Pyhitä lepopäivä.
Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.
Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.
Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme.
Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.
Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.
Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
(2. Moos. 20:11)
Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta. (Jes. 58:13–14)
Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28)
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. (Luuk. 4:16)
Pyhitä lepopäivä.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.
(Lutherin Vähä katekismus)
Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.
Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.
Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme.
Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.
Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.
Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
(2. Moos. 20:11)
Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta. (Jes. 58:13–14)
Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28)
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. (Luuk. 4:16)
Pyhitä lepopäivä.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.
(Lutherin Vähä katekismus)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ehtinyt tarkistaa. Mutta nyt oikaistu.
Mithran?
vastata tuohon, no sitähän se suu puhuu mitä on sydämmessä, eikö niin?