siis voisitteko hyvät jeesustelijat siirtyä sivuille jossa on muitakin jumalan palvojia ja jeesuksen rakastajia koska nämä sivut on todellakin tarkoitettu surutyötä tekeville ihan oikeasti ja aidosti sureville ihmisille,jostain löytyy teillekkin omat sivut.Kun läheisen tai lapsen menetys sattuu kohdalle niin ensimmäisenä ei tule mieleen kiitellä jumalaa,ja kun luulisin että suurin osa näistä menetyksen kokeneista on aivan normaaleja ihmisiä ja haluavat käydä suruaan läpi normaalien ihmisten kanssa,jos vain se teidän jumalanne antaisi myös minun lapseni takaisin niin voisinpa vaikka uskoakin
olisiko
mahdollista
10945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei sitä enää usko mihinkään jumalaan.Mikä jumala se semmonen on joka tällaisen olon tekee meille ihan tahalleen ja yhtäkkiä. Minä en ainakaan enää usko mihinkään jumalaan jos koskaan lie uskonutkaan. Jos olisi niin ottaisi vakavasti sairaita ja täältä elämästä pois haluavia ennen kuin ihan terveitä ihmisiä.
Edellinen vei sanat suustani.
Surutyö vaatii aikaa.
Seurakunnat tukevat omaisia järjestämällä sururyhmiä, joissa menetyksen kokeneet voivat jakaa tuntojaan.
eniten lohdutusta niistä viesteistä joissa on kerrottu Jumalasta. Surun keskellä aitoa lohdutusta.
sairastui vakavasti, rukoilin ja pyysin jumalaa auttamaan. Tämä ihminen oli/on se rakkain minulle. Elämä ei hänelle ollut ruusuilla tanssimista (kenellekkä on?), mutta joutua vielä lopettamaan elämänsä pitkän vaikean sairauden takia JA tietää että paluuta ei ole, missä logiikka?
Pappi minulle hössötti että se jeesus meidän kanssa tuskia kantelee ja jos jumalan puoleen kääntyy niin kyllä hän auttaa. Kiroan koko v***n jumalan! Miksi maailma on mikä se on jos jumala on niin helv***n hyvä olio? Miksi on niin paljon kurjuutta ja ihmiset joutuu niin paljon kärsimään.
Papin mukaan saatana on se joka haluaa valloittaa kaiken ja sen takia on niin paljon pahaa. Jumala on kuitenkin mahti ja taistelee vastaan. Turpa meni kuitenkin tukkoon kun kysyin, että jos jumala on niin mahti, miksi tämä maailman helv***i vain jatkuu. Ei edes jumala siihen mitään voi, vaikka muka on niin hyvä, niin viisas ja niin mahti. Jumala on mukama meitä vastaan ottamassa kerran kun kuolemme, sylkisin kintuille jos näkisin.
Ei tätä maanpäällistä elämää ole helpoksi meille tarkoitettukaan. Taivas on sitten siellä kuoleman jälkeisessä elämässä. Maanpäällinen elämä on se ns. "helvetti", jossa meitä koetellaan. Yritetään rakkaat ihmiset jaksaa ymmärtää toinen toisiamme, sillä jokainen suree ja uskoo tai ei usko omalla tavallaan.
Minäkin kirosin ensin Jumalan, kun menetin poikani, mutta ajan myötä aloin ymmärtää enemmän mikä tämän kaiken tarkoitus on. En ole kiihkouskovainen, en kuulu mihinkään lahkoon, vaan nämä asiat alkoivat kuin itsestään aueta ja selkeytyä minulle. Hirveä suru ja ikävä on lastani, mutta olen tajunnut, että on olemassa se toinenkin elämä, kuoleman jälkeinen elämä, jossa kohtaamme sitten jälleen. Yritetään jaksaa elää ja rakastaa toisiamme erilaisuudestamme huolimatta. Emme ole aina toistemme kanssa samaa mieltä asioista, niistä riittää kiistelemistä ja inttoa, mutta kun omassa sydämessään löytää sen oman helpotuksen ja ymmärryksen tälle kaikelle hirveydelle, niin sen jälkeen on helpompi elää tämä elämä loppuun saakka. Aikaa, malttia ja rauhaa se vaatii. Rakkaudella ja lämmöllä teille kaikille jaksamista.
että joillekin usko voi tuottaa apua ja helpotusta surussa. Ja silloin se on hyvä asia.
Suuri enemmistö taitaa kuitenkin olla enemmän tai vähemmän sekularisoituneita ja toisaalta uskovissakin on monenlaisten eri lahkojen ja jopa eri uskontojen edustajia.
Tunnustuksellinen uskonnollisuus "tykityksen" muodossa palstalla, jossa puhutaan nimenomaan kuolemasta ja surusta, voi olla monille kovin ahdistavaa ja nimenomaan vieroittaa uskosta, eikä suinkaan ohjata sitä kohti.
Silloin toimitaan jo muussa kuin rakkaudellisessa hengessä.
Siksi minä typistäisinkin uskontoa koskevat viestit kohtiin joissa ne asiaan kuuluvat. Ei siis niin että usko, Jumala, Jeesus, enkelit tai muukaan olisi jokin tabu jota ei saisi keskustelussa mainita vaan niin että niistä puhuttaisiin vain silloin kun ne asiaan selkeästi liittyvät ja muut uskontojutut sitten evankelioitaisiin niille kuuluvilla forumeilla.
Kyllä jos tuota uskontoa kovin harrastaa niin ei ehkä tämä palsta ole siihen ihan niitä sopivimpia koska täällä käy paljon läheisensä menettäneitä ja lapsensa menettäneitä,joille tämä on tarkoitettukin.Kun läheisensä menettää onnettomuudessa se on shokki josta ei selviä ehkä koskaan ja siinä ei ensimmäisenä tule mieleen jumalaa kiitellä,ja jos vielä sattuu niin että lapsensa joutuu hautaamaan,jonka muuten olen joutunut tekemään,on jumala tosi etäinen ja kirottu ,jos sitä nyt ylipäätään tulee edes ajateltua.Aika hullulta tuntuu lukea noita jumalaa ja jeesusta ylistäviä runoja ja kirjoituksia,suomen uskonto kun on syyllistävää ja synkkää,siinä ihminen laitetaan kiemurtelemaan ja rukoilemaan syntejään anteeksi,ihan kuin olisi tosiaankin joku rangaistus että joutuu luopumaan lapsestaan.
Kuuntelin papin hautajaispuhetta ja virsiä joita lapseni hautajaisissa veisattiin niin eipä niistä paljon lohtua tullut,kyllä se elämä pysähtyy siihen paikkaan,mutta jatkuu kyllä joskin aivan toisenlaisena ja hyvin hyvin hitaasti.
Olen keskustellut joidenkin ihmisten kanssa jotka ovat uskossa olleet ja eräskin vain kysyi että "kuoliko se heti"
no toinen sitten jakoi kirjojaan ja muita hömpötyksiä,
Ainakin minä henkilökohtaisesti heitän kaikki uskonasiat romukoppaan ja hautaan yhtä syvälle kuin lapseni ja vielä syvemmälle koska heillä ei ole muuta sanomaa kuin syyllistää vanhemmat ja pistää heidät rukoilemaan koska he ovat nyt jotain väärää tehneet,hullua touhua
mutta jokatapauksessa toivon kailille läheisensä menettäneille paljon vooimaa kohdata tulevat päivät,koska kokemuksesta tiedän ajan olevan raskasta ,sinne loppuun saakka
Elämän realistisuus on sitä, että ikinä et voi tietää kuka kuolee viereltäsi. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Jokaisen ihmisen elämän pituus on sen pituinen kuin se nyt vain on.
Me emme voi sille mitään. Kun kävelee hautausmaalla, laskeskelee minkä ikäisinä kukin on kuollut, niin siinä sen tajuaa. Ei meistä ikikuunapäivänä kukaan haluaisi liian aikaisin menettää rakastaan läheltään, mutta me emme pysty estämään kuolemaa silloin kun sen aika on tulla. Käsitykseni mukaan useimmat meistä ajattelevat, kuvittelevat ja haluavat uskoa siihen, että kaikki elävät vanhoiksi asti, mutta näin ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Elämät ovat eripituisia.
Tämä on tätä elämää näin. Ja sen kanssa on vain elettävä. Vaihtoehtoja ei ole.
Ja kun nämä hirvittävät, liian aikaiset rakkaimmistamme luopumiset iskevät sydämemme rikki, niin senkin kanssa vain joko jaksaa ja kestää elää tai sitten ei.
On älyttömän väärin varsinkin uskovaisilta tuomita ja syyllistää esim. lapsensa itsemurhan kautta menettäneitä omaisia, koska siinä he "nostavat itsensä Jumalan paikalle". Jumalan sanoma on nimenomaan se, että RAKASTAA TOISIANNE, älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi. Näiden uskovaisten ihmisten, jotka lyövät lyötyjä ja syyllistävät omaisia, niin heidän Jumalan kuvansa on todellakin vääristynyt. Ei Jumala ole paha, vaikka näitä hirveitä asioita joudummekin kokemaan, Hän on ihan oikeasti Rakkaus. Hän pitää lapsistamme huolta siellä toisella puolen ja me kaikki pääsemme heidän luokseen ajallamme. Sanon edelleenkin, että maanpäällinen elämä ei ole tarkoitettukaan helpoksi. Taivas on kuoleman rajan takana. Ei täällä. Koetetaan jaksaa kestää niin kauan kuin meille on tänne aikamme annettu.
kirjoitat asiallisesti sekä kauniisti, olen samaa mieltä kanssasi, myös kuolema ja ero rakkaista kuuluu elämään. Eihän meistä kukaan todellakaan halua luopua läheisistään muttemme voi myöskään pitää heitä ja itsekkään elää täällä ikuisesti.Toiset meistä lähtee varhain toiset elää kauemmin ne vaan on elämän tosiasioita jotka meidän on pakko hyväksyä että elämät ovat eripituisia. Itsekkin ajattelen niin että ei tätä maanpäällistä elämää ole helpoksi tarkoitettukaan.
Kyllä niitä uskoviakin on erilaisia kuten meitä ei uskoviakin eivät he kaikki tuomitse, yksilöitä hekin ovat. Olen menettänyt läheiseni itsemurhan kautta ja suvussani on muutama uskova, en saanut heiltä tuomitsevia sanoja vaan lohduttavia, yksi heistä sanoi minulle samat sanat jotka sinä kirjoitit että Jumala on rakkaus.
Me ei uskovat moitimme uskovia ahdasmielisiksi, mutta olen kyllä kokenut että ahdasmielisyyttä löytyy myös muualta. Pahimmat sanat minulle sanoi ei uskova, kun tämä henkilö oli kuullut että omaiseni teki itsemurhan.
Mielestäni tällä palstalla on tilaa erilaisille näkemyseroille, kunhan keskustelemme niistä rakentavasti ja asiallisesti toisia haukkumatta ja tuomitsematta.