuneenkin.
Erityisen suuressa vaarassa kadottaa armon tunto ollaan siellä, missä työskennellään ns. sisäisen parantumisen ja hengellisen sodankäynnin alueilla. Siellä hengellisten voittojen saavuttamiseksi pyritään hahmottamaan syyn ja seurauksen mekanismeja. Siinä innossa näky armosta helposti hämärtyy ja herää usko voittoihin tiettyjen syyn ja seurauksen lakien täyttämisellä - täydellisellä elämällä. Täydellisyyteen pyrkimisessä ei sinänsä ole mitään paha. Onhan kirjoitettu: "Olkaa täydelliset, niinkuin minun Isäni täydellinen on". Mutta kun toivottua tulosta ei usein saavutetakaan, ihmisen taakka ja syyllisyys vain kasvaa.
Jos et onnistunutkaan saavuttamaan suurta herätystä, tai sisäistä parantumista, älä menetä toivoasi. On vielä jäljellä jotain: se on Armo. Se tulee sinun avuksesi silloin, kun et enää muuta vastausta löydä. Armo tulee suureksi siellä, missä kaikki muu on menetetty. Armo kelpaa vain köyhälle. "Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi."
Eräänä perjantaiyönä ajoin autolla kohti kotia sekavin tuntein. Olin juuri päättänyt yhden sadiosta Perjantai Kristukselle-illoistamme ja tunsin itseni kovin epäonnistuneeksi. Ihmisten huutavien ongelmien ja tarpeiden keskeltä olin lähtenyt kohti kotia tietoisena siitä, että kykenen autamaan ihmisiä aivan liian vähän. Kaikki tekemiseni jää niin keskeneräiseksi. Silloin kuulin hiljaisen Pyhän Hengen äänen: "Minä hoidan sen, mikä sinulta jää tekemättä. Minä jatkan siitä, mihin sinun voimasi loppuvat." Siinä hetkessä ahdistava syyllisyyden tunne katosi. Jumalan armo ilmestyi minulle omaan riittämättömyyteeni. Vain armon varassa me jaksamme astua eteenpäin.
Kun eräs nainen oli sairastunut hengenvaarallisesti, hänen uskovat ystävänsä totesivat: "Hänellä täytyy olla jokin vakava synti, sillä muutoin ihminen elää terveenä 70 -vuotiaaksi ja nukkuu vain pois." Usein kuulee ihmisten pohtivan onnettomuuksien ja sairauksin kohdatesta lähimmäisiään, mikä mahtoi olla kaikkeen syynä. Syyn ja seurauksen laki on läsnä ajattelussamme enemmän kuin huomaammekaan.
Syyn ja seurauksen lait kiehtovat ihmistä. Ihmisellä on tarve rakentaa logiikka, jonka varassa voi hallita elämäänsä. "Kun elän oikein ja täytän tietyt lainalaisuudet, en sairastu, kohtaa onnettomuusia en edes taloudellisia vaikeuksia." Tällainen ajattelu on äärimmäistä syyn ja seurauksien lakia. Monet lainalaisuudet ovatkin Raamatussa ja sellaisina pyhiä ja oikeita.
Jos kristinusko olisi vain pelkkä systemaattinen logiikka, tuo kaikki toimisi varmasti. Mutta kristinuskon syvin olemus ei ole lainalaisuus, vaan armo. Kristinuskon syvin olemus ei ole oppi, vaan persoona: Jeesus Kristus. Ihmisen hahmottamat lainalaisuudet menevät perusteellisesti sekaisin armon ilmestyessä. Ilman armoa taas me kaikki joutuisimme onnettomuuksiin, taloudelliseen konkurssiin ja sairastuisimme pian kuolettavasti, sillä me olemme edelleen syntisiä kaikesta kirvoittelustammekin huolimatta.
Usein kuulee ihmisten kehuvan saarnaajia ja muita Jumalan palvelijoita tavalla, joka sekin kertoo kuinka vähän me ymmärrämme armosta. Menestys Jumalan valtakunnassa ei ole pohjimmiltaan ihmisen ansiota, vaan aina pelkkää armoa. Meidän tulisi vain iloiten ihmetellä sitä Jumalan armoa, joka on saanut ilmestyä julistajan, todistajan, laulajan ja muiden palvelijoiden kautta. Silloin katseemme ja kiitoksemme on kohdistunut oikeaan osoitteeseen. Me olemme vain ansiottomia palvelijoita.
Kun kerran astumme ajasta ikuisuuteen, me vasta ymmärrämme, miten täydellisesti ja lopullisesti kaikki oli pelkkää armoa, ei mitään muuta!
Syntiinlankeemuksensa jälkeen Adam ja Eeva lymysivät Jumalan kasvojen edestä, sillä uusi ja outo tunne, syyllisyys ja pelko, olivat vallanneet heidät. Aina siitä lähtien on ihminen ollut tietoinen synnistä ja sen seurauksista. Syyn ja seurauksen laki on hallinnut ihmisen ajatuksissa ja muokannut hänen jumalasuhdettaan ja jumalakuvaansa.
Vaikka uuden testamentin kristitty on rakentanut pelastuksensa armon eikä ansion varaan, on syyn ja seurauksen laki edelleen monien raskaana kuormana. Mitä se tarkoittaa?
Jumalan luomat lainalaisuudet ovat todellisia ja konkreettisia. Synnin negatiiviset seuraukset ovat yhtä varmoja kuin esimerkiksi fysiikan lakien toteutuminen. Et voi kiivetä vuoren rinnettä kokematta uupumusta. Et voi elää synnissä kokematta sen seurauksia.
Syyn ja seurauksen laki perustuu tiettyyn logiikkaan, joka löytyy Raamatusta ja joka on pyhä. "Synnin palkka on kuolema", henkilöön katsomatta. Mutta tuon lainalaisuuden kumoaa eräs väkevä voima. Se on Armo. Armo ei ole logiikka. Armo perustuu persoonaan. Hän, Jeesus Kristus, armon Herra, sattuu kaiken lisäksi olemaan Rakkaus. Siksi koko logiikka menee uusiksi siellä, missä rakkaus saa vallan: missä Jeesus Kristus ja hänen armonsa otetaan vastaan. Silloin armo alkaa työskentelemään ihmisen parhaaksi.
Kun Daavid oli Jumalan palvelijana langennut vakavaan syntiin Batseban kanssa, syyn ja seurauksen laki oli häntä kohtaan armoton. Syntiensä tähden hän oli menettämässä kaiken siunauksen ja tuhoamassa Jumalan suunnitelmat kohdallaan. Hänellä oli edessään Saulin kohtalo, Jumalan hylkääminen. Mutta silloin armo astui esiin ja muutti koko logiikan. Jumala armahti katuvaa kuningasta ja kuinka kävi? Daavid sai kaikki syntinsä anteeksi ja kun vuosia myöhemmin Jumala valitsi Israelille uuden kuninkaan, hän oli monien Daavidin poikien joukosta Salomo - Batseban lapsi - synnissä syntyneen liiton hedelmä. Armo peitti ja korjasi virheet täydellisesti. Koko syyn ja seurauksen logiikka meni uusiksi.
Kun Pietari oli kiroten kieltänyt Jeesuksen, ei hänellä syyn ja seurauksen lakien mukaan ollut enää mitään asiaa jaloon apostolin virkaan. Onhan kirjoitettu: "Joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minä olen kerran kieltävä taivaan enkelien edessä." Mutta silloin armo astui näyttämölle. Pietari sai kokean armon ja juuri hänestä, kaikkein pahiten epäonnistuneesta, Jeesus teki seurakuntansa ensimmäisen johtajan. Armo kumosi koko syyn ja seurauksen logiikan.
Oman aikansa kuuluisin karismaattinen julistaja Kathryn Kuhlman oli elämässään epäonnistunut perusteellisesti. Kun hän palasi Jumalansa luokse, hän sai kokea armon voiman ja Jumala asetti juuri hänet tuohon siunattuun ja voimalliseen tehtävään, ei ketään toista.
Kun mies nimeltä Lauri Jakkila antoi elämänsä Kristukselle, tuosta jouppohulluuden partaalla eläneestä rappioalkoholistista tuli muutamassa kuukaudessa vaikuttaja, joka on jättänyt jälkensa aina Pohjois-Koreaan asti. Ehkä moni oppinut kyselee mielessään, miksi ei häntä lähetetty Pohjois-Koreaan, vaan Lauri Jakkila, kielitaidoton entinen rappioalkoholisti. "Minähän osaan useita vieraita kieliä ja olen älykäs ja korkeasti koulutettu." Eräs saarnamies sanoi kirjoitettuani kirjan Lauri Jakkilasta: "Ei se Jakkila mikään niin suuri mies ole, eikä se mitään suurta ole tehnyt. Meidän työmme on paljon suurempaa." En kirjoittanut kirjaa Lauri Jakkilasta siksi, että hän on suuri, vaan siksi että Jumalan armo on suuri. Se, miten Jumalan armo ilmestyi tuon miehen kohtalossa, on kirjan arvoista. Jumala haluaa kirkastaa meille armonsa. Jumala rakastaa olla armollinen. Hän ei rakasta syyn ja seurauksen lakia, vaan armoa. Laki ei tuota syvintä iloa Jumalalle, vaan armo. Armo saa ihmisten sydämet ylistämään Jumalaa. Armo piirtää oikean Jumalakuvan. Laki saa ihmisen vain pelkäämään ja pakenemaan Jumalaa, kuten Adamin ja Eevan kerran paratiisissa. Hätääntyneen, elämässään epäonnistuneen ihmisen tuskaan Jumala vastaa armolla.
Syyn ja seurauksen lain edessä me kaikki menetämme lopulta toivomme. Synti asuu paljon syvemmällä ihmisen olemuksessa, kuin ymmärrämmekään. Kukaan meistä ei todellisuudessa kykene edes tekemään oikeita valintoja. Me kaikki tarvitsemme paljon armoa selvitäksemme elämästä.
Moni saattaa kiitellä itseään siitä, että tuli joskus valittua Jeesuksen Herrakseen. Totuus on kuitenkin paljon karumpi. Jeesus sanoo: "Ei kukaan tule minun luokseni, ellei Isä Häntä vedä." Kun työnnät veneen ajelehtimaan laiturilta, ei se souda itsestään takaisin. Mutta jos vedät sitä köydestä, se lipuu luoksesi. Et silloin kiitä venettäsi siitä, että se tuli luoksesi. Se tuli, koska sinä vedit. Me olemme tulleet Jeesuksen luokse vain siksi, että Jumala armossaan veti meitä puoleensa. Siksi kaikki kiitos ja kunnia siitäkin kuuluu Hänelle.
Kun ihminen on perusteellisesti pilannut elämänsä ja tietää olevansa kaikkeen itse syyllinen, syyn ja seurauksen laki on lohduton. Kun kohtaan tällaisen epätoivoisen ihmisen, minulla on hänelle toivon sanoma. On vielä jäljellä yksi mahdollisuus: Armo. Jumalan armo voi muuttaa vielä kaiken uudeksi. Jumala rakastaa olla armollinen. Kun käännymme Jumalan puoleen, hän vastaa hätähuutoomme armolla. Armo alkaa vaikuttaa meidän parhaaksemme.
Joku saattaa kysyä, voinko tehdäkin syntiä, koska Jumala on kuitenkin armollinen. Alkuseurakunnanssakin joku sanoi: "Tehkäämme syntiä, että armo suureksi tulisi", mutta Paavali kumosi tuollaisen käsityksen.
Syntiin on aina vastattava syyn ja seurauksen lailla. Meillä ei ole oikeutta luvata kenellekään muuta. Armo on jotain, mistä Jumala itse päättää. "Minä armahdan, ketä armahdan."
Usein kuulen kysyttävän, voiko ihminen pelastua, jos hän ei tee parannusta juoppoudesta. Voin vain vastata, mitä Raamattu sanoo: "Ei yksikään juomari peri taivasten valtakuntaa." Minulla ei ole oikeutta luvata ihmiselle enempää ja siksi kehotankin häntä tekemään parannauksen.
Mutta jos joku tulee kysymään uskovan läheisensä kohtalosta, joka on kuollut alkoholimyrkytykseen, voin lohduttaa häntä toteamalla, että on olemassa Jumalan armo. Se voi kumota nuo syyn ja seurauksen lait. Meidän tehtävämme ei ole lausua kadotustuomiota.
Kun elät Kristuksessa, olet armon alla. Armo tekee työtään sinun parhaaksesi ja muuttaa virheittesikin seurauksia. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat."
Jos käännyt tietoisesti maailmaan ja syntiin, siirryt pois armon alta ja elämässäsi alkaa vaikuttaa syyn ja seurauksen laki. Se laki on armoton. Se ei tunne armoa. Sen loppu on kuolema ja kadotus. Siksi pakene aina armon alle. Se voi korjata virheesikin ja jopa muuttaa niiden seuraukset.
Syyn ja seurauksen laeista puhutaan saarnoissa usein. Nuo lainalaisuudet ovat Raamatullisia ja niistä tuleekin puhua. Mutta ne eivät ole kristinuskon varsinainen pohjavirta. Kristinuskon perusta on armo.
Kun pastori pyrkii varoittamaan lampaitaan synnin seurauksista painottamalla yhä uudelleen syyn ja seurauksen lakia, hän saattaa tiedostamattaan myös taakottaa rääkättyjä. Jos varoitamme esimerkiksi virheistä, jotka saattavat tuhota avioliittomme, aiheuttaa lastemme eksymyksen maailmaan ja saattaa elämämme konkurssiin, moni kuulija toteaakin: "Minun avioliittoni on jo hajonnut, lapseni on jo narkomaani ja oma talouteni on jo konkurssissa. Kuulin sanoman liian myöhään. Mihin minä enää Jumalaa tarvitsen." Sellaiselle kuulijalle syiden ja seurauksien kuuleminen ei tuo toivoa, vaan lisää syyllisyyttä ja ahdistusta. Jos ihminen ei kuule sanomaa armosta, joka on Jumalan vastaus epäonnistuneelle, hän taakoittuu niin, että jää pois hengellisistä tilaisuuksista ja vähitellen koko usko Jumalaan sammuu. Siksi sanomamme ja kristillisen elämämme perusta on oltava armon tunnossa. Vain se voi lopulta varjella ihmisen tuholta ja nostaa epäonnistuneenkin.
Erityisen suuressa vaarassa kadottaa armon tunto ollaan siellä, missä työskennellään ns. sisäisen parantumisen ja hengellisen sodankäynnin alueilla. Siellä hengellisten voittojen saavuttamiseksi pyritään hahmottamaan syyn ja seurauksen mekanismeja. Siinä innossa näky armosta helposti hämärtyy ja herää usko voittoihin tiettyjen syyn ja seurauksen lakien täyttämisellä - täydellisellä elämällä. Täydellisyyteen pyrkimisessä ei sinänsä ole mitään paha. Onhan kirjoitettu: "Olkaa täydelliset, niinkuin minun Isäni täydellinen on". Mutta kun toivottua tulosta ei usein saavutetakaan, ihmisen taakka ja syyllisyys vain kasvaa.
Jos et onnistunutkaan saavuttamaan suurta herätystä, tai sisäistä parantumista, älä menetä toivoasi. On vielä jäljellä jotain: se on Armo. Se tulee sinun avuksesi silloin, kun et enää muuta vastausta löydä. Armo tulee suureksi siellä, missä kaikki muu on menetetty. Armo kelpaa vain köyhälle. "Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi."
Eräänä perjantaiyönä ajoin autolla kohti kotia sekavin tuntein. Olin juuri päättänyt yhden sadiosta Perjantai Kristukselle-illoistamme ja tunsin itseni kovin epäonnistuneeksi. Ihmisten huutavien ongelmien ja tarpeiden keskeltä olin lähtenyt kohti kotia tietoisena siitä, että kykenen autamaan ihmisiä aivan liian vähän. Kaikki tekemiseni jää niin keskeneräiseksi. Silloin kuulin hiljaisen Pyhän Hengen äänen: "Minä hoidan sen, mikä sinulta jää tekemättä. Minä jatkan siitä, mihin sinun voimasi loppuvat." Siinä hetkessä ahdistava syyllisyyden tunne katosi. Jumalan armo ilmestyi minulle omaan riittämättömyyteeni. Vain armon varassa me jaksamme astua eteenpäin.
Kun eräs nainen oli sairastunut hengenvaarallisesti, hänen uskovat ystävänsä totesivat: "Hänellä täytyy olla jokin vakava synti, sillä muutoin ihminen elää terveenä 70 -vuotiaaksi ja nukkuu vain pois." Usein kuulee ihmisten pohtivan onnettomuuksien ja sairauksin kohdatesta lähimmäisiään, mikä mahtoi olla kaikkeen syynä. Syyn ja seurauksen laki on läsnä ajattelussamme enemmän kuin huomaammekaan.
Syyn ja seurauksen lait kiehtovat ihmistä. Ihmisellä on tarve rakentaa logiikka, jonka varassa voi hallita elämäänsä. "Kun elän oikein ja täytän tietyt lainalaisuudet, en sairastu, kohtaa onnettomuusia en edes taloudellisia vaikeuksia." Tällainen ajattelu on äärimmäistä syyn ja seurauksien lakia. Monet lainalaisuudet ovatkin Raamatussa ja sellaisina pyhiä ja oikeita.
Jos kristinusko olisi vain pelkkä systemaattinen logiikka, tuo kaikki toimisi varmasti. Mutta kristinuskon syvin olemus ei ole lainalaisuus, vaan armo. Kristinuskon syvin olemus ei ole oppi, vaan persoona: Jeesus Kristus. Ihmisen hahmottamat lainalaisuudet menevät perusteellisesti sekaisin armon ilmestyessä. Ilman armoa taas me kaikki joutuisimme onnettomuuksiin, taloudelliseen konkurssiin ja sairastuisimme pian kuolettavasti, sillä me olemme edelleen syntisiä kaikesta kirvoittelustammekin huolimatta.
Usein kuulee ihmisten kehuvan saarnaajia ja muita Jumalan palvelijoita tavalla, joka sekin kertoo kuinka vähän me ymmärrämme armosta. Menestys Jumalan valtakunnassa ei ole pohjimmiltaan ihmisen ansiota, vaan aina pelkkää armoa. Meidän tulisi vain iloiten ihmetellä sitä Jumalan armoa, joka on saanut ilmestyä julistajan, todistajan, laulajan ja muiden palvelijoiden kautta. Silloin katseemme ja kiitoksemme on kohdistunut oikeaan osoitteeseen. Me olemme vain ansiottomia palvelijoita.
Kun kerran astumme ajasta ikuisuuteen, me vasta ymmärrämme, miten täydellisesti ja lopullisesti kaikki oli pelkkää armoa, ei mitään muuta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä hyödyttää kopioida tänne Raamatuntekstejä korvasyyhyyn.
syyhyäisivätkin.
Pelkkiä ihmisen taruja ja sepitelmiä.
sinäkin käännyt tarujen lukemiseen, kun et mitään totuudesta tiedä
2. Tim. 4:4
ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
pelkkää raamatun sanaa, sana saa itse selittää sanaa,
kelpaako se.
ei minulle tarvi yhtään kohtaa kopioida, mutta kerro miksi et voi ottaa vastaan rakkautta totuuteen, niin että voisit pelastua?
miksi olet kääntynyt taruihin?
sunin kirjan puoleen.
on tämäkin maa tulvillaan, kun Saatana uudestisynnyttää omansa
valheen armollaan, ihminen pestään ulkoapäin puhtaaksi, mutta
tämä henki kyllä pitää huolen siitä, että sydän jää hänen omakseen.
Jos joku juoppo ei saa kättään irti pullosta, on Jeesuksen ohje selvä:
"Ota kirves ja hakkaa se poikki, sillä parempi sinun on käsipuolena
mennä taivaaseen kuin uudelleen kastettuna helvettiin."
Miten monta kertaa Laurikainen tätä Jakkilaa tänne tarjoilee,
perätikö seitsemän kertaa vai...?
Kyllä ihmisoppien armolla "pelastetuilla" on aikaa muistella tätä armoa
siellä tulisen järven rannalla.