Olen varmaan joskus sanonutkin, että työskentelen sosiaalialalla. Työni on henkisesti todella raskasta ja joskus tuntuu että olisi helpompi tehdä jotain ihan muuta, jotain missä ei tarvitsisi ajatella ja kantaa huolta kenenkään elämästä. Voisi vaan töistä lähtiessään sulkea oven, leimata kortin ja elää omaa elämää.
Nyt olen tilanteessa, jossa minulla on tähän mahdollisuus. Minulla on mahdollisuus valita työpaikkojen väliltä. Mahdollinen uusi työni olisi elintarvikealalla.
Kysyin puolisoltani, että mitä hän ajattelee mahdollisesta alan vaihdoksesta, koska tiedän että hän ja hänen sukulaisensa ovat ylpeitä siitä mitä nykyisin teen. Kysyin että onko sinusta hienompaa vastata kun kysytään mitä teen työkseni, että mieheni työskentelee neurologisista vaikeuksista kärsivien ihmisten kanssa, kuin että mieheni pakkaa säilykkeitä? Minä kysyin vaikka tiesin vastauksen... Herkuttelin siinä hieman ja sanoin että kun kysytään, niin vastaatko ettei puhuta siitä:D Noh, minusta kaikki työ yhtä arvokasta ja teen sitä mikä minusta parhaalta tuntuu, mutta kyllä statuksella on merkitystä!!! Tänään teen päätökseni ja vaikea se tulee olemaan!!!
Nyt olen tilanteessa, jossa minulla on tähän mahdollisuus. Minulla on mahdollisuus valita työpaikkojen väliltä. Mahdollinen uusi työni olisi elintarvikealalla.
Kysyin puolisoltani, että mitä hän ajattelee mahdollisesta alan vaihdoksesta, koska tiedän että hän ja hänen sukulaisensa ovat ylpeitä siitä mitä nykyisin teen. Kysyin että onko sinusta hienompaa vastata kun kysytään mitä teen työkseni, että mieheni työskentelee neurologisista vaikeuksista kärsivien ihmisten kanssa, kuin että mieheni pakkaa säilykkeitä? Minä kysyin vaikka tiesin vastauksen... Herkuttelin siinä hieman ja sanoin että kun kysytään, niin vastaatko ettei puhuta siitä:D Noh, minusta kaikki työ yhtä arvokasta ja teen sitä mikä minusta parhaalta tuntuu, mutta kyllä statuksella on merkitystä!!! Tänään teen päätökseni ja vaikea se tulee olemaan!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
No itse en vaihtaisi ammattia, siitä syystä, että olisikko joku muu amatti, jonku toisen mielestä viksumpi, tai kivampi.
Työ, jossa joutuu pohtimaan muiden huolia, ei toki ole helppo. Voisin tietysti kysyä: -Mikä aikoinaan sai sinut ammattisi valitsemaa? Oletko kyllästynyt/uupunut työhösi ja eikö duuni enää kiinnosta? Jos niin on käynyt, sitten viisasta vaihtaa.
Valitsin aikoinani alan siitä syystä, että olen nähnyt elämässäni paljon kurjuutta ja tunsin velvollisuudekseni tehdä parhaani sen helpottamisen eteen. On paljon ihmisiä joilla ei ole kykyä tai voimia huolehtia omista oikeuksistaan ja he tarvitsevat siinä tukea ja ohjausta, kuten myös ihan arjen pyörittämisessä. En ole kyllästynyt työhöni enkä loppuunpalanut. Teen työtäni sydämellä ja jos se tunne häviää niin osaan kyllä sen tiedostaa ja toimia sen mukaan:)
kunhan kysäisin, koska tuon oman kysymyksesi tänne heitit.
Uskon sinun olevan hyvä työssäsi. Tsemppiä edelleen!
...???
Mitäpä eroa noissa pakkaako purkkiin vai lepositeisiin.
Panee miettimään, valitseeko sosiaalialan jobin jossa vihannes hoidetaan sänkyyn vaiko elintarvikealan homman, jolloin vihannes pakataan laatikkoon?
En kehtaa tuohon paljon kommentoida, koska provoilet vaan:) Olen siis jo nyt duunissa kasvistarhalla? Eihän tuo sitten iso loikka olisi. Et sinä oikeasti noin ajattele:)
Taisi laajentua samalla oma ajattelumaailmasikin, minkäs teet.. ;D
Lukion jälkeen oli tarkoitus mennä vuodeksi töihin ja sitten jatkaa psykologian/sosiologian opintoja. Toisin kävi. Pakkasin silliä ja vihanneksia yhteensä n. seitsemän vuotta. Totta puhut, helppo oli aamulla mennä töihin, eikä 'töitä tarvinnut tuoda kotiin'.
Se, millaiseksi näin noiden vuosien aikana joidenkin ihmisten muuttuvan - ja millaisia 30 vuotta samaa työtä tehneitä ihmisiä opin tuntemaan, sai minut haluamaan poispoispoispoispois... ja lähdin.
Tietysti elintarvikeala pitää sisällään muutakin. Silti uskon, että juuri sinun kaltaisesi ihmiset ovat parhaita senkaltaisessa työssä, jota nyt teet. Tunnen yhden 'hullun' mielisairaanhoitajamiehen :) Teissä on paljon samaa. Ja teitä tarvitaan siinä työssä.
Hitsi, Mynttis, toivon, ettet tosissasi harkitse? Jos, niin kuten sanoit; Vaikea paikka!
Kuuntele itseäsi, älä muita.
Mie kävin juttelemassa siellä toisessa paikassa ja mulle jäi siitä tosi hyvä mieli:) Ne ihmiset ketä siellä oli, olivat tosi mukavia ja ymmärtäväisiä. En kuitenkaan ollut valmis aloittamaan "puhtaalta pöydältä" ja palkkakin oli suhteellisen pieni. Vaikka en paikkaa ottanutkaan, niin se että minulle sanottiin että jos mieli muuttuu niin ota yhteyttä sai tosi hyvälle mielelle. Uskon että sinne töihin pääsevät menevät hyvälle työnantajalle. Yritän löytää toisenlaisen keinon jolla voin tyydyttää fyysisentyön tarvettani. Nykyisessä työssäni minulla on kuitenkin aika paljon vapautta ja koska olen suhteellisen vilkas ja taipuvainen jonkinlaiseen luovuuteen, minä tarvitsen sitä:) Eniten kuitenkin tarvitsin tietoa siitä, että minuun luotetaan ja sen tiedon sain esinaiseltani ja päätin kiittää luottamuksesta:)
ehdin jo oikeesti säikähtää.
Kaikille varmaan tulee välillä sellaisia 'muutoksenhakukausia', ja terveitähän ne ovat. Yleensä niistä poikii jotain uutta, vaikkei elämän perusasiat kertaheitolla muutuisikaan.
Kuule, en yhtään tiedä, millaisessa paikassa asut.. Jos asut omakotitalossa, tai jos sinun on perheinesi mahdollista päästä sellaiseen asumaan, ryhdy rakentamaan puutarhaa. Tarkoitan Toden Teolla. Saat lapioida, kaivaa, kantaa vettä, raahata letkua, kantaa, kääntää, vääntää melkein loputtomasti. Puutarha ei tule koskaan valmiiksi (ellei rahalla osta valmispaketissa) ja sen hoitaminen ON ruumiillista työtä. Siihen voi upottaa niin paljon luovuutta kuin sielu sietää (ja vaimosi), ja mikä parasta, lapset (olen käsittänyt että sinulla on pari?) voivat osallistua iloosi.
No.. voisin vaahdota tästä loputtomasti, yritän nyt vähän hillitä itseäni.. mutta Lämpimästi suosittelen :)
Lähetään siitä, että meillä on kaikki työkalut piilotettu etten äityis mitään korjaamaan tai rakentamaan:D Oon sen verran pikkurillimiehiä etten ymmärrä mistään teknisestä yyyyhtääään mitään! Kuoppia osaan tosin kaivaa, mutta lapion pitää olla valurautaa, koska muuten saan sen varmasti rikki! Tyttö halusi parivuotta sitten joululahjaksi nukkekodin ja minä ehdotin vaimokkeelle josko rakentaisin sellaisen... Rupesin vaahtoomaan, että eihän se ole kun käy puukaupasta lautaa hakemassa...Seurasi jonkin aikaa tyrskähtelyä ja sitten se otti sellasen äidillisen äänen ja sanoi että rauhoituppas nyt, tässä on enää pari kuukautta jouluun...Sitten käytiin Anttilassa:D
Huomaa, että olet mies. Eihän puutarhalla ole mitään tekemistä tekniikan kanssa! Ruohonkin voi leikata vaikka kynsisaksilla, jos siististä tykkää... niillä samoilla, joilla leikkaat pikkurilliesi kynnet ;) Lapio ja kottikärryt on lähes ainoat, mitä tarvitset, eikä niitä tietääkseni vielä ole moottoroitu :D
työuran alkuaikoja, kun istuin tekstiilitehtaassa ja tein urakkatyötä.
Nyt on tullut painatteua yli 20 vuotta kehitysvammapuolella, mielenterveyspuolella ja sairaalassa.
En kuitenkaan loppupeleissä vaihtaisi mihinkään, vaikka raskasta on ja ikuinen kiire.
Kunto ainakin säilyy hyvänä, kun juoksee kilpaa kiireen kanssa.
Mikään ei ole palkitsevampaa kuin onnellinen lapsi joka kävelee terveenä ovesta ulos ja tietää että on omalta osaltaan voinut suoda hänelle jonkun onnellisen hetken tuskien keskellä.
Olematta silti se hoitaja........
vapaata nykyisestä, tee hetki muuta hommaa ja pystyt ottamaan etäisyyttä ympyrän ulkopuolelta. Itse kyllästyin yhteiskunnan rappusia kiipeämään ja päätin että työ ja elämä on yhtä harrastusta. Hieno tunne kun tietää valinneensa oikein itselleen. Jos sinä olet onnellinen niin perheesikin/lähipiirisikin on, mahtava viisaus jonka eräs tuttuni lausui kauan sitten.