Ylivilkas

ylidiagnosointi.

Kuvauksesi on täysin normaalipojasta, joka vain ei ole erityisen rauhallinen. "päiväunet jäivät pois parivuotiaana" heh, heh...meillä kaikilla lapsilla noin puolitoistavuotiaana. Enpä vain keksinyt viedä tutkimuksiin.

Lapsen luontainen tyyli liikkua on juoksentelu ja hypähtely. Kyseessä on rauhallinen lapsi, jos näin ei ole.

Mutta hienoa että saitte diagnoosin ja kaikki hyvin, eikö vain? Kun ei jaksa kasvattaa, niin aina voi sanoa että "sillä on asperger"

Asperger on diagnoosina hylätty kymmenen vuoden kuluttua. Sanokaa mun sanoneen.

tämä nykyinen kirjoitti:

ylidiagnosointi.

Kuvauksesi on täysin normaalipojasta, joka vain ei ole erityisen rauhallinen. "päiväunet jäivät pois parivuotiaana" heh, heh...meillä kaikilla lapsilla noin puolitoistavuotiaana. Enpä vain keksinyt viedä tutkimuksiin.

Lapsen luontainen tyyli liikkua on juoksentelu ja hypähtely. Kyseessä on rauhallinen lapsi, jos näin ei ole.

Mutta hienoa että saitte diagnoosin ja kaikki hyvin, eikö vain? Kun ei jaksa kasvattaa, niin aina voi sanoa että "sillä on asperger"

Asperger on diagnoosina hylätty kymmenen vuoden kuluttua. Sanokaa mun sanoneen.

Lue lisää

asperger on neurobiologinen häiriö, se on autismin lievin muoto.
Minut diagnosisoitiin autistiseksi 70 luvulla, koska tälläistä lievää muotoa ei vielä silloin tunnettu eikä oltu tutkittu.
Pahimillaan Asperger henkilö ei kykene ilman tukea normaaliin elämään, kuntoutuksella on hyvin suuri merkitys.
Aspergeria ei diagnosioida mitenkään heppoisin perustei, koska se on sitten pysyvä, Aspergerista ei voi koskaan "parantua".
Itseäni tutkittiin kaikenkaikkiaan yli 5 vuotta ennen diagnoosia, koska siitä haluttiin olla varma, siihen kuului neorologisia tutkimuksia ja mm sairaalassa osastojakso ja kymmeniä testejä, jotka sulkivat muuta asiat pois.
Aspergeriin ei todellakaan liity pelkkä vähäunisuus tai ylivilkkaus, kerroin kirjoituksessani vain mitä kysyttiin, eli koska itse huomasin lapsellani poikkeavaa käytöstä.
Asperger lapsen ja aikuisenkin tunnistaa monista oireista, joita voi liittää autismiin: ilmeettömyys, kyvyttömyys tunnistaa kasvoja ja toisten ihmisten tunteita, erikoiset kiinnostuksen kohteet, motoriset vaikeudet ja pakon-maiset maneerit joita toistetaan kaavamaisesti, siis kehon liikkeet kuten heijaus, käsien erikoiset ja toistuvat liikkeet, Tourette ja paljon paljon muuta.
Joten enpä usko, että ko oireyhtymään tullaan hylkäämään, vaan siitä tiedetään onneksi koko ajan lisää ja lisää.
Kerrottakoon vielä, että ei varmaankaan ole mikään syy vielä lapsiasi tutkimuksiin noiden perusteella, mutta jos lapsi on ensin puhunut virheetöntä kirjakieltä ja lakannut sitten vuosiksi puhumasta sanaakaan, ei kykene eikä halua mitään sosiaalista kontaktia muihin ihmisiin, ei voi sietää kosketusta eikä kovia ääniä, ei osaa lainkaan suojella itseään, ei tunne fyysistä kipua yms. niin sitten on varmaan testaukset paikallaa, eikö?

itsesi ja perheesi tuommoseen asperger-lokerikkoon ja lyöny kaikille lähtemättömän leiman otsaan = Olen asperger oireyhtymän uhri! Lähes autistinen siis. Saan olla hankala sillä tämä on sairaus.

Voi raukkaa. Vaikka oireita olisikin kannattaako niitä nyt joka suuntaan koko ajan hokea. Hankkikaa elämä. Ylivilkkaita on ollu kautta maailman sivu ja hyvin on pärjätty ilman leimojakin.

jumittanu kirjoitti:

itsesi ja perheesi tuommoseen asperger-lokerikkoon ja lyöny kaikille lähtemättömän leiman otsaan = Olen asperger oireyhtymän uhri! Lähes autistinen siis. Saan olla hankala sillä tämä on sairaus.

Voi raukkaa. Vaikka oireita olisikin kannattaako niitä nyt joka suuntaan koko ajan hokea. Hankkikaa elämä. Ylivilkkaita on ollu kautta maailman sivu ja hyvin on pärjätty ilman leimojakin.

Lue lisää

tässä yksi asperger äiti jolla asperger lapsi myös.
Autismi ei ole mikään helppo läpihuuto juttu, ei sen taakse kukaan halua lokeroitua, vaan siitä puhuminen on luonnollista niille, joiden elämää se koskee.
Minusta ainakin on tärkeää, että sekä minun, että lapsen kanssa tekemisissä olevat tietävät mistä on kyse, miksi käytöksemme on toisinaan sen verran erilaista, että se saattaa aiheuttaa muissa ihmisissä hämmennystä.
Mistään ylivilkkaudesta tai häiriö käyttäytymisestä ei ole kyse, vaan minä ja lapseni kuulutaan niihin hiljaisiin ja huomaamattomiin joita luonnehditaan kilteiksi ja hyvinkasvatetuiksi.
Ongelman muodostaakin vasta kyvyttömyys normaaliin sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, se ettei tunnista onko toinen ihminen iloinen, vihainen tai surullinen ja välinpitämättömyys muiden seurasta, niin syvä keskittyminen johonkin muiden mielestä käsittämättömään asiaan niin, että sen vuoksi normaali elämän velvollisuudet jää tekemättä, on luonteenomaisia Aspergerille, ei siis mikään häiriökäyttäytyminen ja sen varjolla huomion kalastaminen.
Itse en pärjäisi ilman ulkopuolisten apua ja kuntoutusta niin kuin nyt pärjään, eikä pärjäisi lapsenikaan, ja antaisin mitä tahansa jos voisimme olla "niin kuin muut" ja elää ilman jatkuvia vaikeuksia ulkopuolisen maailman kanssa.