Täällä on aikas paljon käyty syyttämässä erinnäisiä ihmisryhmiä pahuudenlähteeksi.. uskovaiset ateisteja ja ateistit uskovia jne..
Olen aina välillä miettinyt mitä pahuus oikeastaan on ja kerta toisensa jälkeen tullut siihen tulokseen ettei sitä ole olemassa. Varsinkin jos asiaa mietitään motiivien kannalta. Tarkemmin siis miksi joku toimii niin kuin toimii.
Suurin osa asioista lähtee joko itsekkyydestä tai sokeasta aatteen ajamisesta, mutta pahuudesta.. Tuohon ei voi oikein ajatella muuta esimerkkiä kuin lapsellisen leikin, jossa joku ottaa pahan roolin ja toimii niinkuin pahalta odotettaisiin. Tätä oikeastaan voisi kutsua "wannabepahuudeksi"
Tietysti on sitten niitä, jotka eivät ymmärrä ihmisten toiminnan syitä, ja ryntäävät tuomitsemaan käytöksen tai asian pahuudeksi omien ennalta opittujen arvojensa mukaan sokeasti. Yleensä tällainen ajattelu on hyvin musta-valkoista ja ahdasmielistä.
Loppujen lopuksi asiaoiden tai ihmisten määritteleminen hyviin ja pahoihin on vallan väärinkäyttöä. Sillä yleensä motivoidaan ihmiset vastustamaan jotain aatetta tai asiaa.. pahimmassa tapauksessa ihmisryhmää, ja oikeutetaan jopa väkivallan käyttö. Viimekädessä ne jotka määrittelevät asiat hyviin tai pahoihin syyllistyvät itse siihen mitä niin paljon vihaavat muissa ihmisissä ja yleensä asiaa viellä tajuamatta.
Olen aina välillä miettinyt mitä pahuus oikeastaan on ja kerta toisensa jälkeen tullut siihen tulokseen ettei sitä ole olemassa. Varsinkin jos asiaa mietitään motiivien kannalta. Tarkemmin siis miksi joku toimii niin kuin toimii.
Suurin osa asioista lähtee joko itsekkyydestä tai sokeasta aatteen ajamisesta, mutta pahuudesta.. Tuohon ei voi oikein ajatella muuta esimerkkiä kuin lapsellisen leikin, jossa joku ottaa pahan roolin ja toimii niinkuin pahalta odotettaisiin. Tätä oikeastaan voisi kutsua "wannabepahuudeksi"
Tietysti on sitten niitä, jotka eivät ymmärrä ihmisten toiminnan syitä, ja ryntäävät tuomitsemaan käytöksen tai asian pahuudeksi omien ennalta opittujen arvojensa mukaan sokeasti. Yleensä tällainen ajattelu on hyvin musta-valkoista ja ahdasmielistä.
Loppujen lopuksi asiaoiden tai ihmisten määritteleminen hyviin ja pahoihin on vallan väärinkäyttöä. Sillä yleensä motivoidaan ihmiset vastustamaan jotain aatetta tai asiaa.. pahimmassa tapauksessa ihmisryhmää, ja oikeutetaan jopa väkivallan käyttö. Viimekädessä ne jotka määrittelevät asiat hyviin tai pahoihin syyllistyvät itse siihen mitä niin paljon vihaavat muissa ihmisissä ja yleensä asiaa viellä tajuamatta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Suurin osa asioista lähtee joko itsekkyydestä tai sokeasta aatteen ajamisesta, mutta pahuudesta.. Tuohon ei voi oikein ajatella muuta esimerkkiä kuin lapsellisen leikin, jossa joku ottaa pahan roolin ja toimii niinkuin pahalta odotettaisiin."
Eikö juuri itsekkyys ja sokea atteen ajaminen ole osa pahuutta, josta pahat teot ja ajatukset kumpuavat?
Eikö pahuuden olemksen siemen olekaan ihmisen sisäistä toimintaa, vaan ulkoistat sen pahuuden?
Onko motiivi ainoa syy pahuuteen? Onko motiivi silloin paha? Miksi syntyy paha motiivi?
Väitän, että pahuuden kieltäminen ihmisessä on silmänsä sulkemista omasta vastuusta omalla kohdalla.
Minä ajattelen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, muttei ymmärrä kaikkea tekemäänsä, tai ei ole vain löytänyt itseään.
Esim. kissani murha oli tosi paha teko, mutten silti pidä ihmistä sen taustalla toivottomana tai läpeensä pahana. Aina on mahdollisuus kehittyä ja korjata virheitään. Enkä tarkoita ulkopuolista pelastusta, esim. uskontoa, vaikka sekin toimii, varsinkin riippuvuussairauksissa. Jokaisesta löytyy hyvyys, eikä sitä tarvitse tankata ulkoa päin jostain uskonnosta. Ulkopuolinen tuki voi kyllä olla tarpeen, ja sitä taas voi olla vaikea löytää sen jälkeen, kun on ollut paha.
Niin, minä en usko perisyntioppiin millään tavalla, enkä noteeraa sitä perusteluksi mihinkään asiaan.
sanot siis että on olemassa jokin "paha voima", josta ihmisen itsekkyys ja muuta vastaavat "negatiiviset asita nousevat?
>Eikö juuri itsekkyys ja sokea atteen ajaminen ole osa pahuutta, josta pahat teot ja ajatukset kumpuavat?<
Kun loppujen lopuksi on kyse vain siitä, että ihminen ajattelee omia tunteitaan ja toimii niiden mukaan, eikä kyse ole loppujen lopuksi mistään sen kummemmasta tai mystisestä.
>Eikö pahuuden olemksen siemen olekaan ihmisen sisäistä toimintaa, vaan ulkoistat sen pahuuden?<
yleensähän ulkopuoliset ihmiset sen määrittelevät, eli loppujen lopukse ihmiset arvojensa kanssa ulkoistavat pahuuden, joka loppujen lopuksi on vain käsitteidemme luoma harha.
>Onko motiivi ainoa syy pahuuteen? Onko motiivi silloin paha? Miksi syntyy paha motiivi?<
ei ole olemassa motiivia joka syntyisi pahuudesta, joten ei ole olemassa pahuuttakaan.
>Väitän, että pahuuden kieltäminen ihmisessä on silmänsä sulkemista omasta vastuusta omalla kohdalla.<
ei pahuuden olemassaolon kieltäminen vastuuta mihinkään poista.. teot ja niiden seuraukset ovat siltikin olemassa.. meidän vain ei tarvitse tehdä ihmisestä sen vähempiarvoisia heidän virheidensä takia, joka yleensä seuraa siitä että asiat ja ihmiset niiden kautta määritellään pahoiksikin