Kuinka Evoluutio-oppi selittää sen että hyvin monella ihmisellä on sisimmässään usko jostain suuremmasta älystä joka tämän kaiken on saanut aikaan ?
Mitä hyötyä evoluutiolle on siitä että ihminen uskoo olemattomaan tai sitten totuus onkin ihan jotain muuta mitä evo-oppi väittää !
Mitä hyötyä evoluutiolle on siitä että ihminen uskoo olemattomaan tai sitten totuus onkin ihan jotain muuta mitä evo-oppi väittää !
Vastaukset 18
Vanhimmat
selittää?
Alkuihminen tai enemmän ajattelevat heistä, ovat varmaan ihmetelleet, mikä on aurinko, kuu, tähdet, ukkonen/salamat ym. sellaista.
Koska selityksiä ei ole ollut, siksi on keksitty uskomuksia ja uskontoja. Seuraavaksi joku poppamies huomasi oivan keinon hallita kanssaihmisiä uskonnon avulla. Ja kun papeista oli ylitarjontaa, keksittiin aina uusia uskontoja, entistä "parempia" ja uusia jumalia. Uusimmat jumalat vaativat isompia ja kalliimpia uhreja.
Noin kai se on mennyt.
Evoluutioteorian ansio on mm. siinä, että se on saanut ihmiset järkiinsä (tai suurimman osan) ja rajoittanut uskontojen ylivaltaa.
”Miksi evoluutioteorian tuo pitäisi selittää ?”
No siksi kun se yrittää kovasti selittää tätä olemisen fyysistä puolta niin miksei sitten henkistä ?
Ylipäätänsä se että ihminen kykenee tiedostamaan itsensä ja vielä ajattelemaan ja kaiken tämän päälle vielä muistamaan asioita ja oppimaan uutta on kyllä jo aikamoinen suoritus järjettömältä, tiedottomalta ja päämäärättömältä evoluutiolta.
Eli mitä korkeampi on "eliön" kehitystaso, sitä varmemmemin se uskoo Jumalaan, johtaa sinun viestisi perustelusta päättelemään!
Kyllä evoilijat siihenkin vielä jotain keksii. Heidän mielestään kun evoteoria on kaiken teoria. Ei ole biologiassa tai muuallakaan ongelmaa, jota evoteoria ei kykenisi selittämään.
En tiedä enkä tiedä onko tuosta tutkimustakaan, kai tuo kuuluu enemmän kulttuurievoluution kuin biologisen evoluutioteorian piikkiin. Tottakai vaatii eliöltä varsin korkeita kognitiivisiä kykyjä että se pystyy hahmottamaan abstrakteja ajatuksia kuten jumala.
Mitä hyötyä uskonnollisuudesta on ollut? En tiedä onko tästä mitään tutkimusta olemassa mutta äkkiä tulisi mieleen se että se lisännee yhteisöllisyyttä ja usko kuolemanjälkeiseen elämään voi vähentää kuolemanpelkoa. Eiköhän silti tärkein syy uskontojen syntymiselle ole se että ihminen haluaa selittää sitä mitä ei tiedä ja kun ei ole osattu selittää muulla on asioita selitetty milloin milläkin jumaluudella.
Länsimainen sivistystaso selittyy juutalaisten opiskelumenetelmien kehittämisestä . Se taas oli alunperin tarpeen juuri uskonnon parissa. Kaikki tieteet ovat lähtöisin uskonnollisten ihmisten koulutustyön kautta. Mikäli tuo jätettäisiin kokonaan pois, mitä meillä silloin olisikaan? Varmaa ainakin on, ettei olisi ainakaan Suomi-nimistä valtakuntaa eikä ketään meistä sitä ihmettelemässä.
Länsimainen sivistystaso on kehittynyt uskonnoista huolimatta.
Evoluutio antaa kyllä useampiakin selityksiä ihmisen uskonnollisuudelle.
Uskonnollisuuteen liittyy aina yhteisöllisyys. Samalla tavalla ajattelevat pysyvät herkemmin kimpassa ja toisinajattelijat ajetaan pois. Kimpassa on aina pärjätty paremmin, joten luonto on suosinut enemmän niitä joiden mieli on taipunut herkemmin yhteiseen aatemaailmaan.
Usko auktoriteettiin on myös auttanut selviytymisessä. Se jääräpää, joka ei uskonut toisen varoitusta myrkyllisestä sienestä, ei jäänyt sukua jatkamaa. Auktoriteettiin uskova taas uskoi varoitusta. Uskonnoissahan on kyse juuri auktoriteettin uskomiseen.
Ilman kristinuskoa sinua ei olisi edes olemassa. Eikä meistä ketään muutakaan. Joten miksi sitä vastustatte?
Raamattuunko perustat ajatuksesi? Raamatussahan on totuus, koska raamatussa sanotaan, että siinä on totuus....(?)
Miksi vastasit kun et vastannut viestini puheenaiheeseen? Oliko se yllätys että puhuin tosiasiasta?
Puhuisin mieluummin hengellisyydestä kuin uskonnollisuudesta tai uskosta "suurempaan älyyn joka on saanut tämän aikaan".
Hengellisyys on ihmisen luontainen kyky (siinä missä matemaattis-loogisuuskin, ilmeten joillain enemmän ja toisilla vähemmän), ja uskonnot taas tarjoavat viitekehyksiä jotka ihmisen hengellisyyden valjastavat omaan käyttöönsä (kontrollointi, muukalaisvihan motivointi, itsetärkeyden tunnon pönkitys jne.), ja joiden läpi maailmaa voi jäsentää (uskontojen metafyysiset aspektit).
Sitä mitä hengellisyys on, voin yrittää vain pääpiirteittäin hahmotella rekursion käsitteen avulla; Jos fyysinen maailmankaikkeus on kausaaliketjuna ilmentyvä joukko tapahtumia, on olemassa lakeja joita aine näyttää noudattavan. Yhtä hyvin itse aine saattaa luoda lakinsa "lennossa" edetessään ja ollessaan olemassa. Meidän näkökulmastamme lait määrittelevät universumin tapahtumat (joka johti Newtonin jälkeiseen determinismin pohdintaan), toisaalta lait vain kuvaavat tapahtumia jotka olemme jo havainneet. Jaksamatta mennä sen syvemmin "lakien" luonteeseen tyydyn olettamaan että ne ovat staattisia, eli on olemassa jokin kiveenhakattu algoritmi joka määrittelee fyysisen maailman koneiston toiminnan. Oletetaan että sääntöjoukolla on informaatio tiivistämiseksi itseääntoistava muoto, jolloin siitä voidaan generoida loputtomasti tasoja jotka noudattavat samoja periaatteita mutta eri aineen osasten yhdistelmistä ja näiden osasten yhdistelmistä ja yhdistelmien yhdistelmistä jne. (nyt ajattelen jo luontevasti biologisia rakenteita) muodostuu aina seuraavalla askeleella (eteenpäin kaavaa suoritettaessa) uusia näennäisesti yllättäviä ja entistä monimutkaisempia rakenteita. Elävät organismit ovat syntyneet tietyllä tasolla rekursiivista jatkumoa, ja myös ihminen tietyssä vaiheessa elämän itsensä sisältävällä tasolla. Nyt tuo jokin kompleksisuuden minimitaso joka ihmisen hengellisten ja muiden älyllisten aspektien realisoimiseksi biologisilta rakenteilta vaadittiin, toistaa jotakin todella olennaista osaa tuosta kaiken siemenenä toimivasta algoritmista. Yksinkertaistettuna esimerkkinä otetaan yksinkertainen rekursio jossa suoraa janaa jatketaan kummastakin päästä jakamalla se kahdeksi janaksi joilla on mielivaltaisen pieni keskinäinen kulma. Jatkettaessa kuviota haarojen määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja se taittuu takaisin itseään kohti ja päällekkäinmenevät ketjut muodostavat omanlaisiaan kuvioita joita ei osannut arvata yksinkertaisen kaavan perusteella. Kun tuota kaavaa monimutkaistaa mielessään niin että saa sen kompleksisuuden uskottavasti sovitettua mielessään nykyistä maailmankaikkeuttamme kuvaavaksi (have fun trying), ja nappaa tuosta kaavasta sen mikä edusti esimerkissä yksinkertaista kolmen janan leikkauspistettä, eli kohdan joka olisi "ydin" koko kaikkeudelle, ja jonka suora kokeminen olisi "revelaatio" tuon rakenteen ymmärtämiselle, niin puhutaan *korkeasta* hengellisyydestä (Zen?). Uskonnollisuus olisi sitä, että napataan joitakin johdonmukaisuuksia ja näennäisen tyhjentävästi todellisuutta valaisevia toistumakohtia janasekamelskasta, ja kuvitellaan totuuden löytyneen niiden avulla. Tähän "tunteista humaltumiseen" fundamentalistien itsevarmuus perustuu (tunteista, sillä vaikka ihminen jäsentää informaatiota yleensä järjellisesti, sen yhdistely sujuu myös emootiopohjalta, ja tuo onkin luontevampi tapa ihmisille yleisesti järjestellä juuri tällaisia monimutkaisia ja monisäikeisiä todellisuuden kudelmia (kaikki etsivät "sitä suurta kaavaa", joskin jotkut eri paikoista)), kuten myös empiristien/rationalistien/tiedeuskovaisten jotka kuvittelevat ymmärtäneensä maailman syvällisesti pilkottuaan sen äärettömän moneen osaan jotka eivät yksinään kerro kokonaisuudesta yhtään mitään.
Tästä näkökulmasta kysymys "mistä maailma on tullut?" on yhtä yhdentekevä kuin "onko minulla vapaata tahtoa?". Oikeammin kohdistettu kysymys olisi, että "mitä on?" ("miten valitsen?"). Tätähän sitä tässä selvitellään vähän eri reittejä kukin kulkien. Joidenkin mieli ei sitten vain ole tarpeeksi kypsä tunnustamaan ja sopeutumaan siihen ettei absoluuttinen totuus ole tavoitettavissa.
Kaikki informaatio mitä ikinä omat aivoni ovat vastaanottaneet ja tulkinneet, sopii yhteen yhtenäiseksi eli järkeväksi, johdonmukaiseksi ja kauniiksi rakennelmaksi vain tiettyjen ehtojen puitteissa, jotka perustuvat järkeilyyn ja luonnostakin havainnoituihin periaatteisiin sille että mikä on *esteettistä* ja johdonmukaista. Raamatun Jumala (eikä minkään muunkaan uskonnon tarjoama käsitekehys, joskin hindulaisuudessa on jo huomattavasti enemmän ulottuvuuksia mitä metafysiikkaan tulee) ei täytä näitä perusehtoja, vaan on kuin tunkisi sitä kuuluisaa kuutiota pyöreästä reiästä. Esimerkiksi Vanhan Testamentin Jumala on yksinkertaisesti liian tyhmä Jumalaksi. Raamatun symbolista sisältöä en parjaa, mutta Raamatun harrastajat ansaitsevat kunniamaininnan siitä että ovat onnistuneet käsitteellistämään Jumalan entiteetiksi jonka luonteessa on syvyyttä yhtä paljon kuin mutalammikossa. Toisinsanoen: Jumala on *uskonnollisten* ihmisten toimesta downgradetettu inhimilliselle tasolle. Institutionalisoitunut uskonto antaa ymmärtää, että ihmiset ovat hengellisesti homogeeninen massa (havaintojen perusteella ainakin kristittyjen suuri massadeluusio) jolle tarvitsee vain takoa tasapuolisesti valmis viitekehys päihin valtavirtauskontojen muodossa. Nuuh-nuuh... Niinpä: Haiskahtaa vallankäytöltä.
Sanoisin, että yksi ihmisen aivojen edistyspiirteistä on lakkaamaton uteliaisuus. Se, joka saa lapsen kysymään loputtomiin "Miksi?" Kun vastauksia ei löydy, kehitetään jokin tyydyttävältä tuntuva vastaus. uskonnot ovat tällaisia.
Kansanperinteestä löytyy useita syy-seuraus-päättelyitä, joita tiede ei tue, mutta jotka ovat olleet tyydyttäviä vastauksia tiettyihin ongelmiin. Esimerkiksi (kun kesäkin on tulossa), että "ukkonen hapattaa maidon". Toimi hyvin ennen jääkaappeja.
"Sanoisin, että yksi ihmisen aivojen edistyspiirteistä on lakkaamaton uteliaisuus."
Onhan tuo noin. Asioita voi selittää aina tietystä näkökulmasta jonkun tietyn kontekstin sisällä, esimerkiksi uskontoja voi tarkastella sosiologian viitekehyksessä ja kulttuuri-ilmiöinä jolloin niiden sisältämien tarinoiden yhtenevyydet selittyvät jollakin yhteisellä tekijällä joka ei ole sidottu yhteenkään tiettyyn uskontoon poissulkevasti, vaan heijastelee universaalia inhimillisyyttä. Kuten sanoin, mielestäni hengellisyys (spirituality) on tällainen ihmisen ominaisuus, ja sitä esiintyy jokaisessa ihmisryhmässä uskonnosta tai muista kulttuuritekijöistä. Parhaiten noita kokemuksia olen ehkä kuullut kuvaillun eri tiedemiesten ja säveltäjien toimesta. Kuten edellisessä viestissäni hahmottelin, kyse on jonkinlaisesta resonanssista fyysisen maailman rakenteen määrittävän kaavamaisuuden kanssa. Sama ilmiö mutta hieman eri muodossa toimi myös esim. Newtonin nerouden lähteenä, kuten eräs astrofyysikko asian ilmaisi, Newton oli todella "Plugged in to the Universe", eli hän "ajatteli kuten kaikkeus oli". Jotkut ihmiset resonoivat luonnostaan vahvemmin kuin toiset, jotkut taas resonoivat eri tavalla kuin toiset (on maalaustaiteilijoita, kuvanveistäjiä, säveltäjiä, muusikkoja, keksijöitä, tiedemiehiä, henkisiä johtajia (Jeesus, Buddha, Laotse...), mutta kaikille luoville ihmisille on yhteistä se että he ymmärtävät maailman rakennetta koska heidän aivonsa tuntuvat erityisen hyvin myötävärähtelevän maailman "luonteen" oman rakennellisuuden kanssa. Tästä on voinut syntyä myös sielun käsite, ja tietoisuuden olemassaolo joka on sitä että on olemassa havaitsija omille ajatuksille. Maailma taas on meille sekä havaitsija että havaittava, ja yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutus on omanlainen tietoisuutensa, joka on ollut välttämätön yksilön tietoisuuden syntymiselle (sosiaalisuuden jalostaessa sitä esiin aivoistamme). Yksilön tietoisuus siis on vain taas yksi rekursioaskel suuremmassa kaavassa, kuten Internet muistuttaa laajetessaan yhä enemmän aivoa. Jotenkin "sattumalta" ihminen toteuttaa samoja säännönmukaisuuksia mitä luonnossa muutenkin esiintyy. Maantiet, rautatiet, vesijohtojärjestelmät (aina akvedukteista lähtien), kaikki mitä teknologia on saanut aikaan, on pohjimmiltaan "orgaanista" ja laajenee luonnollisesti kuin jotakin määrättyä suuntaa kohti kun ihminen toteuttaa itseään tuon saman päihimme istutetun kaavan mukaisesti.
Tämän ajatuksen pohjalta ei ole kovin vaikea kehitellä ideoita siitä, miten esimerkiksi Raamatun profetioiden pätevyys selittyisi (jos ne olisivat päteviä), miksi eri henkilöt ovat toisistaan erillään ja itsenäisesti useasti keksineet samat keksinnöt miltei samanaikaisesti, ja miten matemaatikot ovat aavemaisesti kyenneet "ennustamaan" millaisille teoreemille ilmestyisi pian sovellusaloja.
" mutta kaikille luoville ihmisille on yhteistä se että he ymmärtävät maailman rakennetta koska heidän aivonsa tuntuvat erityisen hyvin myötävärähtelevän maailman "luonteen" oman rakennellisuuden kanssa."
Oli, että...?
On meillä häntäluukin ja umpisuoli. Ja näemme painajaisia joskus yöllä nukkuessamme.
Evoluutiolla ei ole moraalia tai tavoitteita. Sellaisten odottaminen liittyy kristilliseen maailmankuvaan, jossa kaikella elämässä on tarkoitus. Myös lajien tuholla ja sukupuuttoon kuolemisilla - vaikkei kukaan osaakaan selittää mikä tarkoitus.
Evoluutio sisältää paljon hölmöjä sattumia. Pieni virustauti voi hävittää kokonaisia lajeja - oliko se moraalista, oliko se oikein? Ei evoluutio siitä välitä. Silkkaa sattumaa että niin kävi. Evoluutiolla ei ole hyviä tai pahoja tarkoituksia, se vain tapahtuu.