Miksei naispapit ota mitenkään kantaa tähän riitaan mikä nyt kirkossa on vyörymässä yli äyräiden - yhä laajempien naispappeuden tähän saakka hyväksyvien piirien alkaessa ihmetellä väkivallan aaltoa minkä piispat ovat päästämässä irti.
JOs naispapit nyt hyväksyvät sen, että heidän asiaansa ajetaan piispojen väkivallan kautta, niin se tuhoaa kirkon ja erityisesti naispappeuden. Mikä on se moraalinen oikeus naisten pitää virkansa jos se saavutetaan väkivalloin ? Jos kristillisyys unohdetaan kirkon piirissä, niin jäljelle ei jää yhtään mitään - eikä siinä sitten tarvita mies- eikä nais- eikaä homopappeja. Yhteiskunta ottaa haltuunsa hyväntekeväisyyskuviot joita kirkko harjoittaa ja kirkosta eronneet uskovat hengellisen työn. Oikeastaan tämä kuvio olisikin paljon parempi ettei enää tarvitsisi lukea näistä mm. naispappeus- ja Nokiamissioriidoista eikä muistakaan riidoista joita nyt kirkkoon tulee ovien tä ydeltä.
JOs naispapit nyt hyväksyvät sen, että heidän asiaansa ajetaan piispojen väkivallan kautta, niin se tuhoaa kirkon ja erityisesti naispappeuden. Mikä on se moraalinen oikeus naisten pitää virkansa jos se saavutetaan väkivalloin ? Jos kristillisyys unohdetaan kirkon piirissä, niin jäljelle ei jää yhtään mitään - eikä siinä sitten tarvita mies- eikä nais- eikaä homopappeja. Yhteiskunta ottaa haltuunsa hyväntekeväisyyskuviot joita kirkko harjoittaa ja kirkosta eronneet uskovat hengellisen työn. Oikeastaan tämä kuvio olisikin paljon parempi ettei enää tarvitsisi lukea näistä mm. naispappeus- ja Nokiamissioriidoista eikä muistakaan riidoista joita nyt kirkkoon tulee ovien tä ydeltä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Naispapit menevät työvuorolistansa mukaisesti töihin ja työskentelevät niiden rinnalla, jotka ovat samassa työvuorossa.
Sanoisitko sitä luuraamiseksi?
Tuota asennetta nyt ihmettelen.
Kirkko on hajoamassa väkivallan kuorissa ympäriltä ja naispapit ei reagoi oman umpionsa sisältä millään tavoin.
Kyllä kirkon hätä ja ihmisten hätä sen rinnalla pitäisi edes vähän koskettaa.
Itse en suostuisi missään nimessä sellaiseen virkaan jota ylläpidetään väkivallan (henkisen ja kohta myös reaalisen) avulla.
Mutta siinä mielessä ymmärrän nyt naispappeja, kun he ehkä kokevat täyden voimattomuutensa tämän myllerryksen keskellä - kuten monet muutkin, mutta jos ihminen antautuu itselleen suuremman asian edessä, joka on väärin, niin siitä kyllä on aina historiassa seurannut vielä suurempia ongelmia.
Suomen luterilaisessa kirkossa on hyväksytty naispappeus, ja useimmat papit noudattavat työpaikkansa sääntöjä. Sanoisitko sitä väkivallaksi?
Kun luet esim. Augsburgin tunnustusta, voit ymmärtää, miksi luterilaisen kirkon on aivan luontevaa astua molempia sukupuolia koskevaan pappeuteen.
Väkivaltaa on piispojen toiminta, kun he ovat nyt alkaneet sitä käyttämään heitä kohtaan joilla on vielä arka omatunto Jumalansa edessä.
Eikä tästä nyt naispappeuskeskustelua tarvi tehdä - niitä on jo liikaakin.
Mutta naispappien - jos heillä on aitoa rakkautta kaikkia lähimmäisiään kohtaan ollenkaan - niin pitäisi nyt ehdottomasti sanoutua irti piispojen väkivallasta, mikä taatusti tulee nyt jatkumaan vuosia, koska yhä useampin - ennen neutraalisti suhtautunut - aivan varmasti tulee ihmettelemään tätä menoa kirkossa. Ja naispapit ovat hiljaa tässä asiassa, niin heidän virkansa koko oikeutusta taatusti aletaan uudestaan arvioimaan.
Taikka sitten sekin voisi olla vaihtoehto, että kirkko jätetään nais-, leipä- ja homopapeille ja uskovat kaikkoaa pois teidän tieltänne. Sitten saatte touhuta ihan mitä tahdotte - kenen kanssa mitä tahdotte.
Eikös ole luonnollista, miten kirkon sisällä on edustettuna kaikki mahdolliset uudistukset ja tavat.Kirkkohan on sisäistänyt maailman ja seurakunnan ja luonnollinen seuraushan onkin tämä monenkirjava edustus.
Onhan tuo totta, että kirkko on tämän maailman kirkko ja tämän maailman kuvioita seuraa ja noudattaa.
Mutta väkivalta on ainakin vielä mitä kirkko "suullaan" vastustaa - myös henkistä väkivaltaa. Ja monia asioita vieläkin kirkko kristinuskosta ottaa, mutta silti ihmettelen naispappien hiljaisuutta tässä asiassa missä lähimmäisiä nyt ohjataan nurkkaan ja ulos väkivaltaisin päätöksin ja tuomioin.
miksi et eroa kirkosta ja hakeudu sellaiseen joka paremmin vastaa sitä mitä haluat.
Onkohan niin ettet aiemmin reagoinut väkivaltaan kun se kohdistui työtään tekeviin naispappeihin?
Uusväkivalta kirkon piirissä tulee ilmi että ajetaan toisia pois. Jeesuksen seurakunta ei aja ketään pois vaan Herramme etsii kaikki kadonneetkin ja lisäksi hekin jotka eivät ole vielä seurakuntaan sisälle tulleet.
Naispappeja ei tieteekseni ole kukaan vaatinut pois seurakunnasta eikä viroista. Herkän omantunnon omaavat Jumalan edessä kuitenkin haluavat totella sitä mitä ymmärtävät Jumalan tahdoksi. Mutta on selvää, että Jumalan tahto ei ole ajaa ihmisiä ulos eikä tuottaa heille henkistä väkivaltaa eikä syrjiä ketään.
Olin luterilaisessa seurakunnassa töissä diakonin sijaisena ja huomasin, että kyllä henkinen väkivalta oli käytössä, valitettavasti.
Mutta Jumalalla on kaikki valta ja hän vaikutti asioihin, tosin viiveellä.
ole ajamassa sinua kirkosta.
Jos kuitenkin koet kirkon noin väkivaltaiseksi niin miksi enää kannattaisit sitä. Luulisi myös herkän omantuntosi olevan kovilla tällaisen "väkivaltakoneiston" osana.
Kirjoitat: "Mutta on selvää, että Jumalan tahto ei ole ajaa ihmisiä ulos eikä tuottaa heille henkistä väkivaltaa eikä syrjiä ketään"
Juuri tästä on kysymys. Kirkko on jo karsinut naisiin kohdistuvan syrjinnän toiminnastaan.
Naisiin kohdistuvaa syrjintää ei todistettavasti ole kertaakaan ollutkaan - ei siis mitään väkivaltaa. On vain aran omantunnon omaavia Herramme palvelijoita, jotka haluavat vain noudattaa Jumalan tahtoa kuten sen ymmärtävät.
Mutta nyt on tullut väkivalta mukaan kun heitä aletaan ajaa pois - ja se on kamalaa.
ei silloin valiteltu kun haluttiin pappisvihkimys.
En kyllä mitenkään voi kunniottaa noita kieroilijoita, jotka keplottelivat itselleen viran jota eivät edes aikoneet hoitaa asiallisesti.
Vai vielä aran omantunnon omaavia!
Höpöhöpö, monet noista änkyröistä taisivat löytää Paavalin kirjeet vasta kun heitä pätevämpiä naisia alkoi mennä virkakauralla heidän ohitseen.
Lakkaa jo lässyttämästa väkivallasta, koska itsekin tiedät tuon väitteen olevan täyttä skeidaa.
Voisitko näyttää Augsburgin tunnustuksesta toteen perustelut naispappeudelle? Miten muuten Augsburgin tunnustus kumoaa Paavalin perustellut opetukset paimenvirasta?
Voisitko olla sitten sekoittamatta hengellistä pappeutta ja seurakunnan kaitsijan virkaa keskenään. sitä sekoittamista on tapahtunut tavan takaa. Piispat ovat siinä olleet lankeemuksen pääpukareita.
Nykyisin ei tahdota tuntea mitä on hengellinen pappeus ja mitä on kaitsijan virka. Jopa piispat sekoittavat asian. Helsingin piispa Samuel Lehtonen vihkiessään ensimmäiset naispapit 6.3.1986 käytti raamatunkohtaa: "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa" (Gal.3:28) naispappeuden puolustamiseksi. Saman raamatunkohdan toi esille arkkipiispa Jukka Paarma vihkiessään Pirjo Vahtolan Kaarinan seurakunnan kirkkoherran virkkaan 14.1.2001. Raamatunkohta ei puhu mitään papin virasta, vaan kaste ja uskon yhteydestä Jeesuksessa. Että sillä tavoin piispamme harhauttavat ihmisiä käyttäessään Raamattua väärin. Se on lumesaarnaa farisealaisuudessa.
Vihanlietsonta ei ole nyt ratkaisu, vaan rakentavia ratkaisuja tulee nyt löytää.
Jos papilla on arka ja herkkä omatunto Jumalansa edessä ja kunnioittaa Hänen Sanaansa, niin siitä ei tule tehdä väärää. Jumalan kunnioitus ei ole kristitylle mikään paheksuttava asia muuta kuin Jumalan pilkkaajien keskuudessa.
Mekin olemme ihmisiä - Herramme palvelijoita ja haluamme vain että saamme tehdä työtämme rauhassa sillä tavalla kuin Jeesus on meitä tähän työhön opettanut.
Emme toivo että meitä nyt jatkuvasti syrjitään ja poisheitetään ja vihaa meidän päällemme negaatioiden kautta ajetaan.
Viestisi aivan liian selvästi toi esiin, että olet aivan liikaa omaksunut sen kauhean ja pahan propagandan joiden kautta meitä halutaan loukata ja pahaa päällemme tuoda. Argumenttisi olivat lähes kokonaan näiden propagandistien "käsikirjasta". Toivon että myös sinussa Kristuksen rakkaus saisi vallan ja näkisit myös Herramme palvelijat lähimmäisinäsi. Jumala sinuakin tässä auttakoon. Amen
Piispamme ovat alkaneen vasten kirkolliskokouksen päätöstä (ponsi 6.11.1986) vihan ja väkivaltaisen otteen Raamattuun sitoutuvia vastaan. Kysyä sopii, etteikö kirkossa enää ole sijaa Raamattuun sitoutuneelle omalletunnolle. ON AIKOIHIN ELETTY ja siis edetty hengelliseen ylpeyteen.
Piispa Mikko Heikan johtama työryhmä teki toimenpide-ehdotuksia, jotka vievät hengellisen hallinnan väkivallan puolelle. On se vaan kummaa touhua, tuo piispojen touhu.
Piispa Heikan työryhmä ehdotti naispappeuden läpiajamiseksi mm. pakottamista, esimiesten kanteluja ja rangaistuksia, jopa virasta erottamista. Piispat käsittelivät ehdotuksia piispainkokouksessa syyskuussa 2006. Tulos sieltä oli suosiollinen Raamatun vastaiselle väkivallalle. Piispamme ryhtyvät terävin kyynärpäin suhotaan poikki Raamattuun sitoutuneiden kylkiluut. Nyt on pimeyden valta ja se on lähtenyt kirkossa vyörymään piispoista alkaen.
Suomen ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa 6.3.1988, eikä 6.3.1986, kuten kirjoitin.
Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi Joh.15:16.
Huomaamme, että kuinka Jeesus valitsi ja asetti apostolit. Tässä on kaksi perustetta seurakunnan kaitsijan viralle ”valitsin teidät ja asetin teidät”. Sitten kysytään, että kutsuiko Jeesus siihen tehtävään miehiä vai naisia. Vastaus: VAIN MIEHIÄ. Sitten kun Jeesus on noussut ylös haudasta, niin ”Maria Magdaleena ja se toinen Maria” (Matt.28:1) saa tehtäväksi ilmoittaa Jeesuksen valitsemille apostoleille, että kokoontuisivat ”Galileaan: siellä he saavat minut nähdä” jae 10. Siihen tapaamiseen eivät siis kokoontuneet muut kuin valitut apostolit.
Apostolien teot 1:
11 ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."
12 Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.
13 Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika.
14 Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa.
15 Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä, kun oli väkeä koolla noin sata kaksikymmentä henkeä, ja sanoi:
16 "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen.
17 Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran.
18 Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos.
19 Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi.
20 Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä asukasta olko', ja: Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa'.
21 Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme,
22 Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."
23 Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan.
24 Ja he rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut
25 ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa".
26 Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.
Siis puhutaan VIRASTA, johon asetetaan ehdolle ja sitten suoritetaan valinta.
Jos hengellinen pappeus ja virka ovat sama asia, niin miksi Raamattu ne kuitenkin erottaa toisistaan? Sitten kysyn kun nykyisin sekoitetaan hengellinen pappeus ja virka toisiinsa, että miksi koko seurakunta-historian ajan on menetelty niin, että ne ovat Raamatun mukaisesti erotettu toisistaan. Siis miksi hengelliset papit eivät voi noin vain mennä hoitamaan kaitsijan virkaa ilman kutsua, valintaa ja asettamista? Älköön siis kukaan polkeko jalkoihinsa sitä järjestystä asettamisessa, jonka Jeesus itse asetti ja alkuseurakunta esimerkillä sitten toimellaan miten se toimii.
Seurakunnan kutsu, vokaatio.
Kaitsijan virkaan vihkimys, ordinaatio.
Kaitsijan virkaan valittavan tulee olla mies ja kuulua alkuseurakunnan esimerkin mukaisesti hengelliseen pappeuteen. Raamatun sanan jalkoihinsa polkevat eivät kuulu hengelliseen pappeuteen. Jumalan Sanalla siis koetellaan ihminen, joka asetetaan ehdolle. Virkaan ehdolle asetettavat pitää olla tunnettuja Jumalan sanassa ja kykeneväisiä sitä opettamaan. Sana on siis valinnassa peili. Maailma perustaa näkemyksensä poliittisiin mielipiteisiin ja joukon voimaan. Kansa huutaa edelleen ristiin naulitse.
Nyt on virkaan liittyvät raamatulliset järjestykset hylätty ja järki on asetettu temppelin harjalle vallan välineeksi. Naispappeus on pakanuuden ilmentymä. Pakanat syövät pappiensa ohjaamina epäjumalille uhrattua Ilm.2:14, Ilm.2:20. Henkinen väkivalta on siis voimassa opillisena ja pian myös siten käytännöllisenä, että Raamatun linja saa kirkolta tuomion. Piispat jo kokoavat roviopuita lakiensa muodostamisella kirkolliskokouksia ohjaten.
Siis miksi lähes kaikilla, noudattivat sitten hengellistä pappeutta tai ovat virassa, on nauhakengät tai saappaat? Harva noudattaa Jeesuksen kehotusta lähteä sandaaleissa ja ilman rahaa.
No, tietystihän voi vastata, ettei siihen aikaan käytetty nauhakenkiä ja saappaita niillä seuduilla Lähi-Idässä.
Siihen aikaan Lähi-Idässä naisen paikka oli kotona. Jeesus oli aikansa lapsi: ei hän lähettänyt naisia vaeltamaan ja julistamaan ihmisten ilmoille. Ei tietenkään. Nämähän olivat sidottuja miestensä tai vanhempiensa talouksiin. Yksin kodin ulkopuolella matkustavat naiset leimautuivat huonoiksi naisiksi. Naisten sanalla ei juurikaan ollut painoa, eikä ainakaan julkisesti.
Niin kauan, kun Jeesuksen käskyä lähteä julistamaan sandaaleissa ei noudateta, otan vapauden minäkin tulkita Raamattua.
Miksi "arka omatunto" ilmenee kärttyisyytenä ja allergiana naispappeja kohtaan?
Sandaaleissa asia liittyy siihen, että Jumalan valtakunnan työstä tulee saada elatus sitä tekevälle. Asia siis liittyy kysymykseen, ettei tarvitse kohtuuttomasti huolehtia elannosta, vaan kyllä Herra laskee päämme hiuksetkin.
Eivätkö siis papit saakaan palkkaa työstään.
Mitä muita Raamatunkohtia ryhdyt suurpiirteisesti tulkitsemaan?
Saisinko viestisi suomennoksen? En voi ryhtyä ajatuksesi lukijaksi.
hiukan hämillään. Pahuudella on sellaiset taipumukset , että ne vetävät hiljaiseksi.
Ihminen taas usein on sellainen, että hän jähmettyy paikalleen eikä puolustakaan oikeaa vaan ihmettelee vääryyden toimintaa.
Vääryys tapahtuu kuitenkin, jos sen annetaan tapahtua.
En usko että naiset jotka esittävät pappia, ovat kuitenkaan nyt onnellisia .
Onnellinen ei ole kukaan, joka törmää pahuuteen, sen voimiin ja häämöttävään lopputulokseen.
En ole naispappi , mutta ymmärrän ihmistä joskin odotan oikeamielisiltä ihmisiltä oikeamielistä toimintaa.
Luulenpa että naispappi on nyt ihmeissään, osastaan, asioiden todellisista mitoista ja siitä, että miten tämä kaikki on mahdollista.
En tiedä toimiiko nainen tässä tilanteessa vai onko hänen passiivisuutensa pakotettu olemaan paikallaan hänestä itsestä välittämättä.
Asiassa mielestäni tehdään oikeusmurhaa tai ainakin siinä on jo kaikki ainekset ilmassa.
Tuntuu, että piispoille sopisi hyvinkin oikeusmurhaaminen ( oikeamielisen ristiin naulitseminen) , koska ovat itse vihkineet papiksi naisia joka on Raamatun vastaista.
Eivät he kestä tilannetta, että joutuisivat vihkimyksensä jälkeen toteamaan että " ette te voikaan olla pappeja " tai " sori, nyt ei oo duunia tarjolla".
Ovat ajaneet itsensä ansaan.
Hyvin tyypillistä paholaisen työtä.
Usealla nimimerkillä.
On kuvaavaa, että miespapit ja miehet tappelevat ja kiistelevät naisista, ts. naispapeista. Naispapit ovat Herran viisaudessa hiljaa ja luottavat Herraan. He antavat miesten kiistellä. Miehet ja miespapit eivät ole vielä kohdanneet Herraa, vaan taistelevat omassa lihallisessa oikeaoppisuuden harhassaan ja ovat niin pahasti tuon eksytyksen hengen vallassa, etteivät edes itse sitä huomaa.
Missä ovat näkemyksesi tueksi raamattuun perustuvat argumentit? Nyt viestisi perustuu pelkän humanismin varaan.