Miten totuuden voi ottaa vastaan?

onnittelisi saatanan koukkuun joutumisesta! Tuon hullumpaa päätöstä ei juuri pysty tekemään!?

Junnu Vainio pohdiskeli eräässä laulussaan elämän tarkoitusta ja sitä mikä meidän tehtävä on täällä maanpäällä. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että ihmisen elämän tarkoitus on pernoita kasvaa. Minusta aika hyvin sanottu.

löytyy Raamatusta, mutta tärkein jt:n opista puuttuu, nimittäin pelastussanoma ja Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden tunnustaminen. Raamattu sen kyllä tuntee ja tunnustaa!

1 Johanes 5:
20. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
21. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.
-kavahtakaa myöskin jt:a

Etten olisi ihan alokas tullessani valtakunnan salille niin minulla olisi pari kysymystä,onhan sentään kysymys suuresta muutoksesta elämassäni.

1.Mitä tapahtui v1975?

2.Miten se on vaikuttanut Vartiotorni seuran ja koko mailman tapahtumiin?

3.Onko muita tärkeitä vuosilukuja Vartiotorniseuran loistokkaassa ja puhtaassa menneisyydessä?

Nyt niitä tuli kolmekin kysymystä,teiltä varmaan saa rehelliset vastaukset koska Vartiotorniseuran menneisyydessä ei ole mitään salattavaa,toisin kun sen kauhean babylonin.

vartiotorniseuran koodikielen, ettei varmasti ole tietämätön totuudesta (jehovalaiste slangia).
Jos tiedät niin hyvin jehovalaisten erinomaisuudesta, kuten kirjoitit, suosittelen kysymään liittymisestä heiltä, joilta nuo totuudet olet saanut.
Ellet sitten jo kuulu heikäläisiin ja yritä täällä kohottaa vartiotorniseuralaisten huonoa profiilia.

Mallia 'maailmallinen' tuttuni Satakunnasta kertoi kylällään asustelevan jt:n saaneen hiljan tuomion moottoriajoneuvon kuljettamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena. Eikä tuo ole ensimmäinen tietooni saatettu rattijuoppoustapaus noissa piireissä.

>>ps. hyvin trollattu.

Oli ehkä hieman yliampuva.

Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Jeh.tod. ovat vääristäneet täysin raamatun, heille Jeesus ei heille paljoa merkitse :(

desi kirjoitti:

Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Jeh.tod. ovat vääristäneet täysin raamatun, heille Jeesus ei heille paljoa merkitse :(

Uskotte ei raamatullisiin oppeihin:Kolminaisuus, helvetti, sielun kuolemattomuus ym. ym. hyi teitä!!

Lähimmäinen. kirjoitti:

Uskotte ei raamatullisiin oppeihin:Kolminaisuus, helvetti, sielun kuolemattomuus ym. ym. hyi teitä!!

voit tietää mihin itse kukanenkin uskoo.
Koita nyt jo käsittää, että vaikka jehovalaiset uskovat kritiikittömästi kaiken, mitä vartiotorniseura heidän käskee uskomaan, ei tämä sama koske muita ihmisiä.
Joku voi uskoa kolminaisuuteen (miten tu kolminaisuus sitten virallisesti määritellään?), joku voi uskoa helvettiin, joku sielun kuolemattomuuteen tai joku vaikka kaikkiin kolmeen mainitsemaasi yhtäaikaa.
Sinun täytyy jo alkaa käsittää, että "maailmalliset" ihmiset eivät ole yhdestä muotista kuten jehovalaiset.
Koita nyt jo käsittää tämä.

Lähimmäinen. kirjoitti:

Uskotte ei raamatullisiin oppeihin:Kolminaisuus, helvetti, sielun kuolemattomuus ym. ym. hyi teitä!!

sielun kuolemattomuudesta, et ole vissiin lukenut sitä, tai, un momentto, uuden maailman roskakäännöksessä sitä ei ehkä olekaan merkitty. Revi um:n käänös ja pistä takka päälle sen avulla, on jotain hyötyä siitäkin!?

Kyllä lähimmäinen on pahasti väärässä!

Ilm.6:
9. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
11. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
- ihmiset oli surmattu Jeesuksen todistuksen takia ja heidän sielunsa odotti altttarin alla ja ne puhuivatkin... eivät olleet siis kuolleita, vaan eläviä sieluja!

Ilm. 20:
4. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, (ihmiset, kirj. huomautus)jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
-edelleenkin sielut ovat kuolemattomia!

Tässä vähän kotiläksyä sielusta ja hengestä kiinnostuneelle lähimmäiselle, lue, jos uskallat, voit tulla jt:n luopioksi!

Sielu ja henki
(hepr. nefe^s ja ruah, esiintyvät useasti VT:ssa, jossa niiden ero ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen kuin UT:ssa, jossa psykhe ja pneuma ovat selvästi erilliset). S. ja h. esiintyvät rinnakkain esim. «1. Tess. 5:23»:ssa. Paavali ensimmäisestä ja toisesta Aadamista puhuessaan erottaa toisistaan käsitteet "elävä sielu" ja "eläväksitekevä henki", «1. Kor. 15:45». Ei voida pitää näitten sanojen käyttöä pelkkänä puhetaidollisena lavennuksena, varsinkin kun myös «Hepr. 4:12» sanoo: "Jumalan sana erottaa s:n ja h:n."
Henki. UT:ssa pneuma (henki) merkitsee sekä tuulta, «Joh. 3:8», että henkeä, «Matt. 27:50». Nämä kaksi merkitystä sanalla olikin klassillisessa kreikassa. Uutta sisältöä sanalle antavat Jeesuksen sanat: "Jumala on henki." Sama merkitys on käsitteellä "Pyhä Henki" (esim. «Ef. 4:30»). Enkelit ovat henkiä. On myös olemassa "saastaisia henkiä". Mutta sanaa "henki" käytetään myös ihmisolemuksen tietystä osasta. Jumalaa on palveltava "hengessä", «Joh. 4:24». Vrt. myös «1. Kor. 2:11»; «Luuk. 24:39».
Siirtyessämme hengestä muuhun ihmisluontoon kohtaamme ensin käsitteen sielu. «1. Kor. 2:13»,«1. Kor. 2:14»:ssä "hengellisen ihmisen" vastakohtana on "luonnollinen" ("sielullinen") ihminen. Juudaan kirje («Juud. 1:19») mainitsee nimenomaan "sielullisen" ihmisen olevan "henkeä vailla". Hengen vastakohtana mainitaan liha, «Matt. 26:41»; «Room. 8:4-14». Vertaamalla Raamatun kohtia huomaa "sielullisen" ja "lihallisen" olevan sukulaiskäsitteitä.
Sana sydän (kardia) merkitsee Paavalilla samaa kuin "henki", esim. "sydämen ympärileikkaus Hengessä", «Room. 2:29». Vrt. «2. Kor. 1:22» ja «Room. 8:16», joista ilmenee, että sydän ja henki ovat Jumalan Hengen vaikutusalaa, sekä «Matt. 15:8» ja «Joh. 4:23», joissa ne samastuvat Jumalaa palvovana olentomme osana. Vrt. «Ap. t. 4:32»; «Luuk. 1:46». Raamatussa sydän ei ole tunteitten keskus; vain Jumalasuhteesta puhuttaessa sydän ja rakkaus yhdistyvät, vrt. «Matt. 22:37»; «Mark. 12:30»; «Luuk. 10:27». Sitä vastoin se esiintyy ajattelun tyyssijana, «Luuk. 9:47»; «Luuk. 21:14»; «Mark. 2:8». Tämä "sydämen" ja "hengen" samastaminen laajentaa käsitystämme jälkimmäisen sanan raamatullisesta merkityksestä. Henki siis on se, mikä ihmisessä on jumalallista. Henki on se alue, jossa usko asuu, se osa, jossa me voimme olla Jumalan lapsia, luontomme sisin osa, joka tekee meidät enkelien kaltaisiksi ja Jumalan sukulaisiksi.
Sielu on ulkonaisempi ihmisluonnon osa. Jumalaa ei koskaan nimitetä sieluksi eikä Kolminaisuuden kolmatta persoonaa "Pyhäksi Sieluksi". Kun henkeä ja hengellistä samalla tavoin mainitaan sekä luonnollisen, sielullisen että lihallisen vastakohtana, voi näitä viimeksi mainittuja pitää jossakin määrin toisintoina. Niinpä «Jaak. 3:15»:ssä mainitaan "maallista, sielullista, riivaajien viisautta". "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti", «1. Kor. 2:14». "Lihallinen" on turmeltu, «Room. 7:14»; «Gal. 6:8», heikko, «2. Kor. 10:4». Liha, mikäli se ei tarkoita pelkästään olentomme ruumiillista puolta, sisältää aina huonon vivahduksen: "Ei minussa, se on lihassani, asu mitään hyvää", «Room. 7:18». "Lihan mieli on kuolema", "vihollisuus Jumalaa vastaan", «Room. 8:6», «Room. 8:7». S. ja h. ovat siis olentomme eri osia.
Hengen toiminta on erityisen persoonallista. «1. Kor. 2:11» esittää sen itsetajunnan keskuksena. Hengen toimintoihin kuuluu myös usko. "Sydämellä uskoen", «Room. 10:10». Se on omantunnon tyyssija, «1. Joh. 3:20», «1. Joh. 3:21». Toiselta puolen kaikki, mikä liittyy ruumiin aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin.
Ennen kääntymistapahtumaa ihminen on hengellisesti kuollut, «Ef. 2:1». Tämä tila ei merkitse mitään älyllistä puutetta, päinvastoin sanotaan tämän maailman viisaitten jääneen kutsumatta, ja sen, mikä oli mieletöntä maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, «1. Kor. 1:26-30». Tämä kuolema vallitsee vain ihmishenkeä, sitä ihmisolemuksen osaa, joka yksinään pystyisi seurustelemaan Jumalan kanssa. Luomisessa ihminen tuli Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa hän kadotti sen ja tuli hengellisesti kuolleeksi. Surkastuneen jäsenen tavoin tämä kuollut henki periytyi sukupolvesta sukupolveen. Se oli kuitenkin vain Jumalaan päin kuollut. Ihmisen sieluun ja ruumiiseen se suhtautui täysin toimivana. Luomisessa ihmisestä tuli "elävä sielu". Sielu tuli hänen jumalallista henkeänsä ja aineellista ruumistaan yhdistäväksi elimeksi. Ainakin Justinus Marttyyri opettaa selvästi näin. Meille säilyneessä katkelmassa, jossa puhutaan kuolleista nousemisesta, on sanat: "Ruumis on sielun asunto, sielu on hengen asunto." Samantapainen on lausunto, jonka hän antaa Tryfon sanoa: "Niin kuin ruumis ilman sielua on kuollut, on sielu kuollut ilman eläväksi tekevää henkeä."
Kolminaisuusoppi ei muodollisesti esiinny VT:ssa, mutta sen käyttämä kieli soveltuu kyllä kristillisiin käsityksiin kolmannen persoonan toiminnasta, kuten «1. Moos. 1:2»; «2. Aik. 15:1». VT mainitsee useassa kohdin ihmishenkeä, esim. «Job 32:8»; «4. Moos. 16:22». Sana nefe^s vastaa samalla tavoin miltei täysin UT:n psykhe-sanan käyttöä. Sen sijaan ei heprean sanaan "liha", basar, näytä liittyvän Paavalin kreikkalaisen vastineen sisältämää pahan vivahdusta. Kuten UT:n sydän (kardia) oli melkein rinnastettava pneuma-sanaan, on VT:n leb, sydän, miltei ruah (henki) sanan toisinto. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi", «Sananl. 3:5». Justinuksen mukaan: "Sydän tuntee sielunsa surun".

Lähimmäinen. kirjoitti:

Uskotte ei raamatullisiin oppeihin:Kolminaisuus, helvetti, sielun kuolemattomuus ym. ym. hyi teitä!!

Hän nimitäin puhuu uudessa testamentissa enempi helvetistä kuin taivaasta.

Mikä raamattu sulla on??

puhuu.. kirjoitti:

sielun kuolemattomuudesta, et ole vissiin lukenut sitä, tai, un momentto, uuden maailman roskakäännöksessä sitä ei ehkä olekaan merkitty. Revi um:n käänös ja pistä takka päälle sen avulla, on jotain hyötyä siitäkin!?

Kyllä lähimmäinen on pahasti väärässä!

Ilm.6:
9. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
11. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
- ihmiset oli surmattu Jeesuksen todistuksen takia ja heidän sielunsa odotti altttarin alla ja ne puhuivatkin... eivät olleet siis kuolleita, vaan eläviä sieluja!

Ilm. 20:
4. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, (ihmiset, kirj. huomautus)jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
-edelleenkin sielut ovat kuolemattomia!

Tässä vähän kotiläksyä sielusta ja hengestä kiinnostuneelle lähimmäiselle, lue, jos uskallat, voit tulla jt:n luopioksi!

Sielu ja henki
(hepr. nefe^s ja ruah, esiintyvät useasti VT:ssa, jossa niiden ero ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen kuin UT:ssa, jossa psykhe ja pneuma ovat selvästi erilliset). S. ja h. esiintyvät rinnakkain esim. «1. Tess. 5:23»:ssa. Paavali ensimmäisestä ja toisesta Aadamista puhuessaan erottaa toisistaan käsitteet "elävä sielu" ja "eläväksitekevä henki", «1. Kor. 15:45». Ei voida pitää näitten sanojen käyttöä pelkkänä puhetaidollisena lavennuksena, varsinkin kun myös «Hepr. 4:12» sanoo: "Jumalan sana erottaa s:n ja h:n."
Henki. UT:ssa pneuma (henki) merkitsee sekä tuulta, «Joh. 3:8», että henkeä, «Matt. 27:50». Nämä kaksi merkitystä sanalla olikin klassillisessa kreikassa. Uutta sisältöä sanalle antavat Jeesuksen sanat: "Jumala on henki." Sama merkitys on käsitteellä "Pyhä Henki" (esim. «Ef. 4:30»). Enkelit ovat henkiä. On myös olemassa "saastaisia henkiä". Mutta sanaa "henki" käytetään myös ihmisolemuksen tietystä osasta. Jumalaa on palveltava "hengessä", «Joh. 4:24». Vrt. myös «1. Kor. 2:11»; «Luuk. 24:39».
Siirtyessämme hengestä muuhun ihmisluontoon kohtaamme ensin käsitteen sielu. «1. Kor. 2:13»,«1. Kor. 2:14»:ssä "hengellisen ihmisen" vastakohtana on "luonnollinen" ("sielullinen") ihminen. Juudaan kirje («Juud. 1:19») mainitsee nimenomaan "sielullisen" ihmisen olevan "henkeä vailla". Hengen vastakohtana mainitaan liha, «Matt. 26:41»; «Room. 8:4-14». Vertaamalla Raamatun kohtia huomaa "sielullisen" ja "lihallisen" olevan sukulaiskäsitteitä.
Sana sydän (kardia) merkitsee Paavalilla samaa kuin "henki", esim. "sydämen ympärileikkaus Hengessä", «Room. 2:29». Vrt. «2. Kor. 1:22» ja «Room. 8:16», joista ilmenee, että sydän ja henki ovat Jumalan Hengen vaikutusalaa, sekä «Matt. 15:8» ja «Joh. 4:23», joissa ne samastuvat Jumalaa palvovana olentomme osana. Vrt. «Ap. t. 4:32»; «Luuk. 1:46». Raamatussa sydän ei ole tunteitten keskus; vain Jumalasuhteesta puhuttaessa sydän ja rakkaus yhdistyvät, vrt. «Matt. 22:37»; «Mark. 12:30»; «Luuk. 10:27». Sitä vastoin se esiintyy ajattelun tyyssijana, «Luuk. 9:47»; «Luuk. 21:14»; «Mark. 2:8». Tämä "sydämen" ja "hengen" samastaminen laajentaa käsitystämme jälkimmäisen sanan raamatullisesta merkityksestä. Henki siis on se, mikä ihmisessä on jumalallista. Henki on se alue, jossa usko asuu, se osa, jossa me voimme olla Jumalan lapsia, luontomme sisin osa, joka tekee meidät enkelien kaltaisiksi ja Jumalan sukulaisiksi.
Sielu on ulkonaisempi ihmisluonnon osa. Jumalaa ei koskaan nimitetä sieluksi eikä Kolminaisuuden kolmatta persoonaa "Pyhäksi Sieluksi". Kun henkeä ja hengellistä samalla tavoin mainitaan sekä luonnollisen, sielullisen että lihallisen vastakohtana, voi näitä viimeksi mainittuja pitää jossakin määrin toisintoina. Niinpä «Jaak. 3:15»:ssä mainitaan "maallista, sielullista, riivaajien viisautta". "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti", «1. Kor. 2:14». "Lihallinen" on turmeltu, «Room. 7:14»; «Gal. 6:8», heikko, «2. Kor. 10:4». Liha, mikäli se ei tarkoita pelkästään olentomme ruumiillista puolta, sisältää aina huonon vivahduksen: "Ei minussa, se on lihassani, asu mitään hyvää", «Room. 7:18». "Lihan mieli on kuolema", "vihollisuus Jumalaa vastaan", «Room. 8:6», «Room. 8:7». S. ja h. ovat siis olentomme eri osia.
Hengen toiminta on erityisen persoonallista. «1. Kor. 2:11» esittää sen itsetajunnan keskuksena. Hengen toimintoihin kuuluu myös usko. "Sydämellä uskoen", «Room. 10:10». Se on omantunnon tyyssija, «1. Joh. 3:20», «1. Joh. 3:21». Toiselta puolen kaikki, mikä liittyy ruumiin aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin.
Ennen kääntymistapahtumaa ihminen on hengellisesti kuollut, «Ef. 2:1». Tämä tila ei merkitse mitään älyllistä puutetta, päinvastoin sanotaan tämän maailman viisaitten jääneen kutsumatta, ja sen, mikä oli mieletöntä maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, «1. Kor. 1:26-30». Tämä kuolema vallitsee vain ihmishenkeä, sitä ihmisolemuksen osaa, joka yksinään pystyisi seurustelemaan Jumalan kanssa. Luomisessa ihminen tuli Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa hän kadotti sen ja tuli hengellisesti kuolleeksi. Surkastuneen jäsenen tavoin tämä kuollut henki periytyi sukupolvesta sukupolveen. Se oli kuitenkin vain Jumalaan päin kuollut. Ihmisen sieluun ja ruumiiseen se suhtautui täysin toimivana. Luomisessa ihmisestä tuli "elävä sielu". Sielu tuli hänen jumalallista henkeänsä ja aineellista ruumistaan yhdistäväksi elimeksi. Ainakin Justinus Marttyyri opettaa selvästi näin. Meille säilyneessä katkelmassa, jossa puhutaan kuolleista nousemisesta, on sanat: "Ruumis on sielun asunto, sielu on hengen asunto." Samantapainen on lausunto, jonka hän antaa Tryfon sanoa: "Niin kuin ruumis ilman sielua on kuollut, on sielu kuollut ilman eläväksi tekevää henkeä."
Kolminaisuusoppi ei muodollisesti esiinny VT:ssa, mutta sen käyttämä kieli soveltuu kyllä kristillisiin käsityksiin kolmannen persoonan toiminnasta, kuten «1. Moos. 1:2»; «2. Aik. 15:1». VT mainitsee useassa kohdin ihmishenkeä, esim. «Job 32:8»; «4. Moos. 16:22». Sana nefe^s vastaa samalla tavoin miltei täysin UT:n psykhe-sanan käyttöä. Sen sijaan ei heprean sanaan "liha", basar, näytä liittyvän Paavalin kreikkalaisen vastineen sisältämää pahan vivahdusta. Kuten UT:n sydän (kardia) oli melkein rinnastettava pneuma-sanaan, on VT:n leb, sydän, miltei ruah (henki) sanan toisinto. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi", «Sananl. 3:5». Justinuksen mukaan: "Sydän tuntee sielunsa surun".

Lue lisää

Pari kohtaa KR

1 Moos 2:7

7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Koko ihminen on sielu.


Hes 18:4

4. Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.

Saar 3:19

19. Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.

desi kirjoitti:

Hän nimitäin puhuu uudessa testamentissa enempi helvetistä kuin taivaasta.

Mikä raamattu sulla on??

Raamatusta ei löydy kertaakaan sanaa kuolematon sielu.

Helvetti on ikuisen tuhon vertauskuva, helvettikohdat yhdistävät tulen ja tuhon mutta eivät ajatusta kuolemanjälkeisestä piinasta. Se on ihmisten myöhemmin keksimää oppia. Myös adventistit ajattelevat samoin kuin JT.

Helvetti on Jumalattomien kadotuksen tuli. Sen kreikankielinen nimitys "gehenna" johtuu hebrean sanoista Ge Hinnom (Hinnomin laakso) joka sijaitsi Jerusalemin eteläpuolella. Hinnomin laaksossa oli kaatopaikka Jeesuksen aikaan jossa poltettiin kaupungin jätteitä ja rikollisten ruumiitkin. Se oli ollut myös epäjumalan palvontapaikka jossa poltettiin eläviä lapsia. (2 Kun 23:10) Jeesus käytti tätä kaatopaikkaa vertauskuvana helvetin tulelle joka aikojen lopussa kuluttaa jumalattomat. (Mal 3:19-21, Ilm 20:9-15, 19:20, 20:10,14,15, 21:8) (Matt 5:22,29-30, 10:28, 18:9, 23:15,33, 3:12, Mark 9:43,45,47, Luuk 2:12:5, 3:17, Jaak 3:6, Ps 37:20)

Oppi ikuisesti kiduttavasta tuskasta on tullut sielun kuolemattomuusopin kautta. Sielunvihollinen tahtoo esittää Jumalan luonteen väärässä valossa. Vihollinen esittää Jumalan kostonhaluiseksi tyranniksi, jossa Luoja ja pelastetut katselisivat ja nauttisivat tuskissaan kirkuvista ihmisistä halki loputtomien ikuisuuksien. Jumala on rakkaus. Julmuus on saatanallista.

Monet uskonmiehet ovat opettaneet tätä oppia, mutta heillä ei ollut sitä valoa, mikä meillä on nykyaikana. Jokainen vastaa oman aikakautensa valosta Jumalan edessä.Syntiä ei ikuisteta, vaan hävitetään kokonaan pois maailmankaikkeudesta. (Ilm 21:4) Ikuisen piinan oppi on aiheuttanut paljon pahaa. Harvat ryhtyvät rakastamaan sadistista Jumalaa? Moni kääntymys on jäänyt tekemättä, ja monta jumalanpilkkaajaa tullut lisää, kun Raamatun rakkauden uskonto on jäänyt ymmärtämättä julman ikuisen piinan opin vuoksi.

Raamatun tulkinta "aina ja ikuisesti, iankaikkisesti" on harhaanjohtava. Suomenkielestä on vaikea löytää sopivaa sanaa kuvaamaan hävityksen kestoa. "Iankaikkinen" johtuu sanoista ikä kausi. (Iänkaiken.) Kreikan "aion" kuvaa elinikää, aikakautta ja aikaa jonka asia tai esine on olemassa. Sodoman ja Gomorran kaupungit hävitettiin myös iankaikkisella tulella, mutta Kuolleen meren rannoilta jossa kaupungit sijaitsivat eivät enää liekit nouse. (Juud 7)

Jeesus sanoi: "Heidän matonsa ei kuole, eikä tuli sammu.( Mark 9:48, Jes 66:24) " Tämä kuvaa rangaistuksen lopullisuutta. Kaatopaikalla tekivät tuhojaan myös madot. Helvetin tulen rangaistuksesta ei ole enää ylösnousemustoivoa. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä. (Room 6:23)

Helvetin tuli ei ole kidutuspaikka, vaikka siihen toki liityy kärsimystä. Taivaasta lyövä tuli on jumalattomien hävitystapa.

Rakkaudellinen Jumala tahtoo aina pelastaa ihmisen. Jumalan Henki vetoaa jokaiseen ihmiseen useasti elämän aikana kääntymyksen puolesta. (Hes 33:11, Apt 7:51) Ihmisellä on näin vapaa tahto päättää ikuisesta kohtalostaan.

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/14a.html

ei raamatussa. kirjoitti:

Raamatusta ei löydy kertaakaan sanaa kuolematon sielu.

Helvetti on ikuisen tuhon vertauskuva, helvettikohdat yhdistävät tulen ja tuhon mutta eivät ajatusta kuolemanjälkeisestä piinasta. Se on ihmisten myöhemmin keksimää oppia. Myös adventistit ajattelevat samoin kuin JT.

Helvetti on Jumalattomien kadotuksen tuli. Sen kreikankielinen nimitys "gehenna" johtuu hebrean sanoista Ge Hinnom (Hinnomin laakso) joka sijaitsi Jerusalemin eteläpuolella. Hinnomin laaksossa oli kaatopaikka Jeesuksen aikaan jossa poltettiin kaupungin jätteitä ja rikollisten ruumiitkin. Se oli ollut myös epäjumalan palvontapaikka jossa poltettiin eläviä lapsia. (2 Kun 23:10) Jeesus käytti tätä kaatopaikkaa vertauskuvana helvetin tulelle joka aikojen lopussa kuluttaa jumalattomat. (Mal 3:19-21, Ilm 20:9-15, 19:20, 20:10,14,15, 21:8) (Matt 5:22,29-30, 10:28, 18:9, 23:15,33, 3:12, Mark 9:43,45,47, Luuk 2:12:5, 3:17, Jaak 3:6, Ps 37:20)

Oppi ikuisesti kiduttavasta tuskasta on tullut sielun kuolemattomuusopin kautta. Sielunvihollinen tahtoo esittää Jumalan luonteen väärässä valossa. Vihollinen esittää Jumalan kostonhaluiseksi tyranniksi, jossa Luoja ja pelastetut katselisivat ja nauttisivat tuskissaan kirkuvista ihmisistä halki loputtomien ikuisuuksien. Jumala on rakkaus. Julmuus on saatanallista.

Monet uskonmiehet ovat opettaneet tätä oppia, mutta heillä ei ollut sitä valoa, mikä meillä on nykyaikana. Jokainen vastaa oman aikakautensa valosta Jumalan edessä.Syntiä ei ikuisteta, vaan hävitetään kokonaan pois maailmankaikkeudesta. (Ilm 21:4) Ikuisen piinan oppi on aiheuttanut paljon pahaa. Harvat ryhtyvät rakastamaan sadistista Jumalaa? Moni kääntymys on jäänyt tekemättä, ja monta jumalanpilkkaajaa tullut lisää, kun Raamatun rakkauden uskonto on jäänyt ymmärtämättä julman ikuisen piinan opin vuoksi.

Raamatun tulkinta "aina ja ikuisesti, iankaikkisesti" on harhaanjohtava. Suomenkielestä on vaikea löytää sopivaa sanaa kuvaamaan hävityksen kestoa. "Iankaikkinen" johtuu sanoista ikä kausi. (Iänkaiken.) Kreikan "aion" kuvaa elinikää, aikakautta ja aikaa jonka asia tai esine on olemassa. Sodoman ja Gomorran kaupungit hävitettiin myös iankaikkisella tulella, mutta Kuolleen meren rannoilta jossa kaupungit sijaitsivat eivät enää liekit nouse. (Juud 7)

Jeesus sanoi: "Heidän matonsa ei kuole, eikä tuli sammu.( Mark 9:48, Jes 66:24) " Tämä kuvaa rangaistuksen lopullisuutta. Kaatopaikalla tekivät tuhojaan myös madot. Helvetin tulen rangaistuksesta ei ole enää ylösnousemustoivoa. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä. (Room 6:23)

Helvetin tuli ei ole kidutuspaikka, vaikka siihen toki liityy kärsimystä. Taivaasta lyövä tuli on jumalattomien hävitystapa.

Rakkaudellinen Jumala tahtoo aina pelastaa ihmisen. Jumalan Henki vetoaa jokaiseen ihmiseen useasti elämän aikana kääntymyksen puolesta. (Hes 33:11, Apt 7:51) Ihmisellä on näin vapaa tahto päättää ikuisesta kohtalostaan.

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/14a.html

Lue lisää

varmaan teillä on jokin toinen käännös, ei voida paljon keskustella kun oppisi on noin vääristynnyttä raamatuun nähden :(

Mutta sinun opista herää kysymys; miksi edes vaivautua näiden asioiden edessä kun kerran häviämme kokonaan pois??
Oletko koskaan mietinyt, että jos todella oletkin väärässä olet iankaikkisesti väärässä paikassa?


Toivon vaan koko sydämestäni, että löydät Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajana, joka on meidän ainoa toivo.