Kristuksen asetus poljettu tomuun
Raamatun selvimpiä tosiasioita on, että luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmisen pyhäksi lepopäiväksi. Kun kristikunnan enemmistö viettää viikon ensimmäistä päivää, on johdonmukaista kysyä, kuka on muuttanut lepopäivän seitsemänneltä ensimmäiselle.
Jumala vakuuttaa: Ps. 89:34
(89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jumalan laki on lähtenyt Jumalan huulilta. Kun hän omalla suullaan on sanonut: ”seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti”, niin Hän ei muuta näitä sanoja. Jumala ei ole muuttanut sapattia. Hän on selvästi kieltänyt käskyjensä muuttamisen: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” 5.Moos.4:2.
Ei Kristuskaan voinut tehdä lakiin pienintäkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: ” Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää” Luul.16:17. Yksikään apostoli ei mainitse mitään lepopäivämuutoksesta, koska Jeesus ei voinut tehdä siveyslakiin mitään muutosta. Päinvastoin hän kehotti heitä rukoilemaan, ettei heidän pakonsa Jerusalemista sen hävityksessä tapahtuisi sapattina. Matt 24:20. Ja Jerusalem hävitettiin n.40 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen uuden liiton aikakaudella.
Apostolit tunnustivat sapatin lepopäiväkseen. Luukas kirjoitti apostolien teot kristillisen seurakunnan ohjeiksi, hän olisi varmasti maininnut jos lepopäivä olisi muutettu ensimmäiselle päivälle. Kokonaisen kaupungin väki kokoontui kuulemaan evankeliumina sapattina. Apostoleita pyydettiin julistamaan sanaa tulevinakin sapatteina. (Apt.13:14,42,44; 15:21; 16:13; 17:1-3; 18:4).
Historian kulku osoittaa, ettei katolinen kirkko ainoastaan tunnusta muuttaneensa Jumalan lakia sapattikäskyn kohdalla, vaan jopa kerskaa, että sillä on jumalallinen valta tehdä niin. Antaa kirkon puhua: ”Kysymys: Miksi me pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille.” (Convert´s Catechism of Catholic Doctrine s.50) Tämä painos sai paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.
”katolinen kirkko muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää.” – Catholic Encyclopedia, Vol 4, s.153.
Emme voi muuta kuin ihmetellä, miten tarkoin katolinen kirkko näillä toimenpiteillään täyttää Danielin 7. luvussa lausutun ennustuksen: ” Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” jae 25.
Ainoa Jumalan laissa mainittu aika on ”seitsemäs päivä”. Ajan muuttaminen tarkoittaa sapatin muuttamista.
Raamatun selvimpiä tosiasioita on, että luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmisen pyhäksi lepopäiväksi. Kun kristikunnan enemmistö viettää viikon ensimmäistä päivää, on johdonmukaista kysyä, kuka on muuttanut lepopäivän seitsemänneltä ensimmäiselle.
Jumala vakuuttaa: Ps. 89:34
(89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jumalan laki on lähtenyt Jumalan huulilta. Kun hän omalla suullaan on sanonut: ”seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti”, niin Hän ei muuta näitä sanoja. Jumala ei ole muuttanut sapattia. Hän on selvästi kieltänyt käskyjensä muuttamisen: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” 5.Moos.4:2.
Ei Kristuskaan voinut tehdä lakiin pienintäkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: ” Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää” Luul.16:17. Yksikään apostoli ei mainitse mitään lepopäivämuutoksesta, koska Jeesus ei voinut tehdä siveyslakiin mitään muutosta. Päinvastoin hän kehotti heitä rukoilemaan, ettei heidän pakonsa Jerusalemista sen hävityksessä tapahtuisi sapattina. Matt 24:20. Ja Jerusalem hävitettiin n.40 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen uuden liiton aikakaudella.
Apostolit tunnustivat sapatin lepopäiväkseen. Luukas kirjoitti apostolien teot kristillisen seurakunnan ohjeiksi, hän olisi varmasti maininnut jos lepopäivä olisi muutettu ensimmäiselle päivälle. Kokonaisen kaupungin väki kokoontui kuulemaan evankeliumina sapattina. Apostoleita pyydettiin julistamaan sanaa tulevinakin sapatteina. (Apt.13:14,42,44; 15:21; 16:13; 17:1-3; 18:4).
Historian kulku osoittaa, ettei katolinen kirkko ainoastaan tunnusta muuttaneensa Jumalan lakia sapattikäskyn kohdalla, vaan jopa kerskaa, että sillä on jumalallinen valta tehdä niin. Antaa kirkon puhua: ”Kysymys: Miksi me pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille.” (Convert´s Catechism of Catholic Doctrine s.50) Tämä painos sai paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.
”katolinen kirkko muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää.” – Catholic Encyclopedia, Vol 4, s.153.
Emme voi muuta kuin ihmetellä, miten tarkoin katolinen kirkko näillä toimenpiteillään täyttää Danielin 7. luvussa lausutun ennustuksen: ” Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” jae 25.
Ainoa Jumalan laissa mainittu aika on ”seitsemäs päivä”. Ajan muuttaminen tarkoittaa sapatin muuttamista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toisin kuin synoptiset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas), Johanneksen evankeliumi menee pitemmälle sapattikysymyksessä. Jeesus kumoaa sapatin (Joh.5:18). Johanneksen mukaan fariseukset halusivat tappaa Jeesuksen, koska hän rikkoi sapatin sekä teki itsensä Jumalan vertaiseksi.
On tärkeää muutenkin ottaa huomioon Johanneksen evankeliumin lakiteologia ja suhtautuminen juutalaisiin. Pelastus on kyllä juutalaisista ja Messias on juutalainen, mutta "juutalaiset" -termi Johanneksella on usein kuin instituutio ja Jeesusta vastustavan epäuskoisen maailman ilmentymä (Joh.7:1 jne.) Johanneksen Jeesus sanoo laista, että se on "teidän lakinne" - ei siis Jeesuksen itsensä tai kristittyjen laki.
Lehtimajanjuhla on juutalaisten juhla - ei Jeesuksen eikä kristittyjen (Joh.7:2, 8:17). Vertaa myös Joh. 5:1 ja 19:42 "juutalaisten juhlan /sapatin valmistuspäivä". Juutalaiset, jotka epäilivät Jeesusta ja tavoittelivat häntä tappaaksensa ovat isästä perkeleestä ja tahtovat noudattaa perkeleen himoja (Joh.8:37-44). Natanaelia sen sijaan Jeesus sanoo "oikeaksi israelilaiseksi, jossa ei vilppiä ole" (Joh.1:47s) - ei siis oikeaksi juutalaiseksi. Tässä kontekstissa on ilmeistä, että johanneslaisessa teologiassa ei vaadittu kristittyjä viettämään juutalaista sapattia ja muitakaan lakeja, vaan niitä katsellaan ulkoa päin, kristityille kuulumattomina asioina. Jeesus antoi seuraajilleen uuden lain eikä väittänyt, ettei vanhasta laista katoa piirtoakaan: "rakastakaa toisianne" on uuden lain sisältö (Joh.13:34-35; 15:10-17). Lisäksi juutalaiset olivat kristittyjen ensimmäisiä vainoajia ja kovimpia vastustajia, joten kuinka johanneslaisissa seurakunnissa (tai muissakaan seurakunnissa) olisi pakanakristityt haluttu sitoa heidän vainoajiensa keskeisimpään pyhäpäivään, joka oli aikansa eläneen Siinain liiton merkki.