Tänään,äitienpäivän aattona,tämän pakanallisen juhlahumun keskellä täällä Suomessa kerronkin unen,jonka näin viime yönä;olin vankina ihmisten pitämällä leirillä.Olin pyhä,ja vaadin useaan otteeseeen pääsyä vapaaksi,mutta leirin vartijat olivat kaikki ylimielisiä.Olin kuin pieni lapsi.Minua kismitti se,etteivät he ottaneet puheitani tosissaan,sillä minut oli tuotu leiriin ilman mitään syytä.
Se leiri oli oma alue ja maailma,alueeltaan laaja,ja minulla oli siellä omia tehtäviä,mutta tunsin,että en kuulu tänne.Leirin pitäjät nauroivat ja pilkkasivat,kun sanoin,että eräänä päivänä olen vapaa.
Näin kului kauan ja kauan,tuntui että loputtomiin.Kuinka vahva usko minulla olikaan,että eräänä päivänä selviän täältä.Vaikka joskus epätoivoiset ajatukset valtasivatkin mieleni,niin usko piti.
Ja sitten eräänä päivänä alkoi tapahtumaan;Jumalan enkelijoukot alkoivat vallata leiriä;saatanalliset vartijat pakenivat leirin ulkopuolelle,mutta ne otettiin kiinni.Eräs vartijoista huomasi pelastajat vasta sitten,kun ne olivat aivan lähellä,ja yritti karata,minä huusin;ottakaa tuo paholainen kiinni!!Hänetkin saatiin kiinni.Ei kukaan leirin vartijoista päässyt karkuun.
Olin vapaa.Kävelin leirin pääsisäänkäytävää kohti.Olin jo leirin ulkopuolella.Kädessäni oli käärittynä vangin vaatteet,ja päälläni uusi puku.
Pääsisäänkäytävän edessä käveli uusi taivaallinen vartija virkapuku päällä ja leirin avaimet kädessä,sillä leirin vallankumous oli tapahtunut.
Lähestyin tätä miestä.Yhtäkkiä mies huusi kovalla äänellä;kuka uskaltaa rukoilla!!!Hän tiesi,että tuo leirin paholaisjoukko häpesi elävää Jumalaa,sanoin;minä uskallan!Ja vartija antoi heti avaimet käteeni,ja kiipesin raput ylös,ja avasin pääsisäänkäynnin oven.
Pahat vanginvartijat oli koottu leiriin.
Aloin rukoilla kovalla voimakkaalla äänellä;Jumala on tehnyt tänä päivänä suuria!!Hän on vapauttanut minut teidän käsistänne!!!Pyhää päävartijaa nauratti,kun puhuin niin voimakkaasti ja rohkeasti,vaikka en ollut mitään,mutta vartija antoi ymmärtää että;antaa mennä poika vaan.
Ja minä jatkoin;montako kertaa minä sanoin teille,että päästäkää minut vapaaksi,mutta te ette tahtoneet!!!Teidän käsissänne on viatonta verta!!!Nyt olette itse joutuneet sinne vaivan paikkaan!!!Jumala kuulee niiden rukoukset,jotka häneen turvautuu!!!Ja näin saarnasin.
Sitten aloin herätä.Mutta jatkoin saarnaani vielä valvetilassa,koska se oli mielestäni kesken.
Sitten tunsin sydämessäni,kuinka hyvä Jumala oli ollut minulle noina vaivankin aikoina;kyyneleet tulivat silmiini.
Nii,in,kuka uskaltaa rukoilla;hyvin käy sen,joka uskaltaa.
Se leiri oli oma alue ja maailma,alueeltaan laaja,ja minulla oli siellä omia tehtäviä,mutta tunsin,että en kuulu tänne.Leirin pitäjät nauroivat ja pilkkasivat,kun sanoin,että eräänä päivänä olen vapaa.
Näin kului kauan ja kauan,tuntui että loputtomiin.Kuinka vahva usko minulla olikaan,että eräänä päivänä selviän täältä.Vaikka joskus epätoivoiset ajatukset valtasivatkin mieleni,niin usko piti.
Ja sitten eräänä päivänä alkoi tapahtumaan;Jumalan enkelijoukot alkoivat vallata leiriä;saatanalliset vartijat pakenivat leirin ulkopuolelle,mutta ne otettiin kiinni.Eräs vartijoista huomasi pelastajat vasta sitten,kun ne olivat aivan lähellä,ja yritti karata,minä huusin;ottakaa tuo paholainen kiinni!!Hänetkin saatiin kiinni.Ei kukaan leirin vartijoista päässyt karkuun.
Olin vapaa.Kävelin leirin pääsisäänkäytävää kohti.Olin jo leirin ulkopuolella.Kädessäni oli käärittynä vangin vaatteet,ja päälläni uusi puku.
Pääsisäänkäytävän edessä käveli uusi taivaallinen vartija virkapuku päällä ja leirin avaimet kädessä,sillä leirin vallankumous oli tapahtunut.
Lähestyin tätä miestä.Yhtäkkiä mies huusi kovalla äänellä;kuka uskaltaa rukoilla!!!Hän tiesi,että tuo leirin paholaisjoukko häpesi elävää Jumalaa,sanoin;minä uskallan!Ja vartija antoi heti avaimet käteeni,ja kiipesin raput ylös,ja avasin pääsisäänkäynnin oven.
Pahat vanginvartijat oli koottu leiriin.
Aloin rukoilla kovalla voimakkaalla äänellä;Jumala on tehnyt tänä päivänä suuria!!Hän on vapauttanut minut teidän käsistänne!!!Pyhää päävartijaa nauratti,kun puhuin niin voimakkaasti ja rohkeasti,vaikka en ollut mitään,mutta vartija antoi ymmärtää että;antaa mennä poika vaan.
Ja minä jatkoin;montako kertaa minä sanoin teille,että päästäkää minut vapaaksi,mutta te ette tahtoneet!!!Teidän käsissänne on viatonta verta!!!Nyt olette itse joutuneet sinne vaivan paikkaan!!!Jumala kuulee niiden rukoukset,jotka häneen turvautuu!!!Ja näin saarnasin.
Sitten aloin herätä.Mutta jatkoin saarnaani vielä valvetilassa,koska se oli mielestäni kesken.
Sitten tunsin sydämessäni,kuinka hyvä Jumala oli ollut minulle noina vaivankin aikoina;kyyneleet tulivat silmiini.
Nii,in,kuka uskaltaa rukoilla;hyvin käy sen,joka uskaltaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on myös samantapainen uni n.20 vuoden takaa.Nyt, tässä ajassa me olemme liian hyviä tälle maailmalle.Meitä parjataan,vainotaan(kiina,P-Korea ym),hebrealaiskirjeen mukaan.Mutta ,kun Herra perustaa valtakuntansa niin me saamme hallita Hänen kanssaan.Ja saatana otetaan kiinni sidotaan.V A L V O K A A ! JEESUS TULEE PIAN !