Ennen surffailin hevostallinetin sivuilla ja nyt lapseni kuoleman jälkeen tällä kuolema- ja surusivuilla.
Vaikka minulla onkin hevosia, kiinnostus hevosiin on lopahtanut päivittäisiin hoito- ja ruokintatoimenpiteisiin. Vien hevoseni tarhaan liikkumaan ja lisäksi siivoan karsinat. Hevosetkin ovat hämillään ja aistivat masentuneen mieleni. Hevoset toimivat kehon kielellä. Huomasin, että yksi hevosistani ei enää kerjää niin huomiota kuopimalla lattiaa. En tiedä sitten, rapsuttelenko sitä enemmän ja hukutan suruani harjatessani sitä. En ole kyennyt vielä ajattelemaan, että voisin ratsastaa omilla hevosilla. Ratsastus on ollut mielenkiintoni, mutta en salli sitä nyt itselleni, ehkä vähän ajan päästä?
Huomasin myös kaiken suruni keskellä, että koirani kulki ensin vähän vältellen ohitseni. Nyt koirani on alkanut ottaa kontaktia. Koirani tulee varovaisesti luokseni ja yrittää nuolla käsiäni.
Vaikka minulla onkin hevosia, kiinnostus hevosiin on lopahtanut päivittäisiin hoito- ja ruokintatoimenpiteisiin. Vien hevoseni tarhaan liikkumaan ja lisäksi siivoan karsinat. Hevosetkin ovat hämillään ja aistivat masentuneen mieleni. Hevoset toimivat kehon kielellä. Huomasin, että yksi hevosistani ei enää kerjää niin huomiota kuopimalla lattiaa. En tiedä sitten, rapsuttelenko sitä enemmän ja hukutan suruani harjatessani sitä. En ole kyennyt vielä ajattelemaan, että voisin ratsastaa omilla hevosilla. Ratsastus on ollut mielenkiintoni, mutta en salli sitä nyt itselleni, ehkä vähän ajan päästä?
Huomasin myös kaiken suruni keskellä, että koirani kulki ensin vähän vältellen ohitseni. Nyt koirani on alkanut ottaa kontaktia. Koirani tulee varovaisesti luokseni ja yrittää nuolla käsiäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Eläimet varmasti vaistoavat surusi, kuten olet varmaan huomannut. Minun kissani käyttäytyy aivan samoin kuin koirasi jos olen masentunut ja surullinen. Kuten sanoit, hevosesikin ovat varmasti hämillään. Koita vain muistaa että eläimet saattavat vaikuttaa hyvin inhimillisiltä erityisesti silloin kun ihminen itse on tunneherkässä tilassa, silloin on myös hyvin herkkä aistimaan ja etsimään muista erilaisten tunteiden merkkejä. Varmasti eläimesi ovat hyvin kiintyneitä sinuun ja käytöksesi vaikuttaa niihin, mutta eläimet ovat myös eläimiä ja luulisin että yleensä biologia voittaa tunteen niin että eläin selviää oikein hyvin vaikka tulisikin muutos- varmastihan tulee aika kun asiat menevät taas parempaan suuntaan! Älä missään nimessä koe syyllisyyttä eläimistäsi, olethan noin ihana että ajattelet heitä oman surun hetkellä. Voithan myös yrittää silloin tällöin "näytellä" hieman pirteämpää vaikka se ei hyvältä tuntuisikaan, ja katsoa eläinten reaktioita. Mene ratsastamaan vasta sitten kun oikeasti tekee mieli, muuten sinulle saattaa tulla vain ahdistuneenpi olo. (Kuulostaa hullulta "neuvoa" näin, varmasti olet itse ajatellut aivan samoja asioita. Tarkoitukseni ei ole kuulostaa kaikkitietävältä).
Surffaile nyt siellä missä hyvältä tuntuu, vanhat mielenkiinnot varmasti palaavat takaisin kun aika on. Omien kokemuksieni taustalta kuitenkin kerron että minulla tiettyjen sivujen surffailusta tuli eräänä elämäni vaiheena automatisoitunut tapa, vaikka ensin vain etsin tietoa ja tukea. En meinannut itse tunnistaa koska surffasin hakeakseni varmistusta ja purkaakseni tunteita, ja koska taas surffailin vaan tavan vuoksi. Minulle auttoi kun joka kerta ennen koneelle istumista ajattelin sen hetkiset tunteeni läpi ja mietin mitä haluan löytää netistä.
Jaksamista ja siunausta sinulle vaikeiden aikojen läpi, te kaikki varmasti selviätte, olethan noin tiedostava omasta ja muiden käyttäytymisestä!
En muista ensimmäisistä viikoista miten kohtelin kissaani, joka tapauksessa ruokin kuitenkin. Sitten huomasin, että kissa alkoi hyppiä pöydälle, kun isäntää ei ole enää.
Nyt minusta on ihanaa, kun kissani tulee jalkoihin nukkumaan. Mieheni opetti sille, että jaloissa saa maata, mutta vyötäröä ylemmäksi ei saa tulla. Yritän pitää siitä kiinni, mutta joskus annan kolli koisata tyynylläni. On se niin suloinen. Töistä tullessani se käy kanssani postilaatikolla.
Luulen, että kissani vaistosi suruni jossain vaiheessa, koska se tuli useammin viereeni. Mutta mirrilläkin oli varmasti ikävä. Mieheni oli vuorotöissä, ja joskus töistä tullessani., kun hänellä oli ollut vapaa päivä, kysyin mitäs pojat ovat tehneet. Mieheni vastasi: "ollaan maattu masut vastakkain." Kissa tykkäsi nukkua mieheni vatsan päällä. No niin minäkin!