Huomenna on äitienpäivä. Ensimmäinen äitienpäivä poikani itsemurhan jälkeen. Ensimmäinen äitienpäivä ilman omaa äitiäni. Pitemmälle en uskalla antaa ajatusten mennäkään.
äitienpäivä
ilman heitä
162155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselläni ei ole lapsia joten en varsinaisesti vietä äitienpäivää...en siis ole juhlakalu, tottakai juhlin oman äidin kanssa. Asiaan kuitenkin liittyen, muutama vuosi sitten oli raastavaa katsella äidin tuskaa kun veimme äitienpäivänä kukkia hänen poikansa ja tietysti minun veljeni haudalle. Eipä olisi äiti ikinä uskonut että joutuu kukkia haudalle kantamaan kun voisi kuvitella niitä itse pojaltaan saavan...nyt asiat olivat vain näin päin.
Tuosta on siis muutama vuosi aikaa, nyt kai se alkaa hieman äitiäkin helpottaa. Huomenna aion ostaa veljelleni kukkia ja käydä hänen haudallaan. Äitikin varmaan vie omansa, kyyneleet poskilta valuen...
Ensimmäinen äitienpäivä täälläkin ilman poikaa,tänään vein kukkia haudalle ja laitoin sen kuntoon kesää varten.En olisi minäkään koskaan voinut kuvitella vieväni oman lapseni haudalle kukkia,niin vain on pakko.
sama tilanne minulla. äitienpäivä ilman elossa olevaa lasta. aluksi tilanne tuntui tosi julmalta mutta vuosien myötä olen oppinut suhtautumaan asiaan enkä anna sen satuttaa itseäni enää yhtään enempää. tässä tilanteessa on tarpeeksi kestämistä muutenkin.
tyttäreni kanssa tänään tuota äitilapsihommaa.
Kumpikin meistä on menettänyt lapsen kuolemalle (ja minä näinollen myös lapsenlapsen ja tyttäreni veljensä).
Ja kumpaakin vaivaa ettei sille ole kielessämme sanaa.
Jos menetät vanhempasi olet orpo tai puoliorpo.
Jos menetät puolisosi olet leski.
Mutta mikä on nainen joka on menettänyt lapsensa?
Millä sanalla kuvataan suruista suurinta?
Ja tuosta äitienpäivästä myös.
Jotain kaunistakin:
Vävy kävi ostamassa tyttärelleni äitenpäivälahjan, medaljongin jossa on tyttärentyttären kuva ja teksti: "Enkelilapsemme äidille XXX:ltä äitienpäivänä 2007"
Mielestäni kauniisti ajateltu.
Huomenna on toinen kerta kun poikamme ei ole äitienpäivänä läsnä muuten kuin sydämissämme. Poikamme oli syntynyt äitienpäivän aattona joten raskas viikko on ollut.Viime äitienpäivänä en osannut muuta kuin itkeä. Meillä on tyttö mutta hän ymmärtää täysin minun tuskani ja ikäväni.
kukkakaupassa niinkuin moni moni muu.
En oikein löytänyt äideille mitään, kunnes huomasin hakevani kukkia haudalle vietäväksi.Taidan jättää äidit kukittamatta.Eikä mulla oikein oo väliä mitä ajattelevat, jos niinkuin suoraan sanotaan.
Vietän kai omaa äitienpäivää lapseni haudalla.
Joskus vaan on agrressioita jolloin on tää fiilis..
Ostin jo eilen äitienpäiväkukat ja vein äidilleni ja anopilleni.
Vein myös kukan poikani haudalle illalla kymmenen aikaan. Voi tätä surua.
ensin rakkautta ja tavallista elämää
ja sitten surua.(olen itsekin menettänyt lapseni, mutta en tiedä jokin voima tulee ja menee eteenpäin, vaikka ei haluaisikaan).
Vein minäkin illalla tyttärelleni kukan ja mietin, viekö hänen lapsensa, kukan tai kynttilän? vai annetaanko hänen edes muistaa, että hänellä oli äiti, joka rakasti lastaan, enempikuin omaa elämäänsä.jAtketaan..
Poikaani suuresti ikävöivä äiti,hakeuduin tälle palstalle.Äitienpäivä aamu,kyyneleet silmissä ja tuska sydämessä.Yksi lapsista poissa. Eilen kauneimman ruusun lapselleni minäkin vein,hautakiven viereen.Ei ole enää mikään niinkuin silloin, kun koko perhe oltiin koossa. Täytyy vain olla urhea ja jaksaa tämänkin päivän yli,lujille se ottaa.Mitähän äitejä mekin olemme ,me äidit jotka rakkaita lapsiamme täällä eläessämme itkemme? Osamme on kovin raskas. Joskus meilläkin helpottaa,luotetaan siihen edelleen,tänäänkin äitienpäivänä!
ensimmäinen äitienpäivä ilman lastani.
Istuin ja mietin mitä poikani olis tehnyt..mitä minä jäin kaipaamaan traditioista jotka pääasiassa oli mummiloissa juoksemista.
Tiedän että jos hän olis saannut elää, hän olis tullut käymään, olisin saannut halauksen taas..olis tullut soitto mihin aikaan he tulee.Mihin he menee ja koska..oletan että olisin saannut kukan.
Sitä halia kaipaan..
Minäkin kaipaan sitä halausta, jonka poikani aina antoi. Oli juhlapäivä tai ei. Se oli niin täynnä rakkautta. Sain tuon halauksen vielä vuosi sitten äitienpäivänä ja jälkeenkinpäin, kun hän oli 19v. Sitten kesäkuun jälkeen ei mitään enää. Vain hirvittävä ikävä.
Minullakin on ensimmäinen äitienpäivä ilman vanhinta lastani. Poikani kuoli maaliskuussa ja olisi kohta täyttänyt 20 vuotta. Rinnassa on olut painava olo ja muistan viime äitienpäivän viestin: "sä oot maailman paras äiti
Se on ylimenovuosi.
Joka ikinen juhlapyhä, syntymäpäivä, nimipäivä,
kaikki mikä tapatuu ensimmäisen kerran yksin
muistuttaa asiasta.
Vanha kulunut klisee, mutta aika autaa.
Koeta kestää.
Voin vain kuvitella surusi. Tämä on ensimmäinen äitienpäivä jolloin et itse hymyillyt. Isä nukkui eilen pois. Suru on suunnaton.
Ikävä..isä tule takaisin.
Onneksi on taivaan isä vierellä..
Minä sain eilen puhelun äidiltäni. Vajaa kuukausi sitten veljeni kuoli. Äitini eilen suri ja muisteli ensinmäitä äitienpäiväänsä. 40 vuotta sitten hän oli tuore äiti, nyt se ensinmäinen lapsi on poissa. Ja puoliso ei ymmärrä, miksi nyt ensinmäistä äitienpäiväänsä muistelee... Myös pettymys siitä, ettei puoliso ymmärrä oli tietysti menetyksen lisäksi suuri. Onhan meitä lapsia vielä täällä ja on 7 upeaa lastenlastakin, mutta veljeni, äitini vanhinman lapsen kuolema on niin outo ja uusi asia, että me voimme vaan lievittää surua ja tuoda niitä ilon hetkiä, emme poistaa murhetta ja niin sen pitääkin olla. Ja onhan minunkin niin ikävä isoveljeäni ja tietysti sitten on vielä tuoreen lesken erilainen, raskas äitienpäivä... Totta, että tänä vuonna jokainen juhlapyhä tulee olemeen erileinen kuin ennen.
Kuka hän on
Hän tulee vastaan,
kun tulen kotiin.
Hän laittaa kahvia,
kun janottaa.
Hän syöttää,
kun olen nälkäinen.
Hän pesee pyykin,
kun vaatteeni ovat likaiset.
Hän lämmittää saunan,
kun haluan kylpeä.
Hän antaa rahaa,
kun olen rahaton.
Hän vilkuttaa kädellään,
kun lähden.
Hän rukoilee,
kun olen maailmalla.
POIKA