Kristillinen usko, johon myös helluntailaisuus kuuluu, tunnetaan siitä, että se perustuu yksin Jumalan sanaan.
Epätäydelliset helluntailaiset uskovat antavat Jumalan sanan käskyille ja määräyksille arvoa eri tavalla, joskus tottelevat, joskus unohtavat joitakin asioita, joissa itse rikkovat Jumalaa vastaan.
Mitä mieltä olette, voiko työllä olla silloin täyttä siunausta, kun ja jos helluntaiseurakunta hyväksyy eronneen miehen saarnaajakseen tai vaikka naispastorin ?
Joskus rakkauden nimissä ja kunnioituksesta ihmistä kohtaan, voidaan hyväksyä mukavan ja pätevän tuntuisen ihmisen toiminta, vaikka hän ei täytäkään raamatun asettamia kelpoisuusehtoja tehtäväänsä.
Ehkä ihmiset katsovat että kyseiseen tehtävään pyrkivällä ihmisellä on muita avuja ja etuja, tuon yhden puutteen korvaamiseksi, niin että on suorastaan seurakunnan etu, valita tuollainen mies vanhemmistoon tai seurakunnan saarnaajaksi.
Lisäksi tahdotaan olla armollisia ja rakkaudellisia, eikä tuomita, koska itsekin ollaan niin epätäydellisiä ja puutteellisia.
Mutta mikä on tuossa kaikessa oikein, toimia inhimillisesti ja ihmisten heikkouksia ja puutteita ymmärtäen, vaiko totella ja kunnioittaa Jumalaa pelkästään ?
Epätäydelliset helluntailaiset uskovat antavat Jumalan sanan käskyille ja määräyksille arvoa eri tavalla, joskus tottelevat, joskus unohtavat joitakin asioita, joissa itse rikkovat Jumalaa vastaan.
Mitä mieltä olette, voiko työllä olla silloin täyttä siunausta, kun ja jos helluntaiseurakunta hyväksyy eronneen miehen saarnaajakseen tai vaikka naispastorin ?
Joskus rakkauden nimissä ja kunnioituksesta ihmistä kohtaan, voidaan hyväksyä mukavan ja pätevän tuntuisen ihmisen toiminta, vaikka hän ei täytäkään raamatun asettamia kelpoisuusehtoja tehtäväänsä.
Ehkä ihmiset katsovat että kyseiseen tehtävään pyrkivällä ihmisellä on muita avuja ja etuja, tuon yhden puutteen korvaamiseksi, niin että on suorastaan seurakunnan etu, valita tuollainen mies vanhemmistoon tai seurakunnan saarnaajaksi.
Lisäksi tahdotaan olla armollisia ja rakkaudellisia, eikä tuomita, koska itsekin ollaan niin epätäydellisiä ja puutteellisia.
Mutta mikä on tuossa kaikessa oikein, toimia inhimillisesti ja ihmisten heikkouksia ja puutteita ymmärtäen, vaiko totella ja kunnioittaa Jumalaa pelkästään ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
avionrikkojalla, ja murhamiehellä? Molemmat on saarnamiehiä, olleet uskossa vuosia, toisella lankeemus avioelämässä, toisella hengenriisto nuorelta mieheltä!
-Onko siis tässä synnillä ja synnillä eroa, Daavid teki molemmat rikokset! Ja mikä vielä pahempaa, käytti valtaansa väärin, ja teetti verityönsä toisella.
Antinomismi on huono asia, lain hylkääminen vääristää evankeliumin.
Antinomismi eli laittomuuden oppi, perustelee synnin tekemisen hyväksyttävyyttä raamatulla, käyttäen Davidia ja Salomoa ja muita raamatussa mainittuja syntiä tehneitä ihmisiä, lupana saada tehdä syntiä.
Alla lainaus SRON sivuilta.
http://www.sro.fi/raamattuopisto/index.php?page=sanoma
"Vain evankeliumi antaa uskovalle ihmiselle voiman pyhitykseen.
Julistus voi vääristää myös evankeliumin turhentamalla sen hinnan, joka on Jumalan ainoan Pojan kärsiminen ja kuoleminen ihmisten syntien rangaistukseksi Jumalan lain vaatimuksen mukaisesti ja jonka Jumala on itse maksanut. Ilman lakia ei ole evankeliumiakaan. Myös lain turhentaminen ja kumoaminen (antinomismi) ihmisen luontaisen uskonnollisuuden toisena perusilmentymänä on torjuttava. Evankeliumin tulee olla julistuksessa ja opetuksessa hallitsevana.
"
RitariOlevainen, en usko että olet Antinomismin kannattaja, mutta tahdot ymmärtää ja kunnioittaa enemmän ihmisiä kuin Jumalaa, tässä vaikeassa asiassa.
Niin tekevät monet muutkin, ja sen vuoksi monet seurakunnat ovat voimattomia ja vailla Jumalan siunausta.
Seurakuntavirat ja raamatun vaatimukset paimenen tehtävään:
1.Timoteuksen kirje 3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3:3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
3:4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
3:5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
3:6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
3:7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
3:8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
3:10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
3:11 Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa.
3:12 Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
3:13 Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.
Kaikkien ihmisten elämä ei onnistu aina aivan täydellisesti ja virheittä, mutta Jumala pelastaa vajavaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet elämässään monenlaisia tappioita ja vaikeuksia.
Heistä kaikista ei ole seurakunnan paimeniksi eikä seurakuntapalvelijoiksikaan, mutta tärkeintä on olla Jumalan oma ja päästä ajallaan taivaaseen Jumalan luokse.
Itse olen sitä mieltä, ettei pidä hyväksyä seurakunnan paimeneksi eronnutta, eikä myöskään murhamiestä, vaan pitää enemmän totella Jumalan sanaa, kuin pyrkiä olemaan ihmisille mieliksi.
johonkin seurakuntaan paimeneksi? Ja missä tuo seurakunta on?
Ikäkin jo rajoittaa minua sellaiseta, enkä ole koskaan seurakunnan johtajaksi halunnutkaan, vanhimmistoon kyllä olisin ollut kelvoööinen aikanaan, vaan ei jostain syyst koskaan valittu!
-Ja sanon vaan, että tekivät siinä virheen, kun en ollut maaillisessa mielessä arvoasemassa, ei edes kysytty neuvoa Pyhältä Hengeltä, olisinko ehkä ollut muuten sopiva?
En edes tiedä, mitä "antinismi" tarkoittaa, mutta sen tiedän, että en ole, en yritä kieroilla mitään, enkä puollustaa syntiäni.
-Mutta Raamatun henkilöiden elämäkerat on myös annettu ja muistiin kirjoiettu, meitä uudenliiton uskovaisia varten.
Daavidin tapauskin on ensikädessä varoitus, mutta myöskin toisessa mielessä. Enkä ole tehnyt tahallani syntiä koska Daavidkin sai anteeksi, se on sinun oma pääsiajatus, jota ei olis sinun tullut päästää suustasi, koska siinä on varmaan juuri tuota antionismistä ajattelua siihen en ole syyllistynyt.
-Ei kukaan tietentahtoen ala suunnittelemaan taktikoiden tekemään syntiä, että sitten vetoisi Raamatun henklöiden elämään, niin kiero en osaisi olla, ja voiko kukaan?
-Tapahtumat vaan alakavat kiertyä kiertoaan ja sitten tapahtuu, mitä tapahtuu, ilaman suunnittelua missään vaiheesa.
-Tietenkin ihanne on, ettei tapahdu mitään.
-Sitten on se, että murhaaja on seurakunnan sisäpiirissä ja saarnaa, toisin on avioliseen rikkomukseen syyllistyneen laita, enkä nyt väklttämättä tarkoita tässä isteäni.
-Niikuin yleensä tässäkin keskutselussa verrataan toisten tekemisiä omaan itseensä, itsellään mitataan toisten tekemisiä, ei ole Raamatun Hengen mukaista!
Antinomismi on uskonpuhdistuksen aikainen oppi, joka korostaa kylläkin syntien anteeksiantamista, mutta "vähättelee syntiä" ja hengellistä lakia. Antinomismin alullepanija oli Johannes Agricola joka oli läheinen tuttava Martti Lutherille.
(Nomos) on Kreikkaa ja tarkoittaa - "Laki"!
Ja tuo "antinomos", eli antinomismi on Jumalan lakia ja syntiä vähettelevä ilmaisu!
Olen erimieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, että Helluntaiseurakunta vähättelisi synnin harjoittamista, sillä olen liki 30 vuoden aikana saanut nähdä kuinka tällaisia asioita ainakin minun seurakunnassani on hoidettu joita on ollut kolme eri seurakuntaa, kolmella eri paikkakunnalla työnperässä muuttamiseni vuoksi!
Jos Jumala voitelee jonkun uskovan, saarnaajan virkaan, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä, oli tuon ihmisen menneisyys sitten mikä tahansa ja vanhimmistohan on mm, sitäkin varten jotta he seuraavat seurakunnassa saarnan ja opetuksen sanomaa, että ovatko ne yhtä Raamatun sanoman kanssa. Jos ei ole, niin saarnaaminen loppui siihen paikkaan ja virheellisen sanoman julistajaa ei enään lasketa mihinkään hellunt,seurakuntaan puhumaan ja sanaa opettamaan.
Joskus on sitten käynyt niin, että nämä "pysäytetyt" saarnaajat ovat suutuksissaan eronneet seurakunnasta ja perustaneet oman seurakunnan joka sitten on toiminut vaihtelevin ja monenkirjavin menestyksin.
Jos jossain seurakunnassa on toimittu arveluttavin tuloksin, niin se ei tarkoita sitä, että kaytäntö on kollektiivinen jokaisessa hellunt,seurakunnassa, sillä jokainen seurakuntahan on oma itsenäinen seurakunta yhdistys joka on rekisteroity sen oman seurakunnan toimintaa ajatellen, mutta näiden seurakuntien pastorit ja vanhimmisto kokoontuvat noin kaksikertaa vuodessa yhteiseen "rajanvetoon" yleisellä tasolla luomatta kuitenkaan mitään lakisäännöksiä toisilleen.
Siunausta "Ritari"!
Toiv; Veljesi Herrassa!
Paavali tarkoittaa "yhden vaimon miehellä" miestä, joka on uskollinen vaimolleen - eikä ole siis kaikkien naisten sankari.
Apostolin käyttämä sanonta on tuttu sen aikaisessa kielenkäytössä vastakohtana huikentelevaisille käyttäytymiselle.
Samaa sanaa Paavali käyttää puhuessaan seurakunnan avustuksen piiriin hyväksyttävistä leskistä. Heidän tuli olla "yhden miehen vaimoja/leskiä". Kukaan ei kuitenkaan pohdi sitä, olivatko he jääneet vain kerran leskeksi, vai olivatko he kenties haudanneet useampiakin aviomiehiä.
"Yhden vaimon mies" painottaa sitä, millainen vanhimman moraalin tulee olla eikä sitä, millainen perhehistoria hänellä on.
Näin se on nähtävä.
Vaikea aiheeni käsitteli seurakunnan paimeniksi pyrkiviä naisia ja eronneita miehiä.
Eiväthän kaikki ihmiset ole pyrkimässä noihin vaivalloisiin ja vaativiin tehtäviin, eikä kaikkien lukijoiden tarvitse ajatella, että olisin heitä tarkoittanut, vaan kirjoitan yleisestä asiasta. Kirjoitukseni on vajavaista ja toisinaan vaikeasti ymmärrettävää, joka alati muistuttaa siitä, että Jumalan työ mussa on keskeneräistä.
Se on totta, ettei moni pätevä ja sopiva pääse esim. helluntaiseurakunnan vanhemmistoon, koska vaikka kyse on kristityistä, ei silti ajatella niinkuin hengellinen ihminen, vaan niinkuin lihallisesti ja ihmiseen katsoen, usein arvostettuun ammattiin ja varallisuuteen.
Tämän kaiken kirjoitukseni tarkoituksena on huomata se, että myös helluntailaiset uskovat ihmiset tahtovat, mieluummin miellyttää ihmisiä, kuin totella Jumalaa. Se on huono asia, koska sen vuoksi seurakunnassa suvaitaan vääryyttä ja syntiä, ja niiden tähden kärsitään voimattomuudesta.
Vaikeankin.
Laittaa kyllä tutkimaan omaa sydäntä Herran edessä... Jokaisen joka ottaa asian vakavasti... Anna sinä Herra valoasi näihin! Voiko tässä paljon muuta pyytää, sekavan ajan keskellä missä elämme? Jumalan sanaa lukea rukoillen... ja päättäjille viisautta, armon henkeä. Totuudessa. Juu... Olla itse Sanan edessä ennen kaikkea.
Tässä nyt jotain jutustelen ajatuksia aiheeseen liittyen...
Naispastoriasiaan en nyt kovasti... Oon siihen ottanu kantaa ennen... Palstallakin. Ja seurakunnassa. Puheenvuoron käyttänyt kirkkokunnan virallisessa vuosikokouksessa missä asiaa aikanaan käsiteltiin Vapaakirkon osalla...
Lyhyesti vain.
Paimenen virka ei ole naisen virka. Selvästi nähtävissä sekä yksittäisten kohtien että Raamatun kokonaisilmoituksen valossa. Nainen ja mies ovat tasa-arvoisia, mutta eivät samanlaisia. Arvokkaita omalla paikallaan miehinä ja naisina. Asiaan liittyy kulttuurisidonnaisia tekijöitä mutta myös Raamatun luomisjärjestys ja ilmoitus. Puhua voi ja toimia evankelistana jos Herra armoittaa, mutta paimenvirka (johon kuuluu vanhimmistotehtävät) ei kuulu naiselle. Silti laitan pienen kysymysmerkin tähän. Esimerkiksi lähetystyö. Monessa herätysliikkeessä ensimmäiset lähetit on olleet naisia ja voimakkaasti Herran käytössä. Ovat perustaneet seurakuntia ja joutuneet ainakin alkuvaiheissa johtamaan. Jumala voi joskus käyttää naista tällä paikalla, johtajana? Mutta meidän on pidettävä kiinni että Jumalan ensisijainen tarkoitus se ei koskaan ole.
Paimenvirat on - Jumalan suunnitelman ja tarkoituksen mukaan - miehelle.
> ...tehtävään pyrkivällä ihmisellä on muita avuja ja etuja, tuon yhden puutteen korvaamiseksi, niin että on suorastaan seurakunnan etu... <
Tähän asiaan oon ottanu kantaa monta kertaa.
Vaikka muuten olisi kuinka hyvä veli ja täyttäisi KAIKKI tehtävälle asetetut raamatulliset kriteerit se ei riitä, koska paimenvirkaan tarvitaan kutsu. Pitää olla omakohtaisesti selvillä että Jumala tähän tehtävään vie. Ja sitten jättää asiat Herran käsiin. Katsoa yksin Häneen ja Hänen kautta rakastaa seurakuntaa paimenen mielenlaadulla Kristuksessa.
Valitettavasti voi olla juuri näin että ihmisiä valitaan tehtäviin näennäisen soveltuvuuden ja kykyjen eikä kutsumuksen ja armoituksen mukaan. Kun ihmisinä lähdemme valitsemaan ihmisiä soveltuvuuden ja kykyjen mukaan, toimitaan inhimillisellä tasolla, vaikka seurakunnan ja erityisesti johtajiston tulisi luottaa Herraan: "Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni...". Jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan vaivaa näemme. Herra rakentaa, kiitos Jumalalle. Se on lähtökohta.
Rukoillaan johtajien puolesta ja siunataan Jeesuksen nimessä.
Näkemykseni:
Jumala ei toimi lihallisen arvostelumielen kautta, ei silloinkaan kun arvostelu on oikeutettua ja sen kohteet oikeat. RAAMATTU KEHOTTAA KUNNIOITTAMAAN JOHTAJIA - JA RUKOILEMAAN HEIDÄN PUOLESTAAN. Seurakunnan vanhimpia kuuluu kunnioittaa heidän asemansa puolesta - silloinkin, kun tehtävä on saatu ihmispäätösten voimalla. Seurakunnan johtajan virka ja toimi on Herran asettama ja lähtökohta on että näissä tehtävissä toimivat ovat Herran asettamia vaikka välikappaleina käytetään ihmisten päätöksiä. Kun kunnioitamme seurakunnan johtajistoa ja pakotamme itsemme asenteiltamme rukoilemaan ja siunaamaan, silloin kunnioitamme Jumalaa ja Hänen sanaansa. JOS SEURAKUNNAN JOHTAJISTOSSA ON VÄÄRIÄ, VÄÄRIN PERUSTEIN VALITTUJA TAI VÄÄRYYDEN VUOKSI KUTSUMUKSENSA MENETTÄNEITÄ, HERRA SIIRTÄÄ HEIDÄT SYRJÄÄN. Nimenomaan seurakuntalaisten kunnioittavan ja kuuliaisen asenteen vuoksi Hän sen tekee, koska tahdomme noudattaa Sanaa ja vilpittömästi rukoilemme. Jos sen sijaan nousemme vääryyttä vastaan OHI SANAN ja LIHAN KÄSIVARRELLA ja NAPISTEN ja MYYRÄNTYÖTÄ TEHDEN olemme itse vääryyden sitomia.
Aina täytyy muistaa että vajavaisina ihmisinä meillä on vaarana leimata ihmisten valitsemiksi ja epäkelvoiksi johtajiksi henkilöitä jotka ei jostain syystä miellytä itseämme! Vaikka olisivat Herran tahdosta sille paikalle asetetut...
Siksi, tutkitaan omia asenteita. Siunataan Jeesuksen nimessä ja huudetaan Herran puoleen että Hän antaisi armoaan ja ilmestyisi niin kuin oikein on.
Luettelosta, että millaiset ominaisuudet seurakunnan johtajalla tulee olla olen kuullut sanottavan, että yksi täyttää yhden kohdan ja toinen toisen kohdan... Tuntuu epärehelliseltä väistöliikkeeltä tuollainen opetus. Yritetään ohittaa Sanan terä?
Mutta käsi sydämelle, kuinka moni johtaja täyttää kaikki kohdat?
Ja entä jos tulee ongelmia perheen sisällä, johtaako se väistämättä eroon vanhimmistotehtävästä?
Luettelo osoittaa mihin tulee pyrkiä, mutta - maltillinen? Joku on luonteeltaan äkkipikaisempi kuin toinen eikä ole Hengen hedelmässä edistynyt samalla tapaa, kuitenkin väitän että hänellä voi olla paimenen mielenlaatu ja kutsu johtotehtäviin. Jos on sydämessä rakkaus Kristukseen ja seurakuntaan, kyllä Jumala persoonallisuuteen ja luonteeseen liittyviä rosojakin sitten hioo...
Taitava opettamaan - seurakunnan johtajan tulee olla taitava opettamaan Raamatun sanaa, mutta vanhimmistoveljillä ei kaikilla ole armoitusta sananopettajana. Opettaminen laajemmalta merkitykseltään on seurakunnan ohjaamista oikeaan suuntaan, sitä ominaisuutta paimenvirassa (seurakunnan johtaja ja vanhimmisto) vaaditaan. Se ei siis aina tarkoita kykyä toimia sananopettajana.
YHDEN VAIMON MIES. Tarkoittaako ettei naimaton voi toimia tehtävässä? Mielestäni ei. Myöskin, vaikka avioeroihin ja uudelleenavioitumiseen suhtaudutaan tämän päivän kristillisyydessä aivan liian kevyesti, en ole täysin vakuuttunut ettei eronnut mies voisi toimia tehtävässä. Mutta sitä tarkempi valitsijoiden tulee olla henkilön kutsusta ja armoituksesta. Myös avioeroon johtaneet syyt ja nykyinen elämäntilanne on hyvä käydä keskustellen ja rukoillen henkilön kanssa läpi ennen kuin vanhimmisto tekee päätöksen hänen valinnasta.
Tietyin ehdoin olen siis valmis hyväksymään eronneen paimentehtävään. Sen sijaan uudelleenavioitunutta en mielelläni päästäisi seurakunnan johtajistoon. Jos on Jumalan antama paimenen kutsu ja elämässä on tullut töppäyksiä mutta Herra ei ole ottanut kutsua pois, ajattelen että Hän voi johtaa ihmisen toteuttamaan kutsua sitten muullakin tavalla rakentaen seurakuntaa rukouksin ja teoin, ei paimenvirassa.
Murhaajaan viitattiin...
En näe estettä miksi murhaaja ei vois toimia seurakunnan johtajistossa? Varsinkin jos surmatyö on tapahtunu ennen uskoontuloa.
Miksi ei uskovana ollessakin, jos on ollu lankeemuksen tilassa. Epätodennäköistä että Herra entisen murhamiehen nostaa tuollaiseen tehtävään, mihin tarvitaan lujaa juurtuneisuutta Kristukseen ja sisäistä kasvua ja esimerkillisyyttä, mutta jos synnit on anteeksisaatu ja on juurruttu Kristukseen...
Teoriassa ei ole mahdotonta ettei Jumala voisi nostaa entistä murhamiestä johtajan paikalle.
Käytännössä jokainen seurakunta ja johtajisto valitsee työntekijät Herran edessä, siinä nämäkin kysymykset sitten ratkaistaan. Raamatusta en näe estettä.
Samassa kirjeessä missä seurakunnan työntekijältä vaadittavia ominaisuuksia luetellaan, luettelon kirjoittaja Paavali tilittää omaa henkilöhistoriaansa, kiittäen Jumalaa:
"Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän..." 1.Tim.1:12,13.
Kun Stefanus kivitettiin osallistui Paavali (Saulus) surmatyöhön, apostolien teot 7:58 ja 22:20.
"Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia..." Ap.t.22:4.
Paavali kirjoittaa pelastuksesta, joka on Jumalan armoteko, Tiit.3:3-7:
"Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan."
Sama lihallisuus on ihmisessä yhä vielä uskovana. Se pysyy voitettuna vain ristin kautta. Siksi hengellinen elämä ja suhde Jumalaan on kilvoituksen tie. Ilman pyhitystä ei ole pelastusta. Kasvusta kieltäytyminen on kasvattajan kieltämistä. Kasvu edellyttää ristiä, koska ilman ristiä ja kuuliaisuutta ei ole kasvua. Kasvu on antautumista pois vanhasta elämäntavasta, jonka keskipiste oli oma minä, uuden elämän toteuttamiseen, jonka keskus on Kristus. Siihen tarvitsemme Pyhän Hengen uudistavaa työtä, Room.12:2.
Jumala osoittaa meille kaikessa vastaukseksi Kristuksen. Oikea pyhitys on kiintymistä yhä syvemmin yksin Häneen, ei oman itsensä parantelua ja legalistista itsepyhitystä.
Kuljemme siis kilvoitustietä. Kilvoituksesta huolimatta teemme virheitä ja lankeamme. Jeesuksen vereen turvaten saamme jatkaa matkaa. Jumala tuntee sydämet.
"Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen." Snl.24:16.
Kun murhaaja on saanut synnit anteeksi hän ei enää ole murhaaja. Ei siinäkään tapauksessa että asia on tapahtunut uskossaoloaikana.
Kukaan ei ole synnitön.
Vuorisaarnassa Jeesus osoittaa fariseuksille, jotka luuli olevansa lain edessä kelvollisia ja täyttäneensä käskyn "älä tapa" koska eivät olleet suoranaisesti murhanneet ketään, että jokainen joka on puhunut lähimmäisestään pahaa ja vähätellyt tätä, on verrattavissa murhaajaan ja on yhtä lailla rikkonut lain.
On totta, että teko mikä on tehty säilyy tehtynä tekona vielä sittenkin, kun se on anteeksisaatu, ja kaikesta mikä on kerran tehty on omat seurauksensa, mutta Jumalan taivas ei näe ihmistä murhaajana, koska teko on anteeksisaatu. Sama koskee muitakin syntejä. Murhat ja aviorikokset ovat Jeesuksen veren alla kuten kaikien armahdettujen kaikki synnit ovat. Siksi Jeesus kuoli. Pelastakseen syntisen, itsessään täysin kelvottoman. Jeesus on minun kelvollisuuteni - jos niin ei olisi, olisin täysin vailla toivoa, kuoleman oma. Nyt saan omistaa iankaikkisen elämän ja taivaan valtakunnan rikkauden Kristuksessa.
- -
> ...toimia inhimillisesti ja ihmisten heikkouksia ja puutteita ymmärtäen, vaiko totella ja kunnioittaa Jumalaa pelkästään? <
Sanoisin niin, että jos todella tottelemme ja kunnioitamme Jumalaa, se johtaa väistämättä ymmärtämään ihmistä, suhtautumaan hänen heikkouksiin ja puutteisiin armolla.
Mikä ei tietenkään tee tyhjäksi Jumalan sanan ilmoitusta ja säädöksiä.
Jumala varjelkoon meidät sekä nomismilta (legalistiselta, suoristuskeskeiseltä itsepyhitykseltä) että antinomismilta (Jumalan lain väheksymiseltä ja laittomuudelta).
Kun tutkimme Jumalan Sanaa on tärkeää että annamme Sanan tutkia itseämme, elämäntapaamme ja asenteitamme. Silloin Pyhä Henki käyttää Raamatun sanaa hengellisen kasvumme edistämisessä johtaen syvempään Kristuksen tuntemiseen ja kiitollisuuteen. Muussa tapauksessa kaikki raamattutietoutemme ja opillisuutemme pönkittää vain inhimillistä itsetietoisuutta ja saa aikaan omahyväisyyttä, jolloin meillä kyllä voi olla nippu tosiasioita, joita tulkitsemme ja sovellamme käsityksemme ja tapakulttuurimme mukaan kenties ulkonaisesti aivan oikeinkin, mutta Kristuksen totuus puuttuu, se voimaperäinen hengenyhteydessä vaeltaminen joka ainoastaan on tosi käytännöllistä kristillistä elämää, yhteyttä elämän lähteeseen armossa ja totuudessa:
"Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa..."
Jos liian pitkä kirjoitus tästä syntyi, sorry. Yritän jatkossa kommentoida lyhyemmin jos keskustelu osaltani jatkuu.
Esiin nostamasi tärkeät asiat ei mielestäni siis ole aivan yksiselitteisiä ja mustavalkoisia, joten keskustelua tarvitaan ja Jumalan tahdon etsimistä rukouksin, pääkohdat ja linjat löytyy kuitenkin Raamatusta jonka tulee olla kaiken kristillisen opin ja elämän auktoriteetti ja peili, josta näemme sisäisen tilamme ja saamme oikeat suuntaviitat.
Tuossa monipuolisessa ja laajassa vastauksessa tulee esille se, kuinka ihminen tahtoo olla armollinen ja katsoa toisen ihmisen syntiä sormiensa lävitse ymmärryksellä.
Ajatus on kaunis ja armollinen. Mutta kun on kyse seurakunnan johtajan virasta ja Jumalan sanan totena pitämisestä, enemmän pitäisi totella Jumalaa kuin ihmistä.
Asia on vaikea, kukaan ei ole itse virheetön, mutta mikään ihmisten vajavaisuus ja epätäydellisyys, ei kuitenkaan voi kumota sitä minkä Jumala on päättänyt ja määrännyt.
mamabeard >>"Monessa herätysliikkeessä ensimmäiset lähetit on olleet naisia ja voimakkaasti Herran käytössä. Ovat perustaneet seurakuntia ja joutuneet ainakin alkuvaiheissa johtamaan. Jumala voi joskus käyttää naista tällä paikalla, johtajana? Mutta meidän on pidettävä kiinni että Jumalan ensisijainen tarkoitus se ei koskaan ole."
Se ettei Jumala pitkämielisyydessään heti rankaise meidän tottelemattomuudestamme, ja se että Jumala voi korjata väärin tehdyt asiat ja alut, ei kuitenkaan anna meille oikeutta alkaa kuvittelemaan, että Jumala olisi muuttanut mieltään näistä asioista.
mamabeard >>"Näkemykseni:
Jumala ei toimi lihallisen arvostelumielen kautta, ei silloinkaan kun arvostelu on oikeutettua ja sen kohteet oikeat. RAAMATTU KEHOTTAA KUNNIOITTAMAAN JOHTAJIA - JA RUKOILEMAAN HEIDÄN PUOLESTAAN. Seurakunnan vanhimpia kuuluu kunnioittaa heidän asemansa puolesta - silloinkin, kun tehtävä on saatu ihmispäätösten voimalla. Seurakunnan johtajan virka ja toimi on Herran asettama ja lähtökohta on että näissä tehtävissä toimivat ovat Herran asettamia vaikka välikappaleina käytetään ihmisten päätöksiä. "
Jos he opettavat väärin ja tekevät vääryyttä ja syntiä, seurakuntalaisten on heitä nuhdeltava ja varoitettava ja jos se ei auta, eroitettava heidät tehtävistään.
On monta seurakunnanjohtajaa ja vanhemmistoveljeä, jotka jättäisivät paikkansa, jos kuulisivat Jumalaa ja tahtoisivat Häntä totella. Valitettavasti.
mamabeard >>"Kun kunnioitamme seurakunnan johtajistoa ja pakotamme itsemme asenteiltamme rukoilemaan ja siunaamaan, silloin kunnioitamme Jumalaa ja Hänen sanaansa. JOS SEURAKUNNAN JOHTAJISTOSSA ON VÄÄRIÄ, VÄÄRIN PERUSTEIN VALITTUJA TAI VÄÄRYYDEN VUOKSI KUTSUMUKSENSA MENETTÄNEITÄ, HERRA SIIRTÄÄ HEIDÄT SYRJÄÄN. Nimenomaan seurakuntalaisten kunnioittavan ja kuuliaisen asenteen vuoksi Hän sen tekee, koska tahdomme noudattaa Sanaa ja vilpittömästi rukoilemme."
Tämä ei aina toimi, kyllä Jumala odottaa, että seurakuntalaiset uskovat siihen mitä on kirjoitettu ja sen mukaan toimivat, eli poistakaa paha keskuudestanne.
mamabeard >>"Teoriassa ei ole mahdotonta ettei Jumala voisi nostaa entistä murhamiestä johtajan paikalle.
Käytännössä jokainen seurakunta ja johtajisto valitsee työntekijät Herran edessä, siinä nämäkin kysymykset sitten ratkaistaan. Raamatusta en näe estettä."
Raamattu sanoo, "Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton" ja "hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta".
Tuolla perusteella, entinen murhaaja ei sovellu seurakunnan paimeneksi. Toinen tärkeä asia on myös se, että asettaisiko Jumala sellaisen miehen tuohon tehtävään, kun muitakin on.
Seurakuntavirat ja raamatun vaatimukset paimenen tehtävään:
1.Timoteuksen kirje 3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3:3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
3:4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
3:5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
3:6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
3:7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
mamabeard >>"Kun murhaaja on saanut synnit anteeksi hän ei enää ole murhaaja. Ei siinäkään tapauksessa että asia on tapahtunut uskossaoloaikana."
Kuitenkin tuonkin Paavali tiesi, kirjoittaessaan siitä, ketkä soveltuvat Jumalan maanpäällä olevan seurakunnan paimeniksi. Hän kirjoitti sen, minkä oli Jumalalta saanut.
En tahdo katsoa syntiä sormien lävitse. Mutta uskon anteeksiantamukseen Jeesuksen veressä. Lisäksi: laki on ihmistä varten, ei ihminen lakia varten. Jumala ilmaisee sanassaan periaatteensa ihmisen hyväksi mutta jos lähdemme toteuttamaan sanaa liian yksioikoisesti se ei enää ole raamatullista, koska ei tapahdu Hengessä vaan ihmisvoimin.
Näkemykseni on, että tämän päivän seurakunnissa sallitaan synnillisyyttä ja lihallisuutta vaikka ei pitäisi, on siis monia asioita joihin on syytä puuttua, ja olen omalta osaltani puuttunutkin. Mutta yhtä totta on sitten se että omat puutteet - erityisesti rukouselämän ja antautuneisuuden puute - voidaan korvata suorituskeskeisyydellä ja legalismilla. Kun elämä Hengessä puuttuu tai on vaillinaista yritetään miellyttää Jumalaa oikeaoppisilla kaavoilla jne. Tuomitaan kyllä syntiä siellä ja täällä mutta onko rukousalttarilla vuodatettu kyyneliä niiden tähden, joihin tuomion sana kohdistuu? Onko todella etsitty Jeesuksen läheistä tuntemista, että se tapa ja asenne, millä pyhää Sanaa toteutetaan, voisi olla tasapainoinen ja oikea?
Synti on vakava asia ja siihen tulee suhtautua vakavasti.
Synti on niin vakavaa että Jeesuksen täytyi mennä ristille ja vuodattaa verensä syntiemme sovitukseksi. Mikään vähempi ei olisi riittänyt eikä riitä.
Luottamus Jeesuksen veren ansioon ei ole syntien katsomista sormien läpi.
Jumala tuntee sydämet. Missä on otettu Jeesus tosissaan? On tunnettu katumusta syntien tähden ja lähdetty parannuksen tielle. Herra sen tietää.
Seurakunnan johdossa on monia henkilöitä jotka on rypeneet pohjamudissa ja sieltä Jumala on nostanut kalliolle ja antanut tehtävän. Pietarikin kielsi Jeesuksen jopa voimasanoja käyttäen. Kuitenkin Jeesus teki hänestä voimallisen julistajan. Olen taipuvainen ajattelemaan että juuri Jumalan rakkaus sai Pietarin uhraamaan koko elämänsä Herran työhön antautuneesti ja koko sydämellä. Aiemminkin hänellä oli oikea kohde mistä halusi pitää kiinni: Jeesus ja Jeesuksen seuraaminen. Mutta liian paljon siinä oli Pietarin omaa luonteenlaatua ja päättäväisyyttä: MINÄ seuraan sinua vaikka minne. Kokiessaan Jumalan armahtavan rakkauden ja uudistavan voiman luulen että painopiste oli sen jälkeen vähän toinen. Minä seuraan SINUA vaikka minne.
Kirjoitukseni oli vajavainen kyllä. Enimmäkseen se oli pohdiskelua aiheesta mistä on hyvä kyllä keskustella useinkin. Anotaan sitten Herralta viisautta ja kasvua itse kukin omalle kohdalle, eikö niin?
Tuosta vanhimpien kunnioittamisesta asemansa tähden... Esimerkiksi...
Niin, on tilanteita joissa pitää puuttua asioihin, erityisesti jos kyse on kiistattomasti Jumalan sanan mukaisista harhoista ja/tai syntielämästä mitä seurakunnan työntekijä viettää, silloin seurakuntalaisten täytyy tarttua asiaan jos vanhimmisto itse ei siihen syystä tai toisesta tartu. Mutta tahdoin yleisesti ottaen korostaa oikeaa raamatullista toimintatapaa niin kuin sen Sanasta ymmärrän. Selän takana tapahtuva napina ja myyräntyö, työntekijöiden panettelu ja lihallinen arvosteleminen ei koskaan ole oikein, se ei ole se kanava mitä Herra seurakunnan johtajiston puhdistamiseen käyttää.
Hyvä että korostat Raamatun arvovaltaa. Herra antakoon sinulle viisautta ja ohjausta kaikkeen...
Niin kuin meille kaikille. Sitä totisesti tarvitaan.
Kun rakkaus kylmenee, laittomuus lisääntyy.
Kun ihmiset rakastavat enemmän itseänsä kuin Jumalaa ja lähimmäisiä, sen seurauksena on kelvotonta vaellusta ja tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan ja eksymistä pois evankeliumin terveestä opista.
Jeesus Kristus pystyi pitämään sen, minkä Jumala oli käskenyt ja siitä huolimatta myös rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiä. Ihmiset eivät pysty aivan samaan, mutta voivat tehdä sen, mikä on mahdollista.
Rakkaus ei ole este Jumalan sanan tottelemiselle.
Mun ajatuksena on tuoda kirjoituksissa esille sitä, että rakkauden nimissä, ollaan valmiita olemaan tottelemattomia Jumalaa kohtaan, tekemään vastoin Jumalan määräyksiä, jotta voitaisiin osoittaa rakkautta ja suvaitsevaisuutta toista ihmistä kohtaan. Tahdotaan miellyttää esim. hyvää vanhemmistoveli toveria, ja ymmärtää häntä, vaikka Jumala ei ymmärrä hänen ravintoloissa istumistaan.
Tarpeellista olisi omata sellainen viisaus ja rakkaus, että voisi tuoda esille Jumalan sanaa, niille jotka ovat eksyneet, jotka tahtovat ottaa sanasta vain sen mikä heidän oman uskon vaelluksensa tasoon sopii, tuoda heille sitä mitä Jumala sanastaan antaa, jotta he voisivat itse kokea ja huomata olevansa harhapoluilla ja poikenneita Jumalan sanan kaidalta polulta, ihmisten laveille teille.
On sellaistakin rakkautta, joka ei ole lähtöisin Jumalasta, vaan sielunvihollisesta, rakkautta joka on ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta syntiä ja pahuutta ja vääryyttä kohtaan.
Silloin kun ihmiset ovat etäällä Jumalasta, kun he eivät rukoile ja elä yhteydessä Jumalaan, heidän elämästään puuttuu Jumalan voima ja vaikutus.
Sellaiset seurakuntalaiset ja työntekijät, toimivat oman ymmärryksensä ja itsensä varassa, joskus melko hyvin, joskus niin, että heitä kuuntelevat ja heidät tuntevat, eivät koe Jumalan olevan heissä.
Suuri osa seurakuntien ja uskovien pulmista johtuu Jumalan voiman ja siunauksen puuttumisesta heidän elämässään. Ihmisen erottaa Jumalasta synti ja harhaopit.
Monen seurakunnan kylmyys ja rakkaudettomuus, on seurausta synnistä ja siitä, ettei olla kovinkaan tarkkoja siitä, kuka päästetään opettamaan ja mitä milloinkin opetetaan.
Silloin harvoin kun Jumala vaikuttaa voimallisesti jossakin seurakunnassa, Jumalan pyhyys, saa ihmiset tuntemaan syntinsä niin raskaina, että he tekevät parannuksen ja luopuvat synnistä.
Silloin ihmiset tahtovat korjata seurakunnassaan ne asiat, missä ovat toimineet vastoin Jumalan sanaa, kuten erottaa vanhemmistosta naiset, joiden paikka ei ole siellä. Monet asiat ovat vaikeita ja aiheuttavat hetkellistä erimielisyyttä, mutta Jumalan tottelemisesta kuitenkin koituu siunaus, jonka arvo on paljon suurempi, kuin se mitä saadaan aikaan ihmisiä miellyttämällä.
Ihmisten kunnioittaminen on raamatullista ja tarpeellista, myös seurakunnan johtajien ja vanhemmiston. Ehkä tuossa asiassa on tehty virheitä puoleen ja toiseen. Itse vain koen ihmisten kiltteyden (=välinpitämättömyys) tuovan seurakuntiin paljon vaikeuksia, kun eivät tahdo puuttua jos jotakin vääryyttä ja syntiä on.
Tämäkin kirjoitus on epätäydellinen ja näkemyksissä on vielä paljon oppimista ja tarkentamista.
aiaiai
Helluntaiseurakunnat ovat syyllistäneet väärillä perusteilla uudelleen avioituneita jäseniään
Jeesus opetti lakia, jonka mukaan mies ei saa ottaa vaimoksi miehensä hylkäämää naista, jos hän on ollut naisen kanssa ennen naimisissa. Jeesus ei siis tarkoittanut ketä tahansa eronnutta naista vaan ainoastaan ensimmäisen miehen luokse palaavaa naista, jonka toinen mies hylkää. Evakeliumeissa ei ole siteerattu koko Jeesuksen opetusta, minkä takia joku voi saada väärän käsityksen asiasta, mutta Jeesus ei muuttanut lakia. Sen takia helluntailaiset eivät saa syyllistään uudelleen avioitunutta naista.
Kun nainen saa erokirjan mieheltä eli kun mies virallisesti hakee avioeroa vaimostaan, silloin nainen saa solmia uuden avioliitton, kunhan hän ei palaa takaisin miehen luokse, jonka kanssa on ollut naimisissa aiemmin. Jos nainen hakee avioeroa, hän ei saa mennä uudelleen naimisiin, koska nainen ei yleensä saa erota omalla päätöksellä. Jos nainen vaihtaa miestä omalla päätöksellä, hän tekee aviorikoksen.
Matt 5:31 On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.
32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
5 Moos 24:1 "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,
2 ja jos nainen sitten, lähdettyään hänen talostaan, menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi,
3 ja myöskin tämä toinen mies hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee,
4 Älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sittenkuin tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18141731/helluntaiseurakunnat-ovat-syyllistaneet-vaarilla-perusteilla-uudelleen-avioituneita-jaseniaan