Onko nykyään todella "hyväksyttyä" sanoa "onnea" kun onnittelee, eli kun joku on saavuttanut jotakin (esim. voittanut kilpailun) niin sanotaan "onnea".
Niin sanoi ainakin Ajankohtaisen kakkosen toimittaja juuri Erkka Westerlundille jääkiekon hopeamitalista.
Minusta "onnea" kuuluu sanoa ennen tuota kilpailua, kun siis "toivottaa onnea".
Jälkeenpäin onnittelu on eri asia, minä sanon esim. "parhaat onnitteluni" tai vain "onnitteluni".
Miten tämä nykyään oikeasti menee?
Muilla kielillähän on ihan eri sanonnat näille eri tilanteille, engl. "good luck" ja "congratulations", ruots. "lycka till" ja "gratulationer", ja saksaksikin vastaavat.
Niin sanoi ainakin Ajankohtaisen kakkosen toimittaja juuri Erkka Westerlundille jääkiekon hopeamitalista.
Minusta "onnea" kuuluu sanoa ennen tuota kilpailua, kun siis "toivottaa onnea".
Jälkeenpäin onnittelu on eri asia, minä sanon esim. "parhaat onnitteluni" tai vain "onnitteluni".
Miten tämä nykyään oikeasti menee?
Muilla kielillähän on ihan eri sanonnat näille eri tilanteille, engl. "good luck" ja "congratulations", ruots. "lycka till" ja "gratulationer", ja saksaksikin vastaavat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten niin "nykyään"; ainahan se on noin ollut enkä tiedä, että jokin virallinen auktoriteetti olisi kielemme käytäntöä muuttanut - tuollaiset epäilykset versovat mielestäni siitä yleisestä epävarmuudesta, jonka aiheuttaa kielentuntemuksen huononeminen. Kun ei enää lueta mm. kaunokirjallisuutta niin runsaasti kuin ennen, kielenkäytön mallit opitaan äidinkielentaidoiltaan vajavaisilta esikuvilta, ja niin kielemme kaavamaistuu.
Palatakseni tuohon kysymykseesi siteeraan tähän yhtä nykyaikanakin jonkinlaisena auktoriteettina pidettyä teosta, Kielitoimiston sanakirjaa:
--
1. suuri ilo, syvä tyytyväisyys, riemu, onnellisuus, onnellisuuden tila. Avioliiton onni. Äidinonni. Onnen tavoittelu. Kasvot onnesta, onnea säteillen. Jokainen on oman onnensa seppä [= ihmisen onni, menestys on kiinni omasta itsestä] SL.
Kuv. Onnen maa (myös →←) onnela. Olla onnensa kukkuloilla onnensa huipulla, hyvin onnellinen.
Ark. Olla onnessaan [= ikionnellinen, riemuissaan] jstak, jnk vuoksi. Olla onnesta kankea, kankeana, soikea, soikeana ikionnellinen.
2. kohtalon suopeus, menestys, onnellinen sattuma, ”tuuri”. Jklla on hyvä, huono, kova onni. Arpa-, kalaonni. Hyvä onni pelissä, huono rakkaudessa SP. Hänellä oli onnea, onni myötä, matkassa. Onni on myötäinen. Onni kääntyi, ei suosinut häntä, ei hymyillyt hänelle. Nyt onni potkaisi [= nyt onnisti]! Se oli minun tavanomaista huonoa onneani. Hyvällä onnella voisin ehtiäkin. Yrittää uudestaan paremmalla onnella. Oli onni [= erittäin hyvä asia], että tulit. Mikä onni, että ehdimme ajoissa. Oli hänen onnensa, että turvavyöt olivat kiinni.
3. eril. toivotuksissa merkitysryhmiin 1 ja 2 liittyen. Toivottaa hääparille onnea. Onnea uudeksi vuodeksi. Onnea matkalle! Onneksi olkoon! Kohottaa malja jkn onneksi.
--
Kun tuntee merkitykset 1 ja 2, ymmärtää helposti, miksi onnea voi toivottaa kohdassa 3 kuvatulla tavalla.
Ja kalamiehelle voi toivottaa "kalaonnea" mukaan silloin kun tämä on lähdössä kalastamaan, ainakin minä tapaan tehdä niin.
Tuossa ei ole missään sellaista kohtaa, jossa sanaa "onnea" käytetään jälkikäteisonnitteluna ("onneksi olkoon" on, mutta sehän on aivan eri asia kuin "onnea"), vaan vain etukäteen onnea tovivotettaessa.
Toimittaja sanoi Westerlundille tiistaina "paljon onnea" siitä hyvästä, että Suomi oli sunnuntaina saanut lätkähopeaa. Mihin sitä onnea enää tiistaina tarvitaan, sitähän olisi tarvittu jo sunnuntaina, jolloin ehkä olisi tullut jopa kultaa.
Olen Onnittelijan kanssa vähän samoilla linjoilla: on hieman eri asia toivottaa onnea koitokseen ja onnitella saavutuksen johdosta. Koettaisin itse välttää käyttämästä toivotusta ”Onnea!” onnittelutarkoituksessa menestyksen jälkeen.
”Virhe” on kuitenkin niin yleinen, että se tuskin jaksaa rassata suuren enemmistön korvia.
Luen toki paljon muutakin kuin Kielitoimiston sanakirjaa.
Mutta entäpä jos itse opettelisit lukemaan ja lukemisen lisäksi myös ajattelisit hieman... tuossahan selvasti annetaan onni-sanalle myös tällaisia merkityksiä "suuri ilo, syvä tyytyväisyys, riemu, onnellisuus, onnellisuuden tila. Avioliiton onni. Äidinonni. Onnen tavoittelu. Kasvot onnesta, onnea säteillen."
Miksi sinun mielestäsi ei voisi lähimmäiselleen toivottaa tällaisia mukavia asioita jonkin hyvän tapahtuman jälkeen? Miksi sinun mielestäsi tällaista onnea ei voi toivottaa sanomalla "Onnea!"?
"Onneksi olkoon!" on toki yksi tapa tehdä se, mutta ei ainoa oikea. Sitäpaitsi senkin voi sanoa vaikka "olkoon onneksi!", jolloin se saa uutta raikkautta ja yllättävää painokkuutta.
Onko pakko olla kaavamainen?
--
Näin siinä käy kun yrittää peittää oman tietämättömyytensä ja ymmärtämättömyytensä nälkävuoden pituiseen kieliopassitaattiin, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen asian kanssa. - Ja heittäytyy samalla vähän ylimieliseksikin ("tuollaiset epäilykset versovat mielestäni siitä yleisestä epävarmuudesta, jonka aiheuttaa kielentuntemuksen huononeminen. Kun ei enää lueta mm. kaunokirjallisuutta niin runsaasti kuin ennen, kielenkäytön mallit opitaan äidinkielentaidoiltaan vajavaisilta esikuvilta").
Et näytä itse vieläkään tajuavan, että "toivotus" ja "onnittelu" ovat kaksi eri asiaa, toivotus esitetään ennen jotakin tapahtumaa, onnittelu tapahtuman jälkeen.
Ymmärrän näkökantojasi mielestäni varsin hyvin. Tokihan onnellisen autuasta olotilaa voi toivottaa saavutuksen saavuttajalle!
Ongelmana lieneekin pidettävä sitä, että suomen sana 'onni' kattaa kahden erityyppisen onnen käsitteet: sen, jota menestyksekkääseen suoritukseen saatetaan tarvita (engl. 'luck') sekä sen, jota menestyksekäs suorittaja ansaitusti kokee saavutuksensa jälkeen (engl. 'happiness').
Onnittelujen vastaanottajalla saattaa olla aivoissaan päällä kytkin, joka muuntaa jälkimmäistä tarkoittavan toivotuksen edellistä tarkoittavaksi eli poimii toivotuksesta sen sisältämän avainsanan sivumerkityksen.
Saivartelua, myönnettäköön!
>Et näytä itse vieläkään tajuavan, että "toivotus" ja "onnittelu"
>ovat kaksi eri asiaa, toivotus esitetään ennen jotakin tapahtumaa,
>onnittelu tapahtuman jälkeen.
Tajuan kyllä varsin selvästi, että ne ovat mielestäsi kaksi eri asiaa.
Olen myös samaa mieltä kanssasi, että onnitteluksi nimitetään onnentoivotusta, joka esitetään jonkin iloisen tapahtuman tai poisitiivisen saavutuksen jälkeen. Onnentoivotukseksi sanotaan puolestaan samanlaista toivotusta, joka esitetään ennen odotettavissa olevaa tapahtumaa. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?
Kirjoitat avausviestissäsi:
>"Onko nykyään todella "hyväksyttyä" sanoa "onnea" kun onnittelee,
>eli kun joku on saavuttanut jotakin (esim. voittanut kilpailun)
>niin sanotaan "onnea".
>Niin sanoi ainakin Ajankohtaisen kakkosen toimittaja juuri
>Erkka Westerlundille jääkiekon hopeamitalista.
Mikä siinä on mielestäsi väärin? Sekä että toimittaja toivottaa Erkka Westerlundille
"suurta iloa, syvää tyytyväisyyttä, riemua, onnellisuutta"? Minusta siinä on vaikea
nähdä mitään väärää, eikö niin saisi muka tehdä?
>Minusta "onnea" kuuluu sanoa ennen tuota kilpailua, kun siis "toivottaa onnea"."
Käyhän se niinkin. Kun toimittaja sanoo "onnea" ennen kilpailua, hän puhuu luultavasti
eri asiasta eli toivottaa kilpailijalle "kohtalon suopeutta, menestystä, onnellisia sattumia, tuuria".
Eikä ole mitään väärää. Kun toimittaja sitten kilpailun jälkeen käyttää samaa sanaa, hän toivottaa sillä luonnollisesti iloa, tyytyväisyyttä ja riemua hyvän suorituksen johdosta.
Siteeraanpa vielä pari kertaa avausviestiäsi:
>Minusta "onnea" kuuluu sanoa ennen tuota kilpailua, kun siis "toivottaa onnea".
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Sinun ongelmasi näyttää siis olevan kaavamainen sananvalinta, minä käyttelen kieltä vapaammin, siihen olkoon minulla oikeus.
>Jälkeenpäin onnittelu on eri asia, minä sanon esim. "parhaat onnitteluni" tai vain "onnitteluni".
Noin saatan toki minäkin sanoa. Mutta rohkenen väittää, että ei ole vähimmässäkään määrin sanoa "onnea", "onneksi olkoon" tai vieläpä "olkoon onneksi". Minun kielitajuni mukaan "parhaat onnitteluni" tai "onnitteluni" on muodollisempi tapa, joka korostaa tuota onnittelun puheaktia enemmän hetkellisenä toimintana kuin ilon, riemun ja onnellisuuden tilan toivottamista kohteelle.
--
>Näin siinä käy kun yrittää peittää oman tietämättömyytensä
>ja ymmärtämättömyytensä nälkävuoden pituiseen kieliopassitaattiin,
>jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen asian kanssa.
Olet leimannut minut julkisesti tietämättömäksi ja ymmärtämättömäksi. Taitaa kuitenkin itselläsi olla aikasytytys ja pitkät piuhat, jos et ymmärrä tuon sanakirjasitaatin yhteyttä kysymääsi asiaan.
Sinun ei ainakaan kannata ryhtyä puolustusasianajajaksi, joka ainoa asiakkaasi joutuisi linnaan.
Lycka till, Viljo.
Pian on taas valkolakkien aika. Eikö mielestäsi voi toivottaa "onnea ylioppilaalle", koska hän on jo lakkinsa saanut?
Entäpä onnittelulaulu "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... sulle toivotetaan!" Onnitellaanko siinä menneistä vuosista vai toivotetaanko onnea tuleville vuosille?
Minun mielestäni kumpaakin. Onnitellaan eletystä elämästä eli siitä, että on saavutettu tietty ikä, mutta samalla toivotetaan hyvää jatkoa ja menestystä myös tuleville vuosille.
Onnittelu on sana joka sisältää kaikki mahdolliset onnentoivotussanat. Vastaanottaja voi siis valita mielessään parhaiten sopivan. Tämän huomaa jo siitä, miten sanaparia "paras onnitteluni" ei koskaan kuule vaan nuo ovat aina monikossa "parhaat onnitteluni". Oikeastaan "onnittelujen" toivottaminen on yhtä tyhmää kuin tervehtiminen sanomalla "tervehdys".