Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa Jeesuksesta:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.
Tässä on myös mielenkiintoista informaatiota roomalaiselta historioitsijalta:
"Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
Näin roomalainen historioitsija Tacitus kertoo Jeesuksesta:
"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa".
Vaikka Tacitus on Kristinuskoa vastaan valheellisesti, todistaa hän kuitenkin Jeesuksen eläneen maan päällä.
Lue Jeesuksen historiallisuudesta:
http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.
Tässä on myös mielenkiintoista informaatiota roomalaiselta historioitsijalta:
"Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
Näin roomalainen historioitsija Tacitus kertoo Jeesuksesta:
"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa".
Vaikka Tacitus on Kristinuskoa vastaan valheellisesti, todistaa hän kuitenkin Jeesuksen eläneen maan päällä.
Lue Jeesuksen historiallisuudesta:
http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ovat tuota Josefuksen mainintaa Jeesuksesta epäilleet Kristittyjen myöhemmin lisäämäksi, mutta saapihan tuota epäillä tai olla epäilemättä...
Useimmat tutkijat tänä päivänä myöntävät Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.
heidän on epäillä, mutta en minä oikein jaksa uskoa, että joku olisi mitään lisännyt. Kyllä esimerkiksi katolisella kirkolla on tarpeeksi suuri asema ilman mitään lisäyksiä.
Jeesuksella on historiassa esikuva.
Mutta siitä on piiitkä matka Jeesuksen jumalalliseen alkuperään. Ylösnousemus on silkkaa tarua, josta ei ole mitään todisteita.
Samoin Jeesuksen ihmeteot ovat mahdottomia todistaa ja samankaltaisista ihmeistä on kirjoitettu tuhansia tarinoita.
Mutta saahan sitä uskoa vaikka menninkäisiin.
"Ylösnousemus on silkkaa tarua, josta ei ole mitään todisteita."
En sano tuohon juuta enkä jaata, mutta tuosta logiikastasi... Jos jostain asiasta ei ole todisteita, todistaako se asian epätodeksi?
että ylösnousemouksia sattuu maaimassa suhteellisen harvoin. Itse asiassa tunnetaan yksi tapaus reilun 2000 vuoden ajalta, jota sitäkään ei voida mitenkään todentaa.
Joten perusolettama on aika loogisesti se, ettei ylösnousemusta tuolloinkaan tapahtunut. Tämä olettama lahtee myös siitä ajatuksesta, että Jeesus (tai esikuva) oli tavallinen kuolevainen. Mitään todisteita Jeesuksen jumalallisuudesta kun ei ole eikä tule.
"Joten perusolettama on aika loogisesti se --"
Mutta kun logiikassa ei arvailla. ;) Olettamuksien pohjalta esittäisin vähemmän ehdottomia väitteitä. Voi saada muuten kiihkoilijan maineen.
Logiikkaa tai päättelyä on kahta sorttia: kumuotuvaa ja sellaista, joka ei kumoudu. Induktiivinen logiikka on kumoutuvaa, mutta ihmiset toimivat ja päättelevät asioita aivan sujuvasti induktiivisen päättelyn mukaisesti. On aivan loogista olettaa kokemuksien perusteella, että ihminen on kuolevainen ja tehdä siitä yleitys ihmisen kuolevaisuudesta. Ymmärrätkö, että tämä ei ole arvailua. Lähes kaikki ihmisen käyttämät arkipäivän argumentit ovat kumoutuvia, mutta kukaan ei väitä meidän arvailevan, vaan toimivan rationaalisesti ja loogisesti. On aivan oikein sanoa, että looginen perusolettamus on se, että ihminen on kuolevainen. Vai oletko eri mieltä?
Eihän tuo pöllömmältä kuullosta, mutta induktiivisella päättelyllä on vaikea todistaa väitteitä aukottomasti. Toisekseen, ihminen on kuolevainen, mutta ei ole vielä todistettu, että Jeesus oli pelkästään ihminen. Minä en sitä suuntaan tai toiseen yritäkään todistaa, mutta jos hän ei ollut pelkästään ihminen, tuo logiikka ontuu.
Induktiivinen päättely ei ikinä olekaan 100% varmaa, mutta se on osa logiikkaa. Tarkoitat logiikalla varmaan deduktiivista päättelyä, se on pitävää ,jos premissit ovat tosia. Mutta logiikan ala on laajempi. Halusin tarkentaa vain käsitteitä, joita käytitte. Jeesus on sitten kokonaan toinen juttu. :-)
"Tarkoitat logiikalla varmaan deduktiivista päättelyä --"
Juuri näin. :)
Eipä noista historian kirjoittajista ollut kukaan vielä edes syntynyt kun Jessus heitti lusikan nurkkaan, joten mistäköhän he mahtoivat tietonsa ammentaa?
Oletko tosissasi? Tacitus syntyi n. 55–57, Josefus 37 jne. Tuskin se tieto muutamassa vuosikymmenessä tai edes vuosisadassa katoaa. Historian kirjoituksessa yleensäkin on tapana kirjoittaa menneistä tapahtumista, vai kuinka? Saisi tehdä suurimmasta osasta historiateoksia sytykkeitä tuolla periaatteella.
Jos Jeesus olisi oikeasti tehnyt jotain, niin siitä olisi kirjoitettu hänen elinaikanaan.
Jeesus ei ollut elinaikanaan niin merkittävä henkilö, että hänestä olisi kirjoitettu.