Pääsinpähän nyt sitten vihdoin tänään lääkäriin kärsittyäni virtsaamisvaivoista (virtsa ei tule kovinkaan helpolla ulos) koko viikon. Sain lähetteen labraan, otetaan kuulemma labrat emätintulehduksista, hiivasta ja klamydiasta. "Klamydia ihan vaan sen takia kun se nyt aina muutenkin otetaan". Ei siis yhtään testiä virtsarakosta tai virtsaputkesta, vaikka nimenomaan niiden yhteistyöhän tässä ei toimi kunnolla. Emätintulehdukset ja hiiva olivat negatiivisia, klamydiaa odotellaan tiistaihin jolloin minulla on uusi aika lääkärille. Eli siis nyt joudun vielä kärsimään viikonlopun ylikin vain yhden aivan varmasti negatiivisen klamydiatuloksen takia, vaikka hyvin selvästi ilmaisin lääkärille, ettei klamydia tule kysymykseen, olenhan uskollisesti naimisissa eikä miehelläni ole ollut minkäänlaisia oireita. Omat oireenikaan eivät minun tai mieheni(myös lääkäri) mielestä edes viittaa klamydiaan. Mistä lie saanut tämä lääkäri klamydian päähänsä. Olisin halunnut useampiin testeihin ja röntgen-kuvallekin, jotta voisin olla varma ettei ole mitään vakavampaa haittaa, mutta näinhän tämä suomalainen terveydenhoito ilmeisesti toimii... Toivottavasti kyseessä on vain virtsakivi tms., ei esim. kasvain. Tosin sitäkään en varmasti saisi vielä muutamaan kuukauteen tietää, kun ensin juoksettavat paikasta toiseen tekemässä ties mitä epäolennaisimpia muita testejä.
byrokratiaa ihmisten hengillä
sairas(ko?)
12511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tavallisen virtsanäytteen (PLV2)
josta selviää mahd. virtsatietulehdus,
joka on erittäin yleinen seksisuhteessa olevalle naiselle.
Munuaiskivissä oireena on hirvittävä alavatsakipu joka säteilee myös selän puolelle.
Klamydia-näytteen otto on totta tosiaan nyky rutiinia
Virtsanäyte otettiin jo edellispäivänä ennen lääkärissä käyntiä. Oireet on kuitenkin vähän erit kuin virtsatientulehduksessa, joka minulla jo monet kerrat on ollut.
Lääkärimieheni on jo melko varma munuaiskivistä, sillä noin viikko sitten minulla oli muutaman päivän ajan kovaa päänsärkyä, kuumetta ja selkäkipua sekä kipua virtsarakossa (kivi olisi siis tällöin tullut ulos). Tämän loputtua sain nykyisen vaivani eli virtsa ei tule ulos kuin kovalla pinnistyksellä (eli nyt ulos jo tullut kivi olisi aiheittanut virtsaputken sulkijaan krampin ja ehkä jotain haavaumia). Kipuja virtsatessa ei kuitenkaan ole. Jos tämä teoria on oikea, olisi koko asia jo parantunut tiistaihin mennessä... toivottavasti...
Ymmärrän että klamydian otto on rutiinia, mutta miksi minun pitää sen takia kärsiä 4 päivää lisää kun olen aivan varma että tulos on negatiivinen? Olisivat edes voineet ottaa jotain muita testejä sillä aikaa kun odotellaan.
Mitähän lisätutkimuksia tai testejä jäit tässä vaiheessa noiden lisäksi vielä kaipaamaan? Ei taida lääkärimiehesi olla somaattisen puolen taitajia kun tiedot ovat noinkin hatarat esim. munuaiskivien oireista. Seuraava järkevä askel perustutkimusten jälkeen on useimmiten virtsarakon tähystys ja siihen et noilla oireilla ja tuossa ajassa kuitenkaan olisi päässyt. Ja arvaahan kuinka usein vastaanotolla kuulee nuo samat jutut: "Ei se ainakaan sukupuolitautia voi olla koska..." tai "En minä ainakaan raskaana voi olla koska...".
No mitä oireita minulla sitten mielestäsi olisi vielä pitänyt olla, jotta kyse olisi munuaiskivistä? Käsittääkseni kova, äkillisesti alkanut päänsärky, alaselän kivut ja kuume ovat näistä oireista yleisimmät. Virtsateiden kivistä kun jopa 60% poistuvat itsekseen aiheuttaen usein juuri tällaisia oireita. Lisäksi munuaiskiviin liittyvät oireet voivat eri ihmisillä käsittääkseni aiheuttaa hyvinkin vaihtelevia oireita. Munuaiskiviteoriaa tukee myös se tosiasia, että oloni vain paheni kun otin aspiriinia tms. munuaisiin vaikuttavaa särkylääkettä (joka minulla yleensä aina toimii), ainoastaan maksaan vaikuttava panadol helpotti oloani huomattavasti vaikka muuten onkin miedompi kuin muut tuossa tilanteessa kokeilemani hyvinkin vahvat särkylääkkeet. Mieheni on erikoistunut farmakologiksi, joten tuo teoria sai alkunsa juuri tästä särkylääkkeiden erilaisesta vaikutuksesta.
Mitenkäs paljon oireita sinne virtsarakon tähystykseen sitten tarvitaan? Pitääkö virtsan kenties alkaa kerääntyä sisälleni ennen kuin saan oikeaa hoitoa? Jotain on kuitenkin tehtävä ja äkkiä, sillä ei totisesti ole helppoa tämäkään kun saa joka kerta odottaa useita minuutteja eikä silti voi olla varma tuliko kaikki ulos.
En ole lääkäri, joten en tiedä minkälaisia tutkimuksia tai testejä on käytettävissä, mutta olisin kuitenkin halunnut varmistua siitä, ettei kyseessä ole kasvain tms. vakava vaiva. Ainakin röntgenkuvat olisivat helpottaneet oloani huomattavasti. Vaivani ovat (mieheni teorian mukaisesti) viime päivinä hieman helpottaneet, mutta sehän ei tarkoita sitä etteikö jotain voisi vakavastikin olla vialla. Lääketieteen tehtävänä kai kuitenkin on potilaan oikeanlainen hoitaminen, ei kärsimysten lisääminen tai pitkittäminen. Potilaan hoitamiseksi olisi kai ensin mahdollisimman nopeasti saatava ratkaistuksi mikä tätä vaivaa. Tähän asti vaivan määrittäminen on kyllä ainakin ollut kaikkea muuta kuin tehokasta ja kärsimyksiä säästävää.
Minulle on aivan sama kuinka monta kertaa olet kuullut ettei jollain tietyllä henkilöllä voi olla sukupuolitautia, sillä se ei kuitenkaan missään tapauksessa oikeuta lääkäriä käyttäytymään töykeästi potilastaan kohtaan. Sukupuolitaudista epäily on vakava asia ja mielestäni lääkärin tulisi aina myös kuunnella potilastaan, varsinkin tällaisessa tilanteessa. Enhän minäkään voi aivan ehdottomasti sanoa etteikö kyseessä voi olla sukupuolitauti, mutta luulen kuitenkin tietäväni sukupuolielämäni tosiasiat paremmin kuin sänkyni ulkopuolinen lääkäri. Otan henkilökohtaisena loukkauksena sen, että lääkärini nimenomaan epäilee minun tai mieheni juosseen vieraissa, kun nimenomaan hänelle vakuutin että elämme vain toisillemme. Odotan toki mielenkiinnolla klamydiatestini tuloksia, mutta turhauttavaa tässä on se että 99% prosentin varmuudella syy vaivoihini ei vieläkään tule löytymään.
Kiinnostaisi kuitenkin tietää sinunkin teoriasi noista virtsatiekivistä. Miksi pidät ajatusta niin mahdottomana ja mitä lisäoireita minun vielä mielestäsi pitäisi itselleni kehitellä jotta ottaisivat edes tuohon virtsarakon tähystykseen?
Virtsatiekiven tyyppioireet ovat erittäin kovat, aaltomaiset kivut selässä/alavatsalla/nivusseudussa ja verta virtsassa (joka selviää perusvirtsakokeella). Kuume viittaa tulehdukseen, ei kiveen. Päänsärystä tulee tuskin kenellekää ensimmäisenä mieleen munuaiskivi. Aspiriini vaikuttaa koko elimistöön, ei vain munuaisiin. Samoin parasetamoli (Panadol).Periaatteessa aspiriinin pitäisi helpottaa Panadolia paremmin munuaiskivikohtauksessa, koska se vähentää virtsan muodostusta - farmakologin pitäisi tuokin tietää. Kivi ei aiheuta virtsaamisvaikeutta ollessaan virtsanjohtimissa (munuaisten ja rakon välillä)ja jos se on päässyt rakkoon asti, tulee se sieltä myös ulos varsinkin naisen ollessa kyseessä.
Päivystyksenomaisesti saatavat perusröntgenkuvaukset eivät tuo mitään oleellista lisäapua virtsateiden kasvainten poissulkuun. Lääkärin velvollisuus on käyttää erilaisia tutkimusmahdollisuuksia rationaalisesti, jotta tutkimuskapasiteettia riittää sitä todella tarvitseville. Yleisimmät syyt ovat tavallisimpia ja vähemmän kiireellisissä tapauksissa ei ole mitään järkeä laukaista koko tutkimusarsenaalia kerralla, koska syy ja siihen sopiva hoito löytyy todennäköisesti helpommallakin. Lääkärisi ohjaa sinut aivan varmasti tarvittaessa jatkotutkimuksiin.
Olet todennäköisesti aivan oikeassa siinä, että sukupuolitauti ei ole vaivasi syy. Sinä et kuitenkaan voi olla siitä täysin varma, eikä myöskään lääkärisi. Olisi taitovirhe jättää tämäkin vaihtoehto tutkimatta ja helpoimmin se käy kaikkien muiden tulehdusnäytteiden ohessa. Kokemus on osoittanut, että se kannattaa. Kyse ei ole mistään epäluottamuksesta tai uskonpuutteesta eikä varmasti ole tarkoitettu loukkaukseksi vaan sinun parhaaksesi. Äläkä kehittele itsellesi mitään lisäoireita. Ainakaan minä en halua, että minun verovarojani ja terveydenhoidon pieniä resursseja kulutetaan luulotautien hoitoon.
Ensimmäisenä oireenani oli siis erittäin kova, äkillisesti noussut kuume. Eikö tämä siis viittaisi juuri munuaiskivien/kiven aiheuttamaan munuaistulehdukseen? Kuten itsekin sanoit, kuume viittaa tulehdukseen, miksipä ei siis munuaisissa? Päänsärky puolestaan tällaisessa tapauksessa on yleensä oire kuumeesta ja näin ollen myös tulehduksesta. Muutama päivä kuumeen alkamisen jälkeen kärsin kovasta, jomottavasta (kai sitä aaltomaiseksikin voisi kutsua) kivusta alaselässä, juuri munuaisten kohdalla. Miksi nämä eivät siis mielestäsi ole kohdallani oireita munuaistulehduksesta/pois pyrkivästä munuais/virtsatiekivestä kun itsekin ne tyyppioireiksi nimesit?
Aspiriini sekä Panadol vaikuttavat toki koko elimistöön, mutta aspiriini poistuu elimistöstä munuaisten kautta (virtsa) kun taas panadol maksan kautta (uloste). Sanalla vaikuttaa tarkoitin siis juuri tätä elimistöstä poistumiseen liittyvää vaikutusta. En edelleenkään ole lääkäri, eikä mieheni myöskään puhu suomea, joten termivirheet minulle sallittakoon. Aspiriini saattaa vaikuttaa paremmin munuaiskivikohtauksessa, mikäli kivi on vielä munuaisissa. Jos kivi sen sijaan on jo virtsateissä, auttaa panadol tuomaan sen ulos nopeammin sillä panadol ei vähennä virtsanmuodostusta ja lisää näin painetta (aspiriiniin verrattuna) virtsan ja kiven ulostuloon. Lisäksi on otettava myös huomioon, että kiviä on eri laatuja. Happokiviin (en tiedä onko oikea termi, acidic stones englanniksi) aspiriini ei vaikuta, toisin kuin panadol.
Virtsaamisvaikeuteni alkoivat edelleenkin vasta kuumeen ja muiden vaivojen jo lakattua, eli kiven tämän teorian mukaan jo ulostultua. Ollessaan virtsanjohtimissa kivi ei siis aiheuttanut virtsaamisvaikeuksia, vaan jo ulos tultuaan se aiheutti krampin rakon ja virtsan ulostulotien välillä. Tämä kramppi (onkohan nyt oikea sana? spasm englanniksi kuitenkin) on nyt siis jo pahimmilta osin poissa, osin panadolin ansioista. Panadol kun vaikuttaa tällaisiin kramppeihin, aspirin ei.
Uskon siis edelleenkin tähän mieheni teoriaan, sillä parempaakaan minulle ei ole esitetty. Jostainhan krampin on johduttava, enkä halua ajatella vakavampia vaihtoehtoja kun minua ei sellaisiin testeihiinkään kerran ole määrätty. Kaikki tähän mennessä tehdyt testit (myös klamydia) ovat tulleet takaisin negatiivisina. Varmaa syytä vaivaani en varmasti saa koskaan tietää, sillä oireethan ovat nyt jo lieventyneet enkä siis pääse lisätutukimuksiin. Eihän kasvain(riippuen tietysti paikasta) yleensä kovinkaan suuria oireita taudin alussa aiheuta, joten lisätutkimuksilla ainakin saisin mielenrauhan itselleni. Ja toisaalta, kun syöpä havaitaan mahdollisimman aikaisin, on se helpommin parannettavissa.
Olen kuitenkin edelleenkin sitä mieltä, että lääkärin velvollisuutena on ainakin varmistua siitä ettei mitään vakavampaa ole vialla. Pitäisi toisin sanoen aina pelätä pahinta ensin. Oli miten ole, ehkäpä en ole vielä pitkän ulkomailla viettämäni ajan jälkeen tottunut/halunnut tottua tähän suomalaiseen byrokratiaan, jossa yksittäisen ihmisen hyvinvoinnista huolehtiminen asetetaan liian usein toiselle sijalle systeemin tehokkaaseen toimintaan nähden.
Hei! Ihmettelen, kuinka et ole hakeutunut yksityislääkärin vastaanotolle, yleensä sinne saa ajan hyvin usein jo samana päivänä, kun soitat, miksi tyydyt julkiseen terveydenhoitoon, se toimii juuri noin.
Vaivaasi paneudutaan aivan toisella tavalla yksityissektorilla, myös itse loukkaantuisin moisista epäilyistä. Varaa siis aika vaikkapa aluksi yleislääketieteen erikoislääkärille ja jos ei selvää syytä löydy, niin sitten konsultoikaa sisätautien erikoislääkäriä, onko alavatsaasi ultrattu?
Opiskelijan neuvoja...
Kiitos neuvoista mutta taitaa maksaa liikaa meidän kukkarollemme. Olemme mieheni kanssa tällä hetkellä molemmat opiskelijoita, joten ei ole varaa mennä yksityiselle kun ei ole vakuutustakaan. Tiedän että tämä on monille todellinen pulma. Esim. äidilläni on ollut jo vuosia todella vaikea iskias. Kivut ovat todella kovat, mutta julkisella niitä ei kuitenkaan pidetä tarpeeksi kovina laserleikkaukseen ("vanhanaikaseen" leikkaukseen olisi kuitenkin päässyt, sinne kun ei ole niin paljon jonoa!!). Yksityisellä suositeltaisiin leikkausta mutta se kun maksaa todella paljon. Turha on siis todellakin Suomen ylpeillä ilmaisella terveydenhuoltosysteemillään, kun oikean, perusteellisen hoidon saamiseksi pitää maksaa ja paljon.
Tuli mieleeni, että ota sitten toisenlaisen taktiikkaa käyttöösi. Kun menet sinne vastaanotolle seuraavan kerran, niin sanot suoraan, että haluat ja vaadit mm. seuraavia tutkimuksia, jos niitä ei ole otettu, sitä en voi tietää, eli pvk, la, crp, s-krea ja ehdottomasti alavatsa ja mieluiten myös sisäisesti ultraäänitutkimus,ole vain tiukka ja huomauta vielä heille, että sinä ja lääkärimiehesi ette tule nielemään mitä tahansa kohtelua. Mielestäni lääkärit pitävät kollegoistaan erittäin hyvää huolta (kollegiaalisuuden vala) myös opiskelevista ja etenkin erikoistuvista sellaisista.
Onnea!
Saattaisi ehkä toimiakin, mutta kun ongelma on että minulla ei luultavasti tällä hetkellä ole tarpeeksi oireita edes päästäkseni sinne vastaanotolle saakka. Ajatus tyynestä myrskyn edellä kuitenkin vaivaa minua todella, varsinkin nyt kun syitä vaivoihini ei vieläkään löytynyt. Lisäksi omat tietoni lääketieteestä ovat niin nollilla että tuskinpa ne minua todesta ottaisivat. Saakohan vastaanotolle muuten ottaa aviomiehen mukaan? Vähän niinkuin silloin joskus lapsena äiti oli henkisenä tukena :)
Ilman muuta voit ottaa miehesi mukaan, ja kannattaisi niin tehdäkin. Siis varaa uusi aika, äläkä tyydy siihen, että puhelimitse tiedustelet k.o kokeen tuloksia. P.S totta puhuakseni, olen itsekin käyttänyt suhteitani, ja ohittanut jonot!
Täytyy kokeilla ensi kerralla, ehkäpä pääsiäisen jälkeen jos jotain oireita vielä esiintyy... tokkopa ne minua pelkästään testeihin ottavat jos ei ole minkäänlaisia oireita. Kiitos neuvoista :)