Raamatussa sapatin alkuperä yhdistetään luomiseen.
2.Moos.31:16 Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
Sapatinvietto ei tehnyt Israelista Jumalan valittua kansaa; pikemminkin Israel vietti sapattia siksi, että se OLI Jumalan valittu kansa, merkiksi siitä, että se – päinvastoin kuin ympäröivät kansat – palveli oikeaa Jumalaa, häntä, joka loi taivaan ja maan kuudessa päivässä. Sapattia ei annettu alun perin juutalaisille Siinailla; se oli ollut olemassa maailman luomisesta asti merkkinä siitä, että Herra oli Luoja. Koska Israel palvoi Luojaa, se piti kunniassa hänen sapattinsa.
Ilm. 14:7
Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Näin UT vahvistaa tämän ajatuksen sapatista luomisen merkkinä. Ilmestyskirja kertoo että on sellainen Jeesukseen uskova kansa, joka liiton merkkinä kunnioittaa kaikkia Jumalan käskyjä. Aivan kuten tehtiin Israelin kansan liitossa. Mutta nyt Raamattu mainitsee myös että tämä liitto on heidän sydämessään. Rakkaus Jumalan käskyihin tulee heillä sydämestä, sillä he noudattavat lakia, ei pelastuakseen, vaan siksi että he ovat pelastettuja. Sama tarkoitus Jumalalla oli Israelin kanssa, mutta kansa hylkäsi Jumalan ja messiaan.
Ilm. 14:12
Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
2.Moos.31:16 Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
Sapatinvietto ei tehnyt Israelista Jumalan valittua kansaa; pikemminkin Israel vietti sapattia siksi, että se OLI Jumalan valittu kansa, merkiksi siitä, että se – päinvastoin kuin ympäröivät kansat – palveli oikeaa Jumalaa, häntä, joka loi taivaan ja maan kuudessa päivässä. Sapattia ei annettu alun perin juutalaisille Siinailla; se oli ollut olemassa maailman luomisesta asti merkkinä siitä, että Herra oli Luoja. Koska Israel palvoi Luojaa, se piti kunniassa hänen sapattinsa.
Ilm. 14:7
Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Näin UT vahvistaa tämän ajatuksen sapatista luomisen merkkinä. Ilmestyskirja kertoo että on sellainen Jeesukseen uskova kansa, joka liiton merkkinä kunnioittaa kaikkia Jumalan käskyjä. Aivan kuten tehtiin Israelin kansan liitossa. Mutta nyt Raamattu mainitsee myös että tämä liitto on heidän sydämessään. Rakkaus Jumalan käskyihin tulee heillä sydämestä, sillä he noudattavat lakia, ei pelastuakseen, vaan siksi että he ovat pelastettuja. Sama tarkoitus Jumalalla oli Israelin kanssa, mutta kansa hylkäsi Jumalan ja messiaan.
Ilm. 14:12
Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni ensimmäisen adventisti paratiisissa todellakin oli käärme. Tämän päivän adventistit ovat samanlaisia kuin paratiisin käärme.
3:4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; --- kun vaan muistatte viettää sapattia!
Tottahan toki sapatti yhdistetään luomiseen, mutta se ei merkitse sitä, että varsinainen sapatti-lepopäivä saisi alkunsa luomisesta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sapattia ei mainita ensinkään!
Viikko syntyi Mesopotamiassa, jossa lukua 7 pidettiin pyhänä lukuna. Seitsemän esiintyi taivaalla kahdessa muodossa: liikkuvien valojen määrässä ja kuun kierron seitsemässä jaksossa. Taivaalla oli huomattu olevan seitsemän liikkuvaa valoa, vaikka muut olivat paikoillaan. Nämä valot olivat Auringon ja Kuun lisäksi Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Kaikkia planeettoja ei vielä tunnettu. Kuu puolestaan muuttui seitsemän päivän jaksoissa: kuun ohuesta sirpistä kului seitsemän päivää puoleen kuuhun, siitä taas seitsemän päivän kuluttua oli täysikuu, josta jälleen seitsemän päivän kuluttua puolikuu ja tästä seitsemän päivän kuluttua kuu katosi näkyvistä. Tästä syystä Mesopotamiassa joka seitsemän päivä oli pyhä ja päivät nimettiin seitsemän liikkuvan taivaankappaleen mukaan. http://www.kellomuseo.fi/AjanlaskuMenneisyydessaJa.htm
Egyptissä syntyi vastaavanlainen kalenteri, jolla ennakoitiin Niilin käyttäytyminen. Eli osattiin varautua sen tulviin ja laskukauteen, joka noudatteli vuodenaikarytmiä. Mooses egyptiläisenä prinssinä tunsi vallalla olevat kalenterit. Nehemia viittaakin siihen, miten Mooses ESITTELI heprealaisille sapattikäytännön (Neh9.14). Jotta sapatista muodostuisi nimenomaan israelilaisille tunnusomainen käytäntö, sen alkuperä linkitettiin uskonnon keskeisimpään erityispiirteeseen, monoteismiin, Luoja Jumalaan. Mooses korosti miten sapatti ON OLEVA, eli se ei ole ollut vaan se tulee olemaan merkki. Israelilaisten TULEE vastedes VIETTÄÄ ja PITÄÄ kunniassa tätä uutta liitonmerkkiä. Kyllä pitää olla todella yksisilmäinen Raamatun lukija, jos näin yksinkertaista asia ei ymmärrä tekstistä?
Sinä laskeuduit Siinainvuorelle,
sinä puhuit heille korkeuksista,
annoit heille selkeät säädökset
ja luotettavat lait,
hyvät ohjeet ja käskyt.
Sinä ILMOITIT heille pyhän sapattisi,
ja palvelijasi Mooses ANTOI heille
sinun käskysi, ohjeesi ja lakisi.
Neh9.13,14
Herra käski Mooseksen vielä sanoa israelilaisille:
"Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti ON sukupolvesta toiseen OLEVA merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni. Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; SEN TULEE OLLA teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta. Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, Herran pyhä lepopäivä, ja jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava. Sukupolvesta toiseen israelilaiset VIETTÄKÖÖT sapattia ja PITÄKÖÖT sen kunniassa. Se on heidän ikuinen velvollisuutensa. PYSYKÖÖN sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä en enää tehnyt työtä vaan lepäsin."
Sanottuaan kaiken tämän Moosekselle Siinainvuorella Jumala antoi hänelle kaksi kivistä liitontaulua, jotka hän oli omalla kädellään kirjoittanut. (2Ms31.12-18)
Seitsemäs -päivä oli tunnettu konsepti antiikissa, ilman juutalaista sapattikäytäntöä. Filon Aleksandrialainen (n. 20 eKr. - 40 jKr.) pyrki lähentämään hellenistejä juutalaisuuteen ja päinvastoin. Hän kirjoitti näin viikon seitsemännestä päivästä:
"Onko sellaista henkilöä, joka ei kunnioita pyhää seitsemättä päivää, jonka myöntämisen seurauksena koetaan helpotusta ja virkistystä työtä. Tämän ei koe ainoastaan kukin kohdallaan vaan myös kaikki, jotka ovat meitä lähellä. Vapautuksen ei koe ainoastaan vapaat miehet, mutta myös orjat, ja jopa raskautetut eläimet; sillä loma koskee kaikkea mikä suorittaa palvelua ihmiselle, kuten orjat noudattavat heidän luonnollista herraansa. Jopa kasvit ja puut, jokainen laji, joka on leikattavissa tai jonka hedelmän voisi poimia sinä päivänä, on vapaa ja levossa. Kukaan ei kosketa niitä, universaalin ilmoituksen mukaisesti." Philo, De Vita Mosis LCL, 6:273-595
Kirkkoisä Theofilus 180 jKr. kristinuskoa puolustaessaan kirjoitti kirjeitä Autolycukselle. Puolustuskirjoituksissa on myös seitsemännen päivän historiaa.
"Lisäksi, [he puhuivat] koskien seitsemättä päivää, minkä KAIKKI IHMISET tunnustavat, mutta useimmatkaan eivät tiedä, että heprealaisten keskuudessa sitä on kutsuttu Sapatiksi, joka on käännetty kreikan kielelle ”Seitsemäs” (ebdomas), nimeä joka on otettu käyttöön kaikkien kansakunnan toimesta, vaikka he eivät tiedä nimityksen alkuperää." Theophilus to Autolycus Book II Chap. XI, XII
Theofiluksen argumentaatiossa seitsemännen päivän rooli on viitata maailman alkuperään, Jumalan tekona. Hänen pointtinsa vaikuttaisi olevan, vaikka yleisesti viikon seitsemättä päivää pidetään pyhänä niin harvat tiedostavat sen liittyvän maailman luomiseen. Tämä ajattelu on siis samansuuntainen Filonin kanssa. Taustaoletuksena on yleinen käytäntö, johonka viitataan, mutta jonka juutalaista uskonnollista merkitystä ei tunneta.
Seitsemännen päivän vietto ei mitä ilmeisimmin ollut kummajainen pakanakristityille. Kristillisen kirkon vakiintuessa kirjauskonnoksi ja kun se omaksui juutalaisen Jamnian Synodin kanoniset tekstit osaksi omia pyhiä kirjoituksia, niin silloin sapatin alkuperä ja merkitys kävi ilmeisemmäksi myös muille, kuin heprealaisesta taustasta tulleille uskovaisille.
Aadam ja Eeva olivat tosiaan ensimmäiset. Ja kuten adventistitkin, niin Eevakin lankeavat samaan epäilykseen;1.Mooseksen kirja:
3:1 Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"