Olen 28.v ja kävin helmikuussa juttelemassa työterveyshoitajan kanssa rintojen pienennyksestä.
Pituutta on 160cm rinnat kokoa G-H. Sain lähetteen kaupunkimme keskussairaalaan plastikkakirurgille joka arvio rintani. Pääsen pienennykseen terveydellisistäsyistä.
itseäni pelottaa leikkaus ihan hirveästi!!
Kertokaa joilla on ollut suurin piirtein samaa kokoa rinnat että kuinka paljon niitä pienennettiin ja menikö kaikki hyvin ja jos ei niin oliko pienennys kuitenkin kaiken sen väärti!
Oliko leikkauksesta oikeasti apua hartiakipuihin?
Itselläni on kaularanka kääntynyt väärinpäin mikä todennäköisesti johtuu suht rankasta työstäni yhdistettynä isoihin rintoihini.
Ja onhan nämä muutenkin epämukavat. Isot, roikkuvat, rumat. Vaatteita on todella vaikea löytää, saati rintsikoita. Kesäisin ärsyttää kun ystävät pitävät nirunarupaitoja ja niskalenkkitoppeja. Itse saan tyytyä vain unelmoimaan moisista vaatteista. Ja tämä jatkuva pää- ja hartiasärky...
Eniten pelottaa että leikkauksen jälkeen kaduttaa. Vaikka onhan näistä mistä ottaa mutta ne on silti minun rinnat joihin olen tottunut ja osa identiteettiäni kaikista vaivoista huolimatta!
Kaikki mahdollinen kommentti otetaan kiitollisena vastaan:)
Pituutta on 160cm rinnat kokoa G-H. Sain lähetteen kaupunkimme keskussairaalaan plastikkakirurgille joka arvio rintani. Pääsen pienennykseen terveydellisistäsyistä.
itseäni pelottaa leikkaus ihan hirveästi!!
Kertokaa joilla on ollut suurin piirtein samaa kokoa rinnat että kuinka paljon niitä pienennettiin ja menikö kaikki hyvin ja jos ei niin oliko pienennys kuitenkin kaiken sen väärti!
Oliko leikkauksesta oikeasti apua hartiakipuihin?
Itselläni on kaularanka kääntynyt väärinpäin mikä todennäköisesti johtuu suht rankasta työstäni yhdistettynä isoihin rintoihini.
Ja onhan nämä muutenkin epämukavat. Isot, roikkuvat, rumat. Vaatteita on todella vaikea löytää, saati rintsikoita. Kesäisin ärsyttää kun ystävät pitävät nirunarupaitoja ja niskalenkkitoppeja. Itse saan tyytyä vain unelmoimaan moisista vaatteista. Ja tämä jatkuva pää- ja hartiasärky...
Eniten pelottaa että leikkauksen jälkeen kaduttaa. Vaikka onhan näistä mistä ottaa mutta ne on silti minun rinnat joihin olen tottunut ja osa identiteettiäni kaikista vaivoista huolimatta!
Kaikki mahdollinen kommentti otetaan kiitollisena vastaan:)
Vastaukset 18
Vanhimmat
eipä itselläni ole moisesta kokemusta kun ei rintoja koskaan ole ollutkaan :) olen itseasiassa saman pituinen kuin sinä ja aloin väkisinkin miettiä miltä tuntuisi kun on niiiiin suuret tissit... noh, neuvoja en osaa sinulle antaa mutta toivotan onnea leikkaukseen :) kyllä se hyvin menee ja etköhän aika pian totu uusiin ja pienempiin tisseihin. ja sittenhän ne ovat SINUN ja osa sinun identiteettiä. ja sitten vaan niskalenkkitoppeja ostamaan :) onnea leikkaukseen vielä kerran!
Kiitos kannustuksesta!
Oli todella mukava kun edes joku kommentoi minua askarruttavaa asiaa. On se jännä miten sitä jännittää vaikka asiaa on jo miettinyt 5-vuotta. Se on tietenkin erilailla pinnassa nyt kun homma on vihdoin menossa eteenpäin.
hyvin, osaavia kirurgeja!
Minut on leikattu puoli vuotta sitten. Huolesi kuulostaa kovin tutuilta..! Minuakin mietitytti tuo identiteettiasia. Nuoresta asti kun on ollut isorintainen. Mutta kaikki menee hyvin. En voi ehkä sanoin kuvailla, kuinka tyytyväinen olen nykyiseen itseeni. Kun olo keveni, voin paljon paremmin kokonaisuudessaan. Rinnat pysyvät edelleen "omina", niitä vain on muokattu. Tulet pitämään uusista muodoistasi! Tsemppiä odotukseen.
Saanko udella minkä kokoset sulla on ja tiedätkö mihin kokoon ne pienennetään?
Itse en tiedä tulevaa kokoa, ainoastaan sen että kovin pieniksi ainakaan minulla näitä ei kuulemma saa tai ainakaan tehdä. En sitten tiedä että arvioiko tulevan koon vasta leikkaavakirurgi.
Olen samanpituinen kuin sinä, (noh okei, 2cm lyhyempi) ja rintani ovat samaa koko luokkaa. Tekstisi oli kuin suoraanu minun kirjottamani. Juuri tällä viikolla pääsin jonoon, ja nyt sitten odotellaan. Varmaan tonne vuoden vaihteeseen ajoittuu. Olen kans asiaa pitkään harkinnut, ja miettinyt noita sanoja asioita, mutta nyt sen teen. Uskon että leikkauksen jälkeen olen enemmän, kuin tyytyväinen.
pari viikkoa olen jonotellut vasta... en malta edes oottaa että saisin kevyen olon. kaikki jonottavat varmaan miettii nuita samoja asioita. mutta luulen että ainakin omalla kohalla elämä muuttuu paljon ja parempaan suuntaan,minä olen minä vaikka nuita roikkuvia säkkejä ei enää olekkaan.(toivottavasti pian)
Mulla tulee kohta kolme kuukautta, kun olin pienennysleikkauksessa. Rintani olivat samaa koko luokkaa kuin sinulla. Yhteensä rinnoista otettiin n. 1,5 kiloa pois. Aluksi tuntui oudolta, kun oli niin pienet rinnat. Ne ei ensin oikein tuntuneet omilta ja olivat mielestäni rumatkin vielä. Se johtui turvotuksesta ja pinkeydestä mitä on leikkauksen jälkeen rinnoissa. Mutta nyt olen tosi tyytyväinen rintoihini ja suosittelen leikkausta muillekin, jotka kärsivät niska- ja hartiavaivoista yms. Lenkkeily ja muukin liikunta onnistuu paljon paremmin ja töissä ei ole enää isot rinnat tiellä. Ja mieskin on sitä mieltä, että uudet rinnat on tosi söpöt.
Olin viime maanantaina pienennysleikkauksessa. Kaikki sujui hienosti ja olen todella tyytyväinen uusiin rintoihini, jotka tuntuvat jo omilta, vaikka ovatkin vielä kuin ketunnenät. Pian ne siitä laskeutuvat paikoilleen.
Eilen oli juhlapäivä, kun laitoin jätesäkkiin kaikki vanhat diktaattorimalliset (pitää massat kurissa) rintsikat.
Maanantaina menen otattamaan tikit pois ja ostamaan niitä "nirunarutoppeja" kesäksi.
En ole katunut sekuntiakaan. Sitä kadun, etten mennyt aikaisemmin leikkaukseen. Onnea sinulle leikaukseen!
170 cm ja rinnat samaa koko luokkaa kuin sinulla. leikkaava kirurgi ei kysellyt mitä kokoa haluan vaan piirteli tussilla ja leikkasi. c kupithan niistä sitten tuli , vähän reilu 3 kiloa poistettiin. leikkaus meni suht hyvin mitä nyt verihukka oli normaalia isompi n. 2 l ja aikaa meni pari tuntia kauemmin kuin normaalisti.
5 vrk sairaalassa ja sitten kun pääsin kotiin niin viikon päästä rinta tulehtui ja alkoi märkimään jota nyt sitten käyn joka päivä putsauttamassa terv.keskuksessa.
lääkärin mukaan tällaiset tulehdukset on yleisiä ja niistä varoittelikin ennen leikkausta.
paranemisprosessi siis kestää pitkään.
kipuja on ihan riittävästi ja valitettavasti on tullut mieleen että tällä tiedolla en ehkä olisi lähtenyt tähän ollenkaan mutta tehty mikä tehty.
mutta ehkäpä se siitä vielä iloksi muuttuu.
kaksi asiaa olen huomannut jo etua olleen leikkauksesta , kun joutuu makaamaan selällään niin ei tule tukehtumisen tunnetta kun rinnat ei paina kaulaan eikä hiki haise rintojen välistä heti tunti suihkusta.
hartioissa en vielä ole huomannut helpotusta kun kipua jännittäessä selkä/hartiat jännittyy ja väsyy.
rinnat eivät todellakaan vielä tunnu omilta, ovat kuin teinitytön rinnat. mutta eiköhän se siitä kunhan aikaa kuluu ja paranee ettei kivut ole päällimmäisenä ja kunhan pääsen ostamaan niitä ihania liivejä joita ilman olen ollut koko 50-vuotisen ikäni . voin jo etukäteen sanoa etten varmasti osta ainuitakaan beessin värisiä , valkoiset ja mustatkin on kyseen alaisia, niitä värejä vain kun on ollut mahdollista saada isorintaisena.
mutta rohkeasti vain , enimmäkseen kaikki on mennyt hyvin mutta halusin kertoa omasta kokemuksesta että kaikkeen on syytä varautua ja jos lääkäri sinua varoittelee niin ei se turhaan ja peloittelun ilosta sitä tee vaan asia kannattaa tiedostaa ja varautua kaikkeen ettei sitten tule yllätyksenä
tuttava piirissäni on kolme jotka on käynyt tämän läpi . yksi meni ilman ongelmia ja parani hyvin (nuori), kahdella(vanhempia henkilöitä) sama juttu kuin minulla eli haava tulehtui ja paraneminen kesti pitkään.
Minulla tehtiin rintojen pienennys vajaat 1,5 vuotta sitten. G/H- koko pieneni B/C- kokoon, yhteensä poistettiin n 3,2 kg . Kaikki ompeleet olivat itsesulavia, mutta tuntui, että se sulamisprosessi oli todella hidas.
En osaa sanoa, kuinka hyvä tuo haavojen teippaus on, tuntui paremmalta, että leikkaushaavat saivat ilmaa, se teippi tuntui kirvelevän ja oli epämiellyttävä. Pari viikkoa pidin teippiä, mutta sitten luovuin siitä ja suojasin haavoja sideharson paloilla. Johtuen kai itsesulavista ompeleista, minulla tuli jokunen langanpää ihon läpikin, ja vielä n 3 kk:n jälkeen haavan ns ankkurikohta hiukan aukesi. Mitään tulehduksia ei sen ihmeemmin ole ollut ja arvet ovat paikoitellen käyneet aika huomaamattomiksi. En voi sanoa, etteikö mitään leikkausjälkiä näkyisi, mutta arvet ovat sellaisissa kohdissa, että vaikka olisi aika pienet bikinin yläosat, niin eivät ne arvet näy. Ns koirankorvatkin (leikkaushaavojen päät kainaloissa) ovat aika pienet ja katoavat liivien tai uimapuvun sivukappaleiden alle. En ole katunut, että leikkautin.
Pääsin alkukuussa jonoon!!!
Rinnat kokoa f - g, enkä ole ikinä saanut/löytänyt tarpeeksi isoja ja tukevia liivejä kun ne maksavat erikoisliikkeissä niin paljon.
Mulla on kanssa niskassa patti ja isot painumat olkapäillä.
Mahtaako patti yhtään oieta leikkauksen jälkeen?????
Jos tulehdukset on ikäkysymys, valmistaudun sitten siihen. Lääkäri sanoikin, että noin 10 % saa kokea näitä tulehdukdia.
Olen ainakin mielestäni valmistautunut kestämään melko paljon siitä hyvästä että saan pienennettyä nämä riippakivet.
Lääkäri käski mennä mammografiaan, mutta muuan tuttu puhui myös hammaslääkäristä, mulle ei sanottu siitä mitään. Pitääkö sielläkin käydä ennen leikkausta???????
Hei!
Tänään sain tosiaan lähetteen, lääkäri oli asiallinen ja totesi että leikkauksesta olisi varmastikin apua kun olen käynyt jo fysioterapiassa ja tehnyt jumppaliikkeitä sekä liikun muutenkin paljon. Olen kyllä lähes varma että pääsen jonoon, onhan kokoni 70-75F ja näihin vaivoihin ei tosiaan auta muu kuin leikkaus.
Pääsen tosin varmaan vasta syksyllä kirurgille kun julkisella jonot ovat mitä ovat, mutta kyllähän sen rahallisen säästön vuoksi on valmis vielä vähän odottelemaankin(lisäksi kyseessä köyhä opiskelija, enkä tiedä mistä yksityiselle tarvittavat rahat saisin:).
Kunnioitan kyllä teitä jotka olette lollojenne kanssa eläneet viisikymppisiksi, en itse kykenisi siihen, itse olen vasta 22-vuotias, en kestäisi varmaankaan edes sinne kolmenkymmenen paikkeille. Olen vaan niin onnellinen kun olen saanut asian taas lähemmäksi toteutumista.
Vähän kyllä jännittää puhua vanhemmilleni tästä(äitini ei katso leikkausta suopeasti vaikka lääkäri, luulen tosin sen johtuvan ainakin osaksi siitä että hän haluaisi leikkauttaa haittaavat silmäluomensa, eikä ole sitä jostain syystä aikaiseksi, tietysti varmaan huoli myös omasta lapsestaan) sekä tietysti itse operaatio, komplikaatiot sekä arvet.. Lisäksi hävettää myöntää, että minulla on hirvittävä kammo neuloja kohtaan, mutta olen valmis ottamaan vaikka sata pistosta kevyemmän olon vuoksi. Olen niin onnellinen, ihanaa:)
kiva että sait lähetteen lääkärille. toivottavasti pääset jonoon. itselläni on myös rinnat kokoa 75f/80e. paljon sulla oli se mitta kaulakuopasta nänniin, mulla oli 31 ja 32.. pääsin jonoon ihan helposti..
Ei oo välttämätöntä tän tyyppisissä leikkauksissa, mut aina jos on tulehdusta jossakin päin niin se saattaa hidastaa paranemista, joten jos on taipumusta reikiin niin kannattaa hoitaa ennen.
Pituutta, ikää ja kokoa oli saman verran kuin ketjun aloittajalla, rinnoista poistettiin reilut 1200g. Nyt koko on vakiintunut c-ja d-kuppiin. Sopivat muuhun kroppaani. Ja ihanalta tuntuu olla "normaali". Arvet ovat vieläkin näkyvissä, ihollani taipumus ilmeisesti keloidiin, eli arvet ovat kasvaneet leveyttä. Vieläkin käytän punottavien kohtien päällä silikoniteippiä. Sen pitäisi nopeuttaa paranemista. Haavojen hoito oli työlästä, ihoon tuli reikiä myöhemminkin kun sisäiset tikit pyrkivät pintaan. Lymfaa suosittelen kaikille leikkauksen käyneille, poistaa turvotusta ja siten nopeuttaa paranemista.
Mutta en valita arvista, olen silti tyytyväinen että päätin mennä leikkaukseen.
Julkisella puolella pääsin, aika nopeastikin kun tuli peruutusaika. Lääkäri oli kuitenkin ostopalveluna yksityiseltä puolelta.
Mulla mitat noin 30-31 cm ja painoindeksi siinä 21:n paikkeilla, joten uskon kyllä pääseväni jonoon. Ja kun kohdallani terveydelliset haitatkin ovat melko huomattavat, kuten varmasti valtaosalla muillakin tätä kokoluokkaa olevilla. En edes uskalla kuvitella missä kunnossa selkäni olisi kymmenen, kahdenkymmenen tai jopa viidenkymmenen vuoden kuluttua ellen menisi leikattavaksi. En vain malttaisi enää odottaa päivääkään:)
Mene,mene,mene,mene,mene!!!Leikkaus tulee muuttamaan elämäsi paljon parempaan suuntaan.Omasta operaatiostani tulee pian 4 vuotta.Ainoa asia mikä harmittaa,on se,etten aiemmin mennyt!Kaikki sujui hyvin,kävin yksityisellä,mutta eiköhän nykyään kaikki plast.kirurgit ole ihan ok.Yhdessä arvioitte paljonko poistetaan,hyvä tulee.