Hoitajille tulossa KYLMÄÄ KYYTIÄ!

"Hän ihmetteleekin, miksi hoitoalan järjestöt eivät halua tehdä yhteistyötä muiden kunta-alaa edustavien liittojen kanssa. Hallituksen lupaamat korotetut valtionosuudet kuuluvat..."

ja onko tehty ennenkään yhteistyötä?

Meitä normaaleja ihmisiä kiinnostaa oma tulevaisuutemme. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän kaipaamme elämänviisautta ja ihmisyyttä. Arvomaailmamme on jäsentynyt koettelemustemme ja kärsimyksiemme kautta - mutta myös onnistumisien ja ilon kautta. Kunnioitamme elämää ja oikeita arvoja. Osamme arvioida toisten elämää oman elämänkokemuksemme perusteella.

Me kaikki olemme olleet lapsia, varhaisnuoria, nuoria, nuoria aikuisia, aikuisia, keski-ikäisiä ... ja me tulemme olemaan eläkeläisiä, iäkkäitä ihmisiä, vanhuksia... Ihmisten keski-ikä kasvaa jatkuvasti ja kuolema siirtyy myöhäisemmäksi.

Vanhuus ei ole hoitopaikka vanhainkodissa. Hoitajan työ ei ole pelkästään pepun pyyhkimistä.
Itse toivon ja uskon saavani elää arvokkaan vanhuuden omassa kodissani. Siihen valmistaudun nyt vanhuuden kynnyksellä.

Olen eläkeläinen, ja harrastan bailatinoa, uintia, sauvakävelyä, pyöräilyä, marjastamista, lukemista, tietokoneella chattailua, teatteria, elokuvia... On erittäin hauskaa opetella uusia tietokoneohjelmia (sovelluksia)sekä 3G kännykällä että kannettavalla tietsikalla.

Kesällä rakastan tehdä puutarhatöitä ja siinäkin opin koko ajan paljon uutta. Lasten lapsiani hoidan aina tarvittaessa tai kun se vain on mahdollista. Uusia kieliä haluaisin myös opiskella, jos ehtisin. Matkustellassani ulkomailla voin ainakin ylläpitää jo opittua kielitaitoa.

Omaa tulevaisuuttamme, tottakai, kaikki me mietimme ja toivomme jaksavamme loppuun asti hoitaa itse itsemme omassa kodissamme.

Kavahdan ajatusta, että joutuisin laitoksessa makaamaan muovilakanoilla lääketokkurassa vaipat housuissa ja joku "pepunpesijä" kävisi siellä antamassa "apuaan". Siihen tilaan en toivottavasti koskaan joudu.

Oma apu paras kirjoitti:

Meitä normaaleja ihmisiä kiinnostaa oma tulevaisuutemme. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän kaipaamme elämänviisautta ja ihmisyyttä. Arvomaailmamme on jäsentynyt koettelemustemme ja kärsimyksiemme kautta - mutta myös onnistumisien ja ilon kautta. Kunnioitamme elämää ja oikeita arvoja. Osamme arvioida toisten elämää oman elämänkokemuksemme perusteella.

Me kaikki olemme olleet lapsia, varhaisnuoria, nuoria, nuoria aikuisia, aikuisia, keski-ikäisiä ... ja me tulemme olemaan eläkeläisiä, iäkkäitä ihmisiä, vanhuksia... Ihmisten keski-ikä kasvaa jatkuvasti ja kuolema siirtyy myöhäisemmäksi.

Vanhuus ei ole hoitopaikka vanhainkodissa. Hoitajan työ ei ole pelkästään pepun pyyhkimistä.
Itse toivon ja uskon saavani elää arvokkaan vanhuuden omassa kodissani. Siihen valmistaudun nyt vanhuuden kynnyksellä.

Olen eläkeläinen, ja harrastan bailatinoa, uintia, sauvakävelyä, pyöräilyä, marjastamista, lukemista, tietokoneella chattailua, teatteria, elokuvia... On erittäin hauskaa opetella uusia tietokoneohjelmia (sovelluksia)sekä 3G kännykällä että kannettavalla tietsikalla.

Kesällä rakastan tehdä puutarhatöitä ja siinäkin opin koko ajan paljon uutta. Lasten lapsiani hoidan aina tarvittaessa tai kun se vain on mahdollista. Uusia kieliä haluaisin myös opiskella, jos ehtisin. Matkustellassani ulkomailla voin ainakin ylläpitää jo opittua kielitaitoa.

Omaa tulevaisuuttamme, tottakai, kaikki me mietimme ja toivomme jaksavamme loppuun asti hoitaa itse itsemme omassa kodissamme.

Kavahdan ajatusta, että joutuisin laitoksessa makaamaan muovilakanoilla lääketokkurassa vaipat housuissa ja joku "pepunpesijä" kävisi siellä antamassa "apuaan". Siihen tilaan en toivottavasti koskaan joudu.

"Meitä normaaleja ihmisiä kiinnostaa oma tulevaisuutemme."

Näinhän juuri itseni ilmaisin, joskin tyylilajini oli erilainen.