Rekkamiehet on mulkkuja
Olin tulossa Joensuusta Imatralle. Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Oritlammella, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaatulevan
rekan lähestyvän ripeästi. Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että
rekkamies ajeli partaansa ajaessaan! Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin
voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle.
Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt
korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle. En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin
törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6-litraseen Sierraani 2-litrasen, joten vetämästäni asuntovaunusta
huolimatta pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle. Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin
rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin, joka putosi
etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle
ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä, ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.
Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava
kahvimuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui
johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat
melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta. Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja
ehdin juuri ja juuri nähdä SaiPa:n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Niskan poistumisramppia.
Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että
rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita,
ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.
Nimimerkki. Vituttaa nuo saatanan rekkakuskit
Olin tulossa Joensuusta Imatralle. Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Oritlammella, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaatulevan
rekan lähestyvän ripeästi. Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että
rekkamies ajeli partaansa ajaessaan! Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin
voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle.
Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt
korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle. En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin
törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6-litraseen Sierraani 2-litrasen, joten vetämästäni asuntovaunusta
huolimatta pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle. Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin
rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin, joka putosi
etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle
ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä, ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.
Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava
kahvimuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui
johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat
melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta. Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja
ehdin juuri ja juuri nähdä SaiPa:n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Niskan poistumisramppia.
Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että
rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita,
ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.
Nimimerkki. Vituttaa nuo saatanan rekkakuskit
Vastaukset 5
Vanhimmat
niistä :-)
Tämä oli parasta piiitkiin aikoihin;)))
-tuo kaikenlaista hupaa..
Siekös se siellä...?;)))
solvaa,,,)))))!!! Mä ainakan koskaan ajanu partaani rekkaa ajaessa,,,)))),,enkä muulonkaan,,)))! Mut huomenta kuitenkin,,)))!