Naisten asema kirkossa pappeina on epäsuosiossa sen vuoksi, että Raamatussa naista kehotetaan vaikenemaan seurakunnassa.
Kukaan ei tunnut tietävän, miksi tällainen väite on esitetty, varsinkin, kun sitä ei perustella sen enempää muuten kuin, että se on laitettu Raamattuun ja se on samaa kuin Jumalan sana.
Taustalla on eittämättä historialliset syyt eli naisen alistettu asema kautta aikain on syy jatkaa perinnettä edelleenkin, varsinkin kun se sopii miesten hallitsemassa yhteiskunnassa valtaapitäville miehille.
Omasta mielestäni naiset voivat toimia pappeina riittävän vakaumuksen omaavina henkilöinä, sillä mitkään fyysiset tai henkiset syyt eivät sulje pois naisten pätevyyttä toimia ammatissa kuin ammatissa nykyään.
On kuitenkin yksi asia, jonka haluan ottaa tässä esille, ja se on kirkon perinteen yhteneväisyyden jatkuminen samanlaisena kuin se alkuseurakunnassa aikoinaan esitettiin.
Aikaisemmin perinteen jatkumista pidettiin uhkaavissa oloissa kuten sotien keskellä parhaimpana ratkaisuna kun seurakuntaa oli johtamassa vakaumuksen mies, jonka uskottiin toimivan pelottomammin kuin jos johdossa olisi ollut nainen.
Pelottomuuden ja taipumattomuuden aiheuttaman peräänantamattomuuden eli perinteen tinkimättömyyden vaalimisen lisäksi miesten ominaisuutena esiintyvä rohkeus mahdollistaa vakaumuksellisen näkökannan uskonasioissa jopa seurakunnan sisäisiä paineita vastaan.
Tärkein ominaisuus rohkeudesta ja pelottomuudesta seuraa henkilökohtaisessa uskomisessa toteutettu tinkimätön totuuden etsintä, jolloin ihminen joutuu kohtaamaan paitsi itsensä myös toiset ihmiset silmästä silmään. Vaikeissa paikoissa kysytään rohkeutta seisoa yksin muita vastaan ja saarnata toisille totuudesta, kun samaanaikaan useimmille riittää henkilökohtaisen aineellisen hyvän etsintä toisten ihmisten kustannuksella, mikä on Raamatun kristinuskon sanoman vastaista toimintaa.
Ei ole mikään ihme, että juutalaisuudessa perinne on säilynyt muuttumattomana aikojen kuluessa, kun uskoa on viety eteenpäin jääräpäisesti ja rohkeasti muiden kansojen vaikutuksista välittämättä. Jääräpäisyys ja rohkeuskin ovat syntyneet tietysti vahvoista uskonnollisista kokemuksista eikä pelkästään uskonnollisiin tapoihin ja riitteihin perustuvasta rutiininomaisesta toistamisesta.
Tärkein kysymys kuuluukin - tarvitaanko uskonasioissa enää samanlaista rohkeutta tunnustaa uskoaan kuten aikaisemmin, jolloin seurauksena saattoi olla hengen lähtö kun meni julistamaan toisten ihmisten mielestä heidän tarkoituksiinsa sopimatonta sanaa.
Kukaan ei tunnut tietävän, miksi tällainen väite on esitetty, varsinkin, kun sitä ei perustella sen enempää muuten kuin, että se on laitettu Raamattuun ja se on samaa kuin Jumalan sana.
Taustalla on eittämättä historialliset syyt eli naisen alistettu asema kautta aikain on syy jatkaa perinnettä edelleenkin, varsinkin kun se sopii miesten hallitsemassa yhteiskunnassa valtaapitäville miehille.
Omasta mielestäni naiset voivat toimia pappeina riittävän vakaumuksen omaavina henkilöinä, sillä mitkään fyysiset tai henkiset syyt eivät sulje pois naisten pätevyyttä toimia ammatissa kuin ammatissa nykyään.
On kuitenkin yksi asia, jonka haluan ottaa tässä esille, ja se on kirkon perinteen yhteneväisyyden jatkuminen samanlaisena kuin se alkuseurakunnassa aikoinaan esitettiin.
Aikaisemmin perinteen jatkumista pidettiin uhkaavissa oloissa kuten sotien keskellä parhaimpana ratkaisuna kun seurakuntaa oli johtamassa vakaumuksen mies, jonka uskottiin toimivan pelottomammin kuin jos johdossa olisi ollut nainen.
Pelottomuuden ja taipumattomuuden aiheuttaman peräänantamattomuuden eli perinteen tinkimättömyyden vaalimisen lisäksi miesten ominaisuutena esiintyvä rohkeus mahdollistaa vakaumuksellisen näkökannan uskonasioissa jopa seurakunnan sisäisiä paineita vastaan.
Tärkein ominaisuus rohkeudesta ja pelottomuudesta seuraa henkilökohtaisessa uskomisessa toteutettu tinkimätön totuuden etsintä, jolloin ihminen joutuu kohtaamaan paitsi itsensä myös toiset ihmiset silmästä silmään. Vaikeissa paikoissa kysytään rohkeutta seisoa yksin muita vastaan ja saarnata toisille totuudesta, kun samaanaikaan useimmille riittää henkilökohtaisen aineellisen hyvän etsintä toisten ihmisten kustannuksella, mikä on Raamatun kristinuskon sanoman vastaista toimintaa.
Ei ole mikään ihme, että juutalaisuudessa perinne on säilynyt muuttumattomana aikojen kuluessa, kun uskoa on viety eteenpäin jääräpäisesti ja rohkeasti muiden kansojen vaikutuksista välittämättä. Jääräpäisyys ja rohkeuskin ovat syntyneet tietysti vahvoista uskonnollisista kokemuksista eikä pelkästään uskonnollisiin tapoihin ja riitteihin perustuvasta rutiininomaisesta toistamisesta.
Tärkein kysymys kuuluukin - tarvitaanko uskonasioissa enää samanlaista rohkeutta tunnustaa uskoaan kuten aikaisemmin, jolloin seurauksena saattoi olla hengen lähtö kun meni julistamaan toisten ihmisten mielestä heidän tarkoituksiinsa sopimatonta sanaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä Raamattu mielestäni myös perustelee asiaa järjestyksellä.Jumala on järjestyksen Jumala (ja paholainen taas epäjärjestyksen).
Kyllä siis perustellaan ihan Raamatullisesti ja se on myös paikkansapitävää siinä kuin mikä tahansa muukin asia siellä.
Onnellisia lukuhetkiä !
Kysyt: "tarvitaanko uskonasioissa enää samanlaista rohkeutta tunnustaa uskoaan kuten aikaisemmin, jolloin seurauksena saattoi olla hengen lähtö kun meni julistamaan toisten ihmisten mielestä heidän tarkoituksiinsa sopimatonta sanaa."
Ja oletat, että vain miehellä on tällaista rohkeutta. Eikö oletus ole vähän hassu?
Muisteleppa vaikka viime syksyistä Anna Politkovskajan murhaa. Toimittaja puolusti rohkeasti ja tinkimättömästi mm. tsetseenien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeuksia ja sananvapautta. Hän oli tietoinen riskistään kuolla vakaumuksensa puolesta, muttei perääntynyt. Tai muisteleppa niitä afkaaninaisia, jotka ovat opettaneet tyttöjä kouluissa talebanin aiheuttamasta uhasta huolimatta. Monet heistä ovat saaneet kuolla vakaumuksensa puolesta. Entä Aung San Suu Kyi ja Myanmar?
Maailma on täynä rohkeita naisia. Miehillä on vain taipumus unohtaa heidät, kun rohkeudesta puhutaan. Naiset ovat aina olleet rohkeita ennen kaikkea vakaumuksellisissa asioissa, mutta vahvoja naisia on pelätty kautta aikain ja siksi heitä on ruukattu nitistää hengiltä esimerkiksi noitavainoissa tms.
Olet oikeassa tässä ja odotinkin tätä.
Mutta ...
Kun seurakunnasta kerätään rohkeita ihmisiä, niin valtaosissa miehillä riittää enemmän rohkeutta kohdata tosiasiat.
Täten mielestäni kysymys on mielestäni enemmänkin otannasta eli kun alkuseurakunnissa johtajuus täytyi jättää jonkun harteille, niin leveämmät hartiat löytyivät melkein poikkeuksetta miesten joukosta.
Eli mielestäni tämä asia on alussa noudattanut/seurannut matemaattista mallia.
Kyllä rohkeita naisia on, mutta oliko heitä alussa, tietyssä seurakunnassa tai paremminkin kaikissa niissä seurakunnissa, joiden edistymistä Paavalikin seurasi huolestuneena.
Sillä onnistuminen eli seurakunnan kasvaminen ja evankeliumin leviäminen oli niin tärkeä asia, ettei Paavalinkaan mielestä sitä voinut jättää niinkin hennoille hartioille kuin useimmilla naisilla oli/on.
Tästä syystä Paavali mielestäni lausui nuo naispappeuteen vaikuttavat kohtalokkaat sanansa naisten asemasta tulevaisuudenkin seurakunnissa.
Naiset olivat alkuseurakunnassa erittäin vahvasti mukana silloin, kun vainot olivat suurimmillaan. Myöhemmin, kun kristinusko jo vakiinnutti asemansa, miehet kaappasivat kristinuskon vallan kokonaan itselleen.
Naisten sanomiset ja tekemiset ohitetaan helposti ja unohdetaan kokonaan. Naisista ei kirjoiteta. Alkuseurakunnan aikoihin naisia ei edes laskettu lukuun, kun ihmisten lukumääriä laskettiin (tyyliin paikalla oli 5000 miestä sekä naisia ja lapsia) eikä syntyneitä tyttöjä mainittu sukuluetteloissa, saati naisten sanomisia tai tekemisiä. Paavalillakin oli kai se ennakko-oletus, ettei naisilla ole mitään hyödyllistä sanomista seurakunnalle, kun hän määräsi naiset vaiennettaviksi. Jeesus ajatteli toisin (mutta Jeesuskin vaiennettiin lopulta tappamalla).
Minäpä väitän, että naisilla on keskimäärin enemmän rohkeutta kohdata tosiasioita kuin miehillä, mutta toinen asia on sitten se uskovatko miehet naisia. Usein on niin, että kun miehet jälkijunassa myöntävät tosiasiat tosiksi niin, vasta sitten tosiasioista tulee virallisesti tosiasioita. Valta ja virallinen "totuus" kulkevat käsikädessä. Lueppa vaikka eurooppalaista lähihistoriaa viime vuosisadalta. Voittajat ja vallanpitäjät sanelevat aina historiankirjoituksen. Valta onkin sitten lähinnä voiman, väkivallan ja röyhkeyden seurausta. Viisaus ja valta ovat usein varsin kaukana toisistaan.
Nainen on heikompi astia! siitä ei pääse yli eikä ympäri se on sanassa.
Kukas se venäläinen mies oli joka myrkytettiin englannissa koska hän oli puuhunut jotain asioita länsimaihin.
Noita vainoja on kokenut niin miehet ja naiset suomessa, jopa luterilaisten toimesta. Kiduttaessa kipua ja tuskaa tuntee niin mies kuin nainenkin.
Myös ihmisiä pakko käännytettin joskus muinoin luterilaisiksi Turussa henrikin kaivon kentällä. Jos et kääntynyt niin mestattiin, luterilaisten toimesta.
Nainen on heikompi astia.
Kun mies rakastui toiseen naiseen ja halusi pästä eroon vaimostaan, mies laittoi liikkeelle huhun, että vaimo on noita. Pian kirkon papit ja muut uskovaiset pidättivät naisen ja alkoivat kiduttaen kuulustella häntä. Lopulta naisen vasen käsi sidottiin evoseen, oikea käsi sidottiin toiseen hevoseen, vasen jalka sidottiin kolmanteen hevoseen ja oikea jalka sidottiin neljänteen hevoseen. Uskovaiset sen tekivät. Papit lausuivat mantraansa, että jos nainen ei ole noita, niin hänen raajansa pysyvät hänessä kristuksen ansiosta, eikä nainen kuolisi. Ja sitten papit antoivat käskyn hevosille, ettäne lähtisivät kukin eri suuntiin laukkaamaan. Ja, kun hevoset lähtivät neljään ilmansuuntaan, niistä kukin repäisi naiselta kaikki raajat irti. Siihen nainen jäi törille tuskissaan vuotamaan juiviin, että mies sai rauhassa olla rakastajattarensa kanssa.
Se oli käytäntö.
Luterilaisen kirkon aikana miehet siirtyivät toisenlaiseen käytäntöön. Kun miess tahtoi päästä eroon vaimostaan voidakseen olla rauhassa rakastajattarensa kanssa, mies lattoi liikkeelle huhun, että vaimo olisi mielisairas. Lopulta vaimo teljettiin mielisairaalaan. Mielisairaalasta ei päässyt pois ennen kuin lähiomainen allekirjoittaisi kotiuttamispaperit. Aviomies ei sitä tehnyt koskaan ja niin jätettiin vaimot kuoliimnsa asti virumaan mielisairaaloihin, vaikka terveitä vaimoja olivat. Miehet kun vaan halusivat kohdella heikompaa astiaa kuten heikompaa astiaa. Miehillä kun täytyi olla siihen oikeus Raamatun mukaan.
Tälläkin hetkellä suomessakin naisia pakotetaan toimimaan synnytyskoneina, koska mies määrää siten heikompaa astiaansa vedoten siinä Vanhaan testamenttiin jota yleensä juutalaiset seuraavat eikä kristityt. Ja naisten on alistuttava, koska miehet sanovat naisiensa olevan heikompia astioita.
Luterilaiset, myös Suomessa, pakkokäännyttivät ihmisiä. Yliopistossa saivat potkut sellaiset tiedemiehet, jotka eivät kirjoittaneet tiedettään luterilaisen kirkon pappien Raamatuntulkintojen mukaan. naisia ei päästetty yliopistoon ja siksi näitä naisia ei tiedemiehinä ja ajattelijoina siten vainottu. Katsos, kun naisia pidettiin heikompina astioina, eikä heillä uskottu olevan järkeä eikä aivoja, jotta voisivat opiskella ja tehdä tiedettä. Siksi miehiä on vainottu.
Ensimmäinen kristittyjen uskovaisien murhaama tieteen marttyyri oli nainen, Hypatia. Hypatia oli aikansa johtavin tieteentekijä, ja nainen. Mutta, se yhteiskunta ei ollutkaan kristillinen ja siksi siellä naisetkin saivat opiskella ja opettaa yliopistoissa, sillä he eivät alistaneet naisia, eikä heidän mieleensä tullut ajatella, että nainen olisi heikompi astia. Siksi naiset saivat olla johtavia tieteentekijöitä siinä kuin miehetkin. ja, siksi Hypatiakin tapettiin uskovaisien toimesta.
vasta sitten, kun kristityt pakkolevittivät Euroopassa ihmisiä murhaten kristinuskoaan, naiset alistettiin ja heiltä kiellettiin yhteiskunnallinen ja tieteellinenkin toiminta.
Minusta historia osoittaa, että mies se on heikko astia. vain heikot ihmiset alistavat fyysisesti pienempiään siten kuin miehet ovat naiset alistaneet ja vaientaneet Kristukseen ja Raamattuun vetoamalla.
"Kun seurakunnasta kerätään rohkeita ihmisiä, niin valtaosissa miehillä riittää enemmän rohkeutta kohdata tosiasiat. "
Älä viitsi puhua soopaa. Otapa selvää, jos et tiedä, miten seurakuntia ja kristinuskon säilymistä ja leviämistä ja eteenpäin siirtämistä kasvaville sukupolville hoidettiin suuressa naapurissamme 50 vuoden ajan.
Kyllä siellä hengellistä työtä tekivät sekä miehet että naiset, molemmat henkennä kaupalla. Varsin monissa seurakunnissa naiset olivat johtajia ja opettajia siitä yksinkertaisesta syystä, että miehiä ei tehtäviin löytynyt.
Otapa myös selvää lähetyshistoriasta, kuinka paljon lähetyskentille on lähtenyt ja lähtee edelleen perheettömiä naisia ja kuinka paljon perheettömiä miehiä. Mieti sitten, kumpi sukupuoli uskaltaa lähteä haastavaan ja vaativaan tehtävään ilman kumppania. Tässä kisassa kyllä naisten rohkeus taitaa voittaa miesten rohkeuden mennen tullen.
Hei, Rainbow.
vaikutat pohtivan asiallisesti, joten ajattelin laittaa sinulle linkkejä muutamiin mielenkiintoisiin teologisiin artikkeleihin, joissa on faktuaalista asiaa naisten asemasta alkuseurakunnissa.
http://ramon_k_jusino.tripod.com/magdalene.html
http://www.wlu.ca/press/jrls/sr/issues-full/28.1/parker.html
http://www.jcrelations.net/en/?id=747
http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/religion/first/women.html
http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/religion/first/roles.html