"Sillä hän sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.' Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."
2. Kor. 6:2 [kr92] [kr38]
Tällä kertaa tekstini ei ole muodoltaan saarna, vaan omakohtainen todistuspuhe Herran armosta ja rakkaudesta. Sanomaltaan se on yhtenevä apostolisen todistuksen kanssa, jota veljet häpeilemättä julistivat rohkeasti jo ensimmäisen vuosisadan Jerusalemissa:
"Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin." (Apt. 4:33)
Apostolien ajoista aina meidän päiviimme saakka todistajien ketju on säilynyt rikkumattomana. Vuorollaan kukin sukupolvi on todistanut "Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta". Luit aivan oikein. Ei siis niin, että vain apostolisen ajan silminnäkijät olisivat todistaneet Kristuksen ylösnousemuksesta, ja että myöhempien uskovien tehtävä olisi todistaa apostolien todistuksen oikeellisuudesta. Ei, vaan luit todellakin aivan oikein: vuorollaan jokainen sukupolvi on todistanut ja todistaa jatkossakin "Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta".
Herran omien ei tarvitse kertoa vuosituhansia vanhoista tapahtumista vakuutellen kuulijoita epätoivoisesti siitä, että apostolit tapasivat aikanaan ylösnousseen Jeesuksen Jerusalemissa. Me kaikki saamme omakohtaisesti kertoa siitä, mitä tiedämme ylösnousseen elävän Jeesuksen tehneen elämässämme.
Jeesus elää ja vaikuttaa seurakuntansa keskellä ja siitä minäkin tänään tekstissäni tahdon omalta osaltani todistaa. Samoin kehotan sinuakin todistamaan omakohtaisesti Herran rakkaudesta omassa elämässäsi. Jos kerran Herra Jeesus on tehnyt vaikutuksen sinuun, miksi et kertoisi hänestä muille?
Saatteeksi todistuspuheeseen
Valmistin oheisen todistuspuheen alun perin Tampereen metodistikirkossa viikonloppuna kuvattuun tv-jumalanpalvelukseen (lähetys TV1, 4.3.2007 klo. 10.00), jossa sain etuoikeuden todistaa Herran rakkaudesta ja armosta tv-katsojille.
Tilaisuuden jälkeen muokkasin ja viimeistelin todistuksen sopivammaksi kirjalliseen esitysmuotoon. Editoinnin aikana havaitsin hämmästyksekseni, että tekstini on sanomaltaan melko lähellä Paavalin korinttilaisille antamaa todistusta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, jonka tahdon jakaa kanssasi saatteeksi todistustekstille:
"Sillä hän sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.' Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2. Kor. 6:2)
Tekstissä Paavali lainaa Jesajan profetiaa pelastuksen päivästä (Jes. 49:8) ja yllättää lukijan kertomalla, että tuo erityisesti juutalaisten odottama pelastuksen päivä on jo käsillä. Paavalin juutalaiset lukijat tulkitsivat näet Jesajan 'pelastuksen päivän' tarkoittavan kansallista vapautuksen päivää, ja koska vapautuminen Rooman hallintovallasta ei näyttänyt todennäköiseltä, he odottivat pelastuksen päivää tulevaksi vasta myöhemmin.
Paavali osoittaa lukijoidensa tulkinnan vääräksi, sillä hänen mukaansa "nyt on pelastuksen päivä". Pelastus ei viittaa kansalliseen vapautukseen, vaan vapauteen synnin orjuudesta. Pelastuksen päivää ei ole sidottu tiettyyn kalenteripäivään, vaan jokainen meistä on etuoikeutettu lepäämään Herran meille varta vasten hankkimassa pelastuksessa juuri tänään.
Ei ole tarpeen etsiä pelastusta historian lehdiltä eikä sitä tarvitse odottaa tapahtuvaksi joskus tulevaisuudessa. Pelastuksen päivä on tänään. Se on kaikkien ulottuvissa, koska Herra Jeesus Kristus elää keskellämme ja on sovittanut tämänkin päivän puolestamme. Hänessä on pelastus kaikille hänen omilleen tänään, ja samoin tänään hän antaa pelastuksen lahjaksi sitä etsivälle.
Elämää ihmeessä
Seuraavassa on lyhyt henkilökohtainen todistukseni siitä, että 'pelastuksen päivä' on juuri tänään. Se on sitä niin minulle kuin sinullekin.
Voisin kertoa...
Monesti todistuspuheenvuorossa kuulee kerrottavan henkilökohtaisesta uskoontulosta; siitä mitä oli ennen ja mitä sitten tapahtui. Minäkin voisin kertoa kuinka ihmeellisellä tavalla Herra Jeesus veti minua puoleensa ja johdatti oikein kädestä pitäen luokseen vuonna 1992. Tapahtumaan liittyi monia ihmeitä: pieniä ja suuria – luonnollisia ja yliluonnollisiakin. En kuitenkaan aio palata muistelemaan aikojen alkua – on näet paljon muutakin kerrottavaa.
Voisin kertoa perheemme lasten syntymistä, sillä onhan syntymä on aina valtava ihme, luomistyön toistuva selittämätön mysteeri. Toki voisin kertoa myös ensimmäisen lapsemme syntymään liittyneistä hämmästyttävistä vaiheista, enkeli-ilmestyksestä ja siitä, kuinka Herra vahvisti heikkoa uskoani häneen, kun hän kertoi minulle tulevasta perheuutisesta jo ennen kuin vaimoni kanssa osasimme asiaa odottaa.
Voisin palata myös aikaan ennen vuosituhannen vaihdetta, kun sairastuin äkillisesti ja löysin itseni kuolinkamppailusta keskussairaalan teho-osastolta. Voisin kertoa parantumisen ihmeestä, jota eivät lääkäritkään osanneet selittää, kun rukouksen voimasta sain jo miltei menettämäni elämän takaisin. Voisin kertoa myös työnäystäni kotisatamassa, joka tuolloin sairasvuoteella sydämelleni laskettiin, ja jossa olen saanut armon elää aina noista päivistä alkaen.
Jumalan päiviä ja Jumalan ihmeitä
Kuten voit arvata, on paljon asioita, josta voisin kertoa sinulle. Olen yksinkertaisesti saanut elää ihmeessä; Jumalan turvallisessa huolenpidossa. Ollakseni itselleni täysin rehellinen, minun on pakko tunnustaa, että jokainen päivä on suuri Jumalan ihme.
Ei ole minun päiviäni, ei minun ihmeitäni - on vain Jumalan päiviä ja Jumalan ihmeitä. Elämä on toki minun, mutta kaikki oleellinen elämässäni on Herran - ei minun. Myönnän sen omaksi tappiokseni ja Herrani kunniaksi.
Eilisellä ei ole merkitystä, kun tiedän eläväni ihmeessä tänään. Tämäkin kuluva päivä on Herran; se on elämää Jumalan turvallisessa huolenpidossa. Ei ole suurta merkitystä sillä, mitä oli eilen tai mitä tapahtuu huomenna, koska Herra Jeesus on kanssani tänään. Minun ei tarvitse etsiä häntä eilisestä tai huoata huomiseen löytääkseni hänet. Hän on kanssani nyt.
Rakkautta rajoitta
Tiedän vallan mainiosti, etten ansaitse osaani Herran silmäteränä. Tiedän hyvin, etten ole lainkaan rakastettava. - Päinvastoin, aivan liian usein olen kiittämätön ja jopa uskoton Herralleni. Jos Jeesuksen rakkaus ammentaisi voimansa jostain minussa, hän tuskin edes sylkisi minuun päin. Mutta minun 'onnekseni' Jeesuksen Kristuksen rakkaus ei ole ostettavissa minun teoillani - ei lupauksillani, ei uskollisuudellani puhumattakaan alttiudesta.
Hänen huomionsa, hänen rakkautensa ja huolenpitonsa lankeavat osakseni vain siksi, että hän on päättänyt rakastaa minua ja pitää minusta kiinni. Hän päätti rakastaa minua jo ennen kuin minä tunsin häntä. Eli niin kuin Johannes kirjoittaa kirjeessään: "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10). Ja siitä minäkin tahdon todistaa.
Tahdon todistaa Jumalan rakkaudesta; rakkaudesta, joka ei etsi innoitusta minusta, vaan kumpuaa Jumalasta itsestään minun edukseni, vaikka olen vain tällainen itsessäni riittämätön. Jumala on päättänyt rakastaa minua - ja se päätös tekee minusta rakastetun ja arvokkaan. Arvoni hänen edessään ei perustu minuun itseeni, vaan arvoni rakastettuna ihmisenä perustuu Jumalan armovalintaan rakastaa minua (Joh. 15:16,19; 2. Tess. 2:13-14). Ja tästä minä todistan; hänen armostaan ja rakkaudesta minua kohtaan tänään, juuri nyt.
Sinäkin olet rakastettu
Ja tiesitkö, että vaikka kehuskelen tässä olevani Herrani silmissä ainutlaatuinen ja rakastettu, se ei tarkoita sitä, ettetkö sinä olisi sitä? Jeesuksen Kristuksen rakkaus on sinunkin etuoikeutesi.
Kuten sanoin, en ole rakastettu siksi, että olisin niin rakastettava tai ansaitsisin olla rakastettu, vaan siksi, että Herra on päättänyt rakastaa minut itselleen. Samoin sinä saat olla Jumalan rakkauden kohde, hänen erityinen silmäteränsä, sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin minä olen tai edes sellainen kuin hän on – olet rakastettu sellaisena kuin sinä olet.
Ja lopuksi lauluntekijän sanoin...
Edellisen tekstin sanoman mielestäni täydentää mainiosti virren 338 sanat. Mitä todennäköisemmin tunnet ne jo entuudestaan, mutta pysähdypä tällä kertaa tutkistelemaan niiden merkitystä omalla kohdallasi. Mieti hetki, mitä virsi tarkoittaa omalla kohdallasi käytännössä, ja pohdipa vielä, että uskallatko elää virren lupaukset todeksi jokapäiväisessä elämässä.
"Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
'Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.'
Tähän turvaan yhä uudelleen.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.",
Virsi 338, Lina Sandell 1865. Suom. Julius Engström 1900. Uudistanut Niilo Rauhala 1986.
Pohdittavaa
Miksi etsiä ihmeitä, kun saa elää ihmeessä?
Miksi Jumala rakastaa minua?
2. Kor. 6:2 [kr92] [kr38]
Tällä kertaa tekstini ei ole muodoltaan saarna, vaan omakohtainen todistuspuhe Herran armosta ja rakkaudesta. Sanomaltaan se on yhtenevä apostolisen todistuksen kanssa, jota veljet häpeilemättä julistivat rohkeasti jo ensimmäisen vuosisadan Jerusalemissa:
"Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin." (Apt. 4:33)
Apostolien ajoista aina meidän päiviimme saakka todistajien ketju on säilynyt rikkumattomana. Vuorollaan kukin sukupolvi on todistanut "Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta". Luit aivan oikein. Ei siis niin, että vain apostolisen ajan silminnäkijät olisivat todistaneet Kristuksen ylösnousemuksesta, ja että myöhempien uskovien tehtävä olisi todistaa apostolien todistuksen oikeellisuudesta. Ei, vaan luit todellakin aivan oikein: vuorollaan jokainen sukupolvi on todistanut ja todistaa jatkossakin "Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta".
Herran omien ei tarvitse kertoa vuosituhansia vanhoista tapahtumista vakuutellen kuulijoita epätoivoisesti siitä, että apostolit tapasivat aikanaan ylösnousseen Jeesuksen Jerusalemissa. Me kaikki saamme omakohtaisesti kertoa siitä, mitä tiedämme ylösnousseen elävän Jeesuksen tehneen elämässämme.
Jeesus elää ja vaikuttaa seurakuntansa keskellä ja siitä minäkin tänään tekstissäni tahdon omalta osaltani todistaa. Samoin kehotan sinuakin todistamaan omakohtaisesti Herran rakkaudesta omassa elämässäsi. Jos kerran Herra Jeesus on tehnyt vaikutuksen sinuun, miksi et kertoisi hänestä muille?
Saatteeksi todistuspuheeseen
Valmistin oheisen todistuspuheen alun perin Tampereen metodistikirkossa viikonloppuna kuvattuun tv-jumalanpalvelukseen (lähetys TV1, 4.3.2007 klo. 10.00), jossa sain etuoikeuden todistaa Herran rakkaudesta ja armosta tv-katsojille.
Tilaisuuden jälkeen muokkasin ja viimeistelin todistuksen sopivammaksi kirjalliseen esitysmuotoon. Editoinnin aikana havaitsin hämmästyksekseni, että tekstini on sanomaltaan melko lähellä Paavalin korinttilaisille antamaa todistusta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, jonka tahdon jakaa kanssasi saatteeksi todistustekstille:
"Sillä hän sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.' Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2. Kor. 6:2)
Tekstissä Paavali lainaa Jesajan profetiaa pelastuksen päivästä (Jes. 49:8) ja yllättää lukijan kertomalla, että tuo erityisesti juutalaisten odottama pelastuksen päivä on jo käsillä. Paavalin juutalaiset lukijat tulkitsivat näet Jesajan 'pelastuksen päivän' tarkoittavan kansallista vapautuksen päivää, ja koska vapautuminen Rooman hallintovallasta ei näyttänyt todennäköiseltä, he odottivat pelastuksen päivää tulevaksi vasta myöhemmin.
Paavali osoittaa lukijoidensa tulkinnan vääräksi, sillä hänen mukaansa "nyt on pelastuksen päivä". Pelastus ei viittaa kansalliseen vapautukseen, vaan vapauteen synnin orjuudesta. Pelastuksen päivää ei ole sidottu tiettyyn kalenteripäivään, vaan jokainen meistä on etuoikeutettu lepäämään Herran meille varta vasten hankkimassa pelastuksessa juuri tänään.
Ei ole tarpeen etsiä pelastusta historian lehdiltä eikä sitä tarvitse odottaa tapahtuvaksi joskus tulevaisuudessa. Pelastuksen päivä on tänään. Se on kaikkien ulottuvissa, koska Herra Jeesus Kristus elää keskellämme ja on sovittanut tämänkin päivän puolestamme. Hänessä on pelastus kaikille hänen omilleen tänään, ja samoin tänään hän antaa pelastuksen lahjaksi sitä etsivälle.
Elämää ihmeessä
Seuraavassa on lyhyt henkilökohtainen todistukseni siitä, että 'pelastuksen päivä' on juuri tänään. Se on sitä niin minulle kuin sinullekin.
Voisin kertoa...
Monesti todistuspuheenvuorossa kuulee kerrottavan henkilökohtaisesta uskoontulosta; siitä mitä oli ennen ja mitä sitten tapahtui. Minäkin voisin kertoa kuinka ihmeellisellä tavalla Herra Jeesus veti minua puoleensa ja johdatti oikein kädestä pitäen luokseen vuonna 1992. Tapahtumaan liittyi monia ihmeitä: pieniä ja suuria – luonnollisia ja yliluonnollisiakin. En kuitenkaan aio palata muistelemaan aikojen alkua – on näet paljon muutakin kerrottavaa.
Voisin kertoa perheemme lasten syntymistä, sillä onhan syntymä on aina valtava ihme, luomistyön toistuva selittämätön mysteeri. Toki voisin kertoa myös ensimmäisen lapsemme syntymään liittyneistä hämmästyttävistä vaiheista, enkeli-ilmestyksestä ja siitä, kuinka Herra vahvisti heikkoa uskoani häneen, kun hän kertoi minulle tulevasta perheuutisesta jo ennen kuin vaimoni kanssa osasimme asiaa odottaa.
Voisin palata myös aikaan ennen vuosituhannen vaihdetta, kun sairastuin äkillisesti ja löysin itseni kuolinkamppailusta keskussairaalan teho-osastolta. Voisin kertoa parantumisen ihmeestä, jota eivät lääkäritkään osanneet selittää, kun rukouksen voimasta sain jo miltei menettämäni elämän takaisin. Voisin kertoa myös työnäystäni kotisatamassa, joka tuolloin sairasvuoteella sydämelleni laskettiin, ja jossa olen saanut armon elää aina noista päivistä alkaen.
Jumalan päiviä ja Jumalan ihmeitä
Kuten voit arvata, on paljon asioita, josta voisin kertoa sinulle. Olen yksinkertaisesti saanut elää ihmeessä; Jumalan turvallisessa huolenpidossa. Ollakseni itselleni täysin rehellinen, minun on pakko tunnustaa, että jokainen päivä on suuri Jumalan ihme.
Ei ole minun päiviäni, ei minun ihmeitäni - on vain Jumalan päiviä ja Jumalan ihmeitä. Elämä on toki minun, mutta kaikki oleellinen elämässäni on Herran - ei minun. Myönnän sen omaksi tappiokseni ja Herrani kunniaksi.
Eilisellä ei ole merkitystä, kun tiedän eläväni ihmeessä tänään. Tämäkin kuluva päivä on Herran; se on elämää Jumalan turvallisessa huolenpidossa. Ei ole suurta merkitystä sillä, mitä oli eilen tai mitä tapahtuu huomenna, koska Herra Jeesus on kanssani tänään. Minun ei tarvitse etsiä häntä eilisestä tai huoata huomiseen löytääkseni hänet. Hän on kanssani nyt.
Rakkautta rajoitta
Tiedän vallan mainiosti, etten ansaitse osaani Herran silmäteränä. Tiedän hyvin, etten ole lainkaan rakastettava. - Päinvastoin, aivan liian usein olen kiittämätön ja jopa uskoton Herralleni. Jos Jeesuksen rakkaus ammentaisi voimansa jostain minussa, hän tuskin edes sylkisi minuun päin. Mutta minun 'onnekseni' Jeesuksen Kristuksen rakkaus ei ole ostettavissa minun teoillani - ei lupauksillani, ei uskollisuudellani puhumattakaan alttiudesta.
Hänen huomionsa, hänen rakkautensa ja huolenpitonsa lankeavat osakseni vain siksi, että hän on päättänyt rakastaa minua ja pitää minusta kiinni. Hän päätti rakastaa minua jo ennen kuin minä tunsin häntä. Eli niin kuin Johannes kirjoittaa kirjeessään: "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10). Ja siitä minäkin tahdon todistaa.
Tahdon todistaa Jumalan rakkaudesta; rakkaudesta, joka ei etsi innoitusta minusta, vaan kumpuaa Jumalasta itsestään minun edukseni, vaikka olen vain tällainen itsessäni riittämätön. Jumala on päättänyt rakastaa minua - ja se päätös tekee minusta rakastetun ja arvokkaan. Arvoni hänen edessään ei perustu minuun itseeni, vaan arvoni rakastettuna ihmisenä perustuu Jumalan armovalintaan rakastaa minua (Joh. 15:16,19; 2. Tess. 2:13-14). Ja tästä minä todistan; hänen armostaan ja rakkaudesta minua kohtaan tänään, juuri nyt.
Sinäkin olet rakastettu
Ja tiesitkö, että vaikka kehuskelen tässä olevani Herrani silmissä ainutlaatuinen ja rakastettu, se ei tarkoita sitä, ettetkö sinä olisi sitä? Jeesuksen Kristuksen rakkaus on sinunkin etuoikeutesi.
Kuten sanoin, en ole rakastettu siksi, että olisin niin rakastettava tai ansaitsisin olla rakastettu, vaan siksi, että Herra on päättänyt rakastaa minut itselleen. Samoin sinä saat olla Jumalan rakkauden kohde, hänen erityinen silmäteränsä, sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin minä olen tai edes sellainen kuin hän on – olet rakastettu sellaisena kuin sinä olet.
Ja lopuksi lauluntekijän sanoin...
Edellisen tekstin sanoman mielestäni täydentää mainiosti virren 338 sanat. Mitä todennäköisemmin tunnet ne jo entuudestaan, mutta pysähdypä tällä kertaa tutkistelemaan niiden merkitystä omalla kohdallasi. Mieti hetki, mitä virsi tarkoittaa omalla kohdallasi käytännössä, ja pohdipa vielä, että uskallatko elää virren lupaukset todeksi jokapäiväisessä elämässä.
"Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
'Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.'
Tähän turvaan yhä uudelleen.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.",
Virsi 338, Lina Sandell 1865. Suom. Julius Engström 1900. Uudistanut Niilo Rauhala 1986.
Pohdittavaa
Miksi etsiä ihmeitä, kun saa elää ihmeessä?
Miksi Jumala rakastaa minua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varo niitä eksyttäjien ihmeitä ja tunnustekoja, jotka ovat valeihmeitä. Aivan samoin kuin kaldealaiset, noidat ja velhot tekivät samat ihmeet faaraon hovissa, niin nuo jalanvenyttäjät ja tulenheittäjät tekevät omia ihmeitään nykyisinkin. Kaatajahenget viskovat heitä nurin ja vapinat ja tärinät antavat heille elämänsisältöä, jota he janoavat yhä uudestaan.
"Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin."
eksyttäjiä.
ketkä eksyttävät ja miten?
omiaan, eivätkä pitäydy raamattuun, onhan niitä,jotka esiintyvät kristittyinä mutta eivät sitä ole, vaan ottavat raamattua mukaan vain eksytääkseen .
eihän kukaaan eksytykseen menisi mukaan, jos eksyttäjä tulis hiilihanko kädessä sarvet päässä senkun sorkat vaan napsuisi jalassa? sehän on pirun keksimä irvikuva?
saatana lähestyy ihmistä hyvin pukeutuneena menestyvänä lahkosaarnaajana oikea raamattu kainalossa leveästi hymyillen puhuen sinulle rakkaudesta ja ihmeparanemisista, kultahipuista hampaisiin itsestään ilmestyneistä paikoista, kuinka syöpä hävisi jne. ja sitten alkaa puhua, että etkö vaihtaisi sen lapsena saamasi kasteen siihen paremmin toimivaan henkikasteeseen upotusmenetelmättä tehtynä ja sitten alat puhua ihan omia enkelien kieliä ja rakennut oikein kovasti lopun ajan kilvoittelua varten?
ihmisiä on paljon kaikenmaailman kristillisten kirkkojen jäsenissä, ne on pahimpia, vain me oppeineen.