Tämän EI ole tarkoitus olla katkeraa tilitystä, toivon siis asiallista suhtautumista.
Tilanne on tämä:
Olemme eronneet lapseni äidin kanssa jo vuosia sitten, lapsi asuu äitinsä luona pääsääntöisesti, äiti on usissa naimisissa ja itselläni on nykyään myös uusi liitto.
Onelma:
Lapsen äiti päätti ryhtyä ateistiksi ja erota kirkosta - käsittääkseni nykyisen miehensä myötävaikutuksella. Mikäs siinä, mutta ongelmaksi onkin muodostunut uskonnonvapaus lapsen osalta.
Lapsi haluaa kuulua kirkkoon, haluaa puhua Jumalasta, uskosta, uskonnosta, enkeleistä jne - kuten kuka tanahsa tavallinen lapsi. Valitettavasti vaan siinä taloudessa ei sallita mitään uskonnollisuuteen viittaavaakaan.
Toisin sanottuna lapsi ei saa lukea kotona ääneen uskonnonläksyjä, ei saa laulaa joululauluja, ei saa kuunnella joululauluja, ei saa soittaa lastenvirsiä, saati laulaa niitä jne. Mitä tehdä?
Tähän saakka lapsi on usein tullut luokseni uskonnonläksypäivinä, mutta se ei kyllä pidemmän päälle ole oikein - täytyyhän lapsella olla oikeus omaan uskoon/uskonnollisuuteen ja sen mukana seuraaviin edellä mainittuihin elämän pieniin iloihin...
Tilanne on tämä:
Olemme eronneet lapseni äidin kanssa jo vuosia sitten, lapsi asuu äitinsä luona pääsääntöisesti, äiti on usissa naimisissa ja itselläni on nykyään myös uusi liitto.
Onelma:
Lapsen äiti päätti ryhtyä ateistiksi ja erota kirkosta - käsittääkseni nykyisen miehensä myötävaikutuksella. Mikäs siinä, mutta ongelmaksi onkin muodostunut uskonnonvapaus lapsen osalta.
Lapsi haluaa kuulua kirkkoon, haluaa puhua Jumalasta, uskosta, uskonnosta, enkeleistä jne - kuten kuka tanahsa tavallinen lapsi. Valitettavasti vaan siinä taloudessa ei sallita mitään uskonnollisuuteen viittaavaakaan.
Toisin sanottuna lapsi ei saa lukea kotona ääneen uskonnonläksyjä, ei saa laulaa joululauluja, ei saa kuunnella joululauluja, ei saa soittaa lastenvirsiä, saati laulaa niitä jne. Mitä tehdä?
Tähän saakka lapsi on usein tullut luokseni uskonnonläksypäivinä, mutta se ei kyllä pidemmän päälle ole oikein - täytyyhän lapsella olla oikeus omaan uskoon/uskonnollisuuteen ja sen mukana seuraaviin edellä mainittuihin elämän pieniin iloihin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta tässä tapauksessa vaikuttaa siltä että se on ollut lapsen parhaaksi.
Eihän se ihan mukavaa ole, että ateisti ei salli minkäänlaista puhetta uskonnosta lapsen suusta. Ihmettelen tällaista ahdasmielisyyttä. Mutta kummassakin leirissä, sekä uskovissa että pakanoissa, tällaista ajattelutapaa löytyy. Mielestäni lapsella on oikeus ilmaista näitä tunteitaan, vaikka ateisti ei sitä suvaitsisi.
...kyllä "ulkoa tulevan eriävän vakaumuksen/näkemyksen" - tää on ainaki mun käsitykseni.
Tietääkseni ateismi on omalla tavallaan uskonto/vakaumus ja jos sitä vertaa vaikkapa lestadiolaisuuteen, niin eipä niitäkään tunnu häiritsevän muiden erilaiset vakaumukset/uskontokunnat - siis niitä VAHVASTI vakaumuksellisia.
Nähtävästä tuossakin tapauksessa on kyse siitä, ettei kyseiset ateistit ole kovinkaan "varmoja" itsestään, eli siis valitettavan huonolla itsetunnolla varustettuja - lapsen kustannuksella tietty.
Kertoisitko ensin lapsesi iän? Hänen täytyy olla jo lähellä täysi-ikäisyyttä, koska olette eronneet jo kauan sitten ja lapsesi haluaa sinun sanojesi mukaan kuulua kirkkoon. Eikös 15-vuotias ole jo lain mukaan vapaa tekemään uskonnolliset ratkaisunsa eli eroamaan tai liittymään kirkkoon?
Toisaalta epäilen sinua trolliksi. Jos lapsesi nimittäin on äitinsä mukana eronnut kirkosta, niin ei hänellä silloin ole koulussa uskontotunteja eikä sirten myöskään uskonnonläksyjä.
Myös joululaulujen kuuntelu- ja laulamiskielto kuulostaa omituiselta. Eihän tuon ikäistä teiniä voi vaientaa, mikäli hän ei itse sitä halua.
Elikkäs ei 15-vuotias saa erota kirkosta tai liittyä siihen. Tässä tapauksessa luulisin, että äiti ajatteleen lapsen parasta, mutta kannattaisi mieluummin hellävaraisesti kertoa, että suuri osa maailman väestöstä on kahjoja.