Antti Pentikäinen
johtaja
Espoo
Pysähdyimme Ugandassa pienen mökin pihaan. Sydäntäni kylmäsi, kun näin pihalla kolme pientä lasta. Ehdin jo ajatella pahinta: Herra varjele, eivät kai nämä lapset asu täällä keskenään.
Astuimme pieneen majaan ja tunsin suurta helpotusta, kun sen nurkassa istui isoäiti. Nappasin yhden lapsista syliin ja istuin penkille. Samalla kun muut puhuivat isoäidin kanssa, ryhdyin tarkastelemaan tätä pientä lasta.
Hän istui hieman jännittyneenä, raskaasti hengittäen. Otin hänen kämmenensä omaani ja aloin pyöritellä sormenpäilläni siinä vanhaa suomalaista lorua: ”Harakka puuroa keittää, hännällänsä hämmentää. Antaa tuolle, antaa tuolle, antaa…”
Sitten oli pakko lopettaa. Tämä lapsi oli jäänyt jo riittävästi ilman omaansa. Ennen ensimmäisen ikävuotensa täyttymistä hän oli menettänyt äitinsä. Isä oli kuollut jo aiemmin. Nyt hän asui isoäitinsä ja kahden veljensä kanssa majassa, yhdellä Ugandassa kaikkein pahiten HIV-Aidsin hävittämällä alueella.
Siitä lapsi tuskin tiesi vielä mitään. Hän tiesi vain sen mitä ei ollut: omaa äitiä ja isää. En tiedä muistiko lapsi enää heidän kasvojaan, tuoksuaan, lämpöään, mutta kaipaus oli jäänyt varmasti – kipeä kaipaus.
Painoin lapsen pään rintaani vasten ja siirryin silittämään otsaa, päälakea, silmäkulmia - korvalehtiä. Lapsi oli rauhoittunut. Hän otti kosketukseni vastaan niin kuin lapsi vain ottaa silloin kun hän on kaivannut syliin.
Olen jälkikäteen miettinyt miten paljon pieni orpo lapsi voi opettaa vain istumalla hiljaa sylissä.
***
Raamattu asettaa lapsen uskomme esikuvaksi: Matt. 18:1-6: ”Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
***
Kun siirryimme ulos, lapsi ei halunnut lähteä sylistä pois vaan piti tiukasti kaulasta kiinni.
Ymmärsin kuitenkin, että ehkä minun oli pakko lähteä, kun seuraavan mökin pihassa, muutaman sadan metrin päässä, oli isoäiti yksin kuuden lapsenlapsen kanssa. Käsitin, että taas muutaman sadan metrin päässä heitä olisi lisää.
Silti en voi unohtaa häntä, hänen kaltaisiaan, Jumalan lahjoja, Jumalan lapsia. Miten raskas on joskus näiden pienten enkelien taakka. Miten paljon heitä onkaan? - Miten suuri on lasten valtakunta, johon minäkin haluan kuulua.
Sinulle, kaltaiselleni, kanssani väsyneelle aikuiselle – haluan sanoa, että tässä maailmassa lapsilla on valtakunta. Se on erilainen, kuin mitä aikuinen tahtoisi nähdä ja käsittää. Sinulle, joka kaipaat tätä valtakuntaa, tahdon saarnata lohdutuksen ja toivon evankeliumia: kaikki syntisi, laiminlyöntisi ja epäonnistumisesi saat uskoa anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat kuulua lasten valtakuntaan.
johtaja
Espoo
Pysähdyimme Ugandassa pienen mökin pihaan. Sydäntäni kylmäsi, kun näin pihalla kolme pientä lasta. Ehdin jo ajatella pahinta: Herra varjele, eivät kai nämä lapset asu täällä keskenään.
Astuimme pieneen majaan ja tunsin suurta helpotusta, kun sen nurkassa istui isoäiti. Nappasin yhden lapsista syliin ja istuin penkille. Samalla kun muut puhuivat isoäidin kanssa, ryhdyin tarkastelemaan tätä pientä lasta.
Hän istui hieman jännittyneenä, raskaasti hengittäen. Otin hänen kämmenensä omaani ja aloin pyöritellä sormenpäilläni siinä vanhaa suomalaista lorua: ”Harakka puuroa keittää, hännällänsä hämmentää. Antaa tuolle, antaa tuolle, antaa…”
Sitten oli pakko lopettaa. Tämä lapsi oli jäänyt jo riittävästi ilman omaansa. Ennen ensimmäisen ikävuotensa täyttymistä hän oli menettänyt äitinsä. Isä oli kuollut jo aiemmin. Nyt hän asui isoäitinsä ja kahden veljensä kanssa majassa, yhdellä Ugandassa kaikkein pahiten HIV-Aidsin hävittämällä alueella.
Siitä lapsi tuskin tiesi vielä mitään. Hän tiesi vain sen mitä ei ollut: omaa äitiä ja isää. En tiedä muistiko lapsi enää heidän kasvojaan, tuoksuaan, lämpöään, mutta kaipaus oli jäänyt varmasti – kipeä kaipaus.
Painoin lapsen pään rintaani vasten ja siirryin silittämään otsaa, päälakea, silmäkulmia - korvalehtiä. Lapsi oli rauhoittunut. Hän otti kosketukseni vastaan niin kuin lapsi vain ottaa silloin kun hän on kaivannut syliin.
Olen jälkikäteen miettinyt miten paljon pieni orpo lapsi voi opettaa vain istumalla hiljaa sylissä.
***
Raamattu asettaa lapsen uskomme esikuvaksi: Matt. 18:1-6: ”Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
***
Kun siirryimme ulos, lapsi ei halunnut lähteä sylistä pois vaan piti tiukasti kaulasta kiinni.
Ymmärsin kuitenkin, että ehkä minun oli pakko lähteä, kun seuraavan mökin pihassa, muutaman sadan metrin päässä, oli isoäiti yksin kuuden lapsenlapsen kanssa. Käsitin, että taas muutaman sadan metrin päässä heitä olisi lisää.
Silti en voi unohtaa häntä, hänen kaltaisiaan, Jumalan lahjoja, Jumalan lapsia. Miten raskas on joskus näiden pienten enkelien taakka. Miten paljon heitä onkaan? - Miten suuri on lasten valtakunta, johon minäkin haluan kuulua.
Sinulle, kaltaiselleni, kanssani väsyneelle aikuiselle – haluan sanoa, että tässä maailmassa lapsilla on valtakunta. Se on erilainen, kuin mitä aikuinen tahtoisi nähdä ja käsittää. Sinulle, joka kaipaat tätä valtakuntaa, tahdon saarnata lohdutuksen ja toivon evankeliumia: kaikki syntisi, laiminlyöntisi ja epäonnistumisesi saat uskoa anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat kuulua lasten valtakuntaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.