Edellisestä tapaamisestamme oli kulunut jo 2kuukautta, ja ehdin jo pelätä ettet enää tulisi. Mutta siinä sinä olit. Olit ollut jo puolituntia ja puhuimme kaikesta.
Nyt jopa tiesin nimesi. Mikael. Se oli niin kaunis nimi. Hyvä nimi hyvälle miehelle.
Tällä kertaa et ollut käymässä yhden tanssin ajan, vaan koko illan. Ja pelkkä ihastuminen alkoi muuttua rakkaudeksi. En pystynyt puhumaan niistä, emmehän me olleet tunteneet edes kauaa. Vain silloin tällöin tavanneet. Ja silloinkaan ei olla puhuttu paljoa.
Nousit seisomaan ja otit kädestäni kiinni. ”Mennään”, totesit, ja otit laukkuni. Lähdimme ulos, viileään ulkoilmaan. Kävelimme pitkin katuja ja jatkoimme keskustelua siihen mihin jäimme.
Pian saavuimme kaupungin puistoon, järven rannalle. Kuutamo loisti kauniina taivaalla, ja se heijastui veden pintaan. ”Kaunis ilta”, sanoit hymyillen ja istahdit penkille. Istahdin viereesi ja kiedoit kätesi ympärilleni. Silloin päätin kertoa. Suutelit minua, aivan kuin olisit tiennyt mitä sanoisin seuraavaksi. ”Mikael… Tiedän että tämä on nopeasti päätelty ja kerrottu, ja että olemme tunteneet vain vähän aikaa, mutta pakko sanoa”, sain sanottua ja puna nousi poskilleni. ”Pidän sinusta todella paljon, jollen jopa rakasta”, sain viimein sanottua.
”Minäkin rakastan sinua. Olen rakastanut sinua ensimmäisestä kohtaamisestamme lähtien. Ja uskoisin uudelleen syntymiseen, uskoisin että olemme uudelleen syntyneet rakastavaiset”, sanoit ja katsoit syvälle silmiisi. ”Älä lähde…” kuiskasin ja kyynel valui pitkin poskeani. ”En lähde. En lähde viereltäsi enää. Siksi olin poissa. Hoitelin asioita, jotta voisimme olla enemmän yhdessä”, kuiskasit ja suutelit jälleen minua.
”Mikael… tiedät mikä olen. Ja kumminkin aiot olla kanssani?” kysyin hiljaa. ”Kyllä”, totesit ja paljastit kaulasi. ”Oletko varma? 100%?” ”Kyllä. Jopa tuhat prosessisesti. Siksi minä hoidin asioita, Jotta voimme olla yhdessä aina”, sanoit.
Silloin olin varma, ja kosketin kaulaasi. ”Haluat siis muuttua minunlaisekseni?” ”Kyllä.” Silloin iskin hampaani kaulaasi. Kevyesti, ettei sinuun sattuisi.
Hetken kuluttua olit vampyyri, kuten minäkin. Yön kulkija. ”Mikael… Tervetuloa kaltaisekseni”, kuiskasin ja suutelin sinua. Tiesin että maistat oman veresi suudelmassani
________________________________________________
tekijäoikeudet Jef-nikille.
Jatko osa Musiikin vaikutukselle....
Nyt jopa tiesin nimesi. Mikael. Se oli niin kaunis nimi. Hyvä nimi hyvälle miehelle.
Tällä kertaa et ollut käymässä yhden tanssin ajan, vaan koko illan. Ja pelkkä ihastuminen alkoi muuttua rakkaudeksi. En pystynyt puhumaan niistä, emmehän me olleet tunteneet edes kauaa. Vain silloin tällöin tavanneet. Ja silloinkaan ei olla puhuttu paljoa.
Nousit seisomaan ja otit kädestäni kiinni. ”Mennään”, totesit, ja otit laukkuni. Lähdimme ulos, viileään ulkoilmaan. Kävelimme pitkin katuja ja jatkoimme keskustelua siihen mihin jäimme.
Pian saavuimme kaupungin puistoon, järven rannalle. Kuutamo loisti kauniina taivaalla, ja se heijastui veden pintaan. ”Kaunis ilta”, sanoit hymyillen ja istahdit penkille. Istahdin viereesi ja kiedoit kätesi ympärilleni. Silloin päätin kertoa. Suutelit minua, aivan kuin olisit tiennyt mitä sanoisin seuraavaksi. ”Mikael… Tiedän että tämä on nopeasti päätelty ja kerrottu, ja että olemme tunteneet vain vähän aikaa, mutta pakko sanoa”, sain sanottua ja puna nousi poskilleni. ”Pidän sinusta todella paljon, jollen jopa rakasta”, sain viimein sanottua.
”Minäkin rakastan sinua. Olen rakastanut sinua ensimmäisestä kohtaamisestamme lähtien. Ja uskoisin uudelleen syntymiseen, uskoisin että olemme uudelleen syntyneet rakastavaiset”, sanoit ja katsoit syvälle silmiisi. ”Älä lähde…” kuiskasin ja kyynel valui pitkin poskeani. ”En lähde. En lähde viereltäsi enää. Siksi olin poissa. Hoitelin asioita, jotta voisimme olla enemmän yhdessä”, kuiskasit ja suutelit jälleen minua.
”Mikael… tiedät mikä olen. Ja kumminkin aiot olla kanssani?” kysyin hiljaa. ”Kyllä”, totesit ja paljastit kaulasi. ”Oletko varma? 100%?” ”Kyllä. Jopa tuhat prosessisesti. Siksi minä hoidin asioita, Jotta voimme olla yhdessä aina”, sanoit.
Silloin olin varma, ja kosketin kaulaasi. ”Haluat siis muuttua minunlaisekseni?” ”Kyllä.” Silloin iskin hampaani kaulaasi. Kevyesti, ettei sinuun sattuisi.
Hetken kuluttua olit vampyyri, kuten minäkin. Yön kulkija. ”Mikael… Tervetuloa kaltaisekseni”, kuiskasin ja suutelin sinua. Tiesin että maistat oman veresi suudelmassani
________________________________________________
tekijäoikeudet Jef-nikille.
Jatko osa Musiikin vaikutukselle....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hitsi pilli, kohta ei uskalla nukkuakaan, ei näin jänniä........karmeeta, tuli 30asteen pakkanen yhtäkkiä
eihän toi ollut niin jännä ;) *nauraa* liioittelet nyt ;) *ei.osaa.kirjoittaa.com*
Vaikuttavaa :) Kertomus etenee mukavasti, samalla luoden katsojaan yhä enemmän mielenkiintoa. Jos tälle pitäisi antaa pisteitä asteikolla: 1 - 10, niin päätyisin 9 ½ Loppua kohden tunnelma ei lopahtanut, niinkuin yleensä saattaa käydä, tämän kaltaisissa tarinoissa, vaan kasvoi koko ajan :>
Hyvää työtä, jatka samaan malliin :)
Kiitti Sätter ;) vihdoin sultakin tuli jotain älykästä mun juttujen suhteen... *nauraa* Vitsi Vitsi...
oikeassa paikassa voi johdattaa vaikka mihin,,,,,,rakastumaankin,,kehen vain???
niin... juuri niin ;)
vauhdikkaasti kirjoittajana, vaikka hyvä olit jo silloin, kun luin ensimmäisen juttusi täällä huuhaalla...*muistelee...* kai pari kuukautta sitten...
No, jännä tarina; mielikuvitusta sinulla löytyy runsain mitoin ja se on tosi hyvä ominaisuus kirjoittajalle...
T. Jason
Kiitos todella paljon. Sitähän kehittyy kun kirjoittaa, lukee uusia tarinoita ja kokeilee ;)
Jotenkin halusin vain kirjottaa tuohon Musiikin vaikutukseen jatko-osan, mitä päähahmolle ja mysteeriselle miehelle kävi.. ja näin niin kävi ;)
Ja mielikuvitusta on.. vaikka itse sanon :D