Artikkelisarjani neljännessä ja viimeisessä osassa keskityn kristallipallooni ja alan ennustamaan tulevaisuutta.
Mikäänhän ei tunnetusti ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Silti shegetzin pitää tehdä se, mikä shkotzimille kuuluu. Eli mikä on oma ennusteeni Venäjän tulevaisuudesta?
Putin on lukenut selkeästi Machiavellinsä, ja hän on mitä suurimmassa määrin machiavelliläinen ruhtinas, joka on pystyttämässä aristokratian tasavaltaansa. Koska Putin on seurannut Machiavellin käsikirjoitusta lähes ohjesääntöimäisellä tarkkuudella, ja koska hän on ns. "single-minded soldier", en näe mitään syytä, miksi hän lähtisi improvisoimaan, vaan Putin ja Yhtenäinen Venäjä -puolue tulevat seuraamaan Machiavelliä jatkossakin.
Väitetään, että Venäjää ei voi järjellä ymmärtää, se pitää ymmärtää tunteella. Tämä lause tarkoittaa sitä, että Venäjän johtajat eivät käyttäydy järki-ihmisen tavoin. He käyttäytyvät tunneihmisen tavoin, eikä Putin tee tästä poikkeusta. Despootit ja diktaattorit, joilla on absoluuttinen valta, eivät yleensä käyttäydy järkevästi ja rationaalisesti, vaan he käyttäytyvät kuin psykopaatit, pikkulapset tai gangsterit: täysin tunnepohjaisesti, ilman minkäänlaista empatiaa, ilman mitään syy-seurausanalyysiä ja lyhytjänteisesti, eläen tässä päivässä piittamatta huomisesta.. Jos mietitään Venäjää ja sen johtoa, mitä vahvempi johtaja siellä on ollut, sitä katastrofaalisempaa sen politiikka on samalla ollut - juuri sen takia, että venäläisjohtajia ohjaa tunne, ei järki. Tästä aiheesta kannattaa tutustua Ilmari Susiluodon teoksiin - hän tuntee venäläisen kansanluonteen ja venäläisten johtajat erinomaisesti.
Kun yhdistetään nämä kaksi asiaa - Putin, tuo monomaaninen soturi ja machiavellistinen ruhtinas, ja venäläisyys, tunneperäinen ajattelu ja järjen halveksinta, päästään eteenpäin.
Koska olen jo aiemmissa teksteissäni kerrannut ne tekijät, jotka osoittavat ettei Venäjä ole matkalla suurvallaksi vaan kehitysmaaksi, käydään tässä tekstissä nyt läpi, miten tuo kehitys tulee tapahtumaan.
Venäjä on kaikin keinoin pyrkinyt rajoittamaan kapitalismia ja vapaata yritteliäisyyttä, ja ottamaan talouselämää valtion kontrolliin. Tämä on venäläinen perinne jo Pietari Suuren ajoilta, ja Neuvostoliitto ei ollut poikkeus säännöstä vaan sen äärimmäisyys. Venäjä siis ei ole kapitalistinen vaan korporativistinen valtio - vapaan markkinatalouden sijaan Venäjä on pystyttänyt korporativistisen kontrollitalouden. Tämä on lähes 1:1 Natsi-Saksan talousjärjestelmän kanssa. Seuraus on, että talouden tuottavuus on hyvin heikko ja tehokkuus huono. Monopolit menestyvät suljetuilla markkinoilla, mutteivät vapaassa kilpailussa. Eli Venäjän ja venäläisyrityksten taloudellinen kilpailukyky ulkomaisiin yrityksiin nähden tulee heikkenemään jatkuvasti. Tämä merkitsee talousvaikeuksia, konkursseja ja työttömyyttä.
Venäjä on tehnyt kaikkensa ollakseen mahdollisimman epäluotettava kauppakumppani ja ajaakseen ulkomaiset investoijat pois Venäjän markkinoilta. Viimeisin veto, tuo Rosstroin ja Container Financen hässäkkä, ei ole mikään ihme, vaan täysin sääntö venäliäisessä talouselämässä: venäläiset eivät itse kunnioita mitään sääntöjä eivätkä mitään sopimuksia, ainoastaan fyysistä voimankäyttöä. Tuollaista sattuu Venäjällä lähes päivittäin, nyt oli ensimmäinen kerta kun se sattui suomalaisille. Siksi Venäjällä parhaimmin ovat menestyneet ne ulkomaiset yritykset, joilla on kytkentöjä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja jotka uskaltavat käyttää väkivaltaa bisneksensä ajamiseen. Tämä on asia, jota suomalaiset pääsääntöisesti eivät ymmärrä.
Venäjä siis on äärimmäisen epäluotettava bisneskumppani, aivan kuin kehitysmaat tai järjestäytynyt rikollisuuskin. Voitot ovat huimia, mutta niin ovat tappiotkin, ja Venäjälle uskaltautuvat vain kaikkein huimapäisimmät sijoittajat. Kyse on samasta asiasta kuin investointi kehitysmaihin yleensäkin: valtavat riskit, iso riskin toteutumistodennäköisyys.
Kun mietitään, että mitä Venäjä on sählännyt talouden kanssa on, että maailmassa ei ole yhtään tunnettua venäläistä merkkiä, ei yhtään venäläistä brändiä, ei yhtään teollisuudenalaa, missä venäläiset olisivat hyviä eikä yhtään venäläistä huipputeknologian alaa. Venäjä on, kuten olen moneen otteeseen todennut, aina panostanut määriin, volyymeihin ja bulkkiin ja sivuuttanut sellaiset pikkuseikat kuin laatu ja kehitystyö, eikä Putininkaan Venäjä tee poikkeusta.
Venäjä ei ole koskaan ollut hyvä logistiikassa, ja juuri logistiikka on nyt se ala, jonka Venäjä aivan ensimmäisenä on kaappaamassa itselleen ja haltuunsa - Venäjä on tehnyt ulkomaisten rekkafirmojen, bussifirmojen, huolintaliikkeiden ja kaiken mikä liittyy ihmisten ja tavaroiden liikkumiseen paikasta A paikkaan B, todella hankalaksi. Tuo Rosstroin sekoilu on tiukassa kytköksessä Vaalimaan rekkojen tullijonoihin - tarkoitus on savustaa ulkomaiset yrittäjät pois ja kaapata logistiikka venäläisiin käsiin. Vähän niinkuin VR yrittäisi jatkuvasti sabotoida suomalaista rekka- ja bussiliikennettä saadakseen monopoliaseman. Ja kun tiedämme, missä kuosissa venäläinen logistiikka on - kankea, raskas, tehoton, voimakkaasti rautateihin nojaava, huonossa kunnossa, myöhästelee jatkuvasti - niin Venäjä ampuu itseään jalkaan talouspyssyllä. Venäjällä ei ole koskaan ollut logistiikkaosaamista eikä se kehity kaappaamalla logistiikka valtion kahleeseen - päinvastoin, siinä tulevat kaikki monopolin tehottomuusaspektit ylikorostuneina pintaan.
Suurvallaksi ei nousta kaappaamalla logistiikka ja talouselämä valtion haltuun. Sillä taannutaan kehitysmaaksi. Venäjällä tulee olemaan jatkuvasti kuljetusongelmia ja logistiikkaprobleemia, ja esimerkiksi JOT-järjestelmät käyvät mahdottomiksi. Seuraus on, että venäläisyritykset alkavat tehdä valtavia, ylimitoitettuja bulkkisarjoja varastoon (koska ei tiedä, milloin ne saadaan lähtemään markkinoille) ja venäläiset myös kasaavat valtavat varastot materiaaleja ja näin makuuttavat pääomia. Valtavat määrät helposti pilaantuvia tuotteita puolestaan mätänee kuljetusongelmien takia - tämä oli jatkuva riesa Neuvostoliitossa. Tämä kaikki heikentää venäläisen elinkeinoelämän kilpailukykä länsi- ja itämaiden kanssa entisestään.
Venäjän teollisuuspohja siis heikkenee jatkuvasti ja Venäjä painii jatkuvissa kilpailukykyongelmissa. Venäjä on deindustrialisoitunut koko ajan, mm. raskas teollisuus on ollut todella helisemässä, ja Venäjän elinkeinoelämä on vajonnut koko ajan enemmän ja enemmän alkutuotannon - maatalouden, kaivostoiminnan, öljynporauksen - suuntaan. Alkutuotantoa voidaan harjoittaa vähän alkeellisemmissakin olosuhteissa ja vaikka millaisessa fasismissa. Se siis on johtajien kannalta turvallinen elinkeinohaara.
Venäjä siis nojaa jatkuvasti enemmän ja enemmän alkutuotantoon, ja Venäjä saa 80% ulkomaanvaluutastaan öljystä (lopusta iso osa tulee puusta ja maakaasusta). tämä on enemmän kuin monella kehitysmaalla (vrt. Nigeria ja Venezuela) ja sensijaan, että Venäjällä vallitsisi vapaat energia- ja raaka-ainemarkkinat, Putin on keskittänyt energia- ja raaka-ainetuotannon jälleen Kremlin tiukkaan valvontaan. Tuloksena on täsmälleen sama ongelma kuin kehitysmaissa yleensäkin - tehottomuus, korruptio ja joustamattomuus. Tekstissäni "Luonnonvarojen kirous" tarkastelin jo, miksi ne maat, jotka nojaavat taloudessaan vahvasti raaka-ainetuotantoon, kuten öljyyn, tulevat jäämään vastakin kehitysmaiksi. Öljy ei ole Venäjälle siunaus, vaan kirous - Venäjä käytti jo sen etsikkoaikansa, jonka Jeltsinin kausi sille salli.
Kun tarkastellaan vanhaa kiinalaista viisautta eli teosta "36 strategiaa", huomataan että Putin käyttäytyy täsmälleen kuten sellainen hallitsija, jonka valtio on heikko ja joka haluaa tehdä itsestään vahvan vaikutelman. Totesin jo aiemmin strategian #29: "Koristele kuollut puu paperikukkasin". Kaikki 36 löytyvät osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Thirty-Six_Strategies ja jätän kotitehtäväksi tunnistaa sieltä Putinin käyttämät.
Venäjä siis käyttäytyy kehitysmaan tavoin, ja Putin käyttäytyy kehitysmaadiktaattorin, ei suurvaltajohtajan, tavoin. Tarkastellaanpa seuraavaksi että miksi.
Vladislav Surkovin muistio vahvistaa, että Yhtenäinen Venäjä -puolueen tavoitteena on machiavellistiseen tyyliin vallassa pysyminen - valtiosta ja sen kansasta piittaamatta. Koska Venäjällä öljyntuotanto kasvaa mutta muut tuotannonhaarat supistuvat, eletään karhumarkkinoilla. Vallanpitäjät pyrkivät nyt kaappaamaan itselleen entistä suuremman osan supistuvista markkinoista sensijaan, että antaisivat kapitalismin toimia ja kasvattaa Venäjälle vahvan, vapaan ja riippumattoman markkinatalouden - vaikka sitten vallanpitäjien markkinasiivu kasvaisikin määrällisesti mutta supistuisi suhteessa. Tällaista menettelyä kutsutaan nimellä kleptokratia (varkaiden valta), ja se on tyypillistäkin tyypillisempää kehitysmaille.
Putinin puoluelaiset siivosivat maan hallinnosta pois kaikki naiset, kaikki intellektuellit ja kaikki juutalaiset ja korvasivat heidät appatratshikeilla. Tämä toimenpide - luovuuden nujertaminen - merkitsi paluuta kohti Neuvostoliiton aikoja ja vallan konsolidointia. Tämäkään ei ole suurvallan tunnusmerkki, vaan kehitysmaan.
Suurvallaksi noustaan pääsääntöisesti voimakkaalla taloudella, voimakkaalla teollisustuotannolla, sivistyksellisellä ja yhteiskunnallisella etevämmyydellä sekä korkealla elintasolla. Venäjällä ei ole mitään näistä. Venäjä sensijaan yrittää nousta suurvallaksi öykkäröimällä, uhittelemalla, haastamalla riitaa, kiusaamalla pienempiään ja kaventamalla naapuriensa elinmahdollisuuksia. Tämä on perinteisesti sellaisen toimijan tapa, jolla ei ole muuta vahvuutta kuin raaka fyysinen voima. Putinin investointi armeijaan - ylimitoitettuun, alitehoiseen, demoralisoituneeseen ja huonosuorituskykyiseen massa-armeijaan - on ilmaus siitä, ettei Venäjällä ole muita avuja kuin raaka fyysinen voima.
Venäjä siis on palaamassa takaisin Neuvostoliitoksi - niin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti kuin sotilaalliseksi: aggressiiviseksi, militaristiseksi totalitaariseksi diktatuuriksi, jonka asema perustuu väkivallankäyttöön ja voimapolitiikkaan.
Armeijassa on se paha puoli, että se ei tuota mitään, mutta se kuluttaa hirvittävät määrät rahaa. Venäjä on investoinut nyt öljytulonsa armeijaan. Ongelma Venäjän öykkäripolitiikassa on, että öykkäröintiä voidaan harjoittaa täsmälleen niin kauan kun siihen on rahaa, ja Venäjän rahavarat ovat riippuvia öljytuloista. Öljykauppa puolestaan on mitä suurimmassa määrin riippuvaista maailmanmarkkinoista, ja jos Venäjä alkaa uhittelemaan naapureilleen, öljytoimitukset katkeavat nopeasti, sillä öljylogistiikka on hyvin haavoittuvaista. Venäjä siis tasapainottelee taloudellaan.
Mitä siis tulevaisuudessa?
Tulevaisuudessa tulemme näkemään venäläisen ilmaliikenteen keskittymisen ja putoamisen Kremlin syliin. Samoin Venäjä tulee häätämään valtavan määrän muitakin länsimaisia yrittäjiä pois markkinoiltaan.
Venäjä tulee jatkamaan edelleen öykkäröintipolitiikkaansa, kiusaamista ja naapureittensa kokeilemista. Seuraavana kohteena tulee olemaan Suomi, koska Suomi on liittoutumaton, eli sillä ei ole voimakkaita ystäviä. Suomi sensijaan on koostaan huolimatta hyvin vahva valtio, ja meillä on pitkä venäläisepäluulon perinne. Suomi on osoittanut olevansa sotilaallisesti kova pala, eikä Suomi myöskään ole taloudellisesti riippuvainen Venäjästä, kuten Baltian maat ovat. Suomen ohella öykkäröinti tulee kohdistumaan Mongoliaan, Moldovaan, Azerbaidzhaniin ja Ukrainaan. Öykkäröinnillä ja rettelöinnillä Putin vahvistaa venäläisten silmissä imagoaan suurvaltajohtajana (kun taas kuka tahansa länsipoliitikko, jonka ÄO on suurempi kuin rinnanympärys) ymmärtää, että kyseessä ovat kehitysmaadiktaattorin elkeet. Ei se patsaskiista ollut mitään sattumaa - se oli kaikki Kremlistä masinoitua öykkäröintiä.
Venäjä pullistelee pumpatuilla lihaksilla. Venäjän talouspohja ei kestä öykkäröintiä, ja Venäjän teollisuus tulee kärsimään valtavasti. Öljytulojen ongelmaa tarkastelin kirjoituksessani "Luonnonvarojen kirous", ja kaikki ongelmat ovat Venäjällä ilmi.
Mikä siis avuksi?
Ensinnäkin se, että Venäjää ei pidä pelätä vaan se pitää nähdä realistisesti - ja Venäjää todellakin pitää arvioida kuten emotionaalista peluria, ei järkipeluria. Venäläinen politiikka perustuu tunteisiin, ei järkeen. Venäjä näyttelee vahvaa ja pullistelee lihaksiaan, mutta se on tosiasiallisesti alkutuotantoon nojaava konkurssikypsä kehitysmaa. Venäjällä ei yksinkertaisesti ole taloudellisia resursseja suurvallaksi.
Toiseksi se, että tulevaisuus tulee Venäjän kannalta olemaan todella synkkä - Putin pystyttää uuden Neuvostoliiton ymmärtämättä, miksi vanha luhistui. Ei valtiovaltaa pidetä pystyssä leivällä ja sirkushuveilla. Yhtenäinen Venäjä -puolue ei piittaa tippaakaan valtiosta eikä sen kansasta, vaan sen tavoite on vain pysyä vallassa, ei mitään muuta. Esimerkkeinään Vladislav Surkov esittää valtapuolueista Ruotsin demarit ja Japanin liberaalidemokraatit - ymmärtämättä, että nämä puolueet o ovat menestyneet siksi, että ne joutuvat jatkuvasti kohtaamaan vapaan kilpailun ja kritiikin, ja joutuvat olemaan tehokkaita ja saamaan jotain aikaankin pystyäkseen säilyttämään valta-asemansa. YV-puolueen valta taas perustuu puhtaaseen öykkäröintiin, kuten NKP:n kin aikoinaan. Kuitenkin talouselämän kahlitseminen ja kontrollointi sekä yksilönvapauksien ja vapaan tiedonvälityksen sekä opposition murskaaminen eivät luo vahvaa ja voimakasta valtiota, vaan luutuneen, paikalleenpysähtyneen ja taloudellisesti heikon diktatuurin. Se,. miten vahvasti Venäjä nojaa vanhentuneisiin oppeihin sekä alkutuotantoon, ilmenee Venäjän öykkäröinnissä suomensukuisille kansoille ja heidän maillaan sijaitsevien öljyvarojen kohtaloon - ikäänkuin sillä nyt olisi jotain merkitystä valtion kannalta, kuka ne omistaa ja hallitsee, jollei tarkoitus ole pystyttää kehitysmaadiktatuuria.
Kolmanneksi, nyt kannattaa lukea Niccolo Machiavellin teos "Ruhtinas" ja "Valtiollisia mietelmiä", sekä tutustua kiinalaisiin Salaisiin Kirjoihin - Sun Tzun sotataito, 36 strategiaa jne. Putin toimii täsmälleen em. kirjojen mukaan ja täysin ennustettavasti. Tietämällä, mitä pelurilla on mielessä ja ymmärtämällä hänen tunteenliikkeensä, hänet voi ennakoida ja varautua.
Neljänneksi, Venäjän väestökehitys on todella katastrofaalinen. Se - yhdessä talouden yksipuolistumisen ja alkutuotantiostumisen (huh, mikä uudissana) kanssa kolkuttelee ovea romahdukselle - parinkymmenen vuoden päästä Venäjän talous tulee olemaan siinä pisteessä, että on mani finis ja pomppa kanis - Venäjä alkaa murenemaan pieniksi kansallisvaltioiksi, ja repeäminen alkaa ensimmäisenä eteläisistä tasavalloista, kun taas Siperian itäpuoliset osat hakeutuvat Kiinan ja Mongolian yhteyteen.
Mikäänhän ei tunnetusti ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Silti shegetzin pitää tehdä se, mikä shkotzimille kuuluu. Eli mikä on oma ennusteeni Venäjän tulevaisuudesta?
Putin on lukenut selkeästi Machiavellinsä, ja hän on mitä suurimmassa määrin machiavelliläinen ruhtinas, joka on pystyttämässä aristokratian tasavaltaansa. Koska Putin on seurannut Machiavellin käsikirjoitusta lähes ohjesääntöimäisellä tarkkuudella, ja koska hän on ns. "single-minded soldier", en näe mitään syytä, miksi hän lähtisi improvisoimaan, vaan Putin ja Yhtenäinen Venäjä -puolue tulevat seuraamaan Machiavelliä jatkossakin.
Väitetään, että Venäjää ei voi järjellä ymmärtää, se pitää ymmärtää tunteella. Tämä lause tarkoittaa sitä, että Venäjän johtajat eivät käyttäydy järki-ihmisen tavoin. He käyttäytyvät tunneihmisen tavoin, eikä Putin tee tästä poikkeusta. Despootit ja diktaattorit, joilla on absoluuttinen valta, eivät yleensä käyttäydy järkevästi ja rationaalisesti, vaan he käyttäytyvät kuin psykopaatit, pikkulapset tai gangsterit: täysin tunnepohjaisesti, ilman minkäänlaista empatiaa, ilman mitään syy-seurausanalyysiä ja lyhytjänteisesti, eläen tässä päivässä piittamatta huomisesta.. Jos mietitään Venäjää ja sen johtoa, mitä vahvempi johtaja siellä on ollut, sitä katastrofaalisempaa sen politiikka on samalla ollut - juuri sen takia, että venäläisjohtajia ohjaa tunne, ei järki. Tästä aiheesta kannattaa tutustua Ilmari Susiluodon teoksiin - hän tuntee venäläisen kansanluonteen ja venäläisten johtajat erinomaisesti.
Kun yhdistetään nämä kaksi asiaa - Putin, tuo monomaaninen soturi ja machiavellistinen ruhtinas, ja venäläisyys, tunneperäinen ajattelu ja järjen halveksinta, päästään eteenpäin.
Koska olen jo aiemmissa teksteissäni kerrannut ne tekijät, jotka osoittavat ettei Venäjä ole matkalla suurvallaksi vaan kehitysmaaksi, käydään tässä tekstissä nyt läpi, miten tuo kehitys tulee tapahtumaan.
Venäjä on kaikin keinoin pyrkinyt rajoittamaan kapitalismia ja vapaata yritteliäisyyttä, ja ottamaan talouselämää valtion kontrolliin. Tämä on venäläinen perinne jo Pietari Suuren ajoilta, ja Neuvostoliitto ei ollut poikkeus säännöstä vaan sen äärimmäisyys. Venäjä siis ei ole kapitalistinen vaan korporativistinen valtio - vapaan markkinatalouden sijaan Venäjä on pystyttänyt korporativistisen kontrollitalouden. Tämä on lähes 1:1 Natsi-Saksan talousjärjestelmän kanssa. Seuraus on, että talouden tuottavuus on hyvin heikko ja tehokkuus huono. Monopolit menestyvät suljetuilla markkinoilla, mutteivät vapaassa kilpailussa. Eli Venäjän ja venäläisyrityksten taloudellinen kilpailukyky ulkomaisiin yrityksiin nähden tulee heikkenemään jatkuvasti. Tämä merkitsee talousvaikeuksia, konkursseja ja työttömyyttä.
Venäjä on tehnyt kaikkensa ollakseen mahdollisimman epäluotettava kauppakumppani ja ajaakseen ulkomaiset investoijat pois Venäjän markkinoilta. Viimeisin veto, tuo Rosstroin ja Container Financen hässäkkä, ei ole mikään ihme, vaan täysin sääntö venäliäisessä talouselämässä: venäläiset eivät itse kunnioita mitään sääntöjä eivätkä mitään sopimuksia, ainoastaan fyysistä voimankäyttöä. Tuollaista sattuu Venäjällä lähes päivittäin, nyt oli ensimmäinen kerta kun se sattui suomalaisille. Siksi Venäjällä parhaimmin ovat menestyneet ne ulkomaiset yritykset, joilla on kytkentöjä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja jotka uskaltavat käyttää väkivaltaa bisneksensä ajamiseen. Tämä on asia, jota suomalaiset pääsääntöisesti eivät ymmärrä.
Venäjä siis on äärimmäisen epäluotettava bisneskumppani, aivan kuin kehitysmaat tai järjestäytynyt rikollisuuskin. Voitot ovat huimia, mutta niin ovat tappiotkin, ja Venäjälle uskaltautuvat vain kaikkein huimapäisimmät sijoittajat. Kyse on samasta asiasta kuin investointi kehitysmaihin yleensäkin: valtavat riskit, iso riskin toteutumistodennäköisyys.
Kun mietitään, että mitä Venäjä on sählännyt talouden kanssa on, että maailmassa ei ole yhtään tunnettua venäläistä merkkiä, ei yhtään venäläistä brändiä, ei yhtään teollisuudenalaa, missä venäläiset olisivat hyviä eikä yhtään venäläistä huipputeknologian alaa. Venäjä on, kuten olen moneen otteeseen todennut, aina panostanut määriin, volyymeihin ja bulkkiin ja sivuuttanut sellaiset pikkuseikat kuin laatu ja kehitystyö, eikä Putininkaan Venäjä tee poikkeusta.
Venäjä ei ole koskaan ollut hyvä logistiikassa, ja juuri logistiikka on nyt se ala, jonka Venäjä aivan ensimmäisenä on kaappaamassa itselleen ja haltuunsa - Venäjä on tehnyt ulkomaisten rekkafirmojen, bussifirmojen, huolintaliikkeiden ja kaiken mikä liittyy ihmisten ja tavaroiden liikkumiseen paikasta A paikkaan B, todella hankalaksi. Tuo Rosstroin sekoilu on tiukassa kytköksessä Vaalimaan rekkojen tullijonoihin - tarkoitus on savustaa ulkomaiset yrittäjät pois ja kaapata logistiikka venäläisiin käsiin. Vähän niinkuin VR yrittäisi jatkuvasti sabotoida suomalaista rekka- ja bussiliikennettä saadakseen monopoliaseman. Ja kun tiedämme, missä kuosissa venäläinen logistiikka on - kankea, raskas, tehoton, voimakkaasti rautateihin nojaava, huonossa kunnossa, myöhästelee jatkuvasti - niin Venäjä ampuu itseään jalkaan talouspyssyllä. Venäjällä ei ole koskaan ollut logistiikkaosaamista eikä se kehity kaappaamalla logistiikka valtion kahleeseen - päinvastoin, siinä tulevat kaikki monopolin tehottomuusaspektit ylikorostuneina pintaan.
Suurvallaksi ei nousta kaappaamalla logistiikka ja talouselämä valtion haltuun. Sillä taannutaan kehitysmaaksi. Venäjällä tulee olemaan jatkuvasti kuljetusongelmia ja logistiikkaprobleemia, ja esimerkiksi JOT-järjestelmät käyvät mahdottomiksi. Seuraus on, että venäläisyritykset alkavat tehdä valtavia, ylimitoitettuja bulkkisarjoja varastoon (koska ei tiedä, milloin ne saadaan lähtemään markkinoille) ja venäläiset myös kasaavat valtavat varastot materiaaleja ja näin makuuttavat pääomia. Valtavat määrät helposti pilaantuvia tuotteita puolestaan mätänee kuljetusongelmien takia - tämä oli jatkuva riesa Neuvostoliitossa. Tämä kaikki heikentää venäläisen elinkeinoelämän kilpailukykä länsi- ja itämaiden kanssa entisestään.
Venäjän teollisuuspohja siis heikkenee jatkuvasti ja Venäjä painii jatkuvissa kilpailukykyongelmissa. Venäjä on deindustrialisoitunut koko ajan, mm. raskas teollisuus on ollut todella helisemässä, ja Venäjän elinkeinoelämä on vajonnut koko ajan enemmän ja enemmän alkutuotannon - maatalouden, kaivostoiminnan, öljynporauksen - suuntaan. Alkutuotantoa voidaan harjoittaa vähän alkeellisemmissakin olosuhteissa ja vaikka millaisessa fasismissa. Se siis on johtajien kannalta turvallinen elinkeinohaara.
Venäjä siis nojaa jatkuvasti enemmän ja enemmän alkutuotantoon, ja Venäjä saa 80% ulkomaanvaluutastaan öljystä (lopusta iso osa tulee puusta ja maakaasusta). tämä on enemmän kuin monella kehitysmaalla (vrt. Nigeria ja Venezuela) ja sensijaan, että Venäjällä vallitsisi vapaat energia- ja raaka-ainemarkkinat, Putin on keskittänyt energia- ja raaka-ainetuotannon jälleen Kremlin tiukkaan valvontaan. Tuloksena on täsmälleen sama ongelma kuin kehitysmaissa yleensäkin - tehottomuus, korruptio ja joustamattomuus. Tekstissäni "Luonnonvarojen kirous" tarkastelin jo, miksi ne maat, jotka nojaavat taloudessaan vahvasti raaka-ainetuotantoon, kuten öljyyn, tulevat jäämään vastakin kehitysmaiksi. Öljy ei ole Venäjälle siunaus, vaan kirous - Venäjä käytti jo sen etsikkoaikansa, jonka Jeltsinin kausi sille salli.
Kun tarkastellaan vanhaa kiinalaista viisautta eli teosta "36 strategiaa", huomataan että Putin käyttäytyy täsmälleen kuten sellainen hallitsija, jonka valtio on heikko ja joka haluaa tehdä itsestään vahvan vaikutelman. Totesin jo aiemmin strategian #29: "Koristele kuollut puu paperikukkasin". Kaikki 36 löytyvät osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Thirty-Six_Strategies ja jätän kotitehtäväksi tunnistaa sieltä Putinin käyttämät.
Venäjä siis käyttäytyy kehitysmaan tavoin, ja Putin käyttäytyy kehitysmaadiktaattorin, ei suurvaltajohtajan, tavoin. Tarkastellaanpa seuraavaksi että miksi.
Vladislav Surkovin muistio vahvistaa, että Yhtenäinen Venäjä -puolueen tavoitteena on machiavellistiseen tyyliin vallassa pysyminen - valtiosta ja sen kansasta piittaamatta. Koska Venäjällä öljyntuotanto kasvaa mutta muut tuotannonhaarat supistuvat, eletään karhumarkkinoilla. Vallanpitäjät pyrkivät nyt kaappaamaan itselleen entistä suuremman osan supistuvista markkinoista sensijaan, että antaisivat kapitalismin toimia ja kasvattaa Venäjälle vahvan, vapaan ja riippumattoman markkinatalouden - vaikka sitten vallanpitäjien markkinasiivu kasvaisikin määrällisesti mutta supistuisi suhteessa. Tällaista menettelyä kutsutaan nimellä kleptokratia (varkaiden valta), ja se on tyypillistäkin tyypillisempää kehitysmaille.
Putinin puoluelaiset siivosivat maan hallinnosta pois kaikki naiset, kaikki intellektuellit ja kaikki juutalaiset ja korvasivat heidät appatratshikeilla. Tämä toimenpide - luovuuden nujertaminen - merkitsi paluuta kohti Neuvostoliiton aikoja ja vallan konsolidointia. Tämäkään ei ole suurvallan tunnusmerkki, vaan kehitysmaan.
Suurvallaksi noustaan pääsääntöisesti voimakkaalla taloudella, voimakkaalla teollisustuotannolla, sivistyksellisellä ja yhteiskunnallisella etevämmyydellä sekä korkealla elintasolla. Venäjällä ei ole mitään näistä. Venäjä sensijaan yrittää nousta suurvallaksi öykkäröimällä, uhittelemalla, haastamalla riitaa, kiusaamalla pienempiään ja kaventamalla naapuriensa elinmahdollisuuksia. Tämä on perinteisesti sellaisen toimijan tapa, jolla ei ole muuta vahvuutta kuin raaka fyysinen voima. Putinin investointi armeijaan - ylimitoitettuun, alitehoiseen, demoralisoituneeseen ja huonosuorituskykyiseen massa-armeijaan - on ilmaus siitä, ettei Venäjällä ole muita avuja kuin raaka fyysinen voima.
Venäjä siis on palaamassa takaisin Neuvostoliitoksi - niin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti kuin sotilaalliseksi: aggressiiviseksi, militaristiseksi totalitaariseksi diktatuuriksi, jonka asema perustuu väkivallankäyttöön ja voimapolitiikkaan.
Armeijassa on se paha puoli, että se ei tuota mitään, mutta se kuluttaa hirvittävät määrät rahaa. Venäjä on investoinut nyt öljytulonsa armeijaan. Ongelma Venäjän öykkäripolitiikassa on, että öykkäröintiä voidaan harjoittaa täsmälleen niin kauan kun siihen on rahaa, ja Venäjän rahavarat ovat riippuvia öljytuloista. Öljykauppa puolestaan on mitä suurimmassa määrin riippuvaista maailmanmarkkinoista, ja jos Venäjä alkaa uhittelemaan naapureilleen, öljytoimitukset katkeavat nopeasti, sillä öljylogistiikka on hyvin haavoittuvaista. Venäjä siis tasapainottelee taloudellaan.
Mitä siis tulevaisuudessa?
Tulevaisuudessa tulemme näkemään venäläisen ilmaliikenteen keskittymisen ja putoamisen Kremlin syliin. Samoin Venäjä tulee häätämään valtavan määrän muitakin länsimaisia yrittäjiä pois markkinoiltaan.
Venäjä tulee jatkamaan edelleen öykkäröintipolitiikkaansa, kiusaamista ja naapureittensa kokeilemista. Seuraavana kohteena tulee olemaan Suomi, koska Suomi on liittoutumaton, eli sillä ei ole voimakkaita ystäviä. Suomi sensijaan on koostaan huolimatta hyvin vahva valtio, ja meillä on pitkä venäläisepäluulon perinne. Suomi on osoittanut olevansa sotilaallisesti kova pala, eikä Suomi myöskään ole taloudellisesti riippuvainen Venäjästä, kuten Baltian maat ovat. Suomen ohella öykkäröinti tulee kohdistumaan Mongoliaan, Moldovaan, Azerbaidzhaniin ja Ukrainaan. Öykkäröinnillä ja rettelöinnillä Putin vahvistaa venäläisten silmissä imagoaan suurvaltajohtajana (kun taas kuka tahansa länsipoliitikko, jonka ÄO on suurempi kuin rinnanympärys) ymmärtää, että kyseessä ovat kehitysmaadiktaattorin elkeet. Ei se patsaskiista ollut mitään sattumaa - se oli kaikki Kremlistä masinoitua öykkäröintiä.
Venäjä pullistelee pumpatuilla lihaksilla. Venäjän talouspohja ei kestä öykkäröintiä, ja Venäjän teollisuus tulee kärsimään valtavasti. Öljytulojen ongelmaa tarkastelin kirjoituksessani "Luonnonvarojen kirous", ja kaikki ongelmat ovat Venäjällä ilmi.
Mikä siis avuksi?
Ensinnäkin se, että Venäjää ei pidä pelätä vaan se pitää nähdä realistisesti - ja Venäjää todellakin pitää arvioida kuten emotionaalista peluria, ei järkipeluria. Venäläinen politiikka perustuu tunteisiin, ei järkeen. Venäjä näyttelee vahvaa ja pullistelee lihaksiaan, mutta se on tosiasiallisesti alkutuotantoon nojaava konkurssikypsä kehitysmaa. Venäjällä ei yksinkertaisesti ole taloudellisia resursseja suurvallaksi.
Toiseksi se, että tulevaisuus tulee Venäjän kannalta olemaan todella synkkä - Putin pystyttää uuden Neuvostoliiton ymmärtämättä, miksi vanha luhistui. Ei valtiovaltaa pidetä pystyssä leivällä ja sirkushuveilla. Yhtenäinen Venäjä -puolue ei piittaa tippaakaan valtiosta eikä sen kansasta, vaan sen tavoite on vain pysyä vallassa, ei mitään muuta. Esimerkkeinään Vladislav Surkov esittää valtapuolueista Ruotsin demarit ja Japanin liberaalidemokraatit - ymmärtämättä, että nämä puolueet o ovat menestyneet siksi, että ne joutuvat jatkuvasti kohtaamaan vapaan kilpailun ja kritiikin, ja joutuvat olemaan tehokkaita ja saamaan jotain aikaankin pystyäkseen säilyttämään valta-asemansa. YV-puolueen valta taas perustuu puhtaaseen öykkäröintiin, kuten NKP:n kin aikoinaan. Kuitenkin talouselämän kahlitseminen ja kontrollointi sekä yksilönvapauksien ja vapaan tiedonvälityksen sekä opposition murskaaminen eivät luo vahvaa ja voimakasta valtiota, vaan luutuneen, paikalleenpysähtyneen ja taloudellisesti heikon diktatuurin. Se,. miten vahvasti Venäjä nojaa vanhentuneisiin oppeihin sekä alkutuotantoon, ilmenee Venäjän öykkäröinnissä suomensukuisille kansoille ja heidän maillaan sijaitsevien öljyvarojen kohtaloon - ikäänkuin sillä nyt olisi jotain merkitystä valtion kannalta, kuka ne omistaa ja hallitsee, jollei tarkoitus ole pystyttää kehitysmaadiktatuuria.
Kolmanneksi, nyt kannattaa lukea Niccolo Machiavellin teos "Ruhtinas" ja "Valtiollisia mietelmiä", sekä tutustua kiinalaisiin Salaisiin Kirjoihin - Sun Tzun sotataito, 36 strategiaa jne. Putin toimii täsmälleen em. kirjojen mukaan ja täysin ennustettavasti. Tietämällä, mitä pelurilla on mielessä ja ymmärtämällä hänen tunteenliikkeensä, hänet voi ennakoida ja varautua.
Neljänneksi, Venäjän väestökehitys on todella katastrofaalinen. Se - yhdessä talouden yksipuolistumisen ja alkutuotantiostumisen (huh, mikä uudissana) kanssa kolkuttelee ovea romahdukselle - parinkymmenen vuoden päästä Venäjän talous tulee olemaan siinä pisteessä, että on mani finis ja pomppa kanis - Venäjä alkaa murenemaan pieniksi kansallisvaltioiksi, ja repeäminen alkaa ensimmäisenä eteläisistä tasavalloista, kun taas Siperian itäpuoliset osat hakeutuvat Kiinan ja Mongolian yhteyteen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
loppuvat.
Neljässä on neljä liikaa. Tekstisi ovat täysin asiantuntemattoman tekosia.
osoita tekstini ja siinä esittämäni teesit ja niistä seuraava kehityskulku vääriksi - henkilökohtaisuuksiin menemisen sekä asenteellisen kielenkäytön sijaan.
Lue tosiaan tuo elikeinoelämän testi ja funtsi ihan viileästi omilla aivoillasi.
Tuntin kerran yhden scientologisti-kaverin jolla oli aivan samat nuotit kuin sinulla - tehty ikäänkuin pistekirjoituksella.
PS. Kun sinulla kieltämättä näyttää olevan virtaa (automaattikirjoitusta?) niin vaihda hypoteesiksi vahva Venäjä, Kiina ja Intia.
Ole hyvä ja osoita tekstini ja siinä esittämäni teesit ja niistä seuraava kehityskulku vääriksi - henkilökohtaisuuksiin menemisen sekä asenteellisen kielenkäytön sijaan.
Henkilökohtaisuuksiin menemistä (nimittely, pilkkaaminen, solvaaminen, naurunalaiseksi tekeminen absurdein rinnastuksin) ja asenteellista kielenkäyttöä (huuhaaksi leimaaminen, vihjailu, kompromettointi jne) näin yleisesti ei pidetä hyvänä keskustelutekniikkana.
Joten pyydän vielä kerran: ole hyvä ja osoita teesini sekä skenaarioni vääriksi ja perustele se asia-argumentein. Jollet kykene tai halua siihen, tulkitsen että olet hävinnyt.
Ei kukaan viitsi vaivautua lukemaan pitkiä jaarituksiasi:
Maailmassa on niin helskutin paljon asiallisempia ja viisaampia "sananjulistajia"
kuin sinä!
Eräs ns. Venäjän asiantuntija, muistaakseni, Luukkanen tai jotain sinnepäin,
kirjoitti kirjan nimeltä "Venäjän Historia". Ostin kirjan sen enempiä ajattelematta,
puolivahingossa, aukaisin, selailin sen sivuja, painoin kiinni ja pyysin viemään
antikvariaattiin tai, jos sinne ei kelpaa, niin kirpputorille.
- Sinun höpinöillesi en anna senkään vertaa arvoa!
Se, ettei tekstini miellytä sinua, ei ole syy hyökätä persoonaani vastaan.
Olisitko nyt kiltti ja osoittaisit ne kohdat, missä olen väärässä - asia-argumentein sen sijaan, että raivoat persoonaani kohtaan ja leimaat tekstini "jaarituseksi" sen kummempaa kommentoimatta.
..siinä miehellä(?) ainakin asiaa sanottavanaan kerrassaan. _Sanoisinpa jopa että tiiliskivellä päähän, jotta hiljenee turhanaikainen venäläisten ylistäminen ja mielistely tälläkin palstalla...tokihan noissa ajatuksissa saattaa paikkapaikoin vilkahtaa esille tietynlainen asenteellisuuskin joka hiukan häiritsee sinänsä ansiokasta kirjoitusta ja jos tekstiin syventyy tarkemmin niin saattaa huomata että tarjolla on kyllä hiukan ns. vanhentunuttakin tietoa ja uhkakuvaa suurvalta-naapuristamme. Mutta kyllähän tällaiselle palstalle pitää mahtua monenmoista mielipidettä asioista kuin asioista, myös Venäjästä.
Palaapa takaisin ja yritä tavata mitä siellä
viestissä sinulle sanottiin!
Siellä oli henkilökohtaisuuksia, asenteellista kielenkäyttöä ja muita argumentointivirheitä.
Eli olemme takaisin ruudussa 1. Pyydän edelleenkin osoittamaan virheet ja epätotuudet tekstissäni ja kommentoimasta niitä, ei persoonaani.
Elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi jokunen aika sitten kirjan
“Aikamatka maailmaan ja Suomeen 1907 – 2107”. Merkille pantavaa,
että kirja mainitsee EU:n skenaarioissaan vain ohimennen, mutta
sitäkin enemmän kirjassa puhutaan Euraasiasta.
http://www.mythinglinks.org/Eurasia~CIA~802694.jpg
Maailma muuttuu: Saksa on epäilemättä nykyisin maailman suurin
kauppamahti – kaukana USA:n ja Japaninkin edellä, mutta Kiinan
talous kasvaa vuosittain 10%, melkeinpä samaan yltää Intia.
Väestön kasvusta:
http://www.virtual-asia.com/ph/bizpak/reports/PBLSR040216_population.html
Bruttokansantuotteen kasvu; USA, Intia, Kiina, Eurooppa:
http://www.propertyinvesting.net/cgi-script/csNews/image_upload/specialreports_2edb.GDP%20Global.GIF
- Näissä skenaarioissa voivat Venäjänkin mahdollisuudet olla paljon
ja paljon suuremmat kuin USA:n – Euroopasta puhumattakaan!
Helvetin hyvä ja täyttä totta. Jatka samaan malliin.
Saksassa tuotanto oli käsittääkseni varsin tehokasta. Sota-ajan olosuhteissa jopa ällistyttävän tehokasta.
Olet tehnyt terävää analyysia Venäjästä. Ihan kaikkea en ole ehtinyt lukea, mutta esim. tämä 4. kirjoitus on täyttä asiaa. Kiitokset näistä!
Olisin kiinnostunut haastelemaan kanssasi näistä asioista nokikkain, jos sellainen pääkaupunkiseudulla jotenkin järjestyisi.
Venäjä ja sen ymmärtäminen on Suomen tulevaisuuden kannalta avainasioita. Venäjälle on annettu vuosikymmeniä vääriä signaaleja. Onneksi nyt median ja jopa joidenkin poliitikkojenkin silmät ovat alkaneet aueta.
Hyvä artikkeli. Ottamatta sen enempää kantaa
noihin teeseihin, olisi kuitenkin yksi (pelottava) asia otettava huomioon venäjän uhittelussa, lihastenpullistelussa. Nimittäin venäjän valtava ydinasearsenaali. Kun kerran johto toimii tunteella, ei järjellä, voiko tunne ajaa venäjän käyttämään jossain vaiheessa, jotain vihollista vastaan ydinaseita ? Jokainen ymmärtää, mitä seuraa siitä jos näin tapahtuu. Muistan lukeneeni, että venäjällä
olisi maailman suurin ydinasearsenaali, noin 25000kpl. Sekä taktisia että strategisia, luonnollisesti. Joten, jos mahdollinen tehoton armeija ei saa toivottua tulosta aikaan, ajaako tunne käyttämään ydinaseita ? Sanotaan, että ydinaseet on vain pelotteeksi valmistettu, mutta mutta......