voisiko päteä? Osittain tuo ainakin pätee.
Kun mieli hiljentyy ja "alistuu" eikä enää pauhaa, oivalluskyky herää ja silloin saa vastauksia ja kokee jotain aivan uutta, ja saa vastauksia ja ymmärtää itseään/muita tai ympäristöä jne.
Kun mieli hiljentyy ja "alistuu" eikä enää pauhaa, oivalluskyky herää ja silloin saa vastauksia ja kokee jotain aivan uutta, ja saa vastauksia ja ymmärtää itseään/muita tai ympäristöä jne.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"luota jumalaan, usko jumalaan, silloin jumala toimii sinun kauttasi"
eli juuri tuolla saadaan pelot, ja muut mieltä arveluttavat ja mieltä pauhaamaan laittavat ajatukset vaimenemaan, jolloin ajatuksen kenttä on tyhjänä, jotta uutta voisi kokea, muutoinhan vain pyörittää samaa vanhaa kiekkoa päässään.
tapahtuu kun ihmisen mielessä kun ajatus ns. hiljenee. Tätähän noissa idän uskonnoissa on painotettu ja niissä puhutaan mietiskelystä.
Mielessäni on myös käynyt selitys että näin uskovalla tapahtuu kun hän ns. tulee uskoon. Tätä en voi kuitenkaan varsinaisesti tietää enkä ole päässyt asiasta keskustelemaan uskovan kanssa asiasta erinäisistä syistä joista ei sen enempää tässä yhteydessä.
Olisin kuitenkin varovainen käyttäessäni sanaa jumala asian yhteydessä sillä sanaan liittyy niin paljon muutakin jolla ei ole mitään tekemistä oivalluskyvyn kanssa vaan suorastaan päinvastoin.
että ei voi olla mahdollista. Rukoilla kun voi vaikka joka ilta, mutta vasta silloin kun sen tekee todellakin kiinnostuneena aidosti eikä vain teeskennellen, siihen myös saa vastauksen, joka on normaalin käsityksesi ulkopuolella.
Itse en vielä hetki sitten uskonut oikeen mihinkään. Uskoin lähinnä vaan mitä oon lukenut Robert Monroen kirjan "Mahtava matka", jossa kerrotaan hänen astraaliprojektio seikkailuistaan 30 vuoden ajalta. Sitten aloin kuitenkin epäillä, mitä jos se onkin paha juttu? Tuhannet ihmiset kertovat kokeneensa ruumiistaan irtautumisenkin, osa vaikka eivät olisi koko ilmiöstäkään tietoisia alunperin. Sitten täällä suomi24:ssä pyöriessä ja katsellen muiden ihmisen kokoemuksia, tullut siihen tulokseen, että ei se ole sen ihmeemmin paha kuin hyväkään juttu, mutta ei tulisi ehkä koittaa sellaista.
Taas lähdin vähän sivuraiteille, mutta se mitä koitan sanoa: En usko ihmisen voivan keksiä vain sopivaa otollista ajankohtaa, jolloin ihminen vastaisi itselleen. Joskus myös, kun eksyy kuuntelemaan sanaa, heillä on siellä vaikka minkälaisia ihmekertomuksia, jotka ei oikeen tunnu luonnolliselta aatella että niillä olis luonnollinen selitys. Tapaus jossa henkilö toivoo, että hänellä olisi enemmän rahaa, saa hänen käteensä tupsahtamaan yhden kolikon lisää jostain, vaikeasti sairas paranee tahdonvoimalla yms.
mutta kyseessä on harhaisen kuuppasi toiminta, tai pikemminkin sen erilaiset häiriöt.
Alitajuntasi ja mielikuvituksesi yhdistettynä aivojen sähköiseen ja kemialliseen toimintaan ylläpitävät mielikuvituskaveriasi, jumalaasi sinun aivoissasi.
Parasiitti, sinun Jumalasi kuolee viimeistään sinun kuollessasi.
RIP ja kevyet mullat.
milloin todellakin toimii ajatukset päässä, silloin et ole oivaltamiskykyinen oppimaan uutta. kun ajatukset toimii, aivot ns toimii vanhalla alueella ja silloin ei ole uuden mahdollista ilmestyä. Se toki tuntuu kuin olisi jumala jne, tiedän, koska monet uskonnolliset asiat puhuvat siitä. Mutta sen jälkeen kun luot sille mielikuvan jumala ja uskot siihen, on varma, ettet enää koe sitä, koska silloin jo tiedät, mitä odottaa ja se estää sen.
eikö vain, että sait nautintoa siitä uudesta mitä opit? ja tämä nautinto koukuttaa sinut uskomaan ajatuksiisi ja ulkoa oppimiisi asioihin.
asia on perin hankala selittää, niin ateistille kuin uskovalle. Se pitää kokea, mutta on juuri vaara, että hihhuloituu ajatuksesta, että se olisi jokin raamatun jumala, jolloin tuon nautinnon mitä siitä tilasta saa, yhdistää siihen, ja silloin myös uskoo siiihen, sen jälkeen, ei enään mikään järki auta, vaan nautinto tai pelko sen menettämisestä saa pysymään siinä. Se ohittaa kaiken järjen.
ei "minää" ole, koska se luo jakauman siihen mikä on. Olemme osa tätä kaikkea, jolloin emme ole siitä erillisiä, ajatus "minästä" erillistää meidät siitä.
asia on vaikea tajuta, koska olemme niin minäisyydessämme ja monissa tuntemuksissamme kiinni.
mikä on alkulähde sille oivaltavuudelle, voidaanko sitä ikinä nimittää? esimerkiksi juutalainen uskonnollinen tunne sanoo, että se ei ole nimettävissä; sitä ei nimitetä, siitä ei voida puhua, sitä ei voida koskettaa. Voidaan vain katsoa. hindulaiset ja monet muut ilmaisevat saman toisella tavoin.
Kristityt ovat kompastuneet ´Jeesus´ sanaan, tuohon mielikuvaan(ajatukseen). He eivät ole koskaan päässeet sen alkulähteeseen.
Kristityt ajattelevat kokoajan sidonnaisesti sen uskonnon puitteista käsin, eivätkä siten päästä irti siitä käsityksestään, vaan ovat kokoajan sen rajoittamina, jotta näkisivät sen kokonaisuuden.
Asia on aivan sama, kuin se, että ideologian kannattajat katsovat maailmaa ideologiansa puitteista eikä suoraan sen puitteista, mikä todella olisi Kaikille ihmisille hyväksi. Se ideologia tunnetaan tärkeimmäksi. Sitten ihmiset toimii noiden rakennelmien kautta, ja kehittävät teknologiaa ja muutakin rajoittuneen älynsä puitteissa ajamaan jotain tavattoman epämielekkäitä tarkoitusperiä.
Jeesus on ajatus, ja se on tärkeintä Kristityille, ja se on myös se kompastuskivi. Jokainen ajatus ja mielen sidonnaisuus on.
koittakaa päästä jokaisen arvon ja sidonnaisuuden yli, jolloin ette ole enää niiden vankeina, ettekä silloin katso maailmaa vain niiden kautta, ahtaasti, vaan olette vapaat ja näette kirkkaasti.
teidän pitää tutkia, miten niiden arvojen, ideologioiden, uskontojen ja muun läpi katsottuna aiheutuu ristiriitaa monien asioiden kanssa.
hiljentykäämme :D
se todella tuntuu, että irtaantuu ruumiistaan, kun ei ole enää mitään arvoja, määreitä, tai muitakaan käsityksiä, mistä käsin ajattelee, vaan näkee kokonaisvaltaisesti. siinä ei ole enää "minää", moniko on kokenut tämän?
Se aiheuttaa myös sen, että maailma tuntuu menevän mullin mallin,koska ne arvot ja puitteet mistä asioita ennen katseli, ei enää pidäkään paikkaansa kun huomaa, miten paljon ne ovat kieltäneet ja vääristäneet näkemistkykyä, tuntuu todellakin, kuin maailma olisi mennyt aivan erikuosiin. se on vain sen takia, kun on vapautunut ehdollisesta ajattelutavasta.
Silloin todellakin mieli toimii selkeästi.
En tiedä miksi itse ajauduin "ulos" siitä, ehkä juuri sen takia, että aloin määrittelemään itselle ja muille asioita, jolloin astuin takaisin määreideni sisään eli ns raamien sisälle, joita ei enää taas havaitse.
kuinka monelle tämä tälläinen on tuttua?
Tutkimisella on tarkoitus selvittää harhakäsityksiä.
Poistaa niitä ja selkeyttää kuvaa todellisuudesta.
Mitä teet jos tahdot nähdä harhan siellä missä sitä ei ole?
Toisin sanoen tahdot nähdä jumalaa siellä missä sitä ei ole...
Ruumiista irtaantumisen? Viestiesi perusteella vaikuttaisi siltä. Juuri se on se seikka, mikä sai minut nimittäin epäilemään ihan kaikkea ja jopa järkyttymään.
"mutta kyseessä on harhaisen kuuppasi toiminta, tai pikemminkin sen erilaiset häiriöt."
Tuoko on sinun "42" = vastaus kaikkeen?
Jumala on kuolematon ja myös sinä olet kuolematon. Miksikö? En jaksa alkaa perustelemaan. Mut pistän linkin opettavaiselle sivulle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000023856950
Aivojen toiminnalla ei ole siihen paljoakaan tekemistä. Jumala ei ole mikään "mielikuvituskaveri".
ja omasin silloin ateistisen maailmankatsomuksen, sittenmmin agnostikko ja panteistinen. mutta nuokin ovat vain sanoja ja määreitä, teoriaa.
Todellisuus ei tarvitse sanoja, sen vain näkee.
monet sanoo elävänsä todellisuudessa, vaikka tekevät perin typeriä ja ristiriitaisia päätöksiä. Heillä on itsellään erilaisia harhoja, jokaisella on. Jokainen sanoo olevansa vapaa harhoista, vain koska ei huomaa harhojaan, jokaisella niitä kuitenkin on. Harhat koetaan todellisuutena.
jo sekin on harhaa, että koetaan talouskasvu tärkeäksi, koska eletään sellaisen rakennelman sisällä minkä ihmiset ovat itse luoneet, eikä sitä rakennelmaa edes enää havaita, koska se on normaalia, niin kuuluukin olla. sekin on harhassa elämistä.
ihmismieli on pirullisen petollinen.
"Jumala on kuolematon ja myös sinä olet kuolematon. Miksikö? En jaksa alkaa perustelemaan."
Et jaksa, koska tiedät itsekin että et kykene eikä kykene kukaan muukaan.
silloin on kuolematon kun itseä ei enää ole, on vain kaikkeus. ei ole "minää" mikä olisi erillinen kaikesta. koska me olemme kaikkea, olemme ikuisia. Mieli erittelee sinut tästä kaikesta irti, sinuksi, joka on osa tätä kaikkea, kehosi koostuu massasta mitä olet syönyt, ja tietoisuutesi, siis liki kaikki ajatuksesi, jollei aivan kaikki, koostu siitä, mitä näet ja olet ooppinut, siis nekin ympäristöstä, kaikki.
onko yhtäkään ajatusta, mikä ei ole ympäristöstä lähtöisin?
sinua ei ole vaikka kuvittelet että on. se on illuusio.