Tahteja ja Luoteja osa 18 (Erikoissyistä Brianin kertomana)

Koko illan ajan oloni oli levoton ja olin huolissani Bellasta. Olisi pitänyt käskeä soittamaan minulle, kun pääsisi kotiin, jos pääsisi. Näppäilin hänen numeronsa eikä kukaan vastannut. ”Nääh!” huudahdin. ”Lopeta! Hän on suihkussa tai mennyt jo nukkumaan”, totesin ääneen. Miksi edes ajattelin että hänelle olisi käynyt jotain… Hän on ihan turvassa.
”Mitä sinä raivoat siellä?” kuulin äidin äänen oven takaa. ”En mitään”, totesin nopeasti. ”Kaikki on hyvin. Öitä”, jatkoin ja menin nukkuu.

Seuraavana aamuna Helen juoksi huoneeseeni ja ihmettelin miksi hän oli täällä. Hänen ja Thomasin piti viettää vapaapäivä rannalla. Helen oli hädissään ja repi minut ylös, samalla sopertaen jotain että nyt olisi tosipaikan kyse.
Silloin tajusin että jotain oli tapahtunut. Juoksin heti alas t-paidassa ja boksereissa. Äiti oli olohuoneessa kuten myös Petra, Thomas ja George. ”Kulta”, äiti kuiskasi ja sytytti tupakan. Eli jotain oli tapahtunut. Äiti ei polttanut kuin ollessaan epätoivoinen. ”Onko isälle käynyt jotain?” kysyin nopeasti. Mutta tajusin silloin että Petra oli täällä, eikä Bellan luona, eikä Lukea näkynyt. ”Bella?” kysyin hiljaa.
”Hän ei tullut eilen kotiin. Ajattelin että hän oli mennyt ystävälleen, tänne tai Thomasin ja Helenan luo. Aamulla kun häntä ei näkynyt, eikä hän vastannut puhelimeen, soitin hänen kaikki ystävänsä lävitse, ja selvisi ettei kukaan heistä tiennyt missä hän oli. Kuten ei myöskään Thomas tai Helen. Pyysin Luken Bellan äidin luo ja tulin tänne tarkastaan ettei hän ollut täällä… Olen pahoillani Brian”, Petra sanoi hiljaa.
Tuijotin heitä epätoivoisena. He vain laskivat leikkiä… Bella oli turvallisesti kotona, tai käytävässä tai…
Lyyhistyin sohvalle istumaan ja mietin mieti pitäisi tehdä, missä Bella on… ja missä kunnossa. ”Soitimme jo poliisille”, äiti kertoi.

Puolen tunnin päästä naispoliisi ja miespoliisi saapuivat paikalle. Nainen oli Mollyn ja Kellyn äiti, sen muistin mitä Bella oli kertonut. Anette. Se se nimi oli. Mies oli Nick, jos oikein muistin. Petra selitti tilanteen ja Anette kysyi äidiltä: ”Onko teillä vihollisia, jotka haluaa satuttaa teitä tai läheisiänne?” ”Moniakin. Ei Mark tehnyt turhaan hommiaan”, äiti totesi hiljaa ja sytytti uuden tupakan. ”Entä se ampumavälikohtaus? Voisiko olla sama tekijä?” ”Kyllä”, äiti vastasi rauhallisena. ”Kaikki on mahdollista”, äiti lisäsi vielä ja katsoi Anettea silmiin. ”Jos ilmenee jotain, niin soittakaa minulle”, Anette sanoi ja antoi meille käyntikorttinsa.
”Brian…” Katsoin Anetteen. Tiesin näyttäväni säälittävältä, silmät kyyneleissä ja muutenkin murtunut, edelleen t-paidassa ja boksereissa… ”Me löydämme hänet.. Aivan varmasti”, Anette sanoi ja lähti.
”Noista Celesteistä ei ole kuin harmia”, kuulin Nickin sanovan Anetelle aulassa. ”Ole hiljaa! Bellan henki on kyseessä”, Anette totesi tiukkana ja he lähtivät. Tiesin että Anette olisi paras tähän etsintään. Hän oli Bellalle kuin äiti. Etenkin silloin kun Anette ei ollut töissä, joka johti avioeroon miehensä kanssa, ja lasten muuttoon…

Kahteen päivään ei kuulunut mitään kunnes… Äiti oli saanut sähköpostiinsa viestin, että lisäisi osoitteen meselistaansa ja hankkisi cam-kamerat. Laitoimme sähköpostiosoitteen minun meseeni ja käynnistimme keskustelun. Petra olisi halunnut soittaa Anetelle, mutta kielsin häntä, ja tiesin tehneeni oikein katsellessani näyttöäni, johon oli ilmestynyt cam-lähetys. Kuvassa näkyi oikein selvästi henkilö, joka istui tuolilla, kädet ja jalat sidottuina, ja suu tukittuna ja silmät peitettyinä. Olin murtumassa katsellessani noita vaaleita hiuksia, jotka olivat täysin sekaisin….

”Bella…”

_________________________________________________

Tekijä oikeudet kuuluvat Jef - nikille, ja se joka väittää näitä tekstejään omaksi... ei kunninan kukko laula.