olin korkea virkamies. Tein jonkin virheen, jonka vuoksi minulta katkaistiin pää pois.
Olen pohtinut monesti tätä järkyttävää kokemustani. Kuka minä olin ja mikä oli Rikkomukseni. Tämän tapahtuman aika menee kaukaiseen muinaisuuteen näkemäni kulttuurin perusteella. Ehkä tämä nykyinen elämäni on parempaa Karmaa? kuka tietää mikä on kiertokulkumme päämäärä?
Olen pohtinut monesti tätä järkyttävää kokemustani. Kuka minä olin ja mikä oli Rikkomukseni. Tämän tapahtuman aika menee kaukaiseen muinaisuuteen näkemäni kulttuurin perusteella. Ehkä tämä nykyinen elämäni on parempaa Karmaa? kuka tietää mikä on kiertokulkumme päämäärä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
on koettava kaikki mahdollinen tässä materiassa. Ehdoton, pyyteetön rakkaus ilman vaatimuksia on se olotila mihin olemme menossa. Niin kuin Jumala on.
Pyyteetön rakkaus ja iso portinvartija ohjaavat takaisin.
mistäkö?
Olet ehkä sitä mieltä että ihmiset jotka ovat vain rakkautta eivät kelpaa sinun jumalallesi. No, sellainen jumala ei kelpaa minulle. En myöskään ole menossa mihinkään missä seisoo portinvartijoita. Kotiinhan pääsee aina.
Sillä saattaa olla jokin merkitys nykyisyyteesi. Muinaisissa kulttuureissa ihmisiä teloitettiin jos joistakin syistä. Poliittisia keinotteluita on ollut maailman sivu ja viattomat, omaan asiaansa uskovia, fanaattisesti oikeudenmukaisia ym. ihmisiä on teloitettu "rikkomuksista".
Aika on vähän hassu juttu, ajanhetket tuntuvat joskus olevan tässä ja nyt, oli sitten kysymys menneisyydestä, nykyhetkestä tai tulevaisuudesta.
Joitakin muistikuvia minulta: minulta vietiin oikea käsi atsteekki- tai inkakulttuurin aikaan, olin toisena ajanhetkenä nainen joka keräsi risuja Saharan kaltaisessa autiomaassa, sotilas toisen maailmansodan aikaan (tod. näk. saksalainen) sekä eräässä tulevaisuudessa (ei tässä elämässä) olen psykiatri-psykologi. Silloin on käytössä tehokkaammat menetelmät verrattuna nykyaikaan, pillereitä tarjoillaan vähemmän hanakasti ja mielen mekaniikka tunnetaan paremmin.
Nämä kuvat tulevat joskus omasta persoonasta, jonka joku osanen ei täysin hävinnytkään kuolemien kiertokulussa, osa tulee alitajunnasta (varsinkin torjutut tunteet) ja osa kuvista tulee tietokoneesta nimeltä akasha. Ei siinä sen kummempaa.
että aika kulkee lineaarisesti ja että kuvailemasi elämät menevät ennen, ei vielä, tulevaisuudessa. Samanaikaisesti voimme olla eri immeisiä ym. eri ulottuvuuksissa.
Persoona ei ole sama elämän historian aikana, vain sielu. Persoonallisuus lienee tulevan perimä osaltaan sen mukaan mitä tulemme tavoittelemaan tähän elämään.
Natsi-Saksan keskitysleirejä tuskin tullaan perustamaan enää toisen maailmansodan tyyliin täydellisine natsiuniformuineen ja juutalaisvainoineen. Siitä päättelen että nämä tapahtumat kuuluvat menneisyyteen.
Periaattessa sama kuuluvatko tapahtumat menneisyyteen vai tulevaisuuteen, tärkeintä että kokija oppii näistä asioista eikä toista virheitään, vaikka ne olisivat tapahtuneet jossain mahdollisista tulevaisuuksista. Voihan ne tietty olla toistenkin kokemuksia periaatteessa jos näkee kollektiivisia asioita, mutta tärkeintä että kokija oppii näkemistään. Tsunamikatastrofin olen nähnyt jälkikäteen, en etukäteen, ja se on opettanut paljon..tunnen myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan samoin kuin keskitysleirin uhreja kohtaan. En ehkä tuntisi samanlaista sympatiaa ellen olisi henkilökohtaisestim ikäänkuin ollut paikan päällä katsomassa mitä tapahtuu.
Ihminen elää myös rinnakkaisuniversumeissa samaan aikaan ja eri aikakausina. Onhan se Neuvostoliittokin olemassa kuulemma jossain rinnakkaisuniversumissa hieman vanhaan tyyliin (tosin en itse sitä ole tarkistanut). Yksinkertaistusten vuoksi en niitä tähän sekoita koska jälleensyntyminen on hyvin monimutkainen juttu joskus. Parempi pitää siis simppelinä ja lineaarisena että saa edes jotain tolkkua näistä. Jos edellisestä elämästä on kulunut lyhyt aika niin persoona ei ehdi täysin kulua pois joten muistot jää omiksi muistoiksi. Yksinkertaista kun se on joskus yksinkertaista.
Kyllä se tulevaisuuden elämä jo menee. Mutta mielenkiintoista on että voi vaikuttaa siellä tapahtuviin tapahtumiin nykyisillä teoilla.
Aika on tosiaan mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Kaikki aikakaudet elävät tavallaan omaa itsenäistä elämäänsä ja kaikki ovat yhtä todellisia.
Persoonan samuudesta: persoona ei ole sama millään hetkellä historian aikana eikä sielukaan ja Jumalakin muuttuu ja kehittyy, joten siinäpä meille pähkinää..mikään ei pysy samana vaan kaikki muuttuu. Nyt aavistan miksi pyritään pitämään asioita yksinkertaistettuina; jos alkaisimme puimaan asioita kaikilta löytyviltä näkökannoilta niin pitäisi kirjoittaa koko loppuelämä selostusta ja loppua ei tulisi..
Tutkikaamme aikaa! Tiede pääsee henkisyyteen käsiksi kun selvittää lisää ajan arvoituksesta.
Tärkeintä ettei samaistu näihin persooniin kun tutkailee eri persooniansa eri ajoissa ja aikakausina. Silloin välttyy monipersoonasyndroomalta. Ei samaistu edes siihen persoonaan, minkä sanomme elävän tässä ajassa, vuodessa 2007. Toki näiden persoonien kokemuksia voi käyttää hyödykseen, ja siitä onkin suuri apu. Kaikkea ei silloin tarvitse lukea kirjoista, vaan on käytössä elämänkokemusta eri vuosituhansilta, myös tulevilta.
Kiertokulkumme päämäärä on valaistuminen, vaputuminen egon kahleista, jolloin mieli rauhoittuu ja kaikkinaiset halut lakkaavat ja erillisyyden tunne katoaa. Elämme silloin yksydessä kaikkeuden kanssa eikä mielemme luo uusia haluja jotka puolestaan aiheuttavat levottomuuutta vetäen mieltämme takaisen materiaaliseen maailmaan.
Mielemme tarvitsee kuitenkin tietyn määrän maanpällisiä kokemuksia jotta oppisimme ymmärtämään että ne eivät anna lopullista tyydytystä mielellemme. Kun haluat jotain ja saat sen niin heti kohta haluat uutta.....loputon halujen ketju loppuu vain valaistumisen (pelstumisen) myötä.
...miksi mieli alunperinkään asettui kehoon, kun tästä kehossa olemisesta pitää sitten pelastua tai päästä eroon.
Näkökannat vaihtelevat jonkinlaisesta lankeamisesta (jota itse en kannata) haluun oppia tai haluun yleensäkin vain saada kokemuksia (jälkimmäisiä kannatan). Mutta tietysti sekin on mahdollista että me kaikki sielut asetuimme kehoihin tietämättä mitä tuleman pitää. On vähän kuin joku hyppäisi uimataidottomana veteen tajuamatta että pitäisihän siellä osata räpiköidäkin jotenkin, ettei tarvitse räkiä vettä henkitorvestaan jälkeenpäin... No, ehkä huono esimerkki. Toinen esimerkki voisi olla että tuli lähdettyä katsomaan huonoa elokuvaa ja on ihan pakko nähdä sen jatko-osatkin, vaikka kuinka raivostuttaisi kehno juoni ja tollot näyttelijät. Elokuvasali lukitaan aina kun kuva alkaa...
Kysymys on hieman samasta kuin kysymys että miksi Jumala on ylipäätään luonut maailman?
Ammalta on kerran kysytty luomisesta ja hän on vastannut että Jumala ilmentää itseään maailmankaikkeudella ja siihen liittyvillä ilmiöillä.
Kysymys on hieman samasta kuin että miksi tammenterhosta kasvaa Tammi? Tammenterhosta kasvaa tammi koska sen ominaisuuteen kuuluu kasvaa tammeksi.
...en nykyään osaa ajatella että pitäisi "pelastua" täältä pois, koska täällä oleminen, välitilassa oleminen, missä hyvänsä oleminen on mielestäni Jumalan olemista Jumalassa. Mutta en sanoisi että _me_ olemme Jumalana Jumalassa, vaan paremminkin että Jumala on meinä Jumalassa, eli me emme tiedosta jumaluuttamme nykytilassamme ja se ehkä tekeekin elämästä mielenkiintoisen sekä hyvässä että pahassa.
tämän maailman ruhtinaan palvelijoitten eksytys. Se ns. muistikuvasi. Heillähän niitä riittää joka lähtöön.
tuo nyt on?
Michael Newton, Sielujen matka. Minä löysin siitä paljon vastauksia tuntemuksilleni, että olen elänyt ja ollut tietyissä paikoissa ja kokemuksissa ennenkin.