Nykymaailmassa uskovaisen on vaikeaa seurustella puhtaasti (sillä tavoin kuin esim. helluntaiseurakunnassa odotetaan ennen avioliittoa seurusteltavan).
Jos on tullut uskoon suoraan maailmasta, on mahdollisesti menneisyydessä jo kaikenlaista kokeilua seksiasioilla. Näistä kokemuksista sitten on saatu monenlaista haavaa sieluun. Joku viisas on sanonut että aina kun kaksi ihmistä on keskenään sukupuoliyhteydessä, he ikään kuin "liimautuvat" toisiinsa. Sitten kun näille tulee ero niin revitään "liimaukset" irti. Voi kuvitella sitä haavojen ja kivun määrää! Nykymaailmassa kun seksikokemuksia korostetaan ja moni hakeekin vain vakipanokumppania kun toisella silmällä pitää seurata jos joku kauniimpi, fiksumpi, ihmeellisempi kumppani purjehtisi näköpiiriin niin sitten tuon entisen voi lempata elämästään kuin käytetyn rukkasen! Haetaan täydellistä ihmistä jollaista ei voi saada. Usein kohdellaan välinpitämättömästi sitä läheisintä ihmistä kun yhtälailla voisi osoittaa huolehtimista ja välittämistä ja tarjota toiselle laatuaikaa. Miksi näin ei siis tehdä?
Tiedän että helluntaiseurakunnissa ajatellaan että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Miten lienee käytännössä? Tiedän ainakin monelta taholta kuulemani perusteella, että ihan samalla tavoin uskovaiset miehet kuin uskosta osattomat kiirehtivät naista seksikokemuksiin jo ennen avioliittoa. Tietysti tuo voi olla toisinkin päin niin että nainen on se aktiivisempi osapuoli, mutta mies harvoin kieltäytyy jos on tilaisuus ennenaikaisesti harjoitella näitä vain avioliittoon kuuluvia "velvollisuuksia".
Nykymaailma ei kannusta seurustelemaan "puhtaasti". Pidetään jopa tyhmänä jos haluaa ilman yhdessäasumista mennä avioliittoon. Useinhan tuosta seuraa se, että kiirehditään avioliittoon ja siinä voi tulla ikävä erehdys, varsinkin jos ei ole lupa erota muuta kuin kuoleman kautta. Koska avioeroa kammotaan, pelottaa myös avioliittoon meneminen kun ei voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan?
Jos on tullut uskoon suoraan maailmasta, on mahdollisesti menneisyydessä jo kaikenlaista kokeilua seksiasioilla. Näistä kokemuksista sitten on saatu monenlaista haavaa sieluun. Joku viisas on sanonut että aina kun kaksi ihmistä on keskenään sukupuoliyhteydessä, he ikään kuin "liimautuvat" toisiinsa. Sitten kun näille tulee ero niin revitään "liimaukset" irti. Voi kuvitella sitä haavojen ja kivun määrää! Nykymaailmassa kun seksikokemuksia korostetaan ja moni hakeekin vain vakipanokumppania kun toisella silmällä pitää seurata jos joku kauniimpi, fiksumpi, ihmeellisempi kumppani purjehtisi näköpiiriin niin sitten tuon entisen voi lempata elämästään kuin käytetyn rukkasen! Haetaan täydellistä ihmistä jollaista ei voi saada. Usein kohdellaan välinpitämättömästi sitä läheisintä ihmistä kun yhtälailla voisi osoittaa huolehtimista ja välittämistä ja tarjota toiselle laatuaikaa. Miksi näin ei siis tehdä?
Tiedän että helluntaiseurakunnissa ajatellaan että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Miten lienee käytännössä? Tiedän ainakin monelta taholta kuulemani perusteella, että ihan samalla tavoin uskovaiset miehet kuin uskosta osattomat kiirehtivät naista seksikokemuksiin jo ennen avioliittoa. Tietysti tuo voi olla toisinkin päin niin että nainen on se aktiivisempi osapuoli, mutta mies harvoin kieltäytyy jos on tilaisuus ennenaikaisesti harjoitella näitä vain avioliittoon kuuluvia "velvollisuuksia".
Nykymaailma ei kannusta seurustelemaan "puhtaasti". Pidetään jopa tyhmänä jos haluaa ilman yhdessäasumista mennä avioliittoon. Useinhan tuosta seuraa se, että kiirehditään avioliittoon ja siinä voi tulla ikävä erehdys, varsinkin jos ei ole lupa erota muuta kuin kuoleman kautta. Koska avioeroa kammotaan, pelottaa myös avioliittoon meneminen kun ei voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.