Äitienpäivä

Ihan samaa on tässä tullut pohdiskeltua. Raipe on viettänyt, kuten tulevankin äitienpäivän mökillä. Sinne on juniori tervetullut, mutta eipä taida näkyä. Lahjon sen ketaleen viemään ne valkovuokot omalle äidilleni, jolle nuo merkkipaalut ovat enemmän tärkeitä.

Aika kaupallinen ja mielestäni ylikorostettu päivä. Toki huomiointi, vaikka puhelinsoitto juniorilta lämmittää Raipenkin mieltä, mutta sitä voi harrastaa myös muutoin. En ole kauhean lämmin näille erityisteemoille. Rakkautta ja välittämistä voi ilmaista niin monin tavoin päivästä riippumatta.

Äitienpäivä. Idea on tietysti ihan kaunis, muistetaan äitiä, edes yhtenä päivänä vuodessa, sniff sniff.

Joskus tämä marttyyriasenne on ollut ehkä ajankohtainen, silloin kun äijät söivät rautaa ja paskoivat kettinkiä, mutta tuskin enää 2000-luvulla.

Tosiasiassa tätä lapsen etua ja äitiyttä tungetaan jo nyt joka helvetin tuutista niin paljon, että sitä voisi nimittää aivopesuksi.

Tosiasiassa niin miehet kuin naisetkin on nykyään
helppo polttaa loppuun työelämän ja muiden "normaalien" vaatimusten ristitulessa. Ihmiset imaistaan tyhjiin kuin tupakat, imetään tuhkaksi ja heitetään jämät pois.

Ei siinä paljon ruusukimppu yhtenä päivänä lohduta. Tosiasiassa ihmisten keskinäinen toisten huomioiminen ja toisten auttaminen elämän keskellä ihan niissä arkipäiväisissä asioissa on hel-ve-tin paljon tärkeämpää kuin muistaa äitiä velvollisuudesta ja kaupallisuuden sanelemin ehdoin kerran vuodessa.

Minusta viestiä ei enää ole, on vain pakko ostaa, kuluttaa ja osallistua.