Itse olin ensin alkuvuodesta toisen vaivan takia sairaslomalla pari kuukautta,eikä oikein pystynyt muuta liikkumaan,kuin kauppaan ja takaisin.
Nyt olen palannut työhön takaisin ja töissä kävelen ja seison koko päivän,ja muutamassa viikossa on tuohon alasääreen etupuolelle luun viereen kehittynyt todella kipeä kohta ja kävelemään pääsee vain hitaasti ontuen.
Lääkäri käski tyypillisesti vain ottamaan särkylääkettä ja kuulemma voi mennä viikkoja paranemiseen.
Olen kyllästynyt odottamaan,lähes 2 kk jo ollut kipeä,eikä millään mene ohi.Ontumisesta alkaa tulla jo esim. selkävaivoja.
Onko kellään ollut vastaavaa,ja miten pääsitte eroon?
Ei kai tämä nyt ikuinen vaiva ole!!
Nyt olen palannut työhön takaisin ja töissä kävelen ja seison koko päivän,ja muutamassa viikossa on tuohon alasääreen etupuolelle luun viereen kehittynyt todella kipeä kohta ja kävelemään pääsee vain hitaasti ontuen.
Lääkäri käski tyypillisesti vain ottamaan särkylääkettä ja kuulemma voi mennä viikkoja paranemiseen.
Olen kyllästynyt odottamaan,lähes 2 kk jo ollut kipeä,eikä millään mene ohi.Ontumisesta alkaa tulla jo esim. selkävaivoja.
Onko kellään ollut vastaavaa,ja miten pääsitte eroon?
Ei kai tämä nyt ikuinen vaiva ole!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
tiedän pari viikkoa ontuneena että selkä ja koko keho kipuilee kuormituksen vuoksi.eikö olisi aihetta vaatia kunnon kuvauksia ja verikokeita esim tulehduksen poisarvioimiseksii.yritä kestää itsekin poden pahaa lihasrevähdystä ties kuinka kauan.voimia.
oli penikkatautioireita.
Käskettiin vaihtamaan paremmat kengät ja hieroskelemaan kipeytynyttä kohtaa sekä laittamaan siihen särkygeeliä ja pitämään siinä viileäpakkausta.
Taisivat auttaa.
oli vasemmassa jalassani ulkoreunassa, polven alapuolella, todella kipeä kohta. Se tuli koko ajan kipeämmäksi, mutta luulin sen kuitenkin häipyvän itsestään, kun en ollut loukannut sitä mihinkään. Eipä häipynyt. Kipu vaan lisääntyi ja tuntui leviävän.
Yritin jotenkin linkuttaa, vaikka vaikeuksia olikin.
Sitten pelästyin, että jos siinä on vaikka veritulppa. Noin parin viikon kuluttua tilasin terveyskeskuksesta akuuttiajan.
Otettiin verikoe ja koska se oli rajamailla veritulppaan nähden, minut lähetettiin TYKS:n ensiapupoliklinikalle ultraäänitutkimukseen.
Jalka oli siinä vaiheessa jo niin kipeä, ettei sen päälle pystynyt astumaan. Makasin n. 8 tuntia TYKS:in täydellä käytävällä sairaalavuoteessa, vessan oven vieressä.
Lopputulos kuitenkin oli, ettei mitään veritulppaa ollut ja lääkkeeksi määrättin Burana 600.
Jalan päälle ei kuitenkaan voinut astua, joten itku silmässä yritin vaihtaa vaatteeni yleisessä vessassa, jossa ei ollut edes tuolia. Enkä olisi päässyt autoonkaan ilman sairaala-apulaisen auttamista.
Kotiin vaan lähetettiin ilman muita tutkimuksia. Ottihan se hermoihin, kun ei tiennyt mistä on kysymys.
Minulla oli muutaman päivän kuluttua aika Paimion sairaalaan tutkimuksiin, toisen sairauden vuoksi pariksi päiväksi.
Sielläkin liikkuminen oli yhtä tuskaa ja sain lopulta lähetteen röntgeniin.
Seuraavana päivänä kun kuvat tulivat, eikä röntgenlääkäri ollut niitä vielä tutkinut, pari lääkäriä tuli minua katsomaan ja samalla tutkivat kuvia. Mitään ei näkynyt, kunnes toinen äkkiä huomasi, että pohjeluussahan on murtuma.
Röntgenlääkäri tutki sitten kuvat ja murtumahan siellä oli. Ei kuitenkaan tarvinnut tehdä mitään, koska kaikki oli ihan kohdallaan.
En muista tarkkaan miten kauan kipua vielä oli, mutta ehkä runsaan kuukauden verran.
Tämä oli käsittääkseni pitkäaikaisen rasituksen aiheuttama kiputila ja kun sitä ei hoidettu, siitä tuli murtuma. Siis samantapainen kuin "penikkataudissa"
Selkäni on ollut erittän kipeä oikealta puolelta vuositolkulla ja olen kävellessäni rasittanut jatkuvasti enemmän vasenta jalkaa.
Vaikka ennen tätä tapausta minulla ei ollut jalassa kipua, niin rasitus oli kova ja muistan hyvin kuinka muutama vuosi takaperin siinä oli pari kolme kuukautta epämääräistä kipua. Sillä kerralla jalka kuitenkin lopulta parani.
Minulla on ollut jonkun verran ylipainoa ja niin kovan pelästyksen sain, että pystyin laihduttamaan lähes 10 kiloa, mutta siinä onkin päivittäin pitelemistä, ettei tule takaisin.
ja tuntuu,että turhaan menee lääkäriin.Aluksi ei ollut särkyä,mutta nyt särkee,ja jotenkin on vaan pahentunut.
Ei millään viitseisi mennä uudestaan lääkäriin,kun selvästi näki ettei lääkärin mielestä tämä ollut mitenkään kiinnostava vaiva.
Ei ilmeisesti ollut omakohtaista kokemusta hänellä ainakaan.
Kipua on vaikea selittää,itselläni on eräs toinen vaiva joka aiheuttaa toisinaan suurta kipua,siihen verrattuna tämä ei ole paha ja jotenkin itsekin onnistun lääkärissä vähättelemään vaivaani.
Olen yrittänyt hieroa,mutta tuollaisesta luisesta kohdasta se on vaikeeta.
oli juuri juttua.
http://savonsanomat.fi/
"... lääkäriksi kolmatta vuottaan opiskeleva haluaisi nähdä uudelleen röntgenkuvan, joka otettiin hänen omasta jalastaan seitsemän vuotta sitten..."
Aluksi hoidettiin särkylääkkeillä ja ei siinä mitään ole kunnes löytyi luusyöpä.
mutta nyt alko pelottaan.
Savon Sanomissa. Jos lähistöllä on kirjasto, niin sinne.
Joskus kauan aikaa sitten vaivasta kärsin. Levolla meni ohi.
Luulen, että kipeytymisen syy oli väärä kävelytapa, joka johtui jalan virheasennosta, joka johtui lantion virheasennosta.
hei,mullakin epäiltiin pariinkiin otteeseen veritulppaa-ei ollut.pohje ja nilkkajänteen tuskaisan kivun takia.ei laitettu kuvauksiin koska ei turvonnut ja pystyn seisomaan.mutten kunnolla kävelemään kutes sinäkn tuskallisestei.elikä-mitä hoitomuotoa sait pohjeluun murtumaan? et kipsiä-vaan miten se meni ohi? kuukaudessa.t,sininen nilkka.mulla annettiin diagnoosiksi lihasrevähdys raskaan kantamuksen seurauksena oli aamulla jalka arka.laitan geeliä ja kipulääkettä,aika kuulema parantaa.
Kirjoitan tähän otteen TYKS:n (Paimion Sairaalan) lausunnosta. Pääosa lausunnosta koski toista sairautta.
Edeltävästi potilaalla ongelmana ollut vasemman säären yläosn lateraalisivulla tuntuva kipu. Mihinkään jalkaa ei ole loukannut. Trombiakin epäilty, mutta UÄ-tutkimuksessa sitä ei löytynyt. Täällä otettu säären röntgenkuva. Siinä todettu fibulan proksimaalidiafyysissä hyväasentoinen tuore murtuma. Ei virheasentoa eikä dislokaatiota. Koska kyseessä hyväasentoinen fibulan murtuma niin hoitona lepo ja kipulääkkeet tarvittaessa. Potilas ei muista jalkaa mihinkään loukanneensa. Dexa ( tarkoittaa osteoporoositutkimusta) tehty hiljattain ja siinä ollut normaalilöydös.
S82.4 Pohjeluun murtuma
Siis ei mitään hoitoa, joten lepo ja Burana, jota ensiapupoliklinikalla määrättiin, riittivät.
Kuitenkin olisin kuvitellut, että TYKS:n tasoisessa sairaalassa olisi päivän odotuksen jälkeen otettu myös röntgenkuva. Kipuhan oli tuskallinen.
Tilannetta helpotti paljon, kun sain tietää oikean diagnoosin.
En todellakan muista tarkkaan kuinka kauan kipua tuntui, mutta kyllä ainakin kova kipu häipyi runsaassa kuukaudessa ihan hoitamatta. Ja kyllä minä liikkeelläkin olin. Esim tavaratalossa kävelemään pystyi, kun nojasi ostoskärryihin.
Se minua tässä eniten kummastutti, että illalla jalka tuntui ihan normaalilta ja aamulla, heti kun astuin sen päälle, kipu oli sietämätön.
Se täytyy vielä sanoa, että levossa särkyä ei ollut. Kipu tuntui vain seistessa ja kävellessä.
Kipu siis häipyi jalasta runsaassa kuukaudessa diagnoosin saamisen jälkeen. Olihan kipua jo sitä ennen ollut lähes kolme viikkoa.
kiitos suhteellisen rohkaisevasta kirjoituksesta-melkein kuin oma tarinani.tosin kannoin kilometrin raskaan kassin-sen jälkeen olen kärsinyt.mullakin pariin otteeseen trombitestit,mutta ku jalka ei ole turvonnut missään vaiheessa,niin ei epäile röntgeniin laittaa.tosin verenpurkauma iskiaksen luona isohko ja kipeä-en mitään tukisiteitäoöe saanut,geeliä ja kipulääkkeitä reseptikaupalla.ajayyelin käydä yksityislääkärillä koska saisin oikean diagnoosin,helpottaahan sellainen.lihasrevähdys kuulema.jos sinä podityli kuukauden,niin laiha lohtu on että jospa se menisi minultakin ohitse.minullakin aina aamuisin arka pohkeesta alaspäin jalka,vähän aikaa annan venyä niin ei enää pahasti tunnu.jotenkuten pysytyn hoitamaan arkiasiat,raput vaain haittaa ja en voi kantaa painavaa ruokakassia.naapurini ovat niin omahyväisiä ettei ymmärrä auttaa,itse yksin elelen ja vituttaahan se kun naapurin rouvalla ei ole aikaa auttaa vaikka apua olen kysynyt.päätin että jos joskus jalkani toipuu,niin menen vaparille auttamaan tällasia ihmisiä! kiitos vastauksesta mulla samantapainen kipakohta ja aikakin.
niin tarkoitin että akillesjänteen kohta arka ja mustelma-pohjelihaksetkin kipeät vielä.odotan että joskus pääsen vapaasti tuulettamaan ilman kerjäämisiä arkiapuihin ja tanssimaankin.pidetään lippu korkealla jalkavaivaiset,ei muuten jaksa,t.penkkiurheilija tällähetkellä.
jotkut ketkä ovat jalkakipunsa vuoksi menneet lääkäriin eivät tunne että lääkäri olisi ottanut asian tosissaan-minäkin huomasin.paineltiin kauhiasti kipeitä kohtia,ei laiteta kuvauksiin koska ei turvotusta ja seisot jotenkuten jaloillasi.lääkäri kahteen kertaan epäili veritulppaa,koska kipu oli nilkasta pohkeeseen kova aristusta,vaikka kerroin että asia ilmeni painavan kantamisen jälkeen rasituksen jälkeen.tuntui että pitäisikö maksaa yksityiselle lääkärille että saisi kuvaukset mukaan.ei pelkkä kipulääkitys auta asiaan.miksi murtumaa epäillään vasta sitten jos kohta on turvonnut pahasti? useista lukuaiheista olen nähnyt että potijalla onkin havaittu rasitus tai hiusmurtuma jota ei ole noteerattu kuin kipulääkkeillä ja perinteisellä levolla.minua ainain harmittaa kun ei laitettu kuvauksiin,eihän sitä tiedä vaikka jokssain kohtaan olisikin ollit jonkin sortin murtuma-vaikka ei turvotusta olekaan ollut missään vaiheessa.mutta se arkuus ja kävely linkkauksineen kertoo ettei ole mikään pikkujuttu ja buranaa.ehkä se sitten itsestään menee ohitse joskus.