Sapatti on Kristuksen erikoinen koetinkivi
Huomatkaamme että Danielin 7:25 ennustuksessa sanotaan että ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja alin.” Mikään valta ei todellisuudessa voi muuttaa Jumalan lakia eikä hänen säätämänsä lepopäivän aikaa. Muutos jää pakosta pelkäksi yritykseksi. Ennalleen jää Raamatun ilmoitus seitsemännen päivän pyhyydestä: ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:3.
Meidän päivinämme kaikuu sanoma: ” Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Ilm.14:7. Luoja ja luomisen muistomerkki saivat jälleen kunnian, ja niistä jotka palaavat noudattamaan Jumalan lakia sanotaan: ” Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14:12.
Kristuksen viimeinen sanoma synnyttää kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko. Neljäs käsky vaatii sapatin pyhittämistä. Sen tähden lopunajan sanoma julistaa totuutta myös sapattikysymyksestä ja johtaa Jumalan lapset oikean lepopäivän noudattamiseen. Näin liittyy seitsemännen päivän pyhittäminen oleellisesti lopunajan viimeisen armonsanoman vastaanottamiseen.
Sapatin muutosta koskeva kysymys tulee jokaiselle sielulle uskollisuuden ja kuuliaisuuden koetinkiveksi. Kysymys ei ole yksin siitä, pidämmekö lepopäivänä lauantain vai sunnuntain, vaan siitä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmistä, ja seuraammeko Kristusta vai antikristusta.
Kristus Luojana siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmistä varten. Hän käskee meitä pyhittämään seitsemännen päivän siveyslain neljännen käskyn mukaan.
Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Valtansa perusteella katolinen kirkko on vahvistanut sunnuntain ja määrää pidettäväksi viikon ensimmäisen päivän.
Tässä on koetinkivi. Valintamme asettaa meidät joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Tässä asiassa emme voi olla puolueettomia. Valon saatuamme meidän täytyy tehdä valintamme. Jumala suokoon, että omaksuisimme apostolien rohkeasti julistaman periaatteen: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Sanokaamme Joosuan tavoin: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos.24:15.
Huomatkaamme että Danielin 7:25 ennustuksessa sanotaan että ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja alin.” Mikään valta ei todellisuudessa voi muuttaa Jumalan lakia eikä hänen säätämänsä lepopäivän aikaa. Muutos jää pakosta pelkäksi yritykseksi. Ennalleen jää Raamatun ilmoitus seitsemännen päivän pyhyydestä: ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:3.
Meidän päivinämme kaikuu sanoma: ” Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Ilm.14:7. Luoja ja luomisen muistomerkki saivat jälleen kunnian, ja niistä jotka palaavat noudattamaan Jumalan lakia sanotaan: ” Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14:12.
Kristuksen viimeinen sanoma synnyttää kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko. Neljäs käsky vaatii sapatin pyhittämistä. Sen tähden lopunajan sanoma julistaa totuutta myös sapattikysymyksestä ja johtaa Jumalan lapset oikean lepopäivän noudattamiseen. Näin liittyy seitsemännen päivän pyhittäminen oleellisesti lopunajan viimeisen armonsanoman vastaanottamiseen.
Sapatin muutosta koskeva kysymys tulee jokaiselle sielulle uskollisuuden ja kuuliaisuuden koetinkiveksi. Kysymys ei ole yksin siitä, pidämmekö lepopäivänä lauantain vai sunnuntain, vaan siitä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmistä, ja seuraammeko Kristusta vai antikristusta.
Kristus Luojana siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmistä varten. Hän käskee meitä pyhittämään seitsemännen päivän siveyslain neljännen käskyn mukaan.
Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Valtansa perusteella katolinen kirkko on vahvistanut sunnuntain ja määrää pidettäväksi viikon ensimmäisen päivän.
Tässä on koetinkivi. Valintamme asettaa meidät joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Tässä asiassa emme voi olla puolueettomia. Valon saatuamme meidän täytyy tehdä valintamme. Jumala suokoon, että omaksuisimme apostolien rohkeasti julistaman periaatteen: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Sanokaamme Joosuan tavoin: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos.24:15.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.
"Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä"
MIKÄ ON JUMALAN KORKEIMMAN MAANPÄÄLLISEN TOIMIVALLAN HALTIJA?
Adventistit ovat jännittävän ristiriitaisesti omaksuneet erityisesti vastustamansa katolisuuden piirteitä ja ajatustapoja kirkko-opillisesti ja pelastusopillisesti. Harvoin on sitäkin nähty adventismin historiassa, että liike olisi tunnustanut virheitään ja hylännyt ne. Kasvojen säilyttäminen ja lauman pitäminen koossa (ja kurissa, missä tarkoituksessa EGW:n näyt ovat tarjonneet hyviä aseita) on ollut etusijalla. Totuuden puhujalle ei ole ollut useinkaan sijaa, muuta kuin lähteä pois liikkeestä tai vaieta jos haluaa jäädä. Kuinka muuten kukaan voisi uskaltaa harkitakaan eroamista tällaisesta "Jumalan jäännöskansasta" ja antaa itseään vapaaehtoisesti "saatanalle" sekä uhmata "Jumalan maailmanlaajaa työtä johtavaa Jumalan korkeimman maanpäällisen toimivallan haltijaa" - adventistien pääkonferenssia.